Back to Basics 2011, yö 1

Viime yönä oli siis Night Visionsin Back to Basics 2011 -tapahtuman ensimmäinen yö. Night Visions määrittelee sivuillaan itse tarjontaansa näin: Festivaalin ydin muodostuu fantasia-, kauhu-, science fiction - ja kulttielokuvista, mutta ohjelmistoon valikoituu kiinnostavaa materiaalia myös genrekarsinoista piittaamatta. Back to Basics järjestetään Helsingin Kino Engelissä Sofiankadulla. Tämä on kohdallani nyt neljäs vuosi BtB:n yleisönä, enkä muista ikinä nähneeni tuollaista ihmismäärää Kino Engelissä, en itseasiassa muista koskaan aiemmin nähneeni edes jonoa ulkona. Nyt paikalle saapuessani jono oli Sofiankadun päähän asti! Onneksi oli sentään ennakkoliput ja pääsi jonon ohi.

Kävin itse katsomassa ensimmäisenä yönä kolme leffaa:

Sucker Punch (2011)
Baby Doll on joutunut isäpuolensa toimesta mielisairaalaan terveenä ja uhkana on jopa lobotomia. Baby Doll pakenee ikäviä olosuhteita mielikuvitukseensa, jonka jälkeen todellisuuden ja fantasiamaailman välistä tulee häilyvä. Viiden nuoren naisen porukka taistelee mitä erilaisempia vihollisia vastaan tavoitteenaan paeta mielisairaalasta. 

Sucker Punch

Sucker Punch on upean näköinen, fantasiamaailma ja taistelut siellä ovat visuaalisesti todella hienon näköisiä ja hyvin pelimäisiä. Näyttelijät olivat ihan tunnettuja nimiä, mutta jostain syystä kaikilla oli hieman heikko roolisuoritus, joka ei tosin mielestäni ole erityisen merkityksellistä tämän kaltaisissa leffoissa. Sucker Punch on aikalailla kriitikoiden teilaama, mikä ei varsinaisesti yllätä. Itse ihan tykkäsin ja viihdyin koko leffan ajan. Suomen ensi-ilta näyttää olevan 15.4. Traileri

Finisterrae (2010)
Kaksi kummitusta on kyllästyneet olemaan kummituksia. He aloittavat matkan kohti paikkaa, jossa he voivat siirtyä rajan yli, uuteen kehoon. 

Finisterrae

Finisterrae oli taideleffoin taideleffa vähään aikaan. Vastapainoksi edelliselle Sucker Punchille, tämä taas edustaa sitä kriitikoiden yleisesti ylistämää elokuvaa. Omasta mielestäni tämä oli kuitenkin suurimmaksi osaksi sellaista nyt tehdään taidetta -kikkailua, pyrittiin kuvaamaan kaikkea mahdollisimman outoa ja pysähtynyttä. Finisterrae olikin paikoitellen aika puuduttavaa katseltavaa kaikessa hiljaisuudessaan ja toimettomuudessaan, jos tämä olisi ollut esimerkiksi aamuviiden leffa, voin vannoa että kaksikolmasosaa teatterista olisi kuorsannut. Ei tämä kuitenkaan ollut huono, kyllä sen kerran katsoi, mutta ehkä vähän turhan ylistetty. Leffassa oli muutamia hauskan häröjä kohtauksia, jotka olivatkin leffan parasta antia. Paikalla näytöksessä ja leffan jälkeen kyselytuokiossa oli musiikit leffaan tehnyt Jimi Tenor. Traileri

Ennen seuraavaa leffaa näytettiin tuore Suomi-noise-dokumentti Romua, ruiskeita, rutinaa. Dokumentti kertoi siis suomalaisista noise-musiikin tekijöistä ja tarinoista niiden takaa. Ihan kiinnostava ja hauska dokkari!

Devil's Playground (2010)
Lääketieteellisiin kokeisiin osallistuneet vapaaehtoiset saavat omituisia sivuoireita testeistä ja lopulta muuttuvat zombeiksi. Pieni porukka ihmisiä yrittää paeta ja selvitä hengissä jatkuvasti lisääntyvästä zombimäärästä. Nämä zombit eivät kuitenkaan vain laahusta perässä, ne osaavat juosta ja vieläpä taistella kunnolla! 

Devil's Playground

Devil's Playground oli aika perinteikästä zombikauhua, mutta se oli paikoitellen tahattoman hauska ja halvan näköinen (ilmeisen pienellä budjetilla tehty). Leffassa pyörivä taustatarina oli vähän tylsä ja hahmot olivat kaikki oikeastaan aika ärsyttäviä. Oli Devil's Playground kuitenkin jossakin määrin viihdyttävä leffa, kyllä sen jaksoi loppuun katsella. Traileri

Tänään vuorossa vielä pidemmällä kaavalla yö 2. 

Edellisten vuosien Night Visions -juttuni täällä.

Kuvat: centralzine.com, bloody-disgusting.com