Mar 31, 2011

Open your eyes.

Voisin pitkästä aikaa esitellä uusimmat hankintani, jotka ovat tänään postiluukusta saapuneet Vanilla Sky (2001) ja Abre Los Ojos (1997). Cameron Crowen ohjaaman Vanilla Sky:n olen nähnyt moneen kertaan ja pidän siitä paljon. Se on kuitenkin vain remake espanjalaisesta Abre Los Ojosista, jota en siis ole nähnyt, mutta joka on kuuleman mukaan vielä paljon parempi. Näistä on tulossa varmaankin yhteisarvostelu lähiaikoina.


Viikonlopulta voi odottaa bloginkin puolelle kunnon kauhupläjäystä, sillä menen kahdeksi yöksi Night Visionsin Back to Basics -leffafestareille. Aiempien vuosien jutut näkyy täällä.


Kuvat: wikipedia.org

Tervehdys!

Tämä blogi on jatkoa vuodesta 2007 uskollisesti LiveJournalin puolella toimineelle leffablogilleni! Vanhat jutut löytyvät yhä LJ:sta ja siirrän niitä mahdollisesti lisää tännekin puolelle.

Blogia kirjoittaa 25-vuotias Helsingissä asuva horrendous, joka katselee ja hankkii elokuvia vähän liiankin usein. Kerron täällä niistä näkemistäni elokuvista, esittelen uusia hankintoja ja välillä kirjoitan yleistä tekstiä elokuvamaailmasta. Keskityn arvosteluissa omien mielipiteiden esille tuomiseen syvällisten juonianalyysien sijaan, sillä en halua vahingossakaan spoilata mitään juonikuvioista tai loppuratkaisusta. Leffamakuni on aika laaja ja katson leffoja laidasta laitaan. Pidän kuitenkin erityisesti kauhusta, jota tuleekin katseltua ja hankittua aika tiiviiseen tahtiin.

Tervetuloa mukaan kaikki uudet ja vanhat tuttavuudet!

Mar 30, 2011

They're little, so we challenged them to a basketball game!

Space Jam (1996) on Michael Jordanin tähdittämä elokuva, jossa seikkailee sekä piirroshahmoja että ihmisiä. Jordan on lopettanut koripallouransa ja siirtynyt baseballiin. Samaan aikaan toisaalla Moron Mountain -planeetalta tulleet otukset yrittävät kaapata Väiski Vemmelsäären ja muut Looney Tunes -hahmot omalle planeetalleen. Looney Tunesien kohtalon ratkaisee tiukan koripallo-ottelun tulos, jossa pelaavat vastakkain Moron Mountainin sakki ja Vemmelsäären johtama joukkue. Avaruudesta tulleet kaverit ottavatkin epäreilusti apuja NBA-pelaajilta, mutta Looney Tunesit saavat joukkueeseensa itse Michael Jordanin!


Kun Space Jam ilmestyi, olin ala-asteella ja harrastin koripalloa, joka varmasti vaikuttaa mielipiteeseeni tästä leffasta. Silloin leffa oli mitä mainioin: pääsi näkemään hauskoja piirroshahmoja ja taitavaa koripalloa samaan aikaan ruudulta. Tuohon aikaan ei niinkään kiinnittänyt huomiota esimerkiksi siihen pieneen asiaan, että Michael Jordan ei osaa näytellä. Osasihan se pelata korista! Space Jamia katseltiin lapsena muutamaankin otteeseen toisen korista harrastavan ystäväni kanssa - ja samaisen ystävän kanssa se katsottiin tälläkin kertaa. Kumpikaan meistä ei enää pelaa korista ja ikääkin on tullut lisää, mutta kyllä Space Jam silti viihdytti ja nauratti. Nostalgia-arvot oli ainakin katossa! Piirroshahmot on yhä hauskoja ja se ratkaiseva korismatsi on aika tyylikkäästi toteutettu. Mitään kovin syvällistä tarinaa tästä on turha odottaa, mutta Space Jam on ihan viihdyttävä pätkä ja lapset varmasti tykkää!



Kuva: filmcritic.com

Mar 28, 2011

And the award goes to...

Jostain syystä viime aikoina en ole saanut aikaiseksi kirjoitettua tänne mitään, vaikka leffoja on tullutkin katseltua aika ahkerasti. Sain kuitenkin brainy cat -blogin Katalta palkinnon, jonka mukana tuli kiva kysely. Kiitos paljon!

The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Pelin henki: jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka sen ansaitsevat.

Milloin aloitit blogisi?

Tämän blogin aloitin kesällä 2007 ja sitä ennen kirjoitin parin vuoden ajan satunnaisesti toiseen blogiini leffajuttuja.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea blogisi käsittelee?
Kirjoitan kaikesta elokuvaan liittyvästä. Suurimmaksi osaksi tulee leffa-arvosteluja, mutta niiden lisäksi välillä uusimmista hankinnoista juttuja ja yleistä kommentointia elokuvamaailmasta.

Mikä tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Käsittelen kaikki leffat aina omasta näkökulmastani, joka ei tietenkään voi olla täysin samanlainen kenelläkään. En yritä tehdä mitään kovin yleispäteviä arvosteluja, vaan kerron oman mielipiteeni ja omat tunnelmani. Erikoisuutena voisi mainita vielä erilaiset ns. leffateemaputket esimerkiksi halloweenin ja joulun aikoihin. Lisäksi kammoksun spoilereita niin paljon, että juoniesittelyni on yleensä harvinaisen epämääräisiä. Heh.

Mikä sai sinut aloittamaan blogisi?
Kyllästyin lehdissä oleviin arvosteluihin ja halusin päästä sanomaan oman sanottavani. Erillisen leffablogin tein sen takia, kun se toinen blogi alkoi täyttyä vain leffajutuilla, eikä se edes ollut/ole julkisesti luettavissa.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Paljonkin. Haluaisin ehtiä kirjoittamaan useammin ja myös ehtiä panostamaan enemmän juttuihin. Itsekriittisyys iskee huonosti panostettuihin juttuihin ja osa jää kokonaan julkaisematta.


Palkinto on jo kiertänyt lähes kaikilla, mutta ainakin sen ansaitsee ystäväni tuore blogi Come with me if you want to live... ja muutamat muut suosikkini leffablogeista: Geek Is the New Black, split reel, Jukebox in my head. ja twilight cola.

Mar 23, 2011

R.I.P. Elizabeth Taylor 1932 - 2011

Elizabeth Taylor 27.2.1932 - 23.3.2011



Kuva: culturemap.com

Mar 14, 2011

Choosing not to believe in the devil doesn't protect you from him.

The Rite (2011) on samannimiseen kirjaan perustuva elokuva papiksi opiskelevasta Michaelista. Michael ei kuitenkaan koe opiskeluiden olevan mielekästä, sillä tämä ei ole oikein varma uskostaan. Ilmoittaessaan jättävänsä opiskelut kesken, hänet saadaan ylipuhuttua Roomaan kokeilemaan vielä manaajan opintoja. Michael pääsee seuraamaan kokeneen manaajan työtä ihan lähietäisyydeltä, kun tämä yrittää karkoittaa demoneita kärsivistä ihmisistä. Viimeiseen asti Michael yrittää perustella kaiken ihmisten mielenvikaisuudella, mutta lopulta jotkut asiat ovat vain vähän liian hankalia selittää.


Manausleffoja löytyy lukuisia ja valitettavasti The Rite toisti täsmälleen samoja juttuja kuin ne monet muut aiemmin tehdyt. Leffalla oli paljon potentiaalia, mutta se vaan jäi puolitiehen. Yllättävyyttä ei juurikaan ollut, eikä sen enempää pelottavuuttakaan. Tarinaa rakennettiin pitkään, eikä sitä huippua oikein tullutkaan missään vaiheessa. Siitä huolimatta leffa ei kuitenkaan ollut varsinaisesti tylsä, vaan jaksoi pitää mielenkiintoa yllä loppuun asti. Se oli ihan tyylikkään näköinen ja näyttelijöistä erityismaininta kuuluu tietysti Anthony Hopkinsille, jonka poraava katse on aina melkoisen toimiva. The Rite oli siis ihan katsottava kauhupätkä, olisin vaan toivonut sen tuovan jotain uutta nähtävää.




