Dec 24, 2015

Nobody's walking out on this fun, old-fashioned family Christmas.

On taas se aika vuodesta, kun haluan toivottaa teille kaikille oikein Griswoldimaisen


Dec 23, 2015

Palkittu blogi

Sain tunnustusta ja haasteen vastata kysymyksiin joskus noin miljoona vuotta sitten. Suuri kiitos Occo ja pahoittelut viivästymisestä, mutta tässä nyt vihdoinkin vastaukseni!


1) Onko sinulla erityisen rakkaita genrejä tai alagenrejä?
  • On, kauhu ja sen sisällä erityisesti slasherit. Mutta kauhu kuin kauhu maistuu. Kuten myös monet muutkin genret, heh.

2) Iskeekö jonkin maan tai maankolkan elokuvakulttuuri aivan erityisesti?
  • Kyllä se vain koviten nuo jenkkileffat iskee, mutta pidän monien muidenkin maiden leffoista. Esimerkiksi Espanjasta tulee paljon hyvää elokuvaa. Eniten vain tulee vastaan sitä amerikkalaista tuotantoa.

3) Entä erityisen vähänlännästi?
  • Ei kyllä tule mieleen sellaista.

4) ”Sitä leffaa en (enää) katsoisi ämpärikännissäkään…”

5) Biisi tai bändi, joka ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota elokuvasoundtrackeissa?
  • Hmm, mitenhän ymmärtäisin tämän kysymyksen. En ole osannut kaivata mitään bändiä tai biisiä johonkin leffaan. Mutta sitten taas Empire Recordsin sille fyysiselle soundtrack-levylle eivät päätyneet ollenkaan leffan parhaat biisit kuten Spongen Plowed. Sitä tulee kaivattua kun kuuntelee levyä.

6) Onko olemassa kadonneeksi todettu (tai ainakin äärimmäisen vaikeasti saavutettava) filmi, jonka haluaisit nähdä?
  • Haluaisin ehdottomasti elokuvan Fun (1994) omakseni, mutta sitä ei kai ole koskaan julkaistu edes VHS-kasetille Jenkeissäkään? Olen siis nähnyt sen kerran Suomen tv:stä joskus 90-luvulla ja sitten kun vihdoin vuosia myöhemmin yhdistin nimen ja leffan niin YouTubesta löytyi.

7) Onko jotain oleellista jäänyt mielestäsi sovittamatta valkokankaalle näin sarjakuvafilmatisointibuumin aikana, vai oletko jo tyystin leipiintynyt tähän trendiin?
  • En erityisemmin harrasta sarjakuvia, niin en osaa oikein mitään kaivatakaan. Mutta vastatakseni täysin aiheen vierestä, niin haluaisin että joku viimeinkin tekisi sen American McGee’s Alice -peliin perustuvan elokuvan, josta ollaan höpisty jo ainakin kymmenen vuotta!

8) Onko jonkun elokuva-alan ihmisen tapaaminen säväyttänyt poikkeuksellisesti?
  • En ole koskaan tarkoituksella mennyt tapaamaan ketään elokuva-alan ihmistä, jos olen johonkin törmännyt, niin se on ollut sattumaa. Mutta se kerta kun katselin elokuvaa sen ohjanneen henkilön vieressä, on kyllä ollut mieleenpainuva kokemus. 

9) Onko jonkin elokuvan värimaailma säväyttänyt näköaistiasi harvinaisen syvästi?
  • Onhan noita. Esim. Suspiria on kerrassaan upea. Ihastelen aika useinkin leffojen värimaailmoja, mutta en tietysti keksi nyt mitään muita esimerkkejä.

10) Onko jokin inhokkisi päätynyt IMDB:n kärkisijoille?
  • Piti ihan käydä selailemassa listaa, mutta ei löytynyt ainakaan sadan parhaimman joukosta yhtäkään inhokkiani!

11) Suosikkielokuvaörkki/örkit?
  • Mikä lasketaan örkiksi? Onko Freddy Krueger tarpeeksi örkki? 

Dec 21, 2015

Complete the pattern, solve the puzzle, turn the key.

