Jul 29, 2013

Holy shit, what is all this green stuff?

Class of Nuke 'Em High (1986) sijoittuu Tromaville High Schooliin, jonka vieressä olevasta ydinvoimalasta vuotaa ydinjätettä kaikkialle ympäristöön. Tämän seurauksena koulun oppilaiden käytös on muuttuu, yksi oppilas jopa sekoaa ja käristyy hengiltään juotuaan koulun hanasta omituisen väristä vettä ja entiset menestyneet huippuoppilaat pyörittävät nyt kauhua herättävää Cretins-jengiä. Cretinsit hankkivat kannabista jätteestä myrkyttyneeltä maalta ja myyvät tätä pakottamalla koulun kilteille oppilaille. Warren (Gil Brenton) ja Chrissy (Janelle Brady) päätyvät ensimmäistä yhdessä sänkyyn tuon aineen vaikutuksen alaisena, jota seuraavana yönä heidän kehoissaan alkaa tapahtua kummia muutoksia. Myöhemmin tästä johtuen he joutuvat myös kohtaamaan koulun putkistoista tupsahtaneen vihreän olion.


Tämä Sairasta menoa on halpaleffoja tuottavan Troma-elokuvayhtiön yksi tunnetuimmista julkaisuista ja edustaakin varsin hyvin yhtiön tyyliä. Elokuva sai myös yhden jatko-osan vuonna 1991 ja toisen vuonna 1994 ja itseasiassa juuri nyt kesällä 2013 tälle leffasarjalle ilmestyi neljäs osa! En ollut nähnyt tätä aiemmin ensimmäistäkään osaa näistä, mutta katseltuani tämän heräsi mielenkiinto katsastaa nuo muutkin (haukutut) osat. Täytyy myös katsella yhä enemmän muita Troma-leffoja, sillä nämä uppoavat itselleni ilmeisen hyvin. 


Class of Nuke 'Em High on täynnä niin kökköä huumoria ja niin kökköä näyttelemistä, ettei tästä voinut mitenkään olla pitämättä. Nauroin jo yksin vatsani kipeäksi tätä katsellessa ja mietinkin, että miten hauskaa tätä olisi ollut katsoa isolla (oikeanlaisella huumorintajulla varustetulla) porukalla! Koin tämän olevan ihan äärimmäisen viihdyttävä pätkä. Sen kasarifiilis musiikkeineen ja Cretinsien asuineen oli ihan mahtava. Tykkäsin myös niistä hieman halvan näköisistä erikoistehoista ja itseasiassa olin vähän yllättynyt, että ne näytti niinkin hyvältä. Näyttelijät olivat ihan uskomattoman huonoja ja laukoivat heikkoja reploja, mutta sekin vaan sopi asiaan. Tiedostan kyllä tämän puutteet varsin hyvin, mutta ei voi mitään, viihdyin erinomaisesti. Väkivaltaa, verta, nuorisojengiläisiä, vihreää mömmöä ja monsteri! Mieleni teki kuitata koko pätkä toteamalla että "viihdyin ja tykkäsin", mutta jotