Dec 31, 2012

I think there are kids inside the building.

F (2010) on brittiläinen kauhuelokuva kouluun tunkeutuvista murhaajista. Vanhempi opettaja Robert (David Schofield) on vähän huonossa maineessa koulussa, jossa tämä työskentelee. Miestä pidetään alkoholisoituneena ja muutenkin epävakaana. Eräänä iltana tämä jättää oppilaansa, oman tyttärensä Katen (Eliza Bennett) jälki-istuntoon, jonka aikana kouluun hyökkää huppupäinen porukka tappoaikeissa. Robert yrittää suojella tytärtään ja varoittaa muita tunkeutujista, mutta kukaan ei ota höperön oloista miestä vakavasti.


F kuulosti ihan lupaavalta elokuvalta kuvauksensa perusteella, mutta ei se elokuva ihan niin hyvin sitten toiminutkaan. Leffalla on vähän sama ongelma kun jos minä itse alkaisin nyt kuvata kauhuelokuvaa. Ideoita olisi vaikka minkälaisiin jännittäviin ja pelottaviin kohtauksiin sekä kamerakikkailuihin. Sellaisia hienoja hyvin vähän toisiinsa liittyviä kohtauksia. Se itse tarina vaan ontuisi, syy miksi kaikki tapahtuu ja miten kaikki päättyy. Ja se oli tämän Äffän ongelma. Siinä annettiin ymmärtää, että nämä huppupäiset tappajat olivat F:n saaneita opiskelijoita, jotka tulivat nyt kostamaan kouluväelle. Eikä siinä mitään, tähän asti leffalla olikin jonkinlaista ideaa. Sitä en vaan ymmärrä, että miksi näillä oli huput päässä niin, etteivät heidän kasvot/henkilöllisyys paljastunut millään tavalla. Tyypit tuntuivat olevan enemmänkin jotain yliluonnollisia olentoja, sillä huppujen sisällä näkyi vain mustaa. Mutta en ymmärrä miten nämä hahmot sitten liittyi yhtään mihinkään? Ja vielä enemmän ihmettelen sitä, että minkä vuoksi tämä koko porukka oli jotain taitavia parkour-kikkailijoita! Nämä kun keskittyivät enemmänkin siihen hiippailuun ja hyppelehtimiseen korkeuksissa kuin itse listimisiin. Leffa tuntui myös loppuvan ihan kesken ja tämä 75 minuuttinen elokuva olisi kaivannut ehkä muutaman lisäminuutin, jotta tarinalle olisi ollut jonkinlainen päätös. F kuitenkin alkoi ihan mielenkiintoisena, sen alkuasetelma sai kiinnostumaan ja Robertia esittävä Schofield oli aidon tuntuinen ongelmallinen vanhempi miesopettaja. Lisäksi jotkin raadellut ruumiit olivat hyvin näyttävän näköisiä ja paikoitellen tunnelma oli onnistuneen jännittävä. Enemmän itselleni jäi kuitenkin pettynyt olo, olisin toivonut tämän olevan parempi elokuva. 

Dec 27, 2012

Lisää elokuvakirjallisuutta

Joulupukki toi hieman täytettä elokuvakirjallisuusosastoon, joita siis esittelin aiemmin täällä. Kuvat saa taas klikattua suuremmaksi lähempää tarkastelua varten.

Elokuvan hirviöt
Sohvaperunan leffaraamattu
1001 Movies You Must See Before You Die

Dec 24, 2012

Merry Christmas. Merry Christmas, Merry Christmas, Merry Christmas, kiss my ass. Kiss his ass. Kiss your ass. Happy Hanukkah.


Jouluaaton elokuvana on tietysti jokavuotisen perinteen mukaisesti paras jouluelokuva ikinä: Christmas Vacation (1989) eli vanha kunnon Joulupuu on kärvennetty.




Dec 23, 2012

Sinun isäsi oli komein ja urhein poro joulupukin lentojoukoissa.

Kuudes jouluelokuva oli suomalainen animaatio Niko - lentäjän poika (2008). Niko on äitinsä kanssa asuva poropoika, joka uskoo isänsä olevan yksi joulupukin lentojoukkojen poroista. Poika ei ole koskaan tavannut isäänsä, mutta haluaisi itsekin oppia lentämään. Porolauman eloa häiritsee julmat sudet, jotka Niko vahingossa johdattaa lauman luo. Häpeissään Niko päättää kadota maisemista ja lähteekin Korvatunturia kohti etsimään isäänsä. Matkaseuranaan tällä on huolehtivainen Julius-niminen liito-orava.


En ollut aiemmin nähnyt tätä elokuvaa ja en oikein edes tiennyt mitä odottaa. Niko - lentäjän poika oli kuitenkin ehdottomasti positiivinen yllätys! Siinä on koskettava tarina, hienoa animaatiota, upean näköisiä maisemia ja hyvin onnistuneita hahmoja. Niko oli hyvin sympaattinen pikkuporo ja vastakohtana tälle oli julma ja pelottava susien johtohahmo musta susi. Itseasiassa tämä asetelma toi hyvin voimakkaasti mieleeni Leijonakuninkaasta Simban ja Scarin! Leffaa olisi varmaan aika helppo vertailla joihinkin Pixarin tuoreisiin animaatioihin, mutta en ole nähnyt kuin sen Autot ja tämä Niko oli muuten huomattavasti enemmän mieleeni kuin se, niin visuaalisesti kuin tarinan puolesta! Niko - lentäjän poika sopi jollain tapaa juuri täydellisesti tähän jouluaattoa edeltävään iltaan ja sai minut erinomaisesti joulumielelle, tykkäsin tästä leffasta ainakin nyt erityisen paljon. Elokuvan opetus ja lopetus oli itseasiassa hieman yllättävä ja tuore, nykyaikaan sopiva sellainen. Luin muutamia keskusteluja siitä, kuinka leffa ei oikeasti edes sovi lapsille, sillä siinä on edesvastuuttomia jouluporoja jne ja tämä tuntui varsin typerältä ajattelumallilta, sillä on tällainen animaatio kuitenkin aika oiva ja lempeä keino heijastaa todellisuuttakin lapsille, kaikki ei ole täydellistä. Ainoastaan aika pelottavat susihahmot saattavat olla vähän liian jänniä ihan pienimmille, mutta muuten tässä ei mielestäni ole mitään välteltävää. Kaunis jouluinen tarina, jolle muuten ilmestyi jatko-osakin tänä vuonna. Ainakin tämä ensimmäinen Niko - lentäjän poika on jälleen yksi hyvä suomalainen jouluelokuva, suositteluni!

Filmtrailer.com

Kuva: outnow.ch

Rauhallista joulua ja aivan vitun railakasta uuttavuotta!

Viides jouluelokuva oli eilen tv:stä tullut Jalmari Helanderin Rare Exports (2010). Korvatunturilla työskentelevä kansainvälinen tutkimusryhmä aikoo ottaa selvää mikä salaisuus heidän kaivauksiensa kohteena olevan hautakummun sisällä piilee. Läheisen kylän poika Pietari (Onni Tommila) käy kaivauksilla kurkkimassa ja hänelle alkaa selvitä, että kaikki tämä liittyy jollakin tavoin joulupukkiin. Samoihin aikoihin kylän poroja löytyy kuolleena ja muutenkin tapahtuu outoja asioita. Jouluaattoa edeltävänä yönä kaikki lapset Pietaria lukuunottamatta ovat kadonneet ja hänen isänsä Raunon (Jorma Tommila) ansasta löytyykin parrakas mies. 


Kiirettä on pitänyt, mutta eilen ehdin sentään katselemaan tämän Rare Exportsin. Olen nähnyt leffan kerran aiemmin, pari vuotta sitten elokuvateatterissa ja kirjoitinkin siitä tuolloin tänne. Valitettavasti en vaan vieläkään ole katsonut niitä lyhytelokuvia, joihin tämä pitkä elokuva perustuu. Rare Exports on tosiaan aikuisille osoitettu joululeffa, siinä on paikoitellen aika pelottavakin tunnelma ja onhan se teemaltaankin sellainen, ettei sitä välttämättä perheen pienimmille kannattaisi näyttää. Pidän tästä leffasta paljon, se on näyttävän näköinen ja siinä on tosiaan hyvin onnistunut tunnelma. Leffan tarina on omaperäinen, suomalaista tarua nuuttipukista on hyödynnetty kekseliäästi. Elokuvassa on mustaa huumoria ja jännitystä sopivassa suhteessa ja taustalla on myös draamaa kahdestaan asuvien isän ja pojan välillä. Naisia leffassa ei muuten ole yhtäkään! Näyttelijät tuntuvat sopivilta rooleihinsa, Jorma Tommila sopii juron isän rooliin ja miehen oma poika Onni ei ole ollenkaan huonoimmasta päästä oleva lapsinäyttelijä. Noin muuten maininnan ansaitsee myös kylän mies Aimo (Tommi Korpela), jonka kommentit naurattavat eniten. Rare Exports on hyvin onnistunut suomalainen kauhufantasia ja sellainen jouluelokuva, jota voi suositella niillekin, jotka eivät juurikaan niistä perinteisemmistä riemukkaista joululeffoista välitä.



