Dec 29, 2013

We're all mad here.

Tiedättekö sen voittajafiiliksen kun yhtäkkiä saattekin eteenne sen yhden elokuvan, jota olette jo useita vuosia etsineet? Sain eilen kokea tuon, sillä aloin ihan sattumalta katsella elokuvaa, jonka olen nähnyt viimeksi joskus lähemmäs 25 vuotta sitten! Mainitsin itseasiassa kyseisen elokuvan 100 Movie Facts About Me -tarinoinneissani heti toisella sijalla. Olen monesti muistellut tuota lapsuudessani katsomaani piirrettyä ja olen yrittänyt etsiäkin sitä muutamaan otteeseen, mutta se on tuntunut aika mahdottomalta tehtävältä. En nimittäin muistanut siitä leffasta mitään erityistä, joka olisi erottanut sen lukuisista muista Liisa Ihmemaassa -piirretyistä. Nyt en edes etsinyt sitä, mutta yhtäkkiä tämä vuoden 1988 Alice in Wonderland olikin YouTuben ehdotetuissa videoissa ja se näytti etäisesti tutulta.


Katselin tätä pitkään epäröiden, että voisiko tämä nyt todella olla se etsimäni versio. Tarinahan on joka tapauksessa tuttu ja tässä versiossa on hyödynnetty aika reippaalla kädellä Disneyn 1951 vuoden piirroselokuvaa. Kuitenkin juuri tämän piirrostyyli, musiikit ja äänitehosteet vaikuttivat hämmentävän tutuilta. Samoin kaikki hahmot, joita pikkuhiljaa tuli lisää. Sitten tuli se kohtaus, jonka jälkeen olin täysin varma, että olin nyt löytänyt oikean elokuvan: tuosta dodosta ei voinut erehtyä! Olin hyvin innoissani tajuttuani, että viimeinkin näiden reilun 20 vuoden jälkeen sain jälleen katsella vanhaa suosikkiani. Tämä on tosiaan australialaisen Burbank Filmsin julkaisu ja samalta yhtiöltä näyttää 80-luvulla tulleen paljon muitakin klassikkosatuja piirrettyinä. En tiedä olisiko näitä muitakin mahdollisesti näytetty Suomen televisiossa 80- ja 90-luvun vaihteessa (pitänee tutustua, sillä jos näin on, olen varmasti nähnyt niitäkin). Tämä Liisa Ihmemaassa on ainakin tullut, sillä katselin sitä tosiaan lapsuudessani tv:stä nauhoitetulta vhs-kasetilta. Kiinnostaisi tietää, että onko tämä muille yhtään tuttu? Tässä on tämä alle tunnin kestoinen elokuva kokonaisuudessaan:

Dec 24, 2013

And when Santa squeezes his fat white ass down that chimney tonight, he's gonna find the jolliest bunch of assholes this side of the nuthouse.

Jouluaaton elokuva on tietysti taas se paras joululeffa ikinä: Christmas Vacation (1989) eli Joulupuu on kärvennetty. Koska tämä on mainittu joka joulu blogissani, niin voitte vaihteeksi vaikka lukea täältä jänniä faktoja kyseisestä elokuvasta. Itseäni erityisesti miellytti tieto tuosta leffan omasta verkkokaupasta, Moose Mug on ehdoton hankinta ensi vuoden jouluksi! 

Toivotan vielä kaikille oikein Griswoldimaisen

Dec 23, 2013

Christmas Movies

Jos joku kaipaa vielä jouluksi katsottavaa, niin alta löytyvät linkit kaikkiin tässä blogissa vuosien varrella julkaistuihin jouluelokuva-arvosteluihin!

 

Teacher says every time a bell rings, an angel gets his wings.

Kuudes jouluelokuva oli It's a Wonderful Life (1946) eli Ihmeellinen on elämä. Pikkukaupungin tärkeä liikemies George Bailey (James Stewart) on eräänä jouluaattona ajatunut mielestään niin suuriin bisnesongelmiin ja umpikujaan elämässään, että tämä miettii jo itsemurhaa ja toivoo, ettei olisi koskaan syntynytkään. Taivaasta kuitenkin lähetään enkeli Clarence (Henry Travers) ansaitsemaan siipiään pelastamalla perheellinen George tekemästä suurta virhettä. Enkeli näyttää miehelle millaista kaupungin elämä olisi, jos George ei olisi koskaan syntynytkään. 


Ihmeellinen on elämä taidetaan näyttää tv:ssä ihan joka joulu, vaikka en itse tule sitä useimmiten edes katsoneeksi. Olin itseasiassa jo aika vanha kun näin sen ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan, saatettiin elää jo 2000-luvun puolella. Elokuvan tarina tuli nimittäin itselleni ensin tutuksi ihan muista yhteyksistä, kuten monien sarjojen jouluspesiaaleista, joissa jaksot on pohjautunut juuri kyseisen leffan ideaan! (Toinen vähän vastaava tapaus on muuten mahtava What Ever Happened to Baby Jane? (1962), jonka nimeä yritin aikoinaan selvittää ihan vain erinäisten sarjojen jaksojen perusteella useamman vuoden!) Eikä kyllä tarvitse ihmetellä yhtään miksi Ihmeellinen on elämän tarinaa on haluttu hyödyntää muuallakin, sillä leffalla on erittäin kekseliäs idea ja vielä hyvä sanoma, se jää pyörimään mieleen. Itsetuhoiselle miehelle näytetään kuinka suuri vaikutus tällä, tämän teoilla ja valinnoilla on useampaan asiaan kuin tämä itse olisi tullut edes ajatelleeksi. Elokuvalla on myös hyvin mieleenkiintoinen kaari, sen alku on melko iloista ja pirteää, jonka jälkeen poljetaan aika tasaista menoa (enkä pelkää yhtään ihan tässä ääneen todeta, että sitä olisi oikeasti voinut vähän tiivistää), sitten vaivutaan syvälle synkkyyteen ja lopulta päädytään jouluiloon. Mielestäni elokuvan ehdottomasti kiinnostavin osuus alkaakin siitä, kun Clarence saapuu Georgen luokse näyttämään vaihtoehtoista todellisuutta, vaikka toki sitä edeltäväkin osuus on tarinan kannalta tärkeää. Georgesta tulee aika tuttu, kun tämän elämää pääsee seuraamaan niin pitkältä ja mukavan miehen päädyttyä synkistelemään, harmittaa katsojaakin ihan oikeasti. Myöskin näyttelijäsuorituksia on hehkutettava, erityisesti tietysti pääroolia vetävää James Stewartia. It's a Wonderful Life on todellinen jouluklassikko, joka on paikkansa klassikoiden joukossa ansainnut hyvällä tarinallaan ja hienolla toteutuksellaan!

Dec 18, 2013

How come a cute little guy like this can turn into a thousand ugly monsters?

Viides jouluelokuva oli Gremlins (1984)! Billy (Zach Galligan) saa isältään lahjaksi pienen mogwai-otuksen nimeltään Gizmo. Leppoisa kaveri söpöilee ja hyräilee, mutta tämän kanssa täytyy olla erityisen varovainen: se ei saa altistua kirkkaalle valolle, sitä ei saa kastella, eikä sitä varsinkaan saa ruokkia puolen yön jälkeen! Billyn kaveri Pete (Corey Feldman) kuitenkin onnistuu vierailullaan vahingossa kaatamaan Gizmon päälle lasillisen vettä, jonka seurauksena Gizmosta sinkoilee pieniä uusia mogwai-karvapalloja. Nämä mogwait eivät ole kuitenkaan niin kilttejä tapauksia kuin Gizmo ja ne vielä onnistuvat saamaan käsiinsä ruokaa puolen yön jälkeen, jonka seurauksena näistä tuleekin melkoisia riiviöitä... 


Gremlins! Ai että, yksi lapsuuden suosikkielokuvistani, jota en ollutkaan katsellut moneen vuoteen. En itseasiassa edes muistanut tämän olevan jouluelokuva, mutta totta tosiaan, elokuvassa eletään joulun aikaa. Lapsena tosiaan tykkäsin tästä leffasta erittäin paljon, oma Gizmo olisi ollut todella kova juttu, mutta sain sellaisen hyllyn koristeeksikin vasta muutama vuosi sitten kaveriltani. Mutta eipä Gremlins kai varsinaisesti mikään lasten elokuva ole, se on kuitenkin kauhukomedia ja siinä on melko raakojakin juttuja. Lapsena kun näin tämän varmaankin ihan ensimmäistä kertaa, niin pidin näitä riiviöitä aika pelottavina ja taisin vilkaista sängynkin alle sen päätyttyä - tosin se jännityshän teki elokuvasta vain paremman. Aika vaikea tästä on kyllä nykypäivänä löytää minkäänlaista pelottavuutta, mutta kerrassaan viihdyttävä elokuva Gremlins todellakin on! Siinä on kekseliäs tarina, mainioita otuksia, kiva tunnelma ja vieläpä aika mahtavat musiikit. Tämä on myös hyvin hauska leffa, itse repesin erityisesti kohtaukselle, jossa riiviöt katsovat Lumikkia ja laulavat yhteen ääneen sitä kääpiöiden rallatusta! Elokuva myös näyttää oikein hyvältä vielä melkein 30 vuotta ilmestymisensä jälkeenkin, niin ja samalla tietysti ihanan kasarilta. Ei tästä vaan voi olla pitämättä, se aiheuttaa minussa lähes samankaltaisen reaktion kuin joku Jurassic Park (siitä fiilistelyä täällä) tai muu yhtä nostalginen leffa. Nyt kun taas osaan yhdistää Gremlinsin myös jouluun, on tätä ehdottomasti katseltava tulevinakin jouluina. Kiva jouluinen kauhukomedia, suosittelen!

Dec 13, 2013

I came here so you could wish me a merry Christmas.

Neljänneksi jouluelokuvaksi valikoitui Midnight Clear (2006). On jouluaatto, mutta juhlapyhästä huolimatta joillakin amerikkalaisessa pikkukaupungin asukkailla on yksinäinen ja surullinen olo. Lefty (Stephen Baldwin) on jälleen ongelmissa alkoholin kanssa, menettää työnsä ja on vaarassa menettää oikeuden tavata lapsiaan. Eva (K Callan) on yksin jäänyt vanhempi nainen, joka taistelee huonon muistinsa ja siihen saadun lääkityksen kanssa samalla ikävöiden perhettään. Mary (Mary Thornton Brown) tuntee myöskin olonsa yksinäiseksi, sillä tämän mies on jo vuoden verran ollut sairaskodissa viime joulun liikenneonnettomuudesta seuranneen aivovaurion vuoksi. Samaisesta onnettomuudesta selvinnyt Mitch (Mitchell Jarvis) kiertää nuorten joululaulajien johdattajana ovelta ovelle levittämässä joulumieltä, vaikka miehellä on itsellään joulumieli aivan kadoksissa. Kirk (Kirk B.R. Woller) taas on yksin töissä jouluaattonakin huoltoasemallaan, josta tämä ei nykyisellään edes erityisemmin välitä. 


Useimmiten tulee katseltua aika pitkälti komediapainotteisia jouluelokuvia, mutta halusin katsella välillä jotain toisen tyyppistä jouluilua. En muista nähneeni kovinkaan montaa jouludraamaa ja itseasiassa mieleeni tuli ainoastaan pari vuotta sitten katselemani Noel. Tämä Midnight Clear oli selkeästi kuvauksensa perusteella jo aikamoisen nyyhkyä draamaa, joten päätyi katseltavaksi vaihtelun vuoksi. Itseasiassa tämä oli myös idealtaan aika samanlainen kuin Noel useiden erillisten, kuitenkin lopulta toisiinsa kietoutuvien, tarinoiden muodossa (joka tosin taisi olla trendinä jossakin vaiheessa noin muutenkin). Pidin kuitenkin enemmän tästä Midnight Clearista, se oli aidomman ja koskettavamman tuntuinen kokonaisuus. Tässä kaikki hahmot ja heidän tarinat olivat lähes yhtä mielenkiintoisia, vaikka vanhan naisen Evan kohtalo kiinnostikin eniten minua. Tajusin jossain vaiheessa, että tämähän olikin kirkollinen elokuva, mutta jouluelokuvassa se ei ole niin häiritsevä piirre. Eikä se ollut sitä missään tuputusmielessä, ehkä vain enemmänkin sellaisena perin jenkkiläisenä piirteenä, että kirkonmenot nyt vain kuuluu asiaan (vaikka toki joulukirkko Suomessakin kuuluu monen perinteisiin). Tuskin olisin kuitenkaan tullut katselleeksi tätä, jos olisin etukäteen tiennyt sen olevan kristillinen elokuva. Onneksi tuli kuitenkin katsottua, sillä pidin tuosta elokuvan aidosta tunnelmasta ja siitä, että vaikka se olikin aika nyyhkytarina ja pala nousi useammankin kerran kurkkuun, niin se ei kuitenkaan pelkästään vellonut surumielisyydessä. Samalla se oli kuitenkin aika toiveikas. Toisaalta taas ehdottomasti suuri plussa siitä, ettei tähän yritetty millään tapaa lisätä komediallista tai romanttista puolta, jotka on yleensä aika pakollisia puolia jouluelokuvissa! Pisti miettimään sitä, kuinka joulu ei tosiaankaan ole kaikille yhtä hilpeä juhla. Suosittelen Midnight Clearia, jos haluaa iloisten joulunpunaisten elokuvien välissä katsella vaihteeksi vähän syvällisempää jouluun ajoittuvaa elokuvaa.

Dec 10, 2013

If this works, I'm a hero. If not, well, maybe Santa can bring me some nice warm PJs for juvenile hall.

Kolmas jouluelokuva oli All I Want for Christmas (1991). Teini-ikäisen Ethanin (Ethan Embry) ja tämän pikkusiskon Hallien (Thora Birch) vanhemmat ovat hiljattain eronneet ja lapset asuvat nyt äitinsä kanssa isoäidin hienossa talossa. Heidän äiti on myös löytänyt uuden miehen, josta lapset eivät kuitenkaan välitä ja he haluaisivat vain saada oman perheensä kokoon. Hallie esittää toiveen jopa Macy'sin joulupukille (Leslie Nielsen), mutta lopulta jouluaattona kekseliäs Ethan päättää pistää oikeasti tuumasta toimeen ja he tekevät yhdessä kaikkensa, jotta äiti ja isä löytäisivät toisensa uudestaan ja perhe voisi taas viettää yhteisen joulun koko porukalla.


Olen törmännyt tähän elokuvaan varmaankin joka joulu (itselleni) uusia jouluelokuvia etsiessäni, mutta en ole koskaan tullut katsoneeksi sitä. Nyt vihdoin päätin ottaa sen katseluun ja riemuitsinkin sitä, että yllätyksekseni elokuvassa oli pääosissa sekä nuori Ethan Embry että Thora Birch! Pidän näistä molemmista näyttelijöistä, enkä ollut juurikaan nähnyt näin varhaista materiaalia heiltä. Vaikka Birch olikin tässä vielä pari vuotta nuorempi, tuli tästä Hallien hahmosta mieleen tämän rooli Hocus Pocusissa. Tässä All I Want for Christmasissa nämä olivat oikein suloiset sisarukset ja näiden lisäksi positiivinen yllätys näyttelijöiden joukosta oli Leslie Nielsen joulupukin roolissa! Elokuvana tämä oli aika samanlainen kuin monet muutkin koko perheen jouluelokuvat, täysin epäuskottava ja ennalta-arvattava, mutta herttainen. Lapsena olisin ehkä innostunut vähän enemmän lasten äidin uuden poikaystävän kiusaamisesta, mutta ilmeisesti olen tullut vanhaksi, sillä minua vähän säälitti tämän kohtalo! Vaikka toki ymmärrän, että sen alkuperäisen perheen yhteensaattaminen oli tärkeää, niin pakostikin mieleen puski ajatus, että miltä siitä uudesta miehestä tuntuu. Muutenkin tässä elokuvassa oli joitakin häiritseviä juttuja, kuten sivujuoni, jossa Ethan kehitti jotain teiniromanssia tuttavaperheen tyttäreen. Tämä sivutarina tuntui ihan irralliselta, vaikka nämäkin olivat ihan suloisia yhdessä. Tuttujen näyttelijöiden lisäksi tykkäsin siitä leffan ysärifiiliksestä ja muutenkin All I Want for Christmas on ihan herttainen jouluelokuva, jota suosittelisin kuitenkin vain lapsille ja lapsenmielisille.

Dec 9, 2013

The tree is a cancer, Harold. We have to get rid of it before it kills Christmas.

Toinen jouluelokuva oli A Very Harold & Kumar Christmas (2011). Harold (John Cho) on aikuistunut mies ja luopunut pilven polttelusta, jonka seurauksena välit vanhaan ystävään Kumariin (Kal Penn) ovat katkenneet. Haroldin luokse joulua viettämään saapuu tämän tyttöystävän koko suku ja Harold saa pelottavalta appiukoltaan tehtäväkseen huolehtia tämän kasvattaman joulukuusen koristelusta täydellinen. Yllättäen Kumar tulee tuomaan oudosti tämän kämpälle eksynyttä Haroldille osoitettua joulupakettia, jonka seurauksena perheen tärkeä joulukuusi syttyykin palamaan! Entisten kaverusten ei auta muu kuin lähteä metsästämään vastaavanlaista kuusta, joka ei olekaan helppo tehtävä ja he ajautuvat melkoisiin seikkailuihin.


Tämä joulukertomus on Harold & Kumar -elokuvista kolmas, vaikka luulinkin sen olevan toinen. Ykkösen katselin vuosi sitten, mutta valitettavasti sarjan toinen osa on jäänyt kokonaan väliin. Tuosta ykkösestä pidin, se oli yllättävänkin hauskaa kohellushuumoria. Ja sitä oli tämä juuri katselemani kolmaskin osa! Tykkään näiden huumorista, joka itseasiassa tuo vahvasti mieleeni Kevin Smitheilyt. Ainakin näiden huumoria yhdistää (huume-, seksi- ja pieruvitsien lisäksi) se, että ihan kaikkea pilkataan mitään säälimättä. Uskonnot, homoseksuaalit ja kaiken väriset ihmiset saavat oman osansa aika julmastakin huumorista, mutta se tehdään tyylillä.  Esimerkiksi "itseään" esittävän in hävyttömät homokommentit naurattaa, koska ne tulevat juuri tämän suusta. NPH:n törkeästä hahmosta saikin elokuvan parhaimmat naurut, vaikka muutenkin tässä oleva huumori suurimmaksi osaksi osui ja upposi. Myöskin rasistiset heitot koskivat usein niiden laukojaa itseään, eikä niistä vaan voi pahastua, tai sitten kommentit ovat niin naurettavia, että katsojaa naurattaa vain sen heiton idioottimaisuus. Tämä leffa on muuten oikeastaan nimeltään A Very Harold & Kumar 3D Christmas ja aika paljon tässä leikittiinkin myös sen 3D:n kanssa, sillä ihan jatkuvasti katsojaa päin heiteltiin jotakin tavaraa. Se puoli olisi ehkä ollut vähän viihdyttävämpää katseltavaa, jos tämän olisi nähnyt leffateatterissa 3D-lasit päässä... Noin muuten tämä kuitenkin oli melkoisen onnistunut jatko-osa ja viihdyttävän erilainen jouluelokuva. Suosittelen A Very Harold & Kumar Christmasia, jos kunnon kohellus kelpaa, eikä ole kovin tiukkapipoinen huumorin suhteen!

Dec 5, 2013

I hope you aren't expecting alot from Santa. A federal offense probably puts you on the naughty list this year.

Ensimmäinen jouluelokuva sai olla komedia Holiday in Handcuffs (2007). Trudie (Melissa Joan Hart) on viemässä poikaystävänsä ensimmäistä kertaa vanhemmilleen näytille joulunviettoon maaseudulle, mutta samana päivänä poikaystävä päättääkin jättää tämän. Trudiella on muutenkin ollut huono päivä ja tämä ei haluaisi taas tuottaa vanhemmilleen pettymystä. Nainen saa omituisen päähänpiston ja kaappaa mukaansa aseella uhaten työpaikalleen sattumalta tulleen tuntemattoman miehen (Mario Lopez) esittämään poikaystäväänsä Nickiä! Trudien vanhemmat pitävät "Nickin" kertomuksia sieppauksesta vain hyvänä vitsinä ja mies on jumissa kilometrien päässä muusta asutuksesta.


Joulukuu saapui tänä vuonna jotenkin yllättäen, enkä ollut vielä yhtään henkisesti valmistautunut joululeffailuun. Ei oikeastaan tehnyt yhtään mieli katsella jouluelokuvia, vaikka niistä kovin pidänkin, ajankohta tuntui ihan väärältä. Päätin sitten kuitenkin ottaa katseluun tämän itselleni ennalta täysin tuntemattoman Holiday in Handcuffsin ja valitsin sen oikeastaan eniten sen takia, että siinä on Melissa Joan Hart. Nainen ei tosiaan ole mikään suosikkini (ja toimii vain tietynlaisissa rooleissa), mutta pidän tätä kuitenkin jollain tapaa miellyttävänä näyttelijänä. En oikein osaa selittää tätä, mutta Sabrina on aina Sabrina. Leffa kuitenkin vähän epäilytti, sillä se kuulosti juuri sellaiselta typerältä romanttiselta komedialta, joita en jaksa katsella. Toisaalta taas olen joululeffojen suhteen paljon armollisempi ja siedän jouluiset romcomitkin paremmin. Tämä Holiday in Handcuffs oli juurikin sellainen mitä oletin sen olevan, hyvin ennalta-arvattava leffa. Tuo sieppausidea oli kyllä ihan kekseliäs, mutta alusta asti leffan loppuratkaisu oli selvillä. Tässä leffassa oli muuten hyvin paljon samaa kuin pari kuukautta sitten katsomassani elokuvassa The Wedding Date (josta hyvin lyhyesti haukut täällä), siinä vaan kaappauksen sijaan mies oli palkattu seuralainen (ja kyseessä oli häät joulun sijaan), mutta ihan samaa kaavaa nämä noudattivat. Koin tämän Holiday in Handcuffsin kuitenkin viihdyttävämmäksi elokuvaksi ja siinä oli jokunen ihan hauskakin vitsi. Hölmö ja epäuskottavahan se oli, sitä ei voi kieltää. Mario Lopezin olisin vaihtanut johonkin toiseen näyttelijään, joka olisi antanut panoksensa leffaan muutoinkin kuin hymyilemällä nätisti, mutta Melissa Joan Hart sopi rooliinsa varsin mainiosti. Komediapuolen lisäksi leffassa pyöri taustalla myös perhedraamaa välien selvittelyn merkeissä, joka toi tarinaan vähän syvyyttä. Holiday in Handcuffs oli ihan katsottava kevyen kevyt jouluelokuva, mutta pakko sanoa, että mikäli tapahtuma-ajankohta olisi ollut joku muu kuin joulu, ja päätähtenä olisi ollut joku vähemmän miellyttävä henkilö, olisin varmaankin pitänyt tätä aika surkeana leffana.

Dec 1, 2013

Marraskuu 2013

Marraskuussa ei oikein ehtinyt katsella leffoja, mutta tässä ne muutamat katsotut:


Cube (1997)
Nerokas elokuva, jonka olin tätä ennen nähnyt vain joskus silloin 90-luvulla, vaikka pidin siitä tuolloinkin erittäin paljon. Kekseliäs, täysin omanlaisensa elokuva ja varsinkin ilmestyessään se oli jotain mitä ei oltu koskaan ennen nähty. Vastaavanlaista ideaa on sen jälkeen hyödynnetty monesti, mutta ei kertaakaan näin onnistuneesti. ****

Lords of Dogtown (2005)
Saako linkittää tosi vanhoihin arvosteluihin? Vuonna 2008 kirjoitettu arvostelu täällä, vaikka siinä ei ihan tarpeeksi tätä hehkutetakaan. *****

Die-ner (Get It?) (2009) 
Arvostelu täällä, aika mahdoton tehtävä antaa tälle tähtiä. Vaikka **

The Host (2013)
En oikein pitänyt tästä, hyvin pitkää kirjaa oli pitänyt tiivistää ihan liikaa parituntiseen elokuvaan, jolloin siitä jäi paljon juttuja pois. Mitkään lisäminuutit eivät olisi kuitenkaan sitä pelastanut, sillä tästä huolimatta elokuva jäi tylsäksi! Kirja oli ihan luettava, mutta se ei vaan näemmä taipunut toimivaksi elokuvaksi. *½

Fear and Loathing in Las Vegas (1998) 
Tämä piti katsella jo ennen Vegasin vierailua, mutta kelpasi se reissun jälkeenkin, onhan se kuitenkin nähty jo monesti aiemminkin. Erittäin onnistunut trippi. ****½
 
Drop Dead Gorgeous (1991) 
Toinen katselemani elokuva siitä hankkimastani kauhuboksista, tosin sen takakanteen tämä oli merkitty nimellä Victim of Beauty. Leffa oli ihan katsottava, mutta ei se kyllä oikein kauhuleffasta mennyt. Toi mieleeni lukuisat tv-jännärit, sellaisia kerran katsottavia viihdyttäjiä. Yllättävän laadukas sellainen kuitenkin. **

Shutter (2004)
Eli ชัตเตอร์ กดติดวิญญาณ. En ainakaan muista aiemmin nähneeni yhtään thai-kauhua, niin tämä kiinnosti. Tässä oli hyvin samankaltaista tunnelmaa ja ideaa kuin japanilaisissa kauhupätkissä, nuori nainen tumma takkutukka silmillään ilmestyy outoihin paikkoihin pelottelemaan. Oli tämä kuitenkin ihan jännittävä ja kekseliäs elokuva. Kekseliäästi tästä on myös tietysti tehty jenkkiversio (jota en ole nähnyt) muutama vuosi myöhemmin. ***
 
21 & Over (2013)
Taas yksi tällainen kaveriporukka sekoilee kännissä vaikka ei pitäisi -leffa ja tämä 21 & Over on itseasiassa Hangoverien tekijöiltä, jonka kyllä huomasi. Tämä leffa oli ihan katsottava ja viihdyttäväkin, mutta ei voi kiistää, etteikö olisi tuntunut siltä, että tämän on nähnyt joskus aiemminkin. Näitä vastaavia on vaan niin monia ja itseasiassa tämä toi hyvin vahvasti mieleeni Harold & Kumar Go to White Castlen. **

Jagten (2012)
Arvostelu täällä ****
 
17 Again (2009)
Tykkään näistä uudemmistakin ikähyppelyleffoista, vaikka Big tekee sen (tietysti) parhaiten. Jokin siinä ideassa kiehtoo ja tekee tästäkin viihdyttävän elokuvan. Vaikka tässä onkin jälleen se komedioiden pakollinen ylityperä sivuhenkilö, joka saa minut aina raivon partaalle! Zac Efronissa näen potentiaalia, kunhan tämä vain eksyisi oikeanlaisiin rooleihin (pois romanttisista komedioista). 17 Again on ihan kiva kevyt elokuva. **½

---

Lähes yllättäen joulukuu on taas alkanut ja joulumielen nostattajana saavat taas kerran toimia jouluelokuvat! Perinteikäs jouluputki alkaa bloginkin puolella jälleen ensi viikolla ja pyritään pitämänä kiinni siitä vähintään kaksi jouleffaa viikossa -tahdista. Aiempien vuosien joululeffailuja luettavissa täällä ja täällä!

Nov 29, 2013

Complete strangers spill their guts to me? Happens all the time.

Die-ner (Get It?) (2009) on halpiskauhuelokuva tien varressa sijaitsevasta dinerista, tai paremminkin die-nerista (tajusitko?). Ken (Joshua Grote) saapuu myöhään yöllä asiakkaaksi dineriin ja rupattelee mukavia paikan tarjoilijan kanssa, mutta päättääkin tappaa tämän ja keittiössä hääräävän kokin.  Pian ravintolaan saapuu muitakin asiakkaita, joille Ken esiintyy tarjoilijana, mutta tämän aikeena on listiä myös tämä pariskunta. Hommat kuitenkin jäävät puolitiehen, sillä paikalle pamahtaa paikallinen sheriffi ja hetkeä myöhemmin ne aiemmin tapetut henkilökunnan edustajat vielä löntystävät murhanhimoisina zombeina takaisin keittiöön!


Tämä kerrassaan nerokkaasti nimetty leffa herätti mielenkiintoni tuossa ostamassani boksissa juurikin nimensä ansiosta. Vastatakseni kysymykseen get it, niin en kyllä tajua tuon sulkukysymyksen tarpeellisuutta tai hauskuutta. Tosin tajuan yhteyden siihen, että leffa oli noin muutenkin täynnä käsittämättömän surkeita vitsejä. Muutenkin koko leffa oli oikeastaan aika surkea. Se eteni vähän turhan hitaasti, siinä oli turhan vähän toimintaa ja se oli aika tylsä. Se ei myöskään selvästi oikein osannut valita tietään: onko se zombileffa, onko se sarjamurhaajaleffa, onko se jännäri, onko se komedia, onko se kauhu, onko se draama..? Kaikkea näitä puolia kyllä löytyi, mutta ei mitenkään erityisen hyvässä tasapainossa ja usein mietityttikin, että eikö jonkun osuuden olisi voinut jättää pois. Samalla käsiteltiin murhaaja Kenin kieroutunutta puolta ja jotain tämän lapsuudenmuistoja, ja sitten taas zombit tuli löntystelemään ja keskityttiin taas niiden taltuttamiseen. Niin ja ne zombit olivat todella heikosti toteutettuja ja epäuskottavia, ne näyttivät juuri siltä mitä ne olivatkin, huonoja näyttelijöitä vähän tekoverellä sotkettuna. Ja ihan koko ajan jonkun hahmoista piti ladella jotain todella kuivia mukahauskoja heittoja. Ihan jatkuvalla syötöllä! Mutta. Jostain hyvin hämärästä syystä minä kuitenkin ihan viihdyin tämän Die-nerin parissa. Ehkä juuri tuon sen outouden ja halpikseuden ja typeryyden ja huonouden vuoksi. Tämä leffa heiluu juuri siinä rajamailla, että oliko se niin huono, että se oli hyvä. En oikein osaa päättää kummalle puolelle rajaa se jää. Suosittelen Die-neria niille, jotka uskaltaa kokeilla!

