Jan 30, 2013

Movie Monday #77 - Poikkeus sääntöön

Tällä viikolla Movie Monday tiedustelee meiltä suosikkiohjaajalta sellaista leffaa, josta ei vaan pidä. Vastasin aiemmassa haasteessa lempiohjaajikseni Darren Aronofskyn, Tim Burtonin ja Quentin Tarantinon, joten otan nyt lähtökohdaksi juuri nämä heput, vaikka listan jatkeeksi (kenties jopa korkeammille sijoille) kuuluisi moni muukin henkilö. Aloitetaan Aronofskysta, tältä en ole nähnyt yhtäkään elokuvaa, joka olisi ollut pettymys - toisaalta mieheltä ei niin kovin montaa pitkää elokuvaa ole vielä ilmestynytkään. Myöskään Tarantino ei ole tuottanut pettymystä kertaakaan! Tim Burtonilta niitä pettymyksiä sitten taas löytyykin ja vähän pelottaa, että mies tätä menoa putoaa suosikkieni joukosta mikäli tämä ei jo pikkuhiljaa julkaise jotain oikeasti innostavaa leffaa. Viimeisin sellainen on ilmestynyt 90-luvun puolella! Suurin osa sen jälkeen on ollut Burton-asteikoilla vain ihan hyviä.

Suurimman pettymyksen tunteen Burtonin elokuvista on aiheuttanut Alice in Wonderland (2010). Olin toivonut, että Burton olisi valjastettu synkkään American McGee's Alice -peliin perustuvan elokuvan ohjaajaksi, mutta se projekti ei koskaan edistynyt mihinkään. Lohduksi kuitenkin aika pian tuli tietoa tästä eri tyylisestä Liisa Ihmemaassa -elokuvasta, jota odotin innolla. Kaiken piti olla kohdillaan: lempisatuni ja ohjaaja, joka todistetusti taitaa satumaisen kerronnan. Petyin. Tämä Alice in Wonderland ei ole surkea leffa ja se on visuaalisesti erittäin näyttävä, mutta se on tylsä, mukahauska, yrittää liikaa ja se vaan oli itselleni suuri pettymys. Miten tämä yhdistelmä meni niin pieleen? Olen antanut sille useamman mahdollisuuden, mutta ei, en vaan erityisemmin pidä siitä ja toivoisin, että sitä ei olisi koskaan julkaistukaan. Hyvä tarina meni hukkaan. Se olisi voinut olla niin paljon parempi, mutta se ei ole. Lisäksi leffa yritti mielestäni tuoda liikaa maineikasta Deppiä esille ja vastareaktiona sai minut toivomaan ettei, aiemmin niin hyvin toiminut, parivaljakko Burton + Depp enää työskentelisi yhdessä.

DocPoint 2013

Tämänkin vuoden DocPoint on jo taas ohitse ja jälleen ehdin katsomaan vain yhden dokumentin. Valinta osui puolalaiseen dokumenttiin nimeltään Bad Boy: High Security Cell (2012). 28-vuotias Damian on vankilassa tuomittuna aseellisesta ryöstöstä. Hänet on myös todettu vaaralliseksi, jonka vuoksi hän on ollut kaksi vuotta suljettuna eritysselliin. Mies pääsee kerran päivässä pieneen tilaan ulkoilemaan, kerran viikossa suihkuun ja muita ihmisiä naamioituneiden vartijoiden lisäksi hän ei tapaa koskaan. Nyt dokumentaristi Janusz Mrozowski pääsee kuitenkin kuvaamaan miehen arkea kaltereiden takana ja kuulemaan Damianin omia ajatuksia elämästään.