Kuva: listal.com

Dec 19, 2012

100 Movie Facts About Me - Part XIX


Osa 19

91. Alan aina leffaputkien aikana haikailla katseltavaksi joitakin ihan toisenlaisia elokuvia. Esimerkiksi nyt joululeffaillessa nämä jouluiset elokuvat alkaa jo vähän puuduttaa ja olenkin katsonut niiden välissä lukuisia muita elokuvia. Sama iskee halloweeninkin aikoihin kauhun suhteen, vaikka normaalistikin katselen eniten kauhua. Silti tykkään näistä putkista.

92. Minulla on aina iso lista sellaisia elokuvia, joita pitäisi aina seuraavaksi katsella. Sitten ne aina siirtyy vaan eteenpäin ja mitä pidempään ne viihtyy tällä listalla, niin sitä vaikeammaksi niiden katselu tulee (koska ne nimenomaan pitäisi katsoa, ks. myös edellinen kohta). Itseasiassa tämä ei ole mikään konkreettinen lista, mutta tällä hetkellä siinä leijuu mm. ne James Bondit.

93. Kohtaamia kulkuvälineissä elokuvatähtien kanssa: Olen istunut metrossa Michael Imperiolin vieressä ja olen pyytänyt Martti Suosaloa siirtymään istumapaikaltani junassa.

94. Teinileffat ovat ehkä "pahin" guilty pleasureni, viihdyn sellaisten parissa melkoisen hyvin. Koin jonkinlaisen heräämisen tajutessani, että aika suuri osa niistä istuu oikeastaan romanttisten komedioiden kuvaukseen, mutta jostain syystä sellaiset uppoavat minulle huomattavasti paremmin teinileffojen muodossa kuin tylsinä naistenleffoina.

95. Mielestäni paras pituus elokuvalle on noin puolitoista tuntia, usein yli pari tuntia kestävät elokuvat tuntuvat vain turhaan venytetyiltä. Lukuisia poikkeuksia löytyy kyllä!

Osa 18 täällä


Enää yksi osa jäljellä. Jes!

Dec 17, 2012

Movie Monday #73 - Kaikkein paras

Movie Monday kysyy tällä viikolla kaikkien aikojen parasta elokuvaa. Ei tähän oikein ole muutakaan vastausta kuin jo 12 vuotta lempileffaksi kutsumani Darren Aronofskyn Requiem for a Dream (2000), Unelmien sielunmessu.




Dec 16, 2012

Just remember, the true spirit of Christmas lies in your heart.

Neljännen joululeffan paikan otti Robert Zemeckisin ohjaama animaatio The Polar Express (2004). Samannimiseen kirjaan perustuvassa elokuvassa nuori poika havahtuu jouluaattoyönä tämän talon eteen pysähtyvän pikajunan meteliin. Poika hyppää junan kyytiin kuullessaan sen olevan pikajuna napapiirille ja konduktööri vielä mainitsee, että joulupukkiin uskonsa kyseenalaistaneelle pojalle tämä voisi olla viimeisiä mahdollisuuksia tälle matkalle. Matkasta pohjoisnavalle tuleekin melkoinen seikkailu kaikille kyydissä oleville lapsille.


