May 31, 2013

DVDs

Pahoittelen hiljaiseloa, mutta on olevinaan vähän liian kiire taas. Ettei blogissa olisi ihan täysin kuollutta, niin esittelen nyt varsin nopeasti dvd-hyllyn uusimmat tulokkaat:

Videodrome (1983), leffa jota en ole tietääkseni edes koskaan nähnyt! 

 The Fly (1986) ja The Fly II (1989), leffat joita en ole nähnyt noin 20 vuoteen!

50/50 (2011), leffa jonka esittelin täällä.

The Woman (2011), leffa jonka esittelin täällä.

This Must Be the Place (2011), leffa josta pidin.

May 22, 2013

You can't do this. It's a film. The Human Centipede's a fucking film!

The Human Centipede II (Full Sequence) (2011) on Tom Sixin ohjaama jatko-osa aiemmalle elokuvalleen The Human Centipede (First Sequence) (2009). Kokonaan mustavalkoisessa elokuvassa päähenkilönä on äitinsä luona asuva häiriintynyt brittimies Martin (Laurence R. Harvey), joka on kovan luokan Human Centipede -fani. Tämä katselee aina vaan uudelleen elokuvaa fantasioiden siitä, että toteuttaisi itsekin tuollaisen ihmistuhatjalkaisen, tosin 12-osaisena! Mies pistääkin tuumasta toimeen ja alkaa kerätä osasia projektiinsa eteensä osuvista ihmisistä. Haaveena tällä on kuitenkin saada vielä Human Centipede -elokuvan tähti Ashlynn Yennie mukaan jonon jatkeeksi.


Kirjoitin aiemmin katselemastani First Sequencesta tänne ja olin tuolloin hieman pettynyt, että elokuva ei ollutkaan niin vastenmielinen kun sen oli hehkutettu olevan. (Muistutan taas: en erityisemmin nauti äärimmäisen vastenmielisistä elokuvista, mutta jos leffan mainostetaan olevan iljettävin elokuva ikinä, niin totta kai petyn, jos se ei olekaan sellainen.) No tämä jatko-osa sitten korjasi asiaa ja oli todellakin hyvin vastenmielistä katsottavaa. Jo sen päähenkilö hikisenä ja yskivänä, nautintoa oudoista asioista saavana, hyvin ylipainoisena miehenä oli aika inhottavaa katseltavaa. Elokuvaa katsellessani minulla kuitenkin oli välillä sellainen olo, että siitä puuttui jotakin, sillä Martin tuntui saavan seksuaalisia kiksejä touhuistaan, mutta ei kuitenkaan ns. tehnyt mitään sen eteen vaikka mahdollisuus olisi ollut. Olin kuitenkin ihan varma, etten katsonut leikattua versiota, sillä melkoisen hirvittäviä asioita oli jo näkynyt ihan lähietäisyydeltä. Elokuvan loputtua oli pakko kuitenkin tarkistaa asia ja kyllä vain, olin sittenkin katsellut leikatun version, nimittäin jenkkien leikkaaman seksittömän version! Tämä tarkoitti sitä, että leffasta oli poistettu ainoastaan kaikki seksuaalinen sisältö, joka lyhensi leffaa noin kolmella minuutilla. Mielestäni tämä leikkaus oli melkoisen huvittava, sillä ne lyhyet seksijutut olivat kuitenkin aika kesyjä verrattuna moniin muihin elokuvaan surutta jätettyihin kohtauksiin.