Ohjaaja Mrozowski oli itse näytöksessä paikalla ja vastaili sen jälkeen yleisön kysymyksiin. Selvisi mm. se, että tämä oli itseasiassa kolmas osa miehen vankiladokkareihin, trilogian aiemmat osat ovat vuonna 2009 julkaistu Bad Boys. Cell 425 (2009) ja vuodelta 2010 Bad Girls: Cell 77. Tässä kolmannessa Bad Boyssa keskityttiin siis vain yhteen vankiin, Damianiin, jonka tapaamisen jälkeen ohjaaja ei ollut edes halunnut haastatella muita ehdokkaita, tämä tiesi löytäneensä oikean vangin. Damian oli kyllä kieltämättä varsin hyvä valinta, mieheltä irtosi juttua varsin avoimesti ja tästä sai oikeasti paljon irti. Tämän eristysselli oli hyvin pienikokoinen ja sieltä pääsi vain kerran päivässä ulos, toiseen hyvin pieneen eristettyyn tilaan. Yleensä kun mies puhuikin, tämä vain ravasi edestakaisin pienessä sellissään ja sai katsojallekin aika levottoman olotilan. Mies kertoi katuvansa tekemäänsä rikosta ja ymmärsi muuten tuomionsa, mutta eristysselliin joutumista hän ei käsittänyt. Se tuntui näin katsojanakin aika erikoiselta ratkaisulta, sillä miehestä ei saanut erityisen vaarallista kuvaa. Toki se saattoi olla suuresti myös kameralle esittämistä, olihan mies kuitenkin heilunut aseen kanssa saadakseen sen tuomionsa ja oli tämä viety muutamaan otteeseen myös pehmustettuun huoneeseen makoilemaan. Selvästi rauhoittunut mies kuitenkin haaveili nyt opiskelevansa itselleen hyvän tutkinnon ja löytävänsä vaimon - elää normaalia elämää. Kymmenen vuoden tuomio on kuitenkin vielä suurimmaksi osaksi edessä päin ja eristysselli selvästikin koetteli Damianin mielenterveyttä. Bad Boy oli varsin mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu dokumentti yhdestä ulkomaailmasta eristetystä vangista.



Kuva: docpoint.info

Jan 23, 2013

Movie Monday #76 - Olis tän kyllä voinut jättää uusimatta...

Tällä viikolla Movie Monday kysyy suurinta inhokkia elokuvien uusintaversioista. Kuten olen aiemminkin täällä lausunut, en ole mikään remake-leffojen suurin inhoaja ja yritän suhtautua niihin aina avoimin mielin. Toki katselisin ihan uusia ideoita mielummin niiden jo kerran nähtyjen tilalla, mutta mielestäni parhaimmillaan remake voi olla kunnianosoitus sille alkuperäiselle elokuvalle. Valitettavan harvoin siinä kuitenkaan sitten oikeasti onnistutaan, eikä nyt keskitytä niihin harvoihin onnistujiin, inhokkia tosiaan kyseltiin. Meinasin ensin vastata tähän uuden Elm Streetin, sillä se vähän pilasi lempikauhuleffaani ja toisaalta taas oli aika turha kun ei tuonut mitään hyvässä mielessä uutta siihen alkuperäiseen. Sitten mieleeni muistuikin Psyko, siis se huono Psycho vuodelta 1998. Ensinnäkin: miten väärä Vince Vaughn voikaan olla Batesin rooliin! Versio ei myöskään tuo mitään uutta alkuperäiseen, se yrittää olla hyvin pitkälti kuva kuvalta ja ääni ääneltä täsmälleen samanlainen kuin vanha Psyko. (Katsokaa vaikka tämä vertailu!) Täysin turha remake.

Jan 20, 2013

100 Movie Facts About Me - Part XX


Osa 20

96. Ala-asteen ensimmäisillä englannin tunneilla opettaja kommentoi minulle, että taidan katsella paljon elokuvia ja sain kuulla samaa vielä korkeakoulussakin. Syytän itsekin opettajien tapaan elokuvia siitä, että olen aina ollut huono opiskelemaan kielioppisääntöjä, korvakuulolla pärjää.

97. Huomaan toisinaan miettiväni turhan pitkään, että miten joissakin tilanteissa kuuluu kommentoida suomeksi, eli keksisin ns. paremman replan englanniksi. Uskon tämänkin johtuvan siitä, että katselen niin paljon englanninkielisiä elokuvia.

98. Viisi suosituinta hakusanaa, joilla päädytään blogiini ovat päättymätön tarina, dead snow, kreivi dracula, niin sanottu elämäni ja ace ventura. Hävettää vähän, etten edes ole kirjoittanut Dead Snow:sta kunnon arvostelua tänne.