Kuva: glimglom.com

Mar 6, 2011

More good times.

En ole enää vuosiin osannut nimetä ketään lempinäyttelijäkseni. Nuorempana paikasta kiistelivät monet nuoret ja komeat näyttelijät, eikä se lahjakkuus edes välttämättä ollut kovin olennaista. Enää en ole osannut valita yhtä suosikkia monista mahtavista osaajista, eikä se ole ehkä tarpeellistakaan. Yksi näyttelijä tulee kuitenkin aina mieleeni kun tuo kysymys esitetään.


Jack Nicholson syntyi vuonna 1937 ja on näytellyt 50-luvulta lähtien. Viimeisin elokuva ilmestyi viime vuonna ja näihin kuuteen vuosikymmeneen mahtuu lukuisia elokuvia, kolme Oscaria ja monta muuta palkintoa ja ehdokkuutta. Nicholsonin elokuvien joukosta löytyy niin jännitystä, komediaa, draamaa, romantiikkaa ja kaikkea siltä väliltä. Parhaimmillaan Nicholson on hieman sekopäisessä roolissa, joita matkan varrelle mahtuukin ihan muutama. Mies on uskottava jokaisessa roolissa ja tuo aina rooleihinsa mukanaan valtavan karismansa. Jack Nicholson täyttää tänä vuonna jo 74, mutta tuntuu olevan yhä hyvässä vedossa, vaikka tämän elämäntavat eivät tunnetusti ole ihan sieltä terveellisemmästä päästä. Nicholsonin viileään olemukseen kuuluvat alkoholi, savukkeet, nuoret naiset ja tummat aurinkolasit. With my sunglasses on, I'm Jack Nicholson. Without them, I'm fat and seventy.

Jack Nicholsonin lukuiset roolisuoritukset jäävät elämään ikuisesti kaikkien aikojen parhaiden leffojen joukossa, mutta toivottavasti saamme vielä vuosia nauttia miehen tuoreistakin elokuvista.



Kuvat: nydailynews.com

Mar 4, 2011

Enter a game that feels more real than reality!

Brainscan (1994) kertoo teini-ikäisestä Michaelista, jota kiinnostavat lähinnä kauhuleffat, kauhupelit ja raskas musiikki. Nyt Michael saa käsiinsä Brainscan-pelin, jossa pelaajan tulee toimia ja ajatella kuin murhaaja. Peli on hyvin todellisen tuntuinen ja Michael havahtuu penkistä hiestä märkänä - peli oli melkoinen kokemus. Pitkään Michael ei kuitenkaan ehdi pelistä riemuita, sillä pian hän saa kuulla, että nuo virtuaalimurhat onkin tapahtunut myös todellisuudessa ja pelissä tapetut ihmiset ovatkin nyt oikeasti kuolleita.


Brainscan esiintyi myös tuossa leffa-arvuuttelussani, jossa oli siis mukana leffoja, joista pidän erityisen paljon. Syyt siihen, miksi pidän Brainscanista, löytyy jo tämän merkinnän ensimmäisestä lauseesta. Ensinnäkin pääosassa oleva henkilö (Edward Furlong) pitää kauhusta ja raskaasta musiikista, joka tarkoittaa tietysti hyvää soundtrackia ja paljon viittauksia kauhuleffoihin. Lisäksi tärkeässä osassa on kauhupeli, joita on tullut itsekin pelattua vuosien varrella muutamia. Niin ja kaikki tämä sijoittuu 90-luvun alkuun! Niin monia hyviä juttuja yhdistettynä yhteen elokuvaan! Tehosteet ovat tosiaan myös sieltä ysäriltä, joka on mielestäni vaan oma kiva lisänsä ja niitä juuri on tottunut katsomaan silloin aikoinaankin. Brainscan ei kuitenkaan ole kaikille, leffa saattaa olla monien mielestä tylsä (onhan se aika hidastempoinen ja yllätyksetön) ja varsinaisesta kauhusta se on oikeastaan aika kaukana. Suosittelen niille, jotka itseni tapaan nauttii leffojen ysäriydestä sekä kauhu- ja pelimaailmasta.



Kuva: internalbleeding.net
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...