Nov 30, 2018

Maximum Halloween 3018, perjantai

Perjantaina kävin katsomassa Night Visionsin Maximum Halloween -tapahtumassa peräkkäin esitetyt elokuvat Best F(r)iends: Volume 1 (2017) ja Best F(r)iends: Volume 2 (2018). Ensimmäisen osan näin jo kevään festareilla ja siitä ajatukseni on nähtävillä täällä. Toinen osa jatkaa suoraan siitä mihin ensimmäinen jäi. Jon (Greg Sestero) on hylännyt Harveyn (Tommy Wiseau), vienyt rahat ja on karkumatkalla tyttöystävänsä Tracin (Kristen StephensonPino) kanssa. He eivät kuitenkaan saa avattua kassakaappia, joten he suuntaavat  Tracin pullistelijasedän Rickin (Rick Edwards) luokse, jossa asiat alkavat mennä taas monimutkaisiksi. 


En ollut ihan varma, että mitä mieltä olin ensimmäisestä osasta kun näin sen viime keväänä. Tarina jäi tosiaan niin kesken, että mielipidettä oli vaikea muodostaa. Nyt olikin kiva päästä näkemään molemmat osat ihan peräkkäin kokonaiskuvan vuoksi. Vaikka toisessa osassa jatkettiin tarinaa suoraan siitä mihin jäätiin, niin se tuntui silti ihan erilliseltä elokuvalta - vähän liiankin paljon. Sen tunnelma oli hyvin erilainen kuin ensimmäisessä ja jopa genre tuntuu vaihtuvan. Tokasta osasta puuttui myös lähes kokonaan se ensimmäisen elokuvan suurin viehätys: Sesteron ja Wiseaun vuorovaikutus. Tommya oli toisessa osassa itseasiassa hyvin vähän ja samalla myös outoilu jäi huomattavasti vähemmälle. Siinä pyörittiin enemmän muiden hahmojen ympärillä, erityisesti Rick-setää tuotiin paljon esille ja tämä olikin ihan hauska hahmo. Kakkosessa oli toki myös paljon muuta hyvää ja ne hetket, kun Tommy oli mukana kuvioissa, olivat erittäin viihdyttäviä. Pidin kuitenkin enemmän ensimmäisestä osasta ja mielestäni tarinan olisi ehkä voinut viimeistellä loppuun jo siinä. Nämä Best F(r)iendsit olivat kuitenkin enimmäkseen viihdyttäviä elokuvia ja mielenkiintoinen kokonaisuus, kokeile jos uskallat!


Nov 28, 2018

Maximum Halloween 3018, keskiviikko

Night Visionsin Maximum Halloween 3018 -tapahtuma alkoi viime viikon keskiviikkona ja kävinkin heti katsomassa Sergio Stivalettin ohjaaman elokuvan M.D.C. - Maschera di cera (1997), eli The Wax Mask. Elokuvassa eletään 1900-luvun alun Roomassa, jossa sijaitsee Boris Volkoffin pyörittämä erikoinen kauhuaiheinen vahakabinetti. Nuori mies livahtaa vahakabinettiin yöllä ja aamulla tämä löydetäänkin kuoliaaksi säikähtäneenä lattialta. Pian Rooman kaduilta alkaa myös mysteerisesti kadota ihmisiä.


Gaston Lerouxin The Waxwork Museum -novelliin perustuvan The Wax Maskin piti olla Lucio Fulcin ja Dario Argenton yhteinen teos, mutta Fulci ehtikin kuolla juuri ennen kuvauksien alkua. Tuottajana toiminut Argento nappasi elokuvan ohjaajaksi erikoisefektitaiturin Sergio Stivalettin, joka otti vastuun sekä ohjauksesta että erikoistehosteista. Ymmärrettävästi erikoistehosteista tulikin hyvin oleellinen osa elokuvaa ja ne olivatkin varsin näyttäviä. Stivaletti oli tänä vuonna festareiden kunniavieraana, joten mies oli paikalla näytöksessä kertomassa tarinoita sen tekemisestä ja vastailemassa yleisön kysymyksiin. Pidin tästä The Wax Maskista paljon, siinä oli juonensakin puolesta hyvää ideaa ja se onnistui myös yllättämään, mutta se mikä erityisesti teki vaikutuksen, oli leffan tunnelma. Tunnelmaa loi paitsi erinomainen musiikki myös upea synkkä vahakabinetti, joka oli aika täydellinen paikka goottikauhulle. Näyttelijät olivat myös ihan asiallisia, enkä oikeastaan keksi tästä leffasta mitään erityistä moitittavaa! Vahakabinetteja on toki nähty muissakin elokuvissa ja yhteneväisyyttä oli huomattavissa esimerkiksi vuoden 1953 House of Waxiin, mutta Wax Maskissa oli kuitenkin paljon ihan omia omaperäisiä juttuja. The Wax Mask oli siis varsin tyylikästä italialaista kauhua ja onnistunut elokuva, suosittelen!