99. Katselen leffani suurimmaksi osaksi leppoisasti tässä:


 
100. Omistan tällä hetkellä 636 dvd-elokuvaa, joista suurin osa näkyy tässä:



Osa 19 täällä

---
Loppuihan tämä viimeinkin. 20 kuukautta tätä "iloa" kestikin ja suureksi yllätyksekseni onnistuin julkaisemaan joka kuukausi viisi leffafaktaa itsestäni. Monen monta turhaa asiaa tulikin kerrottua ja monesti mietin, että minkä ihmeen takia kirjoitan näitä. Mutta ei tätä viitsinyt keskenkään jättää! Alussa minulla mielestäni oli joku hyvä visio siitä miten saan jutut riittämään ja piti olla erilainen teema joka osalle. No ei se sitten ihan onnistunut.

Jan 18, 2013

With all respect, Baron, for a ghost she's a very active young woman.

The Terror (1963) on Roger Cormanin ohjaama ja nuoren Jack Nicholsonin tähdittämä kauhuelokuva. Luutnantti Andre Duvalier (Nicholson) tapaa mystisen kaunottaren Helenen (Sandra Knight) rannalla, joka katoaa yhtä yllättävästi kuin ilmestyikin. Duvalier haluaa löytää naisen ja päätyykin kolkuttelemaan synkän linnan ovelle, jonka ikkunassa hän jälleen näkee Helenen. Miehelle majapaikkaa tarjoaa paroni Victor Frederick Von Leppe (Boris Karloff), joka kertoo Duvalierin nähneen vain näkyjä: tämän kuvailema nainen kun oli Von Leppen oma vaimo, joka on ollut kuolleena jo 20 vuotta. Duvalier ei kuitenkaan anna periksi ja aikoo löytää naisen jostakin linnan uumenista.


Tämä mm. Terrorin vallassa, Kauhujen linna ja Pahin kaikista -nimillä suomennettu elokuva oli itselleni ihan uusi tuttavuus, mutta mielenkiinto heräsi välittömästi kun näyttelijöinä olivat sekä Nicholson että Karloff. Itseasiassa samat naamat näyttelivät Cormanin aiemmin samana vuonna valmistuneessa leffassa Korppi, joka on muuten myös kuvattu samoissa lavasteissa! Lukemani perusteella tämä on itseasiassa kuvattu välittömästi Korpin jälkeen muutamassa päivässä, sillä Corman on halunnut vielä hyödyntää hienot lavasteet ja Karloffin voimassa olevan työsopimuksen! Karloff onkin aika erinomainen tässä vanhemman paronin roolissa, tämän ääni ja olemus ovat juuri kohdallaan. Nicholson taas on ilmeisesti kehittynyt näyttelijänä huimasti vuosien varrella, tässä miehen roolisuoritus kun oli korkeintaan keskinkertainen. Ehkei tuo ns. urhoollisen prinssin rooli myöskään ollut tälle se osuvin, hahmo oli nimittäin melkoisen tasainen ja ilmeetön. Koska koko leffan kuvaus on aloitettu ihan pikavauhtia, on tietysti myös koko tarina kehitetty pikaisesti. Ja tämä kyllä näkyy lopputuloksessa, sillä elokuvan juoni on vähän kömpelö ja siinä on aika vähän minkäänlaista toimintaa. Sitäkin enemmän elokuvassa näytettiin vuorotellen vanhan linnan hämäriä käytäviä ja usvaista hautausmaata - ne kun ne nyt olivat ne mistä koko idea leffalle lähti liikkeelle! Ja noh, ne nyt ovat myös heikkouteni näissä vanhoissa kauhuelokuvissa ja tämän vuoksi pidin tästäkin leffasta melkoisen paljon. Sen tunnelma oli onnistuneen aavemainen ja se oli tosiaan kaunista katseltavaa. Itse en pitänyt leffaa edes erityisen tylsänä, mutta ymmärrän kyllä hyvin jos joku on sitä mieltä. Leffa sai ainakin minut kiinnostumaan katsastamaan muitakin Cormanin elokuvia! Suosittelen The Terroria vanhojen kummituslinna-/halpiskauhujen ystäville.

