Honey, I'm too tired to slap you. Bash your face up against my palm.

Pitkästä aikaa tuli hankittua pari sarjaboksia ihan omaan hyllyyn! Olen itseasiassa haikaillut jo monia vuosia Will & Grace -boksin perään, mutta sen hinnat on ollut kaikkialla ihan mahdottomia. Nyt kuitenkin vihdoin ja viimein löysin sen todella hyvästä alesta nettikaupasta. Tämä  kyseinen boksi sisältää siis kaudet 1-8, eli ne vuosina 1998-2006 esitetyt ns. alkuperäiset kaudet. Sarjahan sai viime vuonna taas jatkoa ja ilmeisesti tiedossa on ainakin pari kautta lisää. En itseasiassa tarkkaan muista milloin aloin katsomaan Will & Gracea, mutta en ole sitä ainakaan ihan alusta asti katsonut. Muistan kun näin sen jatkuvasti jossain ohjelmaoppaissa mainittuna ja nimensä takia yhdistin sen samaan aikaan pyörineeseen (erittäin rasittavaan ja ärsyttävään) Dharma & Greg -sarjaan. Joskus kuitenkin vähän vahingossa näinkin pätkän Will & Gracea ja olin ihan myyty, siinähän oli kerrassaan mahtavaa huumoria! Sen jälkeen seurasinkin sitä aika tiukasti, mutta en ole koskaan nähnyt kaikkia jaksoja. En siis malta odottaa, että pääsen vihdoin tämän boksin kimppuun. 

Samassa nettikaupassa sattui olemaan alehinnoin muitakin 90-luvun sarjoja ja hetken aikaa ostoskorini olikin aika huima... Lopulta sain hillittyä itseni ja hankin lisäksi vain Charmed-boksin. Olen tätäkin ollut ostamassa useampaan kertaan, mutta nyt sen sai niin halvalla, ettei voinut enää jättää väliin. Tämä boksi sisältää sarjan kaikki kahdeksan kautta, joita siis esitettiin vuosina 1998-2006. Blogiani pidempään lukeneille tuskin tulee yllätyksenä, että erityisesti nuorempana olin erittäin innostunut kaikista noitajutuista, eikä tämä Siskoni on noita ollut poikkeus. Tämä olikin ihan suosikkejani tuolloin, mutta lopetin sen katsomisen oikeastaan pian sen jälkeen kun Shannen Doherty jäi sarjasta pois kolmannen kauden päätteeksi. Jostakin syystä en innostunut ollenkaan Rose McGowanista "korvaajana" (vaikka näyttelijästä muuten pidänkin) ja pikkuhiljaa sarjan seuraaminen hiipui kokonaan. Nyt on kiva päästä näkemään uudestaan ainakin ne kolme ensimmäistä kautta ja tahdon myös antaa uuden mahdollisuuden lopuillekin kausille!

Cool. Cool cool cool.

Miksi kuulin tv-sarjan Community (2009-2015) olemassaolosta vasta kaksi vuotta sen päätyttyä?! Näin tämän vuoden alussa sarjan ensimmäisen jakson ja vain noin kuukautta myöhemmin olin katsellut koko sarjan kaikki kuusi tuotantokautta ja siitä tuli yksi suosikkisarjoistani.

Community on itseasiassa myös pyörinyt Suomen televisiossa nimellä Paluu pulpettiin, mutta siitä itselläni ei tosiaan ole mitään havaintoa. Tämä komediasarja sijoittuu community collegeen (en nyt keksi tälle mitään järkevää suomennosta), jossa muutama opiskelija päättää perustaa yhdessä opiskeluryhmän. Ryhmään kuuluu laittomasti lakimiehenä toiminut Jeff (Joel McHale), entinen aktivistinuori Britta (Gillian Jacobs), kuusikymppinen Pierce (Chevy Chase), kahden lapsen yksinhuoltajaäiti Shirley (Yvette Nicole Brown), leffanörtti Abed (Danny Pudi), urheilijanuorukainen Troy (Donald Glover) sekä hikipinko Annie (Alison Brie). Hieman yllättävästikin tästä sekavasta sakista tulee hyvin läheinen ja he viettävät yhdessä paljon aikaa niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin. Porukkaan touhuihin sekaantuvat myös koulun erikoinen dekaani (Jim Rash) ja sekopäinen espanjanopettaja Chang (Ken Jeong).