En onnistu löytämään tästä traileria millään muulla kielellä kuin saksaksi, joten sillä mennään.

Nov 19, 2018

DVDs + BDs

Otetaan tähän väliin hieman lisää leffahankintojen esittelyä, viimeisin kunnollinen esittely kun näyttää olevan maaliskuulta! 


Ensimmäisen kuvan ylärivistä löytyy 80s Collection -julkaisuja, jotka ilmestyivät tässä tänä syksynä. Ennakkotilasin nämä innoissani lähinnä tuon Cluen (1985) vuoksi ja samalla tuli hankittua sarjasta Pretty in Pink (1986) ja The Warriors (1979), jotka jostain kumman syystä puuttuivat yhä hyllystäni. Erinomaisia leffoja kaikki ja Cluesta tuore arvosteluni löytyy täältä. Alarivissä ensimmäisenä The Pagemaster (1994), jota en ollutkaan nähnyt sitten leffateatterikäynnin vuonna 1994! Tämä olikin parempi kun uskalsin odottaa. Kuvassa viimeisenä olevat Cool World (1992) ja The Adventures of Ford Fairlane (1990) olivat aika hyviä kirppislöytöjä. Cool World oli muuten 90-luvulla kotikaupunkini kirjaston minikokoisessa VHS-valikoimassa ja lainasinkin sitä muutamaan kertaan. Nyt n. 25 vuotta myöhemmin katsottuna täytyy todeta, että ei se ehkä ihan lasten leffa ollut...


Toisesta kuvasta ensimmäisenä löytyy erinomaista kasarikomediaa: Planes, Trains & Automobiles (1987). Keskimmäisenä on dokumentti Video Nasties: Draconian Days (2014), joka on jatkoa jo hyllystä löytyvälle ensimmäiselle osalle, joka ainakin on todella laadukas ja mielenkiintoinen dokkari. Rivissä viimeisenä Eraserhead (1977), joka jostain ihan käsittämättömästä syystä puuttui vielä hyllystäni. Alemmalla rivillä ensimmäisenä Død snø 2 (2014), josta arvosteluni muutaman vuoden takaa on nähtävillä täällä. Viimeisinä kuvassa Omen-sarjan jatko-osat Damien: Omen II (1978) ja The Final Conflict (1981), jotka löysin kirppikseltä. Juuri näitä julkaisuja olen jo etsinyt pidemmän aikaa, jotta ensimmäisen osan kotelon selkämyksessä oleva kutonen saa seurakseen ne loput kaksi kutosta.


Kolmannen kuvan ylärivin kaikki leffat ovat kirppislöytöjä. Ensimmäisenä on The Cable Guy (1996), jota en tullut koskaan ostaneeksi edes vhs-muodossa lapsuuden Jim Carrey -huumassakaan, se ei ollut tuolloin suosikkejani. Pitääkin katsoa se pitkästä aikaa, jotta tiedän miten se uppoaa nyt. Ylärivissä keskimmäisenä The Banger Sisters (2002), joka on ehkä hieman yllättävä hankinta hyllyyni, mutta aatteitani leffasta voi lukea täältä. Rivin viimeisenä ihana lapsuuden suosikki Little Women (1994). Alarivissä ensimmäisenä on White Bird in a Blizzard (2014), josta arvosteluni luettavissa täällä. Kaksi kuvan viimeistä elokuvaa onkin sellaisia joita en ole vielä nähnyt, mutta silti olen aika varma, että The VVitch: A New-England Folktale (2015) ja The Imaginarium of Doctor Parnassus (2009) ovat elokuvia makuuni. 


Viimeisessä kuvassa on Blu-ray-hankintoja, joista kolmesta olenkin kirjoittanut arvostelut viime vuoden aikana. Upea Loving Vincent (2017) esiteltynä täällä, huikea The Disaster Artist (2017) puolestaan täällä ja se It (2017) täällä. Myös tuo Westworld (1973) tuli katsottua hiljattain ja olihan se hieno elokuva.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...