Tämän jatko-osan idea on aika kekseliäs. Siinä ei tosiaan lähdetty jatkamaan siitä, mihin ensimmäinen osa jäi, vaan siinä eletään ajassa ja todellisuudessa, missä First Sequence oli jo ilmestynyt elokuva. Lisäksi jatko-osan päähenkilöstä on tehty hyvin erilainen. Siinä missä ykkösessä projektia veti Heiter kunnon kirurgisilla välineistöllä kliinisissä tiloissa, oli tämän toimista innostuneella Martinilla käytössään vain likainen varastotila, nitoja ja muita kotikonsteja. Ja siinä missä Heiter oli aika kylmänrauhallinen toimissaan, pisti Martin jopa itkuksi epäonnistuessaan jossakin. Tämän jatko-osan tunnelmakin oli aika erilainen, siitä puuttui kokonaan ykkösen trillerimäisyys ja keskiössä oli ihan vaan (ykkösessä lopulta aika vähällä huomiolle jätetty) ällöttävyyksillä mässäily. Ja vaikka oletinkin ykkösen olevan enemmän juuri sitä, koin että tässä mentiin jo vähän liiallisuuksiinkin, sillä tämä kakkososa oli oikeastaan pelkkää ällöttävyyttä toisensa perään. Shokeerata saa (ja pitää jos niin luvataan), mutta tässä muu tarina tuntui vähän jäävän sen mässäilyn jalkoihin. Elokuvan parhaita puolia on Martinia esittävä Laurence R. Harvey, joka tekee melkoisen roolisuorituksen tuona vastenmielisena ukkona ja vastenmielisyydestä huolimatta tätä kohtaan onnistui melkein tuntemaan sääliäkin. Niin ja miehellä ei muuten ole yhtäkään vuorosanaa koko elokuvassa! Plussaa tälle jatko-osalle olikin mielestäni juuri se, että ykkösosan erinomaisen pahiksen tilalle oli saatu tähän kakkoseen näin täysin vastakohtainen ja silti yhtä onnistunut pahis. The Human Centipede II (Full Sequence) on toimiva jatko-osa ja se todella on hyvin vastenmielistä katsottavaa. Uskallankin suositella tätä vain erittäin vastenmielisistä elokuvista pitäville.




Kuva: tumblr.com

May 17, 2013

T-Rex doesn't want to be fed. He wants to hunt.

Jurassic Park (1993) ilmestyi tänä vuonna uudestaan elokuvateattereihin, tosin tällä kertaa 3D-muodossa. Löydettyään keinon kloonata dinosaurusten DNA:sta uusia eläviä dinoja miljonääri John Hammond (Richard Attenborough) on saanut mainion idean perustaa yleisölle avoimen dinoja vilisevän Jurassic Park -puiston. Hän kutsuu puistoon ennakkokäynnille dinosauruksia tutkivat paleontologit Alan Grantin (Sam Neill) ja Ellie Sattlerin (Laura Dern) sekä kaaosteoreetikko Ian Malcolmin (Jeff Goldblum). Tutkijat lähtevät Hammondin lapsenlasten kanssa ajelulle katselemaan dinosaurusten elämää, mutta jotain kammottavaa tapahtuu ja T-Rex tovereineen pääsee vapaalle jalalle metsästämään ihmislihaa!
 
 

Oi ja voi, Jurassic Park! Muistan varsin hyvin sen hetken kun katselin kyseisen elokuvan ensimmäistä kertaa, se oli juuri ilmestynyt vuokravideolle ja olin tuolloin 9-vuotias. Katselimme sitä vanhempieni ja yökylässä olevan ystäväni seurassa olohuoneessamme ja kyllä muuten tyttöjä jännitti! Muistan kuinka istuimme ystäväni kanssa vierivieressä kääntyvällä nojatuolilla ja vähän väliä piti kääntyä kurkkaamaan onko sen taakse hiippailut joku dino. Jurassic Park oli samalla huisin jännä ja ihan älyttömän siisti seikkailu! Kuten noin kaikilla muillakin 80-luvulla syntyneillä, Jurassic Parkin jälkeen dinosaurukset olivatkin hetken aikaa siistein juttu ikinä. Mieleeni on jäänyt mm. ala-asteen luokkaretki Heurekaan kun siellä oli dinosaurusteema ja kaikki olivat äärimmäisen innoissaan. Lisäksi muistan hämärästi jonkin perheen kesken tehdyn reissun jonnekin messuille (?), jossa sai koskea aidoksi väitettyyn dinosauruksen nahkaan ja siitä sai vieläpä diplomin seinälle! Siisteintä ikinä. 