Pidän Communityssa erityisesti siitä, että tämä sijoittuu koulumaailmaan ja siinä on hyvin kekseliästä huumoria. Sarjan parhaita puolia on myös tietysti nämä erinomaiset hahmot. Jokainen näistä on omanlaisensa persoona ja näiden persoonien kohtaamiset saa sitten aikaan aina yhtä jännittäviä sattumuksia. Oma suosikkini porukasta on Abed tämän suuren leffa- ja tv-sarjainnostuksen vuoksi. Abed ei ole erityisen sosiaalisesti taitava ja tämä hakee usein tilanteisiin helpotusta elokuvien kautta. Haastavat tilanteet on helpompi käsitellä kun hyppää jonkin leffasta tutun roolihahmon sisälle. Niin ja onhan ikävä tilanne mukava päättää ihan vaan toteamalla, että kohtaus päättyy nyt! Communityssa viljellään muutenkin todella paljon leffa- ja tv-sarjaviittauksia. Tämäkin puoli tietysti miellyttää itseäni, erityisesti kun usein nämä viittaukset on jostain teini-/koulu-/kasari-/ysärileffoista. Communityssa on myös paljon ihan kokonaisia erityisjaksoja toki perinteisten halloween- ja joulujaksojen muodossa, mutta jotkut jaksot ovat esimerkiksi kokonaan piirrettyjä tai vaha-animaatiota. Jossakin jaksossa päähenkilöt ovat yllättäen muppettinukkeja ja jossakin jaksossa pelataan hyvin tosissaan värikuulasotaa jakson alusta loppuun. Jokainen jakso tuntuu hyvin tarkkaan mietityltä ja loppuun asti viimeistellyltä. Jokainen jakso on oma seikkailunsa. 

Dan Harmonin luomaa Communitya tehtiin tosiaan kuusi kautta. Haluaisin sanoa, että sen taso pysyi yhtä korkealla alusta loppuun, mutta valitettavasti näin ei ole. Sarjasta tuli askeleen huonompi kun neljännen kauden jälkeen sarjasta lähti yksi päähenkilöistä. Viidennen kauden kesken lähti toinen päähenkilöistä ja sen mukana sarjasta lähti rutkasti hyvää fiilistä. Viimeisellä kaudella kesken lähteneen kolmannen päähenkilön jälkeen sarja ei ollut enää lainkaan entisellään. Sarjan hiipuessa kohti loppua olin siis vain iloinen, että se päättyi. Viimeiseen asti sarjassa oli hyviä vitsejä, kekseliäitä jaksoja ja tietysti ne jäljellä olevat hyvät hahmot, mutta pala taikaa kuitenkin lähti aina jokaisen "luovuttajan" mukana. Mielestäni tämä kertookin paljon siitä, miten tärkeässä osassa jokainen päähenkilö ja näiden väliset kemiat olivat. Tuossa DVD-boksilla oli jokaisella levyllä mukana myös paljon blooperseja ja niitä oli ihan älyttömän hauska katsella, koska niissä pääsi näkemään myös sen näyttelijöiden välisen hyvän hengen kuvauksissa. 

Suosittelen siis suuresti Community-sarjaa varsinkin jos pidät runsaasti populaarikulttuuriviittauksilla maustetusta komediasta. Sarjan neljä ensimmäistä tuotantokautta ovat ihan timanttia ja kaksi viimeistäkin erittäin viihdyttäviä. Lempisarjojeni joukkoon ei ihan helpolla pääse uusia tulokkaita, mutta tälle oli tosiaan raivattava tilaa sinne!

TV

Viimeinen osa vuoden 2016 dvd-hankinnoista tulee tässä, vuorossa tv-sarjabokseja. Suurin kiittäminen näistä menee Anttiloiden (RIP) loppuunmyynneille ja hyville alennuksille. 