Nov 20, 2013

Lokakuu 2013

Poikkeuksellinen lokakuu, kun perinteisen kauhuputken sijaan en katsonut yhtäkään kauhuleffaa! Tässä kuitenkin lokakuussa katsotut elokuvat:


The Mask (1994)
Ainoa tuhottoman pitkillä lennoilla katsomani elokuva. En jaksanut keskittyä mihinkään, mutta Mask on aina takuuvarma valinta viihdyttämään ja naurattamaan. Jim Carreyta parhaimmillaan ja Ace Venturoiden lisäksi se leffa, jonka parhaat repliikit yhä muistan melko hyvin ulkoa lapsuudestani. En muuten saanut mennä katsomaan Maskia 10-vuotiaana leffateatteriin, koska äitini mukaan se olisi ollut liian pelottava?! ***½

Vegas Vacation (1997)
Lyhyt arvostelu täällä ***

Elokuu (2011) 
Yritti olla kiva nuoruuskesäfiilistelyleffa, mutta epäonnistui siinä hyvin. Huonot ja epäpidettävät näyttelijät, en tykännyt koko leffasta yhtään. *

Escape from Alcatraz (1979)
Mietin tätä katsoessani, että olikohan tämä ensimmäinen (kokonaan) katsomani elokuva, jossa on Clint Eastwood. Oikeasti! Eikä minulla ole yhtään mitään miestä vastaan, ei vain olla kohdattu missään. Tykkään vankilaleffoista ja tämä oli kyllä yksi parhaimmista näkemistäni. Oli myöskin kiva katsella ennen kuin itse kävi Alcatrazissa pyörähtämässä. ****

Kalifornia (1993)
Arvostelu täällä***

Eurotrip (2004)
Arvostelu täällä ***

Me, Myself & Irene (2000) 
Tämä on Jim Carreyn komedioista sieltä vähemmän pitämästäni päästä. En oikeastaan osaa sanoa miksi, mutta ei vaan uppoa yhtä hyvin. On tässä hauskojakin kohtia, mutta kieltämättä katson monia muita Carrey-komedioita mielummin. **

Thelma & Louise (1991)
Arvostelu täällä ***½

Blue Jasmine (2013)
Menin katsomaan tämän oikeastaan sen takia, että se sijoittui San Franciscoon, mutta eipä siinä kaupunkia lopulta ihan hirveästi näkynyt. Leffana tämä oli niin Woody Allenia kuin olla voi. Tuskin olisin pitänyt tästä yhtään jos se olisi ollut jonkun toisen käsialaa, mutta woodyallenmaisuus ja hyvät näyttelijät auttoi. Ihan ok. **½

Mama's Boy (2007)
Tämä oli aika erikoinen leffa, josta en oikeastaan pitänyt, mutta halusin silti mielenkiinnosta katsella. Päähenkilö mammanpoika oli hyvin rasittava ja tästä oli vaikea pitää, jopa yleensä rasittava Anna Faris oli pidettävämpi. Kovia vanhempia nimiä tässä oli paljon ja ne tuntui aika hukkaan heitetyiltä kyvyiltä. *½

The Wedding Date (2005)
Joo. Miksi taas kerran kidutin itseäni katsomalla typerän hääleffan? Ei nämä vaan uppoa mitenkään päin. Tosin oli kiva nähdä Debra Messing muutenkin kuin Gracen roolissa (vaikka ei tämäkään kaukana siitä ollut). *

Mardi Gras: Spring Break (2011)
Lokakuun toinen onnistuja, mutta ei tältä oikeen muutakaan voinut odottaa. Tulipahan katsottua taas huono teinibiletysleffa. Kertoo paljon, että mainosjulisteessa lukee isoimmalla Carmen Elektran nimi, vaikka tämä on leffassa ehkä yhteensä kaksi minuuttia! *

Nov 17, 2013

Don't listen to them. It's not true.

Tanskalainen elokuva Jagten (2012), eli suomalaisittain Jahti, kertoo nelikymppisestä Lucasista (Mads Mikkelsen), joka on töissä pienen kaupungin päiväkodissa. Miehellä on asiat nyt aika hyvin, tällä on paljon kavereita, uusi naisystävä ja tämän poika on muuttamassa isälleen asumaan. Päiväkodin lapset myöskin pitävät valtavasti Lucasista, mutta eräänä päivä yksi päiväkodin lapsista, Lucasin ystävän Theon (Thomas Bo Larsen) tytär Klara (Annika Wedderkopp), menee kertomaan pienen valheen päiväkodinjohtajalle. Klaran puheiden perusteella viranomaisten on syytä olettaa, että Lucas on käyttäytynyt sopimattomasti päiväkodin lapsia kohtaan ja pian sana tästä leviää pikkukaupungin kaikille asukkaille ja Lucasista tulee koko kylän hyljeksimä mies.


Sain kunnian päästä osalliseksi ns. yhteisarvostelua, jossa ideana on siis se, että muutamat bloggaajat katsovat saman elokuvan ja kirjoittavat siitä arvostelun kukin omalle tontilleen. Mielestäni tämä on kerrassaan mainio ajatus, on hauska nähdä miten samoilla tai eri linjoilla muut ovat, varsinkin kun kyseisiä blogeja jo joitain vuosia lukeneena vähän tuntee myös niiden kirjoittajien leffamakua. Elokuvaksi osui nyt tosiaan tämä Jahti ja siitä oman näkemyksensä tulevat julkaisemaan seuraavien blogien kirjoittajat: ...noir, Double Feature, Movie Mania ja Mutaa vai tähtiä?, eli erinomaisessa seurassa ollaan! Todennäköisesti edellisten linkkien takaa saa lukea myöskin hieman asiantuntevampaa näkemystä, sillä uskoisin olevani ainoa, jolle kyseinen elokuva ei ollut entuudestaan lainkaan tuttu! Elokuva on kuitenkin saanut varsin hyviä arvosteluita kriitikoilta ympäri maailmaa ja IMDb:ssä tämä on juuri nyt sijalla 136, joka on varsin hyvin tanskalaiselta elokuvalta. Tästä huolimatta olisin tuskin tullut katsoneeksi Jahtia omasta aloitteestani, sillä vaikka katson mielelläni muitakin kuin englanninkielisiä elokuvia, niin loppujen lopuksi varsinkin uusiin pohjoismaisiin elokuviin tulee tutustuttua hävettävän vähän. Nyt laittaessani leffaa pyörimään en itseasiassa tiennyt lainkaan mitä olin alkamassa katsoa, edes leffan genre ei ollut oikein selvillä. Nimen perusteella odotin tämän olevan joku rikosjännäri, jossa aseet räiskii ja juostaan pahisten perässä. Olin aika väärässä.


Jahtihan on hyvin koskettava draamaelokuva, jossa tärkeässä osassa ovat sen taitavat näyttelijät. Mielestäni on aika harvinaista, että katsojana pystyy samanaikaisesti olemaan ihan jokaisen hahmon puolella, kykenee ymmärtämään jokaisen reaktiot ja osittain myös heidän tekonsa. Elokuvassahan on kerrassaan vaikea tilanne, sillä vaikka elokuvan katsojat kotisohviltaan pystyvät näkemään kuinka Lucas on aivan selvästi viaton mies, ei se todellakaan näytä siltä kylän asukkaille. Jos pikkutyttö samassa lauseessa puhuu siitä, kuinka tämä ei pidä päiväkodissa pyörivästä Lucasista ja jäykistyneestä sukupuolielimestä, on tätä aika vaikea ohittaa pelkällä olankohautuksella. Varsinkaan jos kyseessä on oma tytär! Tilanne on aika karmea, mutta niin uskottava, että näin on varmasti joskus oikeastikin käynytkin. On helppoa tuomita mies, kun pellavapäinen, tekojensa seuraamuksia ymmärtämätön, lapsi puhuu tuollaisia. Elokuvan tekijät ovatkin onnistuneet luomaan elokuvaan hyvin todentuntuista tunnelmaa ja tosiaan näyttelijöiden hienot roolisuoritukset tukevat sitä erinomaisesti. Erityisesti Mikkelsenin ja Larsenin tuskaiset ilmeet ja katseet kertoivat tarinaa ihan omalla asteellaan, mutta myös lapsinäyttelijä Wedderkoppin sanaton viestintä oli varsin onnistunutta. Mikkelsen voittikin varsin ansaitusti Cannesissa parhaan näyttelijän palkinnon tästä roolisuorituksesta. Oli raastavaa katsella Lucasin kasvoista paistavaa henkistä kipua, kun yhtäkkiä koko kylä, rakkaimmat ystävät mukaan lukien, kääntävät tälle selkänsä.