Jos nyt vihdoin ja viimein otettaisiin käsittelyyn kauhuputken viimeinen osa ja todettakoon tähän väliin, että katsomani joululeffat jäävät nyt tänä vuonna blogissa esittelemättä. Yläpalkkiin on kuitenkin lisätty taas tuttu joulunappula, jonka takaa löytyvät kaikki vuosien varrella arvostelemani jouluelokuvat!


Viimeisenä kauhuiluna esittelyssä on Hellraiserin kolme seuraavaa osaa. Ensimmäisestähän kirjoitin jo täällä ja nyt ovat siis vuorossa Hellbound: Hellraiser II (1988), Hellraiser III: Hell on Earth (1992) sekä Hellraiser IV: Bloodline (1996). Omasta hyllystäni löytyy boksi, jossa on vain kolme ensimmäistä osaa ja nämä olin nähnyt aiemminkin, mutta Bloodlinen katselin nyt ensimmäistä kertaa. Kakkosessa Kirsty on päätynyt lääkärin vastaanotolle vuodattamaan tarinaansa kenobiiteistä, jotka veivät tämän perheen. Lääkäri kuitenkin vain innostuu tästä ja haluaa etsiä tämän portin helvettiin. Kolmosessa Pinhead on jumissa kuutiossaan, jonka kuitenkin rikas naistenmies ostaa itselleen taideteoksena ja miehen avustuksella Pinhead hankkii itselleen taas verta. Nelosessa ollaan tulevaisuudessa ja tiedemies yrittää luoda uuden kuution, joka sulkisi miehen oman esi-isän aikoinaan tekemän kuution avaaman portin helvettiin.


Siitä on vierähtänyt jo useampi vuosi, kun olen katsonut mitään näistä jatko-osista ja mielikuvissani toinen ja kolmaskin osa olivat aika hyviäkin elokuvia. Muistin hieman väärin... Pinhead ja muut kenobiitit ovat kyllä järjestäen kaikissa neljässä osassa tyylikkäitä ja jännittäviä, mutta näidenkin varsinainen pelottavuus tuntuu laskevan osa osalta. Muutoinkin nämä ovat kyllä hienon näköisiä elokuvia, siitä en voi soimata. Sarjan toinen osa on kyllä oikeastaan vielä ihan hyvä, siinä on osattu jatkaa toimivasti ensimmäisen ideaa ja siinä on myös samoja hahmoja mukana kuin ykkösessä. Kuten erittäin näyttävän näköinen ihoton Julia! Tosin mielestäni jo tässä tokassa osassa Pinheadista tulee turhan "tuttu" ollakseen pelottava (tämä taitaa tosin olla aika yleinen vaiva useiden jatko-osien kauhusarjoissa). Kolmatta osaa vaivaa ehkä kaikista pahiten se, että siinä on ihan käsittämättömän huonoa näyttelemistä! Doug Bradleyn esittämä Pinhead on oikeastaan ainoa vakuuttava hahmo koko elokuvassa ja muita katsellessa meinaa iskeä myötähäpeä. Plussaa kuitenkin hyvästä musiikista ja ysäriydestä. Nelonen sitten oli oikeastaan ensimmäinen näistä, joka oli paikoitellen hieman tylsää katsottavaa. Tässä sentään astuttiin taas askel parempaan näyttelijäpuolella, onneksi. Nelonen on myös aika sekava sen vuoksi, että siinä hypitään aikajanalla sinne tänne. Tosin tässä sitten taas on muutamia erityisen näyttäviä juttuja. Kaikesta huolimatta kaikki kolme jatko-osaa on kuitenkin ihan katsottavia. Juuri nämä mielenkiintoiset (demoni)hahmot ja hieno visuaalinen ilme sekä toimivat musiikit pelastavat näitä Hellraiser-sarjan huonompiakin osia olemasta ihan surkeita. Mutta palataan vielä joskus tulevaisuudessa myöhempiin osiin!


Dec 6, 2015

Maximum Halloween 3015, la-su

Kauhuputken toiseksi viimeinen (ja pahasti myöhässä tuleva) osa kertoo koko yön istunnostani Night Visions Maximum Halloween -tapahtumassa. Tällä kertaa kulutin elokuvateatteri Maximin penkkiä kymmenen tuntia lauantai-illasta sunnuntaiaamuun. Vähän tuli siis taas nössöiltyä ja katsottua kokonaisen setin sijaan "vain" 5/7 yölipun elokuvista. 