Katseltuani nuo edelliset kolme korkeintaan keskinkertaista joululeffaa totesin, että seuraavaksi haluan nähdä jonkun varmasti hyvän ja jouluisen elokuvan - sen vuoksi valitsin katseluun tämän Napapiirin pikajunan. Olen tosiaan nähnyt tämän muutamaan kertaan aiemminkin ja olen pitänyt siitä, mutta nyt edellisestä katselusta oli vierähtänyt jo useampi vuosi. Tässä animaatiossa Tom Hanksilla on useita äänirooleja, mies on niin pääosan poika kuin konduktööri ja näiden lisäksi tällä on useita muitakin pikkurooleja. Roolit eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään ääniin, leffan hahmot on myös animoitu Hanksin liikkeiden mukaisesti. Ja Tom Hanks myös onnistuu tässä mainiosti, mies muuntautuu hyvin erilaisiin rooleihinsa ja on uskottava. Napapiirin pikajunassa on varsin kaunis tarina, tosin ehkä hieman yllätyksetön sellainen. Vaikka tämä nyt juonellisestikin ihan toimii, niin ehdottomasti parasta tässä leffassa on kuitenkin se, että tätä katsellessa tuntuu siltä, että olisi itsekin mukana matkassa. Siinä on seikkailumieltä ja upeita maisemia, on vuoristoratoja ja vauhtia. Tämä pitäisi varmaankin itseasiassa katsella isolta kankaalta, jotta kokemuksesta saisi kaiken irti. (Olenkin muuten usein miettinyt, että miksei joku elokuvateatteri voisi järjestää erikoisnäytöksiä joulun alla ja näyttää siellä vanhoja jouluelokuvia!) The Polar Express on näyttävän näköinen, tunnelmallinen ja lämmin joulutarina hyvällä seikkailuhengellä. Tämä sai ainakin minut tälläkin kertaa joulumielelle, suosittelen!


Kuva: dbcovers.com

Dec 13, 2012

Movie Monday #72 - The Best Disney Song

Tällä viikolla Movie Monday kysyy suosikkia Disney-elokuvissa kuultavista lauluista. Yhdistän Disney-laulut hyvin vahvasti juuri niihin elokuviin, joten tähän olisi ihan mahdotonta valita biisiä jostakin muualta kuin omien lempileffojen joukosta. Mietittyäni hetken lemppareitani Disney-piirretyistä muistinkin yhtäkkiä jälleen The Nightmare Before Christmasin olemassaolon ja vastaukseni on tietysti tämä:


Kyseisestä elokuvasta löytyisi muuten muitakin loistavia biisejä (esim. tämä, tämä, tämä) ja kuuntelenkin usein leffan soundtrackia. Piirretyistä Disney-leffoista mieleeni tuli ihan ensimmäiseksi tämä hauska laulu Aladdinista:
  
Itse biisi alkaa tuossa 0:49 kohdilla

Tämä tuskin on parhain Disney-biisi, mutta se on hauska. Aladdinista löytyy muutenkin monia hauskoja biisejä, kuten Veskun vetämät Kaveria parempaa ja Prinssi Ali. Muista leffoista suosikkejani ovat sitten ne perinteisemmät, kuten Kaunottaresta ja hirviöstä Beauty and the Beast ja Leijonakuninkaasta Circle of Life.

Desert, Santa, buzzard, tumbleweed.

Kolmas jouluelokuva oli Disneyn I'll Be Home for Christmas (1998). Jake (Jonathan Taylor Thomas) ja Allie (Jessica Biel) ovat New Yorkista kotoisin oleva pariskunta, mutta ovat muuttaneet Losiin opiskelemaan. Joulu on tulossa ja Allie haluaa kotiin, mutta Jake viettäisi joulun mieluiten auringossa kahdestaan. Kun Jake saa kuulla isältään (Gary Cole), että mikäli tämä on jouluaattoiltana kello 18 heidän luonaan, saa poika omakseen isän hienon Porchen. Tämä mielessään Jake muuttaa suunnitelmansa ja haluaa ehtiä kotiin, mutta hommaa vaikeuttaa se, että poika herääkin keskellä ei-mitään päällänsä vain joulupukin asu. Matkasta New Yorkiin tulee pitkä ja tapahtumarikas, mutta ainakin Jake saa aikaa ajatella asioita uudeltakin kantilta.