Ensimmäisenä True Blood (2008-2014), tässä boksissa tosiaan sarjan kaikki 7 kautta. Katselin tätä varmaan noin kolmanteen kauteen asti ihan tv:stä, mutta sitten en ehtinytkään seurata ja se jäi. Tykkäsin kuitenkin sarjasta tuohon asti, onhan siinä vampyyreja ja muuta jännää. Keskimmäisenä Six Feet Under (2001-2005), tässäkin sarja kokonaisuudessaan. (Pahoittelut tuosta typerästä heijastuksesta kannessa, tajusin sen liian myöhään...) Suomessa tätä esitettiin nimellä Mullan alla ja itseasiassa en katsellut tätä sen ensimmäisellä esityskierroksella ollenkaan. Uusintakierroksella katsoin ja koukutuin, erinomainen sarja! Viimeisenä Oz (1997-2003) eli Kylmä rinki. Tätäkin aloin katselemaan vasta jollakin uusintakierroksella ja se jäi vieläpä kesken. Pidin erittäin paljon ja haluan katsella sen kokonaan. 

Toisen kuvan ensimmäinen boksi on itseasiassa näistä ainoa kirppislöytö. Kyseessähän on siis animaatiosarja Doctor Snuggles (1979), jota on tehty ainoastaan 13 jaksoa. Tämä Tohtori Sykerö oli lapsena yksi suurimmista suosikeistani, joten en voinut vastustaa kiusausta, kun tämä osui edullisesti kohdalle kirppiksellä. Vieressä toinen lapsuuden suosikki, eli Ruusun aika (1990-1991). En ole katsonut tätä sitten lapsuuden, joten en yhtään osaa sanoa miten se uppoaa näin vanhemmalla iällä, mutta uskoisin ainakin varhaisen ysärin ihastuttavan. Lapsena samaistuin Roopeen ja pidin ullakkomummoa pelottavana. Sitten siinä oli aina niitä suklaanappeja ja koira. Muuta en sitten oikein muistakaan!

Viimeisessä kuvassa on vielä pari blu-rayta. Ensimmäisenä mahtava Breaking Bad (2008-2013), jota aloin katsella alusta vasta kun se jo veteli viimeisiään. Enkä muuten muista milloin olisin katsellut sellaisella vauhdilla mitään sarjaa, kun tämä tuli ahmittua! Sarjabokseista viimeisenä Twin Peaks (1990-1991), joka toki jo löytyi hyllystä dvd:nä (kaksin kappalein...), mutta kun se vaan on niin hyvä. Erona tässä blu-ray-julkaisussa aiempiin on ainakin se, että tässä tulee mukana myös Twin Peaks: Fire Walk With Me (1992) -elokuva.

But you yada yada'd over the best part.

Pitkästä aikaa on vuorossa uuden dvd-hankinnan esittely! Uusia leffoja on kyllä tupsahdellut hyllyihin lukuisia, mutta esittelyt ovat jääneet väliin syystä tai toisesta. (Esim. siksi, että tässä on sellainen pieni "myy kaksi asuntoa, osta yksi asunto" -projekti ja leffat ovat sen vuoksi harmillisesti vähän missä sattuu.) Ehkä palaan joihinkin hankintoihin kuitenkin jossain välissä, ainakin parhaat palat kaipaisivat mainintaa.  Mutta nyt kuitenkin on esittelyn paikka, sillä vihdoinkin hyllyyni päätyi (ei-piirretyistä) sitcom-sarjoista parhain:

Seinfeld! Katselin tätä ysärillä hyvin innokkaasti tv:stä ja sarjan loputtua vuonna 1998 jäi iso ikävä. Uusintojahan tästä pyörii aina silloin tällöin ja satunnaisia jaksoja olen katsonut tämänkin vuosituhannen puolella, mutta halu nähdä koko sarjan alusta loppuun on kasvanut vuosi vuodelta. Tässä boksissa on tosissaan 33 levyllistä viihdettä: kaikkien äärimmäisen hauskojen 180 jakson lisäksi tässä on yli 104 tuntia ekstramateriaalia (dokumentteja, kommenttiraitoja, poistettuja kohtauksia, mokia...) ja kokonainen bonuslevy näyttelijöiden jälleennäkemisestä sarjan päätyttyä. Tässäpä erinomaista viihdettä vähäksi aikaa!

Television! Teacher, mother, secret lover.