Deathgasm (2015) 

Metallistiteini Brodie joutuu muuttamaan uskonnollisten sukulaistensa luokse uuteen kaupunkiin Uudessa-Seelannissa. Massasta erottuva Brodie tuntee olonsa ulkopuolikseksi niin kotona kuin koulussa, kunnes eräänä päivänä tämä kohtaa toisen pitkäletin Zakkin levykaupassa. Pojat kaverustuvat ja perustavat Deathgasm-bändin, jonka raskaalla musiikilla onkin vähän saatanallisemmat vaikutukset kuin oli tarkoitus ja pahat voimat alkavat jyllätä koko kaupungissa.


Ennen varsinaista elokuvaa näytettiin suomalainen Carlotta Mooren tähdittämä lyhytelokuva The Contract, josta minulla ei ole sen kummempaa sanottavaa kuin että se ei osunut huumoriini sitten millään. Deathgasm sitten taas oli suurimmaksi osaksi oikein viihdyttävä elokuva. Siinä oli raskaampaa musiikkia, pitkähiuksisia poikia ja paholaisia, joten miksipäs ei! Osaksi tässä oli hieman sellaista typerää vastakkainasettelua näiden ernumetallistien ja tavissporttien välillä, sellaista joka jaksoi naurattaa enemmän joskus silloin aikoinaan ja tuntui nyt vähän turhalta. Tietyllä tavalla Deathgasm toi mieleeni yhden kasarikauhusuosikkini Trick or Treatin, mikä ei tietysti voi olla kuin hyvä asia. Leffassa oli myös oikein mukavasti näyttävän näköistä roiskintaa, tässä lensivät niin veri kuin päät. Viihdytti! Traileri
_____________


Hardware (1990)

Postapokalyptisessa maailmassa seikkaileva Moses löytää robotin pään ja vie tämän tyttöystävälleen Jillille. Jill innostuu tekemään päästä taideteosta, mutta onnistuukin herättämään robotin henkiin. Ja ikävästi tämä robotti sattuukin olemaan ohjelmoitu tappamaan ihmisiä!


Tämä Mark 13 - ohjelmoitu tappamaan ei herättänyt minussa oikein mitään suuria tunteita, vaikka toivoinkin pitäväni siitä. Pakko sanoa, että mielestäni se oli paikoitellen melkoisen tylsäkin. Ei Hardwarea voi kuitenkaan sanoa huonoksikaan elokuvaksi, se oli visuaalisesti erittäin näyttävän näköinen, ihastelin esimerkiksi moneen otteeseen sen hienoa punasävyistä värimaailmaa. Loppua kohden leffassa myös alkoi tapahtua enemmän, mutta koin Dylan McDermottin esittämän päähenkilön melkoisen tylsäksi, niin tämän läsnäolo tuntui latistavan leffan tunnelmaa!  Kuten sanottu, Hardware ei oikein herättänyt suurempia tunteita, mutta oli se ihan katsottava. Traileri
_____________



New York on tunnettu monista asioista, mutta tässä dokumentissa keskitytään ainoastaan yhteen kadunpätkään. 42nd Street oli vielä 70- ja 80-luvulla hyvin pahamaineinen katu, jolla pörräsi huumediilereitä ja kadulla oli vuorotellen bordelleja sekä elokuvateattereita, joissa näytettiin hurjia eksploitaatioelokuvia päivisinkin. Monella elokuva-alan ihmisellä on tästä lämpimiä muistoja ja her tarinoivat myös siitä, kuinka tuo on vaikuttanut heidän omiinkin elokuviin. Dokumentissa näytetäänkin mm. Frank Henenlotter ja Lloyd Kaufman itkemässä sitä, kuinka sitten lopulta tuli paha Disney, joka pilasi kaiken ja kadulla pörrää nyt turisteja lapsiperheineen.