Tämä Jouluksi kotiin olikin itselleni ihan uusi tuttavuus, mutta eipä ole vaikea päätellä miksi juuri Jonathan Taylor Thomas ja Jessica Biel on valittu leffaan, joka ilmestyi vuonna 1998. Ysärillä nämä nimet olivat melkoisen pinnalla nuorten keskuudessa ja välillä tuntuikin, että tämä elokuva yritti ratsastaa vain sen nimekkään komean pääosan avulla. Itseäni häiritsi myös se, että näiden piti olla college-opiskelijoita ja erityisesti Thomas näytti ihan liian nuorelta, tämä olisi voinut olla enemmänkin high schoolin ensimmäisen vuoden opiskelija! Mutta tarinan kannalta oli toki tärkeää, että nuoret olivat jo opiskelemassa kaukana perheensä luota - ja juuri nämä näyttelijät olivat Disneylle ilmeisen tärkeitä myynnin kannalta. I'll Be Home for Christmas yrittää selvästi olla kasvutarina, tuossa matkalla Losista New Yorkiin itsekeskeinen ja valehteleva poika tajuaakin, että mitkä asiat on elämässä tärkeitä jne. Kaunis (ja kulutettu) ajatus toki, mutta jostain syystä tämä ei vaan mennyt ihan läpi. En oikein uskonut siihen, että Jake olisi oikeasti muuttunut mies ja pidin tätä vielä leffan lopussakin ärsyttävän itsekeskeisenä. Kaikki syvällisemmät asiat jäivät pintaraapaisun tasolle leffassa ja siinä keskityttiin enemmän huumoripuoleen. Pelkkä komedia olisi tietysti ihan ok, mutta tuntuu vähän turhalta ottaa sitten ollenkaan sitä draamaa mukaan, mikäli sille ei anneta kunnolla tilaa. Leffassa kuitenkin annettiin ymmärtää, että Jake on muuttanut perheensä luota silloin, kun tämän isä on mennyt uusiin naimisiin ja poika ei ole halunnut palata kotiin uuden vaimon vuoksi. Ja perhe ikävöi niin paljon, että isä lupaa autonsakin pojalle kunhan tämä vain tulisi kotiin jouluksi. Ajatuksen tasolla tämä tarina toimii ihan hyvin, mutta toteutus ei vaan niin hyvin. I'll Be Home for Christmasissa oli kuitenkin kivaa joulutunnelmaa ja oli siinä myös ihan hauskaa kohellusta paikoitellen. Jonathan Taylor Thomas ei tosin vaan onnistunut olemaan erityisen hauska, jonka vuoksi ehkä toivoinkin elokuvaan vähemmän sitä mukahauskailua.



Kuva: youtube.com

Dec 8, 2012

I passed through the seven levels of the Candy Cane forest, through the sea of swirly twirly gum drops, and then I walked through the Lincoln Tunnel.

Toinen joululeffa oli Elf (2003). Joulupukin pajalla tonttujen kanssa kasvanut Buddy (Will Ferrell) saa tietää, että tämä onkin oikeasti ihminen. Jo aikuiseksi mieheksi kasvanut Buddy tahtoo löytää biologisen isänsä ja matkustaa tänä jouluna New Yorkiin Empire State Buildingissa työskentelevän Walter-isänsä (James Caan) luokse. Karu New York on lapsellisen viattomalle Buddylle outo paikka, sillä siellä kaikki ei olekaan vain ihanaa ja yhtä hymyä vaikka joulukin on juuri tulossa. Isäkin tuntuu olevan kiinnostuneempi työstään kuin tutustumaan poikaansa. 


Vaikka olenkin tosiaan tällaisten lapsellisten joulunpunaisten joululeffojen ystävä, välttelin tämän katsomista aika monta vuotta vain yhdestä syystä: Will Ferrell. Will Ferrell kuuluu aika korkealle listallani erityisen ärsyttävistä näyttelijöistä ja mielummin vaan välttelen tätä kokonaan. En edes osaa sanoa mikä miehessä on niin ärsyttävää, mutta tätä on vaan aika tuskallista katsella. Elf päätyi kuitenkin jo muutamia vuosia sitten katseluun ja nyt sitten vielä uudelleen, kun en enää muistanut mitä mieltä olin siitä viime näkemällä. Sitten muistin, että olen kirjottanut leffablogia jo useamman vuoden ja olinkin jo aiemmin kirjoittanut siitä. Enkä voi kyllä ihan allekirjoittaa kaikkea, mitä olin tuolloin kirjoittanut. Will Ferrell nimittäin ärsytti tällä katsomalla melkoisen paljon ja keskittymistäni häiritsi huomattavan paljon se, että toivoin Buddyn roolissa olevan ihan kuka tahansa muu näyttelijä (paitsi Tom Green tai Rob Schneider). Jos kuitenkin pystyy unohtamaan oman ärsytyksen päähenkilöä kohtaan, on leffa noin muuten oikein mukava tarina. Siinä on ihan kiva sanoma ja se on oikein jouluinen, hyvin perinteinen lapsenmielinen jouluelokuva. Huumori on suurimmaksi osaksi hyvin kepeää ja luultavasti erityisesti lapset pitävät tästä. Itseäni miellytti tällä kertaa myös jouluiset näkymät New Yorkista lähinnä sen vuoksi, että pääsin viime vuonna itsekin näkemään jouluista Nykiä ihan paikan päällä. Tästä leffasta onkin helppo sanoa, että kenelle sitä ei suosittele - jos inhoat juuri sitä perinteistä jenkkijouluilua, jätä tämä väliin. Suosittelenkin Elfiä aiemman kirjoitukseni tapaan lähinnä lapsille tai jouluelokuvien ystäville. Mikäli siis Ferrell ei ärsytä ihan niin paljon kuin itseäni!