Elokuvassa itseäni erityisesti häirinnyt kohtaus oli sellainen, jossa Klaraa kuulusteltiin tarkemmin sen jälkeen kun tämä oli aiemmin suutuspäissään laukonut valhettaan hieman pätkittäin päiväkodinjohtajalle. Nyt sitten toisella kuulemalla tilanteesta tuli enemmänkin sellainen johdateltu "etkös sanonutkin näin" ja "eikös näin käynytkin", toisin kun oltaisiin annettu tytön kertoa asia uudestaan. Tuossa tilanteessa tytölle syötettiin sanat suuhun ja sen jälkeen Lucas oli helppo tuomita syytetyistä teoista. Kohtausta oli vaikeaa katsella. Tämän elokuvan yksi suuri plussapuoli olikin myös se, että se todella pisti miettimään asioita. Miten helppoa tällaisessa tilanteessa on vain todeta aikuinen syylliseksi ja kohdella tätä kuin sontaa. Se vei ajatukset omaan lapsuuteen, kun asuin pikkukaupungissa ja yhtä ala-asteen opettajaa syytettiin samankaltaisista teoista. Tuolloin tosin syytteet taisivat olla ihan tosia (no, enhän minä totuutta voi tietää), mutta tuosta opettajasta tuli kaupungilla ihan yhtä hyljeksitty tapaus kuin elokuvan Lucasista. Tuolloinkin oli hyvin helppoa valita puolensa ja pistää sana kiertämään pahasta miehestä. Mietin leffan jälkeen myöskin ihan yleisesti lasten kuulustelemista, jos niissä yleensäkin johdatellaan noin helposti, niin niistähän voi saada ihan minkälaisen lopputuloksen tahansa (en voinut olla miettimättä esim. jo vuosia julkisuudessa käsiteltyä Auerin tapausta). Tässä elokuvassa onnistuttiin hyvin siinä, että vaikka tässä tapauksessa kyseessä olikin väärinkohdeltu syytön mies, se ei silti laittanut kaikkien muiden käytöstä huonoon valoon, vaan se näytti jokaisen reaktiot varsin ymmärrettävinä. Tilanne vaan on kerrassaan hankala. Asia olisi voinut olla täysin toisinpäinkin, mitä jos Lucas olisikin ollut syyllinen ja asian oltaisiin vain annettu olla. Jahti todella ottaa vaikean asian käsittelyyn ja tekee sen uskottavasti ja tyylillä. Elokuva koskettaa ja pistää miettimään, suosittelen ehdottomasti katsomaan. Sitäkin enemmän suosittelen tarkastamaan mitä asiaa Jahdista muilla tähän yhteisarvosteluun osallistuneilla leffabloggaajilla on!

Nov 16, 2013

DVDs

Tein reissulla vain yhden elokuvaostoksen, katsokaa vaikka:


Näppärästi sain siis yhdessä kotelossa kotiinviemisiksi 20 kauhuelokuvaa! Kokoelmassa on aika vaihtelevan tasoista (kauhu)elokuvaa, joista tosin suurinta osaa en ole aiemmin nähnytkään. Pienen googlettelun jälkeen selvisi, että tämä boksi on itseasiassa jonkin julkaisusarjan viides osa, joten tunnetuimmat elokuvat on hyvin todennäköisesti kulutettu jo aiemmissa osissa, moni näistä näytti olevan ihan tv-elokuvia. Joka tapauksessa tämä boksi pitää sisällään seuraavat pätkät: Dracula 2000 (2000), Adrift (1993), The Boys Club (1997), Beowolf (1999), Live! From Death Row (1992), Blood Relic (2005), Nightmare at Bittercreek (1988), No One Could Protect Her (1996), NightScream (1997), Summer of Fear (1996), The Wind (2001), Party Crasher (2000), Ghost Rig (2003), Victim of Beauty (1991), Zipperface (1992), Die-ner (Get It?) (2009), Another Kind (2011), Behind Your Eyes (2011), Salvage (2006), The Sacred (2009). Hyvältä vaikuttaa!?

Nov 10, 2013

Hollywood

Yritän taas pikkuhiljaa päästä normaaliin leffabloggailuun kiinni, mutta sitä ennen voisin vielä nostaa ylös muutamia juttuja menneen reissun varrelta. Elokuvat kun oli aika iso teema erityisesti Los Angelesissa, niin tässä joitakin poimintoja kuvien muodossa.  


Ensinnäkin hotelli, jossa majoituttiin Hollywoodissa, oli aika merkittävä rakennus elokuvienkin kannalta. Tämän Hollywood Roosevelt -hotellin juhlasalissa on mm. järjestetty vuonna 1929 ihan ensimmäinen Oscar-gaala! Lisäksi rakennuksessa on majoittunut vuosien varrella elokuva-alan melkoisen isoja nimiä ja itseasiassa pari vuotta hotellissa asuneen Marilyn Monroen sanotaan yhä kummittelevan kyseisessä hotellissa. (Ei näkynyt.) Muutenkin hotelli on aika korkealla kummittelevien hotellien listalla!

Hotellin aulaa, tämän suihkulähteen ympärillä kuulemma tanssahtelee kummitustyttö.
Hotellin Blossom Room, jossa ensimmäinen Oscar-gaala järjestettiin.
Walk of Fame -tähdet kulkivat hotellin edestä ja rakennusta vastapäätä sijaitsi Chinese Theatre, jonka edustalla on ne legendaariset Hollywood-tähtien jalan- ja kädenjäljet betoniin painettuna. Ihan vieressä on myös Dolby Theater, jossa Oscar-gaalat on järjestetty viimeisen reilun kymmenen vuoden ajan. Kävin Dolby Theaterissa opastetulla kierroksella, jossa pääsi mm. kävelemään esiintymislavalla, mutta paikassa ei saanut ottaa valokuvia. Tällä kadunpätkällä oli muuten monina iltoina tie suljettu ja leviteltiin punaisia mattoja ja limusiineja pörräsi, siellä kun järjestetään paljon ensi-iltoja. Ainakin Ender's Gamen ensi-iltahuumaa päästiin vähän kokemaan.

Jack Nicholsonin tähti sijaitsi nakkikioskin edessä...

Chinese Theatre



Dolby Theatre sijaitsi ostoskeskuksessa, sen sisällä ja vieressä olevat kaupat vain peitetään verhoilla gaalan ajaksi.
Parilla elokuvastudiolla tuli myöskin vierailtua, vaikka Universal Studios nyt yleisölle onkin lähinnä onkin vain huvipuisto leffa-aiheisilla laitteilla. Warner Bros -studioiden kierrokselle sen sijaan pääsi näkemään ihan oikeita studioita lavasteineen. Yksi mielenkiintoisimmista oli studion sisällä kuitenkin ulkotiloissa oleva tyhjä kaupunki, jota käytetään hyvin monissa leffoissa ja tv-sarjoissa milloin minäkin kaupunkina. Kuvausporukka muokkaa sitä sitten aina tarpeidensa mukaan ja kuvausten päätettyä palauttavat sen taas neutraaliksi kaupungiksi. Tämä oli tosi mielenkiintoista päästä näkemään, niin monien leffojen kaupungeissa kun on tästä johtuen ihan samanlainen rakenne! Päästiin myös pyörimään Miehenpuolikkaiden studiolle, uudehkon The Fosters -sarjan taloon ja Frendien kahvilaan. Kaikki näytti hämmentävän pieneltä livenä.

Universal Studios oli koristeltu Halloweenin kunniaksi kauhuteemalla!
No just se DeLorean!
Warner Bros -studiot
Tässä lavastekaupungissa oli kuvattu ainakin Spider-Mania.
Central Perkin sohva testattu!
Joitakin kuvauspaikkoja kävin ihan muuten vaan metsästämässä lähiseudulta, joista sen Elm Street -talon kuvan julkaisinkin aiemmin. Kävin myöskin John Marshall High Schoolin lähistöllä pörräämässä, siellä kun on kuvattu lukuisia leffoja (A Nightmare on Elm Street, Rebel Without a Cause, Bachelor Party, Can't Hardly Wait, Pretty in Pink, Grease, Girls Just Want to Have Fun, Space Jam...). Valitettavasti vaan sinne ei päässyt lähimaillekaan ellei ollut koulun oppilas, niin tuli vaan ihasteltua koulun koriskenttää ja tylsää ulkoseinää, joka sekin oli rakennustelineiden peittämä. Kuvia ei siis ole, mutta tulipahan käytyä!

Oct 30, 2013

Arvoitus

Mistä elokuvasta tämä talo on tuttu?