Tämä oli erittäin mielenkiintoinen dokumentti, johon oli saatu joukko mielenkiintoisia henkilöitä kertomaan niin elokuvan kuin New Yorkin historiasta. Itselläni kesti ihan luvattoman pitkään tajuta mistä kadusta on oikein kyse, vaikka olen käynyt kolmesti New Yorkissa. Vasta sitten kun siitä näytettiin tuoretta kuvaa, tajusin mistä paikasta on kyse. Että melkoisesti se totta tosiaan on vuosien varrella muuttunut! Siellä toimii nykyäänkin pari (ketju)leffateatteria, mutta kaikki se kiva "oheistoiminta" taitaa olla mennyttä aikaa. Oli oikeastaan melko koskettavaa, kun joku vanhempi herra (pahoittelen, olen jo ehtinyt unohtaa kuka se olikaan) sanoi kyynel silmäkulmassaan, että voi kun vielä kerran pääsisi kokemaan sen tien kaikessa loistossaan. Ne portot ja huumeet ja rietastelut leffasaleissa! Traileri
_____________

Cherry Tree (2015) 

Teini-ikäinen Faith on murheellinen, koska tämän isä on vakavasti sairas. Uusi opettaja Sissy tarjoaa lohtua ja lopulta paljastaa olevansa noita, joka pystyy parantamaan Faithin isän. Tällä on vain yksi ehto, Faithin pitää hankkiutua raskaaksi, synnyttää ja antaa vauva sitten Sissylle.


Tämän irlantilaisen Cherry Treen kohdalla odotukseni ja todellisuus kohtasivat aika hyvin. (Vaikkakin odotin hyvin vaikeaselkoista irkkuaksenttia, mutta nämä kuulostivat oikeasti hämmentävän vähän irlantilaisilta.) Elokuvan kuvaus ei kuulostanut erityisen hyvältä, eikä se erityisen hyvä ollutkaan. Vaikka pidänkin erittäin paljon niin noitajutuista kuin teinileffoista, ei tämä Cherry Tree vain uponnut. Se ei ollut mitenkään uskottavan tuntuinen, se oli ennalta-arvattava ja se ei vain jaksanut viihdyttää. Jos jotain positiivista pitää sanoa, niin kyllä Cherry Tree jollain tapaa kuitenkin piti ottessaan ja halusin nähdä kuinka se päättyy. Traileri
_____________


Necronomicon (1993)

On vuosi 1932 ja Lovecraft on saanut käsiinsä mystisen Necronomicon-kirjan, josta tämä lukee kirjastossa kolme tarinaa. Ensimmäisessä näistä vanhassa hylätyssä hotellissa majaileva mies etsii Necronomiconista ohjetta kuinka herättää henkiin auto-onnettomuudessa menehtynyt vaimonsa. Toisessa reportteri tutkii outoja murhia Bostonissa ja päätyy hyytävän kylmään asuntoon haastattelemaan erikoista naista, joka tarinoi äidistään. Kolmannessa poliisipariskunta kolaroi virka-autollaan ja pahemmin haavoittunut mies raahataan paikalta pois. Poliisinainen lähtee selvittämään asiaa ja päätyy kellariin outojen vanhuksien johdattelemana.


Necronomicon oli vähemmän yllättävästi yön elokuvista suosikkini, harva Lovecraftin teoksiin perustuvista elokuvista on pettänyt. Ja onhan tämä vieläpä 90-luvun alun elokuva! Tätä on siis ollut tekemässä kolme eri ohjaajaa, joista yksi (Brian Yuzna) oli tänä vuonna festareiden kunniavieraanakin, mutta mies ei harmillisesti ollut paikalla tässä näytöksessä. Itseasiassa leffan parhaimmat osiot olivat juuri Yuznan kädenjälkeä, tämän vastuulla olivat tuo kirjaston kehystarina ja viimeinen tarina Whispers. Jokainen leffan tarinoista oli kuitenkin mielestäni kiinnostavasti toteutettu, keskimmäinen ehkä hieman tylsempi ja kellonajasta johtuen (n. kuusi aamulla) tässä välissä silmäluomet alkoivat tuntua hieman raskailta. Näin muuten jossakin Necronomiconia verrattavan Tales of the Cryptin jaksoihin ja tämä on itseasiassa aika osuva kuvaus - tosin kyseisessä lähteessä tämä taidettiin sanoa negatiiviseen sävyyn ja minä taas pidin sitä hyvin positiivisena asiana. Necronomicon oli myös aika näyttävän näköinen elokuva, ottaen huomioon että tämä on kuitenkin tehty aika pienellä budjetilla. Viihdytti! Traileri
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...