Kuva: thefancarpet.com

Dec 6, 2012

I'm giving you a chance to save yourself.

Jouluelokuvista ensimmäinen sai olla tv-elokuva Christmas Cupid (2010). Sloane (Christina Milian) on menestyvä PR-henkilö, joka laittaa uransa etusijalle muiden ihmisten kustannuksella. Tämä vaatii työntekijöitänsä työskentelemään joulupäivänä ja unohtaa läheistensä toiveet. Poikaystäviä tämä myös vaihtaa sen enempiä murehtimatta. Eräänä päivänä Sloanelle ilmestyykin tämän hiljattain kuollut asiakas tunnettu näyttelijä Caitlin Quinn (Ashley Benson). Haamun tarkoituksena on näyttää Sloanelle miten tämä toimii ja saada tämä ymmärtämään, miten tämän pitäisi muuttaa toimintatapojaan. Tälle ilmestyykin kolmen ex-poikaystävän muodossa menneen, nykyisyyden ja tulevaisuuden henget.


Kyllä, taas yksi Saiturin joulusta tehty versiointi. Tämä on tosiaan ABC Family -tv-kanavalle tehty elokuva ja siihen nähden, että kyseessä on tosiaan perhekanava,  oli tässä joitakin aika yllättäviäkin juttuja. Esimerkiksi haamuksi päätyvä bilettävä stara Caitlin kuoli martinissaan olleeseen oliiviin ja tämä vielä kuolleenakin kulki lasi kädessään pohtien taivaassa olevaa avointa baaria. Tv-elokuvamaisuus näkyi taas ainakin siinä, että näyttelijät olivat melkoisen huonoja rooleissaan, vaikka tässä olikin muutamia ihan nimekkäitäkin näyttelijöitä mukana. Leffassa yritettiin mm. tuoda suuresti esille päähenkilön ja tämän entisen rakkaan Patrickin (Chad Michael Murray) välistä kemiaa, mutta sitä kemiaa ei vaan ollut aistittavissa sitten yhtään ja homma ei tuntunut ollenkaan uskottavalta. Kuten olen kertonut aiemminkin, annan joululeffoille paljon anteeksi ja saatan tykätä aika huonoistakin jouluelokuvista, mutta pakko sanoa, että tämä ei kyllä kuulu niiden joukkoon. Edellä mainittujen huonojen puolien lisäksi tästä kun puuttui kokonaan se olennaisin asia: jouluinen fiilis. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että joululeffassa pitäisi olla korkeat valkeat kinokset jne, tarkoitan sitä oikeanlaista joulun tuntua. Leffasta vaan puuttui kokonaan yhteys jouluun, ei tuntunut olevan mitenkään merkityksellistä, että tämän tapahtumat ajoittuvat juuri jouluun. Vaikka leffan idea oli viety Dickensin joulutarinasta ja nykyversiot joulumusiikeista soivat taustalla, niin Christmas Cupid ei saanut minua joulumielelle.



Kuva: tvequals.com

Dec 2, 2012

The Ultimate Box of Flesh-Eating Human Beings

Tuossa jo jonkin aikaa sitten tuli tilattua hyllyyn tällainen pirteä boksi: 


Cannibal Collection
Eaten Alive! (1980)

Tarkoituksenanihan oli tilata vain Cannibal Holocaust, mutta sitten silmiini osuikin tämä boksi, joka oli niin edullinen, että se oli ihan pakko pistää tilaukseen. Mielestäni aika erinomainen kokoelma kympillä, mutta miinuspuoleksi on mainittava näissä olevat ruotsinkieliset kansipaperit. Suomenkieliset tekstitykset kuitenkin löytyy ja jonkinlaista ekstraa myös jokaiselta levyltä.


...ja tästä varsin luontevasti siirrytään jouluelokuviin, sillä kyllä, tänäkin vuonna on tarkoitus aloittaa jouluaattoon asti kestävä joululeffailu! Viime vuoden tapaan blogissa käsittelyssä siis vähintään kaksi jouluaiheista elokuvaa viikossa ja homma alkaa ensi viikosta.