Liian kiirettä pitää, eikä blogiin meinaa ehtiä tuottaa sisältöä. Leffojakin olen katsonut vähän vähemmän, sillä olen jumittanut Breaking Badin viimeisessä tuotantokaudessa. Nyt se on koluttu läpi ja vaikka olen hyvin myöhässä mielipiteeni kanssa (aloin katsella koko sarjaa vasta viime vuoden loppupuolella), niin siinäpä vasta erinomainen tv-sarja! Breaking Badista ei ole puuttunut kekseliäisyyttä eikä mielenkiintoisia juonenkäänteitä. Kerrassaan laadukas ja loppuunhiottu sarja mahtavilla näyttelijöillä ja hahmoilla. Yeah, bitch! Sarjojen parissa on muutenkin vierähtänyt aikaa, sillä myöskin viimeisin katselukierrokseni Buffy the Vampire Slayerista oli jäänyt kesken ja katselin senkin pari viimeistä tuotantokautta loppuun. Siinä onkin toinen erinomainen sarja, mutta sitä nyt olen ennenkin hehkuttanut. Seuraavaksi ajattelin pitkästä aikaa katsella Twin Peaksin alusta loppuun. Senkin sarjan erinomaisuudesta voisi jotain mainita...

Nyt kun päästiin tv-sarjoihin ja on sopivasti torstaikin, niin voisin ottaa tähän pienen koosteen TV Thursdayn menneistä haasteista ja vastata niihin, joihin on jotakin vastattavaa.

TV Thursday #21 - Kehuttu, mutta ei iske

Kaikki muut tuntuvat olevan melkoisen innostuneita kaikista sairaala-, poliisi- ja lakisarjoista, enkä minä välitä mistään niistä. Toki näidenkin joukosta löytyy poikkeuksia, mutta en ole koskaan innostunut mistään Teho-osastoista tai CSI-sarjoista. 

TV Thursday #20 - Lapsuuden sankarini

Ihan ensimmäinen tv-ohjelmasankarini oli varmaankin ihana Lady Lovelylocks! Sillä oli hieno mekko, pitkät vaaleat hiukset ja kaikkea vaaleanpunaista. Ja sitten se aina päihitti ne pahat tyypit ja oli samalla aika kovis ja tietysti aina yhtä lovely.

TV Thursday #15 - Oheistuotteitaaa!!!

Tv-sarjojen oheistuotteita en taida omistaa kuin Simpsoneihin liittyen ja suurin osa niistä on lahjaksi saatuja. Jossakin vaiheessa kaverit kai huomasivat, että helppo onnistunut lahja minulle oli mitä tahansa Simpsoneihin liittyvää, heh. Lahjaksi olen mm. saanut Homer-pehmolelun ja Homerin äänellä puhuvan pullonavaajan sekä pizzaleikkurin. Lempparein omistani on kuitenkin itse hankittu muki, jossa on Homerin ilmeitä Höhtö-jaksosta (miksi uudemmissa suomennoksissa tuo mainio höhtö on vaihdettu hohkaksi?!).

TV Thursday #13 - Paras tiimi

Tähän olisi varmasti monta muutakin vastausta, mutta vastaan nyt Buffyn tiimin erityisesti sarjan ensimmäisiltä kausilta. Eli Buffy, Giles, Willow ja Xander. Tämän tiimin toiminta on vaan erittäin viihdyttävää katseltavaa ja hahmot toimivat hyvin yhteen.

TV Thursday #9 - Rakastuin tähän biisiin tämän sarjan avulla
Olen löytänyt monia biisejä ja bändejäkin tv-sarjojen kautta. Mutta ei tähän nyt voi oikein muuta vastata kuin tämän: 

TV Thursday #8 - Paras "uuden ajan" rikossarja

Kuten sanottu, en ihan hirveästi seuraa rikossarjoja, varsinkaan poliisinäkökulmasta tehtyjä sellaisia. Breaking Badin tyyppiset rikollisiin keskittyvät sarjat sen sijaan saattavat hyvin toimiessaan upota, toinen hieman vastaava kiinnostava sarja on Dexter. Yksi suosikkini on muuten myös rikosten ympärillä pyörivä Näkijä, joka vetoaa lähinnä sen takia, että unet kiehtovat minua erittäin paljon ja sarja pyörii asian ympärillä näppärästi. 

