Noah (2014) on Darren Aronofskyn ohjaama elokuva, joka pohjautuu Raamatun kertomukseen Nooan arkista. Noah (Russell Crowe) on alkanut nähdä merkillisiä unia vedenpaisumuksesta ja arkista. Tämä katsoo unien olevan Luojan viesti, että tämän tulee rakentaa suuri arkki ja pelastaa sinne perheensä lisäksi vain eläimiä. Noah ajautuu kuitenkin vaimonsa Naamehin (Jennifer Connelly) ja heidän poikien kanssa vaikeuksiin, sillä Luojan tahdon noudattaminen tuntuu olevan tälle tärkeämpää kuin perheen hyvinvointi ja rakkaus.
Olen useaan otteeseen maininnut Aronofskyn olevan suosikkiohjaajiani ja perusteeksi on riittänyt ihan jo kaikkien aikojen lempielokuvani taideteos Requiem for a Dream (2000) ja toinen suuri suosikkini Black Swan (2010). Ja siihen päälle kaikki muut miehen pitkät elokuvat, tällä ohjaajalla on ollut varsin puhtoinen lista elokuvaohjauksista. Lähdinkin osaksi suurella mielenkiinnolla ja osaksi aika pelokkaana katsomaan tätä Aronofskyn tuoreinta teosta, joka ei ollut saanut kovin positiivista vastaanottoa missään. Elättelin toiveita, ettei se kuitenkaan olisi niin huono. Mutta ei se hyväkään ollut, valitettavasti. Siitä on melkoisen monta vuotta aikaa kun olen Raamattua lukenut, mutta pitänee lukea tuon Nooan kertomus uudelleen, sillä en tosiaankaan muistanut, että se meni ihan näin. Ensinnäkään en muista siinä olleen jättiläisen kokoisia käveleviä kiviä... (Olenko ainoa jolle tuli näistä kivityypeistä välittömästi mieleen The NeverEnding Storyn Rockbiter? Tai vaihtoehtoisesti Lord of the Ringsin Entit?) Olen kyllä aina ollut ihan avoin sille, että vanhoja tarinoita saa pistää uusiksi taiteen nimissä, mutta jotenkin esimerkiksi nuo otukset tuntuivat ihan oudolta lisäykseltä tarinaan. Tästä oli ehkä osittain pyritty tekemään ihan vain fantasialeffa, josta viesti näiden tyyppien lisäksi esimerkiksi suuri taistelukohtaus, joka oli kuin jostain Sormusten Herrasta. Ja jälleen kerran, toki tästä, niin monissa elokuvissa käytetystä, Nooan tarinasta saa esittää täysin erilaisenkin elokuvan kuin se, jossa eläimet vain marssivat nätissä jonossa siltaa pitkin isoon laivaan. En vaan kokenut, että Noah olisi onnistunut myöskään fantasiaelokuvana. Niin ja fantasiaelokuvaksi tässä tuntui olevan taas vähän turhan paljon saippuadraamaa Nooan poikien naiskuvioista!
Pidin kuitenkin siitä, että Nooasta tehtiin niin todellinen hahmo tässä, tämä ei ollut täydellinen vaan tällä oli omat vikansakin. Tähän liittyen pidin myös siitä, ettei tämä elokuva kertonut niinkään Jumalasta, vaan ihmisestä ja ihmisen uskosta. Jumalaa elokuvassa ei nähty tai kuultu, ainoastaan ihmisen tulkintoja saamistaan "viesteistä". Russell Crowe oli ihan sopiva rooliinsa, mutta en nyt erityisesti hehkuttaisikaan tämän roolisuoritusta. Noin muutoin olin näyttelijöihin oikeastaan aika pettynyt, erityisesti Jennifer Connelly oli joistain syystä poikkeuksellisen epäuskottava. (Vaikka nainen on mielestäni varsin hyvä näyttelijä!) Välillä elokuva oli myös visuaalisesti todella hienon näköinen. Nooan unet/näyt olivat hienoja kaikessa omituisuudessaan ja toivat välillä mieleeni sen hyvän Aronofskyn. Lisäksi erityisen hieno kohtaus oli se, missä vettä alkoi pauhata joka puolelta ihan kunnolla ja arkki heilui aaltomyräkässä. Tässä vaiheessa elokuvan 3D toi myös hienon lisän ja tämä kohta oli todella vaikuttava. Noin muutoin olisinkin vain toivonut tämän olevan pienempi elokuva. Sellainen, jossa olisi vain keskitytty tuohon ihmisyyteen ja tehty sen suhteen oikeita valintoja, eikä olisi kulutettu isoja dollareita, jotta tästä tulee mahdollisimman iso ja kallis elokuva. Tai sitten olisi vaan tehty rehti seikkailuelokuva, jonka olisikin sitten voinut ohjata joku muu... Noah ei vaan ole Aronofskya millään tavalla parhaimmillaan ja elokuvateatterista poistuessani vahvin tuntemus oli suuri pettymys. Harmittaa, että tämä elokuva on miehen hienon ohjauslistan jatkeena. En kuitenkaan menettänyt kokonaan uskoani Aronofskyyn ja varmasti käyn katsomassa tämän seuraavankin elokuvan suurella mielenkiinnolla!
Pidin kuitenkin siitä, että Nooasta tehtiin niin todellinen hahmo tässä, tämä ei ollut täydellinen vaan tällä oli omat vikansakin. Tähän liittyen pidin myös siitä, ettei tämä elokuva kertonut niinkään Jumalasta, vaan ihmisestä ja ihmisen uskosta. Jumalaa elokuvassa ei nähty tai kuultu, ainoastaan ihmisen tulkintoja saamistaan "viesteistä". Russell Crowe oli ihan sopiva rooliinsa, mutta en nyt erityisesti hehkuttaisikaan tämän roolisuoritusta. Noin muutoin olin näyttelijöihin oikeastaan aika pettynyt, erityisesti Jennifer Connelly oli joistain syystä poikkeuksellisen epäuskottava. (Vaikka nainen on mielestäni varsin hyvä näyttelijä!) Välillä elokuva oli myös visuaalisesti todella hienon näköinen. Nooan unet/näyt olivat hienoja kaikessa omituisuudessaan ja toivat välillä mieleeni sen hyvän Aronofskyn. Lisäksi erityisen hieno kohtaus oli se, missä vettä alkoi pauhata joka puolelta ihan kunnolla ja arkki heilui aaltomyräkässä. Tässä vaiheessa elokuvan 3D toi myös hienon lisän ja tämä kohta oli todella vaikuttava. Noin muutoin olisinkin vain toivonut tämän olevan pienempi elokuva. Sellainen, jossa olisi vain keskitytty tuohon ihmisyyteen ja tehty sen suhteen oikeita valintoja, eikä olisi kulutettu isoja dollareita, jotta tästä tulee mahdollisimman iso ja kallis elokuva. Tai sitten olisi vaan tehty rehti seikkailuelokuva, jonka olisikin sitten voinut ohjata joku muu... Noah ei vaan ole Aronofskya millään tavalla parhaimmillaan ja elokuvateatterista poistuessani vahvin tuntemus oli suuri pettymys. Harmittaa, että tämä elokuva on miehen hienon ohjauslistan jatkeena. En kuitenkaan menettänyt kokonaan uskoani Aronofskyyn ja varmasti käyn katsomassa tämän seuraavankin elokuvan suurella mielenkiinnolla!