Kuvat: cdon.com

Dec 1, 2012

3 x romanttinen komedia

Ehkä hieman yllättävästi käsittelyssäni kolme uudehkoa romanttista komediaa, selittelen valintaani tekstin lopussa. (Romanttiset komediat eivät siis ole ihan minun juttuni, esimerkiksi täältä tai täältä voi lukea vähän kommentointiani genrestä.)

Friends with Kids (2011)

Kolmekymppiset kaverukset Julie (Jennifer Westfeldt) ja Jason (Adam Scott) haluaisivat lapsia ja kaveripiiristä kaikki muut ovatkin jo saaneet perheenlisäystä. Samalla näiden avioelämä alkaa olla yhtä riitelyä, joka kauhistuttaa Julieta ja Jasonia. He saavatkin mielestään nerokkaan ajatuksen ja päättävät hankkia lapsen ihan ystävinä säästyäkseen tuolta draamalta ja jatkavat sen jälkeen muiden ihmisten deittailua normaaliin tapaan. Kaveripiirin epäilyksistä huolimatta he myös aikovat saada kuvion toimimaan.


Friends with Kids oli siinä mielessä virkistävä, että siinä oli suhteellisen tuore idea ja mikä parasta, ei yhtäkään romanttisten komedioiden vakinaamoista! Tuttuja näyttelijöitä tässä oli kyllä, mutta ei sitä romcomien vakikalustoa ja nämä tuoreet kasvot jaksoivat kiinnostaa pidempään. Usein tämän kaltaisissa leffoissa annetaan perhe-elämästä vähän liian kiiltoinen kuva, mutta tässä mentiin vähän liikaakin sitten siihen toiseen ääripäähän. Noin muuten elokuva noudattikin genren tuttua kaavaa: sen loppuratkaisun pystyi arvaamaan jo ennen kuin elokuva edes kunnolla lähti käyntiin. Mitään yllättäviä käänteitä ei muutenkaan leffalta kannata odottaa. Aluksi kaikki tuntuu helpolta, sitten tulee vähän vaikeaa ja sitten asiat vaan alkavat loksahdella paikoilleen. Ah. Leffalla oli yritystä, jonka vuoksi sen jaksoi katsoa alusta loppuun, mutta valitettavasti yritykseksi se vähän jäikin.

_____

Friends with Benefits (2011)

Uudet kaverukset Jamie (Mila Kunis) ja Dylan (Justin Timberlake) ovat molemmat epäonnistuneet parisuhteissaan ja kaipaavat nyt vain jotain vipinää. Erään nestepitoisen illan päätteksi he päättävätkin aloittaa harrastaa yhdessä petipuuhia. Säännöt ovat selkeät: heidän tulee pysyä vain ystävinä, hommaan ei kuulu tunteita ja seksi on tosiaan vain yhteinen harrastus, ihan kuten tennis! Aluksi tämä onnistuukin erinomaisesti, mutta sitten kaikki alkaa mennä monimutkaiseksi.


Tämä Vain seksiä oli täynnä romcomien kliseitä. Päähenkilöinä kauniita ja nuoria henkilöitä, joilla on molemmilla maailman upeimmat työpaikat ja he elävät New Yorkin loisteessa tai Losissa meren rannalla. Lisäksi alusta asti oli hyvin selvää, että miten leffassa sitten lopulta käy, vaikka kuinka toivoin jotain vähän kekseliäämpää päätöstä. Saanko toistaa itseäni: Aluksi kaikki tuntuu helpolta, sitten tulee vähän vaikeaa ja sitten asiat vaan alkavat loksahdella paikoilleen. Ah. Mila Kunis on mielestäni ihan taitava näyttelijä, mutta eipä tuo tällaisissa elokuvissa pääse loistamaan. Vaikka tämä olikin niin kliseinen ja ennalta-arvattava, oli tässä kuitenkin hetkensä. Tykkäsin esimerkiksi osuudesta, jossa oli Dylan oli alzheimeria sairastavan isänsä kanssa, ne oli aika koskettavia kohtauksia. Leffassa oli myös muutamia hauskoja ja kekseliäitä kohtauksia, joissa naurettiin juurikin tämän kaltaisille romanttisille komedioille (toisaalta taas olisin toivonut, ettei tämä olisi sitten jäänyt ihan samanlaiseksi). Friends with Benefits oli ihan ok romanttiseksi komediaksi, uskallan suositella niistä pitäville.