TV Thursday #6 - Paras duo

Koska tämä on tuoreimmin mielessä, niin vastaan sitten sen: Jesse ja Mr. White! Parhaimmillaan tämän Breaking Badin parivaljakon toilailu on ihan äärimmäisen viihdyttävää katseltavaa.

TV Thursday #1 - Tämän hetken top 5

Harmikseni haasteblogi Movie Monday lopetti toimintansa, mutta onneksi korvikkeeksi tuli tv-ohjelmia käsittelevä TV Thursday. Katselen kyllä hyvin vähän tv-ohjelmia, joten en varmaankaan moneen haasteeseen pysty osallistumaan, mutta kokeillaan. TV Thursdayn ensimmäinen haaste esitettiinkin tänään: mitkä ovat sinun suosikkisarjasi tällä hetkellä? Tee top 5-listaus lemppareistasi ja perustele toki ihmeessä miksi juuri nämä. Tässä ei ainakaan minun nähdäkseni rajoitettu sitä, että sarjojen pitäisi olla tällä hetkellä televisiossa pyöriviä sarjoja, joten pääsen vastaamaan ainakin tähän haasteeseen! En nimittäin seuraa mitään sarjoja suoraan televisiosta työaikojeni vuoksi, enkä ole aikoihin enää jaksanut edes tallentaa oikein mitään boksille talteen. Katselen siis lähinnä vain samoja vanhoja sarjoja vuosikymmenistä toiseen ja niistä tämä top vitonen saakin koostua:

My So-Called Life (1994-1995)

Buffy the Vampire Slayer (1997-2003)

The Simpsons (1989-)

Freaks and Geeks (1999-2000)

Twin Peaks (1990-1991)

Eikä ole muuten ihan sattumaa, että suurimmasta osasta on ilmestynyt 1-2 kautta. Useat hyvät sarjat kun on pilattu myöhemmillä kausilla, pitäisi osata lopettaa ajoissa jos idea ei kanna tarpeeksi pitkälle. Toisaalta taas Simpsoneihin on tehty vaatimattomasti yli 20 kautta ja taso on pysynyt koko ajan suhteellisen korkeana.

My So-Called Lifea olen hehkuttanut aiemmin täällä (yritetään noin muuten unohtaa nuo lupailuni kirjoitella enemmänkin tv-sarjoista, korvatkoon vaikka nämä haasteet ne aikeet). Sarjaa tosiaan tehtiin vain yksi kausi ja se jäikin tavallaan kesken. Nyt olisi ihan outoa ajatella sarjalle jatkoa, se on juuri hyvä tällaisenaan. Ihanan aito ja ihanan ysäri sarja, joka alkoi pyöriä Suomessa juuri sopivaan aikaan ikääni nähden.

Buffy the Vampire Slayer olikin sitten vähän pitkäikäisempi sarja ja sitä tehtiin yhteensä seitsemän kautta. Muistan myöskin hyvin kun Buffy alkoi pyöriä televisiossa ja ihastuin sarjaan heti: high school elämää yhdistettynä vampyyreihin ja muihin yliluonnollisiin juttuihin! Lopetin katselun tosin noin neljännen kauden kohdilla, sillä pidin koko Riley-kuviota äärimmäisen tylsänä. Katselin kaudet 4-7 vasta muutamia vuosia sitten hankittuani dvd-boksin omakseni (ja pidän yhä Riley-kuviota aika tylsänä). Erinomainen sarja, jossa jokaiseen jaksoon on saatu mielenkiintoinen oma tarinansa ja jokainen jakso on myös laadukkaasti tehty.

Simpsonit sitten taas, listani ainoa sarja, johon yhä tulee uusia jaksoja. Kausi 25 on nyt tekeillä ja tässä kuussa pitäisi pyörähtää kauden ensimmäiset jaksot käyntiin. Simpsoneja aloin tuijottaa joskus lapsena ensimmäisten jaksojen aikaan, vaikka en tätä tarkkaan muistakaan. Simpsonit oli kova juttu 90-luvulla ja tuolloin tulikin kerättyä ties mitä kortteja, tarroja ja minifiguureja. Vhs-kaseteilta katseltiin aina vaan uudestaan samoja nauhoitettuja jaksoja. Simpsonit on toki kova juttu nykyäänkin, vaikka en ole edes nähnyt viimeisimpiä kausia. Lempikauteni taitavat olla 3-8, mutta hyviä ja erinomaisiakin jaksoja löytyy ihan joka kaudelta. Äärimmäisen hauska ja kaikin puolin nerokas sarja, jonka vanhatkaan jaksot ei vanhene, vaikka sarja onkin aina ollut hyvin ajan tasalla vitseineen.