No miten se elokuva maittoi melkein 20 vuotta myöhemmin 3D:llä höystettynä? Olin erittäin innoissani elokuvateatteriin suunnatessani ihan jo siitä, että pääsin pitkästä aikaa näkemään Jurassic Parkin ja vielä ensimmäistä kertaa teatterissa, sillä vuonna -93 olin tosiaan pari vuotta liian nuori siihen. Nyt vuonna 2013 leffa olikin melkoinen nostalgiaseikkailu, oli ihan perhosia mahan pohjassa kun seurueen helikopteri hiljalleen liiteli ja laskeutui Parkkiin tutun tunnussävelmän pauhatessa. Perhoset vatsassani eivät tosin johtuneet erityisen tehokkaasta 3D:stä, sillä sen vaikutus oli mielestäni aika olematon. Toki se antoi hieman syvyysvaikutusta maisemiin, mutta en kokenut sen erityisesti tuovan mitään uutta elokuvaan, 2D-versio olisi ollut varsin riittävä. En ole nähnyt muita vanhoja jälkikäteen 3D:ksi käsiteltyjä elokuvia, joten en osaa verrata tätä toisiin vastaaviin. Siistiä oli joka tapauksessa katsella Jurassic Parkia vihdoinkin isolta kankaalta! En suosittele katsomaan tätä 3D:n vuoksi, mutta suosittelen ehdottomasti suuntaamaan elokuvateatteriin, jotta pääsee näkemään tämän valkokankaalta kunnon äänitehosteilla varustettuna, jolloin tämä kokemus on parhaimmillaan. Itse elokuvaa en osaa edes kommentoida mitenkään järkevästi, on se yhä vain niin mahtava elokuva. Hyvää seikkailua ja jännitystä, upeita maisemia ja dinoja, onnistuneita hahmoja ja hauskoja sutkautuksia. Jurassic Park on äärimmäisen viihdyttävä elokuva ja se vie täysin mukanaan jännään seikkailuun - oli sitten vuosi 1993 tai 2013 tai oli ikää sitten se 9 vuotta tai vähän enemmän.

(Saatoin toistaa sanaa siisti tässä muutamaan kertaan. No mutta kun Jurassic Park!)



Kuvat: listal.com

May 10, 2013

Huhtikuu 2013

Huhtikuussa katsotut:




The Long Weekend (2005)
Kamala leffa! Järkyttävän huonoa huumoria ja kerrassaan kiusallista katsottavaa, inhosin tätä alusta loppuun. Katselin väkisin loppuun noin kymmenessä lyhyessä pätkässä. Ei tähden tähteä tälle. -

Killer Klowns from Outer Space (1988)
Kovin vikaan ei voi mennä, jos leffa kertoo tappajapelleistä ja vieläpä avaruudesta tulleista sellaisista. Killer Klowns onkin ihan äärimmäisen viihdyttävä koominen kauhuleffa hyvillä pellehahmoilla ja kekseliäillä ideoilla. Pelle- ja sirkusteemaa hyödynnetään ihan kunnolla ja hauskalla tavalla. ****

Into the Wild (2007)
Arvostelu täällä ****

My Best Friend's Wedding (1997)
Tähän viitataan niin monissa eri yhteyksissä, että olihan se pakko vihdoin katsoa. Enkä tykännyt. Julia Roberts oli hyvin ärsyttävä ja pidin tämän roolihahmoa aika vastenmielisenä, vaikka leffassa olisi pitänyt kai olla tämän puolella. En tosin ollut kenenkään muunkaan puolella, en vaan tykännyt. *

Pretty Persuasion (2005)
En tiedä kertooko se jostain jotain, mutta en enää oikein muista mitä mieltä olin tästä. Ei ihan huono, mutta ei kovin mieleenpainuvakaan. Ihan kiva? **

The Brood (1979) 
Tykkäsin tämän outoudesta ja tunnelmasta. Leffa oli myös näyttävän näköinen ja loppukohtaus erityisen onnistunut. ****

Reindeerspotting (2010)
Vihdoinkin tuli tämäkin dokkari katsottua! Se on juuri sitä mitä sen kuvittelikin olevan: mielenkiintoinen, mutta samalla aikamoisen ahdistava dokumentti. Ohjaaja/kuvaaja on kyllä valinnut oikean kaverin seurattavaksi, sillä Janilla on myös jotakin sanottavaa kaiken sen huumesekoilun lomassa. Pistää miettimään. ***