_____

Bad Teacher (2011)

Elizabeth Halsey (Cameron Diaz) on rääväsuinen ja huonosti käyttäytyvä opettaja, joka yrittää löytää rikkaan miehen, jonka avustuksella tämä pystyy luopumaan töistä kokonaan. Koulun sijaisopettajaksi saapuukin rikkaasta suvusta oleva nuori Scott Delacorte (Justin Timberlake), jonka Elizabeth aikoo valloittaa. Tämän tielle kuitenkin asettuu ylipirteä naapuriluokan opettaja Amy Squirrel (Lucy Punch), joka ei arvosta Elizabethin opetustyyliä ja tuntuu vieläpä tulevan vähän turhan hyvin toimeen Scottin kanssa. Elizabeth kuitenkin ystävystyy koulun leppoisan liikanmaikan Russellin (Jason Segel) kanssa.

Tämän elokuvan kohdalla arvoin hetken, että alanko edes katsella sitä, sillä (kuten olen aiemminkin kertonut) Cameron Diaz on lähes poikkeuksetta hyvin ärsyttävä romanttisissa komediossa. Näyttelijää vastaan minulla ei ole mitään, mutta tämän roolihahmot näissä on vaan aina aika rasittavia. Eikä tämä ollut muuten poikkeus, minua ei naurattanut Diaz huutelemassa räävittömyyksiä. Ilmeisesti Bad Teacher on muuten ihan vaan komedia, mutta mielestäni tämä kyllä istuu varsin hyvin romanttisen komedian saappaisiin. Vaikka tämä ei olekaan perinteinen hempeilyleffa, niin hyvin olennaisena osana tässä on kuitenkin se kehittyvä romanttinen tarina. Ihan tutuinta kaavaa tämä ei tosin noudata, joka oli oikeastaan ihan virkistävää, mutta loppuratkaisu oli sentään kuitenkin aika ennalta-arvattava. Pakollisena "tyhmänhauskana" sivuhenkilönä tässä elokuvassa sai toimia Elizabethia ärsyttävä Squirrel, josta yritettiin tehdä leffan pahista, mutta suoraan sanoen sympatiani olivat enemmän tämän kuin päähenkilön puolella. Taitava Jason Segel liikanmaikkana oli taas oikeasti ihan hauska lisä, pisteet siitä. En itse erityisemmin välittänyt leffasta, enkä oikein tiedä kelle sitä suosittelisi. Perinteisten romanttisten komedioiden ystävät eivät ehkä välitä Bad Teacherin ei-niin-siirappisesta meiningistä, mutta ei tämä komedianakaan oikein naurata. Kyllä tämän kuitenkin kerran katsoi.

_____ 

Kysymyksiä. Menisikö romanttisen komedian idea pilalle, jos sillä olisikin joku yllättävä loppu? Onko se oikeasti tärkeää, että loppuratkaisu on aina niin ilmeinen elokuvan alusta lähtien? Voisiko romanttinen komedia päättyä päähenkilöiden kannalta huonosti? Tai edes niin, etteivät he päätyisikään lopulta yhteen?


Niin ja sitten ne selittelyt miksi yleensäkään katselin nämä elokuvat. Innostuin nimittäin viime sunnuntaina ottamaan tylsistyksissäni testiin netissä toimivalta leffapalvelulta kuukauden ilmaisen kokeiluajan. Tiedän jo kokemuksesta, etteivät tällaiset leffakanavien tapaiset ratkaisut sovi itselleni lainkaan, en vaan osaa olla katselemattakaan. Ja tässä ei edes tarvitse kytätä ohjelma-aikatauluista milloin tulisi jotain kiinnostavaa katseltavaa, sen kun vaan valitsee katsottavan elokuvan ja painaa play. Kätevää toki, mutta ei vaan sovi minulle - mikäli siis haluan tehdä muutakin kun käydä töissä ja katsella elokuvia. Nyt on kuusi päivää takana ja elokuvia katseltu 15 kappaletta. Olen halunnut katsella mahdollisimman tuoreita elokuvia ja valitsin katseluun erityisesti sellaisia elokuvia, joita en tulisi hankkineeksi omaksi. Siksi joukkoon eksyikin muutama tuore romanttinen komedia. Niin ja paljastettakoon vielä se, että yritin kyllä katsella muutamaa muutakin romcomia, mutta en kyennyt katselemaan niitä alkua pidemmälle. Olkoon se sitten positiivista palautetta näille, mitkä oikeasti katselin loppuun asti!


Kuvat: listal.com
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...