Oct 15, 2011

Respiro. Respiro. Respiro.

La piel que habito (2011), Iho jossa elän on espanjalainen Pedro Almodóvarin ohjaama jännittävä draamaelokuva, joka perustuu Thierry Jonquetin romaaniin Tarantula. Taitava plastiikkakirurgi Robert Ledgard (Antonio Banderas) on vuosia kehittänyt kestävää keinotekoista ihoa. Robert pitää talossaan vankina ja samalla kehittelemänsä ihon koekaniina nuorta naista, Veraa (Elena Anaya). Lisäksi talossa pyörii Robertin kodinhoitaja Marilia (Marisa Paredes), joka on tuntenut tämän lapsuudesta asti. Mitkä ovat syitä ja tarkoituksia tähän merkilliseen asetelmaan?


Iho jossa elän ei oikeastaan kiinnostanut minua juuri ollenkaan ensimmäisiä kertoja sen nimeen törmätessä, epäilin sen olevan jotain liian pitkäveteistä taideleffailua. Luettuani kuitenkin muutamatkin arvostelut, jossa painotettiin myös leffan kauhumaisuutta, paloin mielenkiinnosta nähdä tämän draamaa ja kauhua yhdistelevän espanjalaisen elokuvan. Epäilykseni nousivat kuitenkin uudestaan siinä vaiheessa, kun suurin osa elokuvasaliin valuvasta yleisöstä oli iältään jotain kuudestakympistä ylöspäin. En tiedä miksi nämä monet vanhemmat ihmiset olivat innostuneet tästä elokuvasta, enkä osaa sanoa oliko tämä nyt ihan sellainen, mitä he kuvittelivat menevänsä katsomaan. Kuulin ainakin erään pariskunnan melkoisen järkyttyneet keskustelut siitä, kuinka esittelyteksti ei ihan tätä luvannut.


Olihan Iho jossa elän kieltämättä teemoiltaan aika raju ja hyvinkin kauhumainen, joka oli siis omasta mielestäni pelkästään positiivista. Ei tätä kuitenkaan kauhuelokuvaksikaan voi sanoa, se on hyvä sekoitus monenlaista elokuvatyyppiä, oli hiukan myös sitä taideleffailua, kauhua, draamaa, jännitystä - ja näiden välillä tasapainoteltiin juuri onnistuneesti. Tässä oli hyvin piinaava kerrontatyyli, asioita paljastettiin pikkuhiljaa hyppimällä aikajanalla menneisyyden ja nykyhetken väliä. Ja kyllähän tämä onnistui yllättämään niillä erikoisilla käänteillään, niin itsenikin kuin varmasti sen vanhemmankin väen, joka mahdollisesti oletti tulleensa katsomaan jotain vähän erilaista elokuvaa. Antonio Banderas oli roolissaan melkoisen vaikuttava, en ollutkaan aikoihin nähnyt tältä mitään tuoretta materiaalia. Leffa oli myös erittäin tyylikkään ja vaikuttavan näköinen. Pitäisi ilmeisesti katsella enemmänkin espanjalaisia elokuvia, kaikista näkemistäni olen vain pitänyt (no Finisterrae nyt oli mitä oli). Joka tapauksessa, Iho jossa elän on erittäin onnistunut elokuva, en voi taas muutakaan kuin suositella!


Kuvat: culturamas.es

2 comments:

  1. Oii, kiitos tästä postauksesta! Olen myös kiinnostunut tuosta elokuvasta ja aionkin luultavasti mennä katsomaan sen :-) Erityisesti toi kauhumaisuus kuulostaa hyvältä.

    ReplyDelete

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...