Flipped (2010)
Ihan herttainen leffa ja tarina. Oli kekseliäistä näyttää sama kohtaus aina kahden eri ihmisen näkökannalta, mutta lopulta saman kohtauksen katsominen kaksi kertaa peräkkäin kävi tylsäksi, varsinkin kun niistä ei aina nyt niin ihmeellistä toista näkökantaa edes tullut ilmi. Kirosin usein mielessäni sitä kun leffa taas palasi takaisin johonkin jo kertaalleen katsottuun kohtaan. **

Chorakhe (1981)
Stitches (2012)
Hansel & Gretel Get Baked (2013)
Resolution (2012)
Whoever Slew Auntie Roo? (1972)
Death Wish 3 (1985)
Frankenstein's Army (2013)

Arvostelut ja tähdet täällä

Spring Breakers (2012)
Maniac (2012)
Antiviral (2012)
 
Arvostelut ja tähdet täällä

Suburban Girl (2007)
Aika ennalta-arvattava ja turhanpäiväinen romanttinen komedia. *

American Psycho II: All American Girl (2005)
Aloitin katsomaan tätä sillä asenteella, että en edes yritä verrata sitä alkuperäiseen American Psychoon ja muutenkin pyrin miettimään sitä itsenäisenä leffana. Mutta ei tämä vaan toiminut edes teinikauhuleffana, kerrassaan kökköinen elokuva. *

The Lucky One (2012) 
Tavallaan tämä oli ihan kiva tunteikas romanttinen draamaelokuva, mutta jotakin tuntui puuttuvan. **
 
Oz the Great and Powerful (2013)
Asennoiduin tähän aika negatiivisesti nähtyäni siitä trailereita, sillä mieleeni palasivat karvaat muistot Burtonin Alice in Wonderlandista. Päätin kuitenkin mennä katsomaan tämän Sam Raimin Ozin ja itseasiassa tykkäsinkin siitä. Se näytti upealta, 3D toimi hienosti ja näyttelijät olivat päteviä. Elokuvassa oli muutamia todella tyylikkäitä kikkailuja erityisesti loppupuolella ja tarinakin oli ihan toimiva. ***

It (1989) 
Tämä lukuiseen kertaan nähty Se on kai virallisesti minisarja, mutta menköön. It on Kingin tv-elokuvista suosikkini (pidän kyllä jopa Langolieereja viihdyttävänä, mutta se on toinen tarina se!), josta suurin kiitos menee Tim Curryn esittämälle Pennywiselle, joka on erinomaisen karmiva hahmo. Muutenkin tässä on monia onnistuneen hyytäviä kohtauksia ja hyvä tunnelma. Menneisyyden osuus toimii tässä paremmin kuin "nykyhetki". ***

The Strangers (2008)
Oli vähän yllättävää nähdä Liv Tyler slasherin pääosassa! Leffa oli ihan jännittävä, pieni syrjäinen mökki on tunnetusti varsin toimiva ympäristö kauhuelokuvalle. Valitettavasti mitään kovin uutta tämä leffa ei tarjoillut, mutta oli se ihan hyvä ja viihdyttävä. **

Entropy (1999) 
Osittain tykkäsin tästä, pidin tarinan siitä osuudesta, joka keskittyi aloittelevan Hollywood-ohjaajan ensimmäisen elokuvan tuotantoon ja kuvaamiseen. Leffan vähän laahaavaa parisuhde-/romantiikkaosiota en vaan kokenut erityisen kiinnostavaksi ja päällimmäiseksi ajatukseksi jäikin, että leffa oli vähän tylsä. **
 
Putoavia enkeleitä (2008)
Arvostelu täällä ***


--
Äh! Olin jo päättänyt luopua Netflixistä, niin kuin pohdinkin täällä. Vilkaisin kuitenkin, että olisiko jenkkien Netflixin puolella paljonkin laajempi valikoima. No onhan se aikamoinen. On kauhua, on komediaa, on uutta, on vanhaa. Ja mikä määrä vanhoja tv-sarjoja! Jos mä nyt sitten vielä kuukauden...

May 4, 2013

If you want something in life, reach out and grab it.