Oct 25, 2013

Sniff

Päivän nenäliinaostokset:

Oct 18, 2013

It's the number one family destination in America.

Yhdeksännen roadtrippeilyn piti olla Griwoldin perheen lomaelokuva Vegas Vacation (1997). Katsoin kyllä elokuvan, mutta jouduin toteamaan, että eihän kyseessä oikeastaan olekaan road movie! Olen toki nähnyt tämän monen monta kertaa aiemminkin, mutta en muistanut, että tässä Griswoldit tosiaan lentävät suoraan määränpäähänsä Vegasiin, eivätkä ole juurikaan tien päällä. (Kiva kun tuli kuitenkin katsottua, sillä sain mm. huomata, että Griswoldit sattumalta majoittuivat täsmälleen samassa hotellissa, missä itsekin tulee majailtua vähän ajan kuluttua!) Vegas Vacation on ihan onnistunut jatko-osa aiemmille Griswoldin perheen lomailuille, vaikka se ei mielestäni ihan samalla tasolle edeltäjiensä kanssa ylläkään. Taattua hauskaa kohellusta kuitenkin riittää ja tuntuukin, että tämä elokuva vain paranee vanhetessaan.


Liian moni erinomainen road movie jäi katsomatta, mutta nyt on roadtripit trippeilty elokuvien muodossa ja on aika hypätä sinne ihan oikealle reissulle! Matkareittinä on San Fransisco - Los Angeles - Las Vegas, joten siinä sitä onkin tuleviksi viikoksi ohjelmaa. Katsotaan jos ehdin päivitellä blogiin jotakin leffa-aiheista reissun päältä, mutta jos en, niin nähdään blogissa sitten marraskuun keskivaiheilla taas! Moi!

Oct 17, 2013

What the hell did I know about California? For some people it was still a place of hopes and dreams, a chance to start over.

Kahdeksas road movie oli trilleri nimeltään Kalifornia (1993). Amerikan kuuluisista murhista kirjaa kirjoittava Brian (David Duchovny) lähtee valokuvaavan naisystävänsä Carrien (Michelle Forbes) kanssa kiertämään kuuluisia murhapaikkoja määränpäänään Kalifornia. Bensakuluissa säästääkseen he ottavat matkaseurakseen entuudestaan tuntemattoman pariskunnan Earlin (Brad Pitt) ja Adelen (Juliette Lewis). Carrie pitää Earlia alusta asti epäilyttävänä tyyppinä, mutta he eivät kuitenkaan tiedä Earlin pimeästä puolesta tai sitä, että tämä on juuri päässyt vankilasta ehdonalaiseen vapauteen, eikä saisi poistua osavaltiosta. Pian heidän ajomatkastaan halki mantereen alkaa tulla vähän turhankin jännittävä.


Kalifornia oli Thelman & Louisen lisäksi se toinen elokuva, jonka olin valmiiksi päättänyt katsoa tämän leffaputken aikana. Muistan katselleeni tätäkin jo lapsuudessani ja tykkäsin siitä silloin. En ollut nyt nähnyt tätä varmaan noin kymmeneen vuoteen ja vähän jännittikin, että vieläkö se uppoaa samalla tavalla. Enkä joutunut pettymään! Leffassa on joitakin puutteitakin, mutta Kalifornian parhaita puolia ovat ehdottomasti siinä nähtävät roolisuoritukset. Duchovny on oikeastaan ainoa, joka on vähän laimea, mutta noin muutoin näitä voi vain hehkuttaa. Forbes vetää ihan tyylillä hieman kylmän ja hienostuneen tuntuisen Carrien roolin, mutta Brad Pitt ja Juliette Lewis pääsevät todella loistamaan tässä hyvin aidon tuntuisilla roolisuorituksillaan. Brad Pitt on erittäin vaikuttava huonotapaisena psykopaattitappajana, mutta tätäkin enemmän pidän tämän tyttöystävää esittävän Juliette Lewisin pikkutyttömäisestä yksinkertaisesta Adelesta. Koska Lewis on vetänyt muissakin leffoissa vastaavanlaisia rooleja, voisi tämän melkein kuvitella oikeastikin olevan vähän yksinkertainen, niin uskottavasti tämä osaa vetää rooleissaan kaikki pienet eleet ja ilmeetkin! Kalifornian kerrontatyyli on myöskin kiinnostava, se kuinka Brian ja Carrie käyvät juuri läpi kuuluisia murhapaikkoja ja yrittävät ymmärtää murhaajien ajatusmaailmaa tietämättä, että seuruessaan on oikea psykopaatti, tuo tarinaan hyvän jännittävän ripauksen. Niin ja se elokuvan selvä ysäriys, en voi taaskaan olla hehkuttamatta sitä. Koska olen lapsena katsonut niin paljon näitä 90-luvun road leffoja, niin mielikuvissani Jenkkilän huoltoasemat ja muut tienvarsien pysähdyspaikat ovat jumiutuneet yhdeksänkymmentäluvulle... Kalifornia on varsin onnistunut tien päälle sijoittuva psykologinen trilleri!

Oct 13, 2013

Mi Scusi. Mi Scusi.

Seitsemäs roadtrippeily oli teinikomedia EuroTrip (2004). Vastavalmistunut, juuri tyttöystävänsä jättämäksi joutunut, amerikkalainen Scotty (Scott Mechlowicz) päättää lähteä Berliiniin etsimään internetissä tapaamaansa naista. Matkaseurakseen tämä saa ystävänsä Cooperin (Jacob Pitts), jonka kanssa he lentävät ensin Englantiin ja lähtevät sieltä harhailemaan ympäri Eurooppaa. Pariisissa he törmäävät ystäviinsä Jamieen (Travis Wester) ja Jennyyn (Michelle Trachtenberg), jotka liittyvätkin matkaseurueeseen. Matkaa jatketaan niin junalla kuin erinäisten paikallisten kuskien kyydissä ja eurooppalaisiin tapoihin tutuessa retkiseurueen seikkailusta kohti Berliiniä muodostuukin melkoisen villi matka.


Tämä EuroTrip heitettiin tuonne ehdotuksiin ja tokihan tämäkin oli katsottava! Muistan nähneeni tämän ensimmäistä kertaa joitakin vuosia sitten televisiosta olettaen sen olevan joku täysin turha elokuva, mutta se olikin ihan positiivinen yllätys! Tämä tosin menee jo vähän siihen sarjaan, jossa tiedostan huumorintajuni toisinaan olevan todella huono (ja teinipojan tasolla), mutta ei minua kuitenkaan naurata läheskään kaikki typerät teinikohellukset. Jotain kekseliästä tässä Eurotripissä vaan on! Ihan kaikki sen jutut eivät tosin huvita ja siinä onkin muutama tosi typerä läppä, mutta suurimmaksi osaksi leffa kuitenkin jaksaa naurattaa. Eniten itseäni naurattavia kohtia ovat mm. robottien taistelu, pikkuhitler, ahdisteleva junamies ja se lautasia soittava apinalelu. Niin ja lemppareihin toki kuuluu myös biisi, joka soi vähän väliä päässänikin (Scotty doesn't know, Scotty doesn't know...) ja jota myös käytetään pitkin leffaa ihan hauskasti. Koen myös jollain tapaa viihdyttäväksi nämä amerikkalaisten stereotyyppiset näkemykset eurooppalaisista ja Euroopasta, mutta sitäkin viihdyttävämpää on keskustelupalstoilla ihmisten pahastuminen siitä, kuinka vääristyneitä näkemyksiä ne ovat! Tulin tällä katsomisella tutkineeksi myös DVD:n ekstramateriaalia ja löysin sieltä aika hauskan kommenttiraidan. Siinä elokuvan tekijät olivat kehittäneet katsojille juomapelin (piti ainakin juoda aina kun leffassa on jotain seksiin liittyvää, kirosanoja tai alkoholia), johon myös tekijät itse kommentoidessaan osallistuivat. Koska leffan idea on noin suurinpiirtein seksi ja alkoholi, eikä kirosanoja myöskään säästellä, humaltuivat kommentoijatkin melkoista vauhtia. Eurotrip on harvinaisen onnistunutta teinikohellusta tien päällä Euroopassa. Naurattaa jos naurattaa!

Oct 12, 2013

I don't ever remember feeling this awake.

Kuudentena tien päällä -leffana toimi mikäs muukaan kuin Ridley Scottin ohjaama Thelma & Louise (1991). Parisuhteeseensa kyllästynyt Thelma (Geena Davis) ja tämän ystävätär Louise (Susan Sarandon) pakkaavat tavaransa avoautoon ja lähtevät yhdessä mökkireissulle. Matkan varrella naiset joutuvat ongelmiin ja Louise tulee ampuneeksi Thelman kimppuun hyökänneen miehen. Tästä alkaa naisten suuri seikkailu ja pakomatka läpi Amerikan. Matkallaan naiset irroittelevat ja syventävät ystävyyttään entisestään, mutta samalla joutuvat yhä suurempiin ongelmiin ja saavat peräänsä kunnon poliisipartiot. 


Tämä oli yksi niistä elokuvista, jotka ihan ensimmäiseksi päätin katsovani tämän leffaputken aikana ja tuskin olen ainoa, jolle tulee roadtrip-elokuvia miettiessään välittömästi mieleen Thelma & Louise. Näin tämän elokuvan ensimmäistä kertaa joskus 90-luvun alkupuolella ja olin tosiaan aika nuori silloin. Tämä onkin jäänyt mieleeni juuri lapsuuden leffana, sellaisena, joka teki aikoinaan ison vaikutuksen. Tuolloin oli melkoisen siistiä katsella kun tavalliset naiset olivat seikkailulla ja ajoivat sekä heiluivat aseiden kanssa kuin äijät. Sitä varmasti tuli haaveiltu siitä, että itsekin pääsisi vielä joskus vastaavanlaiselle matkalle ystävän kanssa. (Välihuomatus, toivon että tulevasta Amerikan automatkastani ei nyt tule IHAN samanlainen!) Ja täytyy sanoa, että kyllä tämä Thelma & Louise on näin 20 vuotta myöhemminkin ihan vaikuttava leffa. Tykkään sen hienoista musiikeista, niistä upeista autoilumaisemista ja tietysti sen aidosta ysärifiiliksestä. Tarina toki on myös toimiva, tunnelma aito ja näyttelijät, niin pääosan naiset kuin pienemmissä osissa olevat miehet (Keitel, Madsen, Pitt...), ovat varsin vaikuttavia rooleissaan. Oli muuten mielenkiintoista lukea kuinka montaa eri näyttelijää kuhunkin rooliin on harkittu ennen näitä lopullisia valintoja! Leffassa on monia hyvin legendaarisia kohtauksia, ja pakko myöntää, että kyllä vain se kuuluisa loppukohtaus on aina vain hieno, näin monen katselukerrankin jälkeen. (Vaikka siitä tuleekin pahasti mieleen Waynen ja Garthin Let's do the Thelma & Louise ending... Noin muutoin mieleeni palasi jatkuvasti Simpsonit ja odotinkin tältä leffalta muutamaakin kohtausta, kunnes muistui mieleen, että itseasiassa ne kohdat olikin Simpsoneiden versiossa.) Thelma & Louise on erittäin hyvä road movie: on avoautoa, Amerikan maisemia ja hyvää seikkailua.


----
Tämä leffaputki ei nyt ole mennyt ollenkaan niin kuin piti, mikä harmittaa ainakin itseäni. Tarkoituksena oli katsella aihepiirin elokuvia huomattavasti enemmän ja kirjottaa niistä paremmin, mutta uudistuneet työkuviot ja lähestyvä reissu eivät vaan anna aikataulullisesti mitenkään periksi. Movie Mondayt ja TV Thursdayt jäävät nekin väliin, kun ei vain ehdi. Pyrin kuitenkin käsittelemään täällä vielä pari leffaa lisää lähipäivinä!

Oct 11, 2013

Syyskuu 2013

Syyskuussa katsotut elokuvat:


Sunset Strip (2000)
Tätä tuli tuijoteltua teininä ja haaveiltua siitä, että pääsisi 70-luvun Sunset Stripille ja sen rokkipiireihin. Leffa muistui jälleen mieleeni tulevan reissun vuoksi ja pakkohan se oli pitkästä aikaa katsella, tietysti nyt ennen lähtöä. Kiva fiilistelyelokuva, vaikka tässä mitään kummoista juonta ei olekaan. ***

Everybody's Fine (2009)
Arvostelu täällä **½

Interstate 60: Episodes of the Road (2002)
Vuonna 2012 kirjoitettu arvostelu täällä ***

Cheap Thrills (2013)
Arvostelu täällä ****

Trance (2013)
Danny Boylen ohjaama Trance oli toinen R&A-festareilla katsomani elokuva. Tämä oli hyvin kiinnostava ja sellainen, joka todella piti otteessaan ja mielenkiintoa yllä koko kestonsa ajan. Ei tässä nyt kuitenkaan kovin originelli idea ollut, mutta en nyt varsinaisesti voi viitata niihin elokuviin, jotka tulivat mieleeni spoilaamatta leffan lopputwistejä. Mutta Trancen aikana sai kyllä moneen kertaan vaihtaa näkemystään siitä, mitä on tapahtunut/tapahtuu/tulee tapahtumaan.***

Still Waiting... (2009)
Melkoisen huono jatko-osa, joka yritti vain ratsastaa edeltäjänsä idealla eikä tuonut siihen mitään uutta. Hyvät hahmot/näyttelijät korvattu huomattavasti huonommilla. *

Waiting... (2005)
Yllättävänkin hauska leffa, jossa on mielestäni jotain hyvin kevinsmithmäistä. Ainakin tässä on varmaan samanlaista vetovoimaa/ymmärrystä ravintolatyöntekijöille kuin Clerkseissä kaupankassoille! Kokemusta itselläni ei ole kummastakaan työstä, mutta leffan huumori uppoaa ja sen hahmot ovat ihan onnistuneita. On olemassa paljon hauskempia ja parempia komedioita, mutta niin on rutkasti huonompiakin! **½

Nightmares in Red, White and Blue: The Evolution of the American Horror Film (2009)
Lyhyt arvostelu täällä ****

Pee-wee's Big Adventure (1985)
Arvostelu täällä **½

Bachelor Party Vegas (2006)
Oletin tämän olevan ihan surkean huono, mutta halusin katsella sen Vegasin takia. Itseasiassa tämä ei kuitenkaan ollut ihan niin kamala kuin se olisi voinut olla, mutta ei se hyväkään ollut. Perusnuorisokomedia. *½

Beavis and Butt-Head Do America (1996)
Arvostelu täällä **

Imaginary Witness: Hollywood and the Holocaust (2004)
Lyhyt arvostelu täällä ****

Pretty Woman (1990)
Olihan se tämäkin katsottava tuleva reissu mielessä. Yksi harvoista romanttisista komedioista, joita katselen ihan mielelläni muutaman vuoden välein. Varmasti sillä, että se on tehty 80/90-luvun vaihteessa on suuri vaikutus, mutta sen lisäksi tässä on ihan kiva tarina ja tunnelma. Joten romanttiseksi komediaksi, Gerestä huolimatta, Pretty Woman on varsin onnistunut. **½

Wolf Creek (2005)
Arvostelu täällä **

Strange Frequency 2 (2003)
Kanavasurffailun myötä harhauduin katsomaan tätä ja voi että, miten tästä voi olla pitämättäkään? Ok, ymmärrän hyvin ettei tästä moni välttämättä pidä, mutta tämä nyt oli taas näitä tällaisia, jotka vaan uppoaa minulle. Rokkia ja kauhua lyhyiden tarinoiden muodossa tv-elokuvatasoisena, kelpaa. **

Mean Girls (2004)
Ehdottomasti yksi parhaista 2000-luvun teinileffoista, tässä on paljon kekseliäitä juttuja, onnistuneet hahmot ja harvinaisen hyvät näyttelijät. ***
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...