Movie Monday #75 - Sinut minä tahdon

Tällä viikolla Movie Monday kyselee näyttelijää, joka haastaa oman seksuaalisen suuntautumisenkin. Eli: kenet hyväksyisit muitta mutkitta sänkyysi, vaikka et yleensä tunne vetoa hänen edustamaansa sukupuoleen? Tämä on aika hankala kysymys, sillä en tunne lainkaan vetoa naisiin, enkä oikein osaa katsella edes upeita näyttelijättäriä sillä silmällä. Toki pidän näitä kauniina ja kyllähän joitakin tulee  ihasteltua, mutta silloinkin lähinnä toivoisin itse olevani se tältä näyttävä osapuoli. Yksi tällainen tapaus on ehdottomasti Mila Kunis!

Jan 14, 2013

70th Golden Globe Awards

Golden Globes 2013 -lähetystä pääsee seuraamaan livenä ainakin täällä! Päivitän myös alla olevaan listaan voittajat sitä mukaa kun niitä julkistetaan.


Best Motion Picture - Drama
Argo (2012)

Best Motion Picture - Musical or Comedy
Les Misérables (2012)

Best Performance by an Actor in a Motion Picture - Drama
Daniel Day-Lewis for Lincoln (2012)

Best Performance by an Actress in a Motion Picture - Drama
Jessica Chastain for Zero Dark Thirty (2012)

Best Performance by an Actor in a Motion Picture - Musical or Comedy
Hugh Jackman for Les Misérables (2012)

Best Performance by an Actress in a Motion Picture - Musical or Comedy
Jennifer Lawrence for Silver Linings Playbook (2012)

Best Performance by an Actor in a Supporting Role in a Motion Picture
Christoph Waltz for Django Unchained (2012)

Best Performance by an Actress in a Supporting Role in a Motion Picture
Anne Hathaway for Les Misérables (2012)

Best Director - Motion Picture
Ben Affleck for Argo (2012)

Best Screenplay - Motion Picture
Django Unchained (2012): Quentin Tarantino

Best Original Song - Motion Picture
Skyfall (2012): Adele, Paul Epworth("Skyfall")

Best Original Score - Motion Picture
Life of Pi (2012): Mychael Danna

Best Animated Film
Brave (2012)

Best Foreign Language Film
Amour (2012)

Best Television Series - Drama
"Homeland" (2011)

Best Television Series - Musical or Comedy
"Girls" (2012)

Best Mini-Series or Motion Picture Made for Television
"Game Change" (2012) (TV)

Best Performance by an Actor in a Television Series - Drama
Damian Lewis for "Homeland" (2011)

Best Performance by an Actress in a Television Series - Drama
Claire Danes for "Homeland" (2011)

Best Performance by an Actor in a Television Series - Musical or Comedy
Don Cheadle for "House of Lies" (2012)

Best Performance by an Actress in a Television Series - Musical or Comedy
Lena Dunham for "Girls" (2012)

Best Performance by an Actor in a Mini-Series or a Motion Picture Made for Television
Kevin Costner for "Hatfields & McCoys" (2012)

Best Performance by an Actress in a Mini-Series or a Motion Picture Made for Television
Julianne Moore for Game Change (2012) (TV)

Best Performance by an Actor in a Supporting Role in a Series, Mini-Series or Motion Picture Made for Television
Ed Harris for Game Change (2012) (TV)

Best Performance by an Actress in a Supporting Role in a Series, Mini-Series or Motion Picture Made for Television
Maggie Smith for "Downton Abbey" (2010)

Jan 13, 2013

DVDs

Koska ei jostakin syystä huvita kirjoittaa arvosteluja, niin esitellään vaihteeksi leffahyllyni uusimpia tulokkaita! Tilasin jonkin aikaa sitten leffan, jonka olemassaolon olin jo melkein ehtinyt unohtaa. Näin tämän Life Is Hot in Cracktownin (2009) kolmisen vuotta sitten ohjaajan itsensä esittelemänä Night Visionsin näytöksessä ja pidin silloin leffasta erittäin paljon ja tuolloin jopa vertasin sitä Unelmien sielunmessuun! Tämä täytyy katsella mahdollisimman pian ja toivon todella, että se on niin hyvä kun muistelen.


Joulupukilta sain tällä kertaa elokuvajutut lähinnä kirjojen muodossa, mutta nämä kaksi Disney-klassikkoa löytyivät paketeista: Fantasia (1940) ja The Lion King (1994). Fantasia löytyy myös lapsuuden vhs-kasettina, mutta Leijonakuningasta en itseasiassa ole koskaan omistanut.


Tämä tv-sarjaboksi puolestaan osui silmääni kaupassa ja ostin sen lähinnä mielenkiinnosta, koska koko boksilla oli hintaa tasan 2 euroa ja juonikuvaus kuulosti kiinnostavalta. Muistelisin katsoneeni tätä joskus jonkun pätkän, mutta en ollenkaan muista mitä pidin siitä. Studio 60 on the Sunset Strip (2006) näyttää kuitenkin olleen ihan kehuttu sarja, kokeillaan!



Kuvat: amazon.com, cdon.com

Jan 11, 2013

85th Academy Awards Nominees

Valitettavasti tämän vuoden Oscareista on tullut oltua hyvin hiljaa blogin puolella ja itseasiassa olen myös itse ollut harvinaisen pimennossa kaikesta: juontajastakin kuulin monta viikkoa sen jälkeen kun se oli jo julkistettu! Tiedoksi muille tietämättömille: vuoden 2013 Oscar-gaalan juontajana toimii Seth MacFarlane. Tänään myös julkistettiin vihdoinkin ne itse ehdokkaat - tämänkin tosin tajusin myöhässä ja ehdinkin nähdä suorasta lähetyksestä vain pari viimeistä minuuttia. Lähetyksen nauhoite on kuitenkin nähtävissä näin jälkikäteenkin:


Kaikkien kategorioiden ehdokkaat ovat näkyvillä täällä ja omat veikkaukset voi muuten tehdä täällä. Ja ne minun, aina yhtä kohdilleen menevät, veikkauksenihan heitän ilmoille sitten vähän lähempänä itse gaalaa. Ja tärkeä päivämäärähän on 24.2., totutusti se sunnuntain ja maanantain välinen yö. Tämä sentään on lukenut kalenterissani jo pitkään!

Jan 3, 2013

Bilbo Baggins, I'm looking for someone to share in an adventure.

The Hobbit: An Unexpected Journey (2012) on Peter Jacksonin ohjaama J.R.R. Tolkienin Hobitti-kirjaan perustuva elokuva. Vaikka itse kirja onkin julkaistu yhdessä osassa, julkaistaan elokuvaversio kolmessa osassa, joista tämä Odottamaton seikkailu on nyt ensimmäinen. Tarina sijoittuu noin 60 vuotta taaksepäin ennen Taru sormusten herrasta -tapahtumia, kun Bilbon (Martin Freeman) luona tulee vierailemaan Gandalf-velho (Ian McKellen), joka pyytää tätä mukaansa seikkailulle. Mukavuudenhaluinen Bilbo kuitenkin kieltäytyy kunniasta, mutta saakin illalla lisää yllättäviä vieraita kun hänen ovelleen saapuu 13 kovaäänistä ja nälkäistä kääpiötä illallistamaan. Nämä ovat lähdössä matkaan ja lopulta Bilbo päättääkin uskaltautua Thorinin (Richard Armitage) johtaman kääpiöjoukkion mukaan seikkailulle kohti Ereboria.


En ole koskaan saanut kirjoitettua mitään erityisen järkevää arvostelua Lord of the Rings -elokuvista (tässä kai paras mitä olen saanut aikaan), mutta leffathan siis kuuluvat suurimpiin suosikkeihini. Enkä osaa kirjoittaa nyt Hobitistakaan yhtään sen järkevämpää arvostelua. Leffa oli hädin tuskin päässyt alkuun kun olin jo ihan myyty. Ne tutut maisemat, tutut kaverit ja ihan uusi seikkailu. Puhumattakaan niistä Howard Shoren upeista musiikeista! Kylmät väreet nousivat välittömästi pintaan kun tämä matkaa tekevä kääpiöjoukkio kera hobitin ja velhon kävivät lähes päihitettyinä jälleen yhdessä taistoon musiikkien pamahtaessa kunnolla pauhuun. Ja tällaisia kohtia taisi olla aika monta, mutta mitäs siitä... Pahoittelen, että minusta ei vaan saa irti mitään kovin kriittistä arvostelua, sillä tämä oli vaan niin hieno matka takaisin tuttuun maailmaan, jonne oli ehtinyt tulla jo ikävä. Olisin varmaankin ihan mielelläni katsellut kolmen tunnin ajan ihan vaan vaikka niitä maisemia musiikkien säestämänä. En siis todellakaan päässyt pitkästymään Hobitin aikana, vaikka olinkin etukäteen lukenut jostakin liian venytetyistä kohtauksista. Saattoi ollakin, mutta itse en niitä huomannut. Katselin tämän 3D HFR -muodossa ja se oli mielestäni ihan kivaa katseltavaa, tosin myös 2D olisi riittänyt varsin hyvin. (Tässä välissä pitää muuten antaa kiitosta Finnkinon uusista 3D-laseista, ne on melkein aurinkolasien tuntuiset päässä, ei satu enää!) Ainoan kritiikkini tästä elokuvakokemuksesta annan vieressäni istuneille pojille, joille ei tuntunut olevan selvää miten leffateatterissa pitää käyttäytyä ja nämä häiritsivät käytöksellään sitä ihan totaalista todellisuuden unohtamista. Aika hyvin Hobitti kuitenkin onnistui siinä, sillä tuntui suorastaan oudolta talsia takaisin Helsingin loskaisille kaduille suoraan seikkailuista. Ja tylsältä. Ei tämä Hobitin ensimmäinen osa kuitenkaan päässyt LotR-leffojen tasolle, mutta ainakin näin ensimmäisellä katselulla olin ihan vaan lumoutunut. Suosittelen lukemaan jostakin muualta kunnollisemman arvostelun.



Kuva: listal.com

Jan 1, 2013

Life is like walking in the rain, you can hide and take cover or you can just get wet.

Hesher (2010) on ohjaaja Spencer Susserin ensimmäinen kokopitkä draamaelokuva. Koulupoika T.J. (Devin Brochu) on menettänyt äitinsä onnettomuudessa ja tämän isä (Rainn Wilson) on lähes toimintakyvytön masennuksensa vuoksi. He pitävät nyt majaa vanhan isoäidin (Piper Laurie) luona, joka yrittää huolehtia kaikesta ja kaikista. Eräänä päivänä erittäin huonosti käyttäytyvä, entuudesta tuntematon, Hesher (Joseph Gordon-Levitt) itse päättää majoittua perheen katon alle. Hesher on väkivaltainen, puhuu törkeyksiä, käyttää aineita ja tykkää sytyttää asioita tuleen, mutta silti perhe ei tajua hankittua tästä eroon. T.J. joutuukin yhä useammin ongelmiin Hesherin seurassa, eikä edes pidä tästä. T.J. on myös ihastunut vähän hiirulaisen oloiseen kaupantätiin Nicoleen (Natalie Portman).


Tämän kohdalla tuli jälleen sellainen pieni ihmetyksen hetki: miksen ollut edes kuullut tästä elokuvasta? Leffassa on sitä paitsi melkoinen lista tunnettuja nimiä näyttelijöinä! Onneksi Hesher kuitenkin osui kohdalleni, sillä pidin tästä leffasta melkoisen paljon. Se on aika erikoinen tunnelmaltaan ja mietinkin pitkään tuossa kategorioiden kohdalla, että liittäisinkö tähän myös komedian. Leffa kun oli pullollaan aika mustaa huumoria lähinnä Hesherin laukomien kommenttien muodossa. Kyseessä on tästä huolimatta kuitenkin selvä draamaelokuva ja puoliksi koominen hahmo ei mielestäni tee leffasta vielä komediaa. Hesher onkin melkoisen mielenkiintoinen hahmo. Tämä todella laukoi aikamoisia törkeyksiä ja vieläpä lapselle, silloin kun mies ei roikottanut poikaa kaulasta tai tönäissyt tätä autolla kumoon. Mutta silti tästä löytyi jotakin, mistä on vaan pakko pitää. Omalla tavallaan tämä onnistui herättelemään sekä masennuksen kanssa painiskelevaa isää että samalla surullista ja maailmalle vihaista poikaa takaisin todellisuuteen. Isoäidin ja Hesherin väleissä oli myös jotakin hyvin sympaattista, vaikka samanlaisia törkytarinoita Hesher tällekin kertoili. Oli aika vaikeaa etukäteen kuvitella Gordon-Levitt tämän törkeän hevarin rooliin, mutta hyvältähän tämä näytti. Mies veti roolin todella antaumuksella ja oli todellakin uskottava, vaikka tätä on enemmänkin totuttu näkemään leffojen kilttinä nice guyna. Erittäin hyvä roolisuoritus tältä jälleen kerran, mies nostaa sijaansa suosikeissani rooli toisensa jälkeen.


Kaikkea kunniaa leffasta ei kuitenkaan voi antaa JGL:lle, sillä myös muut leffan tähdet vetivät oikein hyvät roolisuoritukset ja aika jännästi melkein kaikki tuntuivat myös olevan aika erilaisissa rooleissa, kun heitä on totuttu näkemään. Vaikka Hesherin hahmon nimi on itse leffan otsikkokin ja JGL:lla on leffassa päärooli, on tämä kuitenkin itse tarinassa oikeastaan vain sivuhenkilö. Mainitsin jo tuosta elokuvan erikoisesta tunnelmasta ja yritinkin miettiä joitakin muita elokuvia, joissa olisi jotakin samaa ja mieleeni tuli Little Miss Sunshine, vaikka se onkin enemmän sellainen hyvänmielen elokuva. Tämä elokuva on aika koskettava tarina, jolle toi tosiaan jännää kontrastia tuo Hesherin hävytön käytös. Leffa olisi ollut ilman sitä melkoinen nyyhkytarina, mutta nyt tämä onnistui samalla myös hymyilyttämään ja samalla tavalla kuin Hesherin hahmo toi eloa leffaan, sitä se myös toi surevan perheen keskelle - niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka itse pidinkin tästä leffasta hyvin paljon, en silti uskaltaisi suositella sitä ihan kaikille. Joillekin Hesherin käytös saattaa olla liikaa ja silloin menee ihan ohi se elokuvan todellinen pointti, jos käyttää suurimman osan ajasta vain kauhistellessa tämän hävyttömyyttä. Hesher on erinomainen erilainen draamaelokuva ripauksella mustaa huumoria ja hyvää musiikkia!



Kuvat: listal.com

Leffatilastoa 2012


On aika tarkastella juuri päättyneen vuoden leffataulukkoani, jossa mukana myös muutama edellinen vuosi vertailun vuoksi. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy sellaiseen hauskaan seikkaan, että olen näemmä katsellut viime vuonna täsmälleen saman määrän elokuvia kuin edellisenä vuonna. Elokuvateatterissa katseltujen leffojen määrä taas laski aika paljon vuodesta 2011 ja tämä oli ihan tiedossakin. Kävin viime vuonna oikeastaan hyvin vähän missään perusnäytöksissä, itseasiassa noista teatterissa katsotuista 28 leffasta peräti 22 leffaa näin erinäisten elokuvatapahtumien näytöksissä. Tänä vuonna haluan kyllä käydä yhä useammissa tapahtumissa, mutta myös perusnäytöksissä huomattavasti useammin. Hankittujen elokuvien määrässä näemmä tapahtui taas pieni repsahdus vuonna 2012, vaikka ei ihan tuonne vuoden 2009 tasolle mentykään. Viime vuonna tuli hankittua muutama useamman leffan boksi, joilla oli suuri vaikutus tilastoihin, esimerkiksi se vuoden alussa hankittu Coffin Joe -boksi nosti rytinällä lukemaa lähes kymmenellä leffalla! Tänä vuonna toivottavasti pysyttäisiin lähempänä tuota viittäkymppiä kuin satasta. Oli miten oli, ainakin toivon sekä itselleni että teille muille tällekin vuodelle lukuisia mukavia elokuvahetkiä ja samalla toivotan kaikille

 

Hyvää Alkanutta Vuotta 2013!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...