Into the Wild (2007) on Sean Pennin ohjaama  Jon Krakauerin samannimiseen kirjaan perustuva elokuva. Tässä tositarinassa vastavalmistunut Christopher McCandless (Emile Hirsch) kyllästyy elämään varakkaiden vanhempiensa odotusten alla ja karkaa matkalle Amerikan halki rahattomana vain rinkka selässään. Chris ei kerro lähdöstään kenellekään, eikä ole matkallaan yhteydessä edes rakkaaseen huolestuneeseen siskoonsa Carineen (Jena Malone). Vailla huolta poika seikkailee ympäriinsä tutustuen uusiin ihmisiin ja maisemiin jättäen aina edelliset taakseen. Määränpäänä tällä on Alaskan villi luonto.


Tämä Erämaan armoille perustuu tosiaan ihan todelliseen henkilöön ja tämän todelliseen seikkailuun. Elokuva alkaa siitä kun Chris on jo määränpäässään, pohjoisessa Alaskan kylmyydessä. Nähdään vuorotellen selviytymistarinaa Alaskan kylmyydessä ja takaumia menneistä tapahtumista, siitä kuinka Chris on päätynyt valmistujaispäivälliseltä lukuisten sattumusten kautta lopulta tuonne villiin luontoon. Tämä elokuva herätti aika paljon ajatuksia. Se sai kaipailemaan itsekin moisiin maisemiin ja seikkailuihin, vaikka olen aika kaukana mistään erämatkailijasta. Leffassa todella herkuteltiin niillä Amerikan erilaisilla maisemilla, näytettiin pelkästä upeasta luonnosta pitkiä kuvauksia, joita säestivät hienot musiikit. Ja voi niitä musiikkeja, olin aivan myyty koko elokuvalle välittömästi kun kuulin Eddie Vedderin lauluäänen heti leffan alkumetreillä. Jostain syystä olin missannut tällaisen tiedon, että mies on tehnyt kokonaisen soundtrackin tähän Into the Wildiin. Erittäin positiivinen yllätys ja nautiskelinkin kilpaa hienoista maisemista ja näistä hienosta musiikeista. Elokuvan musiikit ovat näemmä herättäneet aika paljon ajatuksia puolesta ja vastaan, mutta omasta mielestäni ne toimivat erinomaisesti ja toivat sanoituksineen tarinaan oman lisänsä.


Elokuvassa minua häiritsi paikoin sellainen asia, että koin sen päähenkilön hyvin ärsyttäväksi tapaukseksi. Halusin pitää Chrisistä ja yritinkin pitää tästä, mutta tämä oli niin itsekäs ja ylimielinen, että se oli hyvin vaikeaa. Tavallaan tämä puoli kuitenkin lisäsi elokuvan mielenkiintoisuutta, tarinan sankari ei ollut täydellinen, vaan tällä oli omat vikansa. Tämän puolen näkymiseen saattoi myös vaikuttaa se, että elokuvan valmistumiseen osallistui Chrisin sisko Carine McCandless, joka aikoinaan odotti huolestuneena viestiä maailmalla reissaavalta veljeltään. Tarina voisi olla aika erilainen pelkästään Chrisin itsensä kertomana. Chrisiä näytellyt Emile Hirsch teki todella hienon ja uskottavan roolisuorituksen leffassa, tämä tuntui olevan hyvin syvällä roolinsa sisällä ja mies myös teki kaikki stunttinsa itse. Muutenkin näyttelijävalinnat olivat tässä aika erinomaisia, joista erityismaininnan ansaitsee vanhan herran Hal Holbrookin koskettava roolisuoritus. Into the Wild oli muutenkin paikoin hyvin koskettava ja tunteikas, erityisesti niillä kohdin kun Chris jätti taakseen jälleen uusia läheiseksi tulleita ihmisiä. Koskettavan kauniita olivat myöskin ne upeat vuorimaisemat, jotka tosiaan jo itsessään antoivat tälle pitkälle (150 min) leffalle lisäminuutteja, mutta olivat mielestäni täysin sen arvoisiakin. Into the Wild oli kaunis, koskettava ja ajatuksia herättävä elokuva, suosittelen.



Kuvat: screenrush.co.uk
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...