Freaks and Geeks oli myöskin hyvin lyhytikäinen sarja ja se loppui ensimmäisen kauden jälkeen. Suomen televisiossa tämä sarja pyöri joskus 2000-luvun alussa ja ihastuin tähänkin välittömästi, siinä oli jotain samankaltaista tunnelmaa kuin MSCL:ssa. Ainakin tämä on myöskin aidon tuntuinen (vaikkakin enemmän koominen) ja 80-luku näkyy hyvin. Sarjan parhaita puolia hyvän käsikirjoituksen lisäksi on erinomaiset näyttelijät, joista osa onkin tuon jälkeen luonut ihan hyvää uraa, James Francon nyt näin vaikka alkuun mainitakseni. Huippu sarja, joka jaksojen vähyydestä huolimatta myöskin kestää lukuisia uudelleenkatseluja.

Twin Peaksista ensimmäiset muistikuvani johtavat lapsuuden leikkeihin, joissa vanhempi kaverini tahtoi olla aina agentti Cooper, joka veti kahvia ja piirakkaa ja höpisi Laura Palmerista. Tiesin sarjasta, mutta en katsellut sitä. Näin itseasiassa koko sarjan ensimmäistä kertaa aika monta vuotta myöhemmin, kun se tuli uusintakierroksella televisiosta. Kun sarjaa alkoi katsella, ei se enää päästänyt otteestaan. Kiehtovan nerokas, melkoisen jännittävä, erittäin hauska ja aivan täysin omanlaisensa sarja. Brilliant! I have absolutely no idea what's going on.

This life has been a test. If it had been an actual life, you would have received instructions on where to go and what to do.

Tv-sarjoista ensimmäiseksi käsittelyyn otan lempisarjani, joka on muuten pitänyt paikkansa vuodesta 1997 lähtien. Muistan tarkkaan sen hetken, kun kuulin sarjasta ensimmäisen kerran. Olin siis 12-vuotias ja olimme menossa parhaan kaverini kanssa kirjastoon. Kaverini kysyi, että olinko katsonut uuden sarjan ensimmäisen jakson ja koska se oli jäänyt itseltäni väliin, kertoi tämä yksityiskohtaisesti mitä siinä tapahtui. Seuraavalla viikolla olinkin tiukasti tv:n ääressä. Ja niin myös tulevat viikot. Vuoden päästä sarja näytettiin uudestaan ja nauhotin jokaisen jakson vhs-kaseteille talteen. Katselin koko sarjan alusta loppuun monta kertaa joka vuosi noilta kaseteilta, kunnes vahingossa nauhoitin viimeisen jakson päälle! Onneksi sain aika pian sen jälkeen hankittua sarjan dvd-boksina hyllyyni, mutta tuolloin aika harvinaisesta boksista sai myös maksaa melko ison rahan. Nyt omistan sarjan jopa kolmena erilaisena dvd-boksina ja myös soundtrack sekä sarjaan perustuva kirja löytyvät hyllystäni.

My So-Called Life eli Suomessa nimellä Niin sanottu elämäni esitetty sarja on ainoastaan 19 jaksoa pitkä, sillä tämä vuosina 94-95 tehty sarja lopetettiin jo yhden tuotantokauden jälkeen. Sarja pyörii 15-vuotiaan Angelan (Claire Danes) elämän ympärillä ja samalla seurataan tämän perheen sekä kavereiden elämää. Koko sarja alkaa siitä, kun Angela kyllästyy kiltin tytön elämään ja vaihtaa kaverit räväkämpiin, värjää vaaleat hiuksensa punaisiksi ja haluaa omakseen Jordan Catalanon (Jared Leto).

Uskon että yksi suurimmista syistä siihen, miksi pidän My So-Called Lifesta niin paljon, on se, että olin juuri oikean ikäinen kun sarja alkoi pyöriä Suomessa. Tuolloin sitä ihaili näitä muutamaa vuotta vanhempia tyyppejä ja odotti itsekin pääsevänsä yläasteelle. Tietyllä tavalla samaistuinkin alkujaan Angelan pikkusiskoon, joka siis oli sarjassa huomattavasti pienemmässä osassa, mutta katseli siskoaan ylöspäin ja toivoi pääsevänsä tämän menoihin mukaan. Nyt vanhempana koko sarjaa katsoo tietysti ihan eri silmin ja aika nostalgisin tunnelmin, elinhän koko nuoruuteni katsellen tätä sarjaa. En kuitenkaan usko, että pelkästään oikea ikä ja myöhemmin nostalgisointi riittää perustelemaan sarjan hohtoa. My So-Called Life on laadukkaasti tehty ja se on todentuntuinen toisin kuin monet muut teinisarjat turhan kiiltävine kuvineen ja kaikista hahmoista on onnistuttu tekemään ihan tavallisia helposti samaistuttavia nuoria. Itselläni ei oikeastaan ole mitään lempihahmoa, kaikki nämä onnistuvat olemaan välillä erittäin rakastettavia ja välillä taas äärimmäisen rasittavia. Lempijaksoja on myös lukuisia, mutta kyllä halloween-jaksossa (ep 9) on kivaa taikaa ja on se itsetunto-jakso (ep 12), ja erityisesti sen loppukohtaus, aina vaan melkoisen tunteikas. Voisin luetella tähän kaikki muutkin, sillä jokainen My So-Called Lifen jakso on erittäin hyvin kirjoitettu ja niissä kaikissa on jokin kiinnostava oma idea. Parasta sarjassa on tietysti myös erinomaiset musiikit ja sen ihana ysärigrungefiilis. My So-Called Life saa aina ikävöimään 90-lukua ja teini-ikää.

Kuvat: listal.com

Just about movies?

Leffa-arvostelut on taas jäänyt vähän huomaamattakin kirjoittamatta viime aikoina ihan kiireiden vuoksi. Nyt olen kuitenkin vieläpä onnistunut koukuttumaan erääseen tv-sarjaan, josta tehdään tällä hetkellä yhdeksättä kautta ja itsehän aloitin siis pari päivää sitten katsomaan sen ensimmäistä kautta. Toisin sanoen katsottavaa riittää ihan hetkeksi! (Niin ja kai se on myönnettävä, että kyseinen koukuttaja on siis teinisarja One Tree Hill. Haha.) Tästä mieleeni kuitenkin tuli se, kuinka usein tekisi mieli kirjoittaa tänne myös joistakin tv-sarjoista, mutta en kuitenkaan ole tehnyt niin. Kyseessä on kuitenkin leffablogi, jonka nimessä vieläpä esiintyvät sanat just ja movie! Tuskin satunnaiset tv-sarjajutut silti häiritsisi ketään muita kuin tämän blogin (asioista vähän liian vaikeita tekevää) kirjoittajaa itseään...

Oman erillisen blogin perustaminen ihan vain tv-sarjoille tuntuu kuitenkin varsin typerältä idealta ja melkein viisi vuotta käytössä ollutta blogin nimeäkään en lähde säätämään, joten tästä lähtien tässä blogissa harhaanjohdetaan nimen perusteella ja aletaan julkaista myös joitakin juttuja sarjoista ja tv-ohjelmista! Niin ja tosiaan juttuja tuoreista sarjoista (eli niitä joista ehkä jotakin kiinnostaisi lukeakin), on turha odottaa täältä. Katselen tv-ohjelmani nimittäin joko Suomen tv:n katseluvauhdilla tai sitten dvd-levyiltä. Joten nämä jutut tulevat olemaan lähinnä fiilistelyä ja nostalgisointia vanhoista suosikeista ja läpi käydään ainakin hyllyyni eksyneiden tv-sarjojen boksit (jotka muuten on nähtävissä täällä listan lopuksi). Kaikkien aikojen suosikkisarjani on tehty 90-luvun puolivälissä, josta voisinkin juttuni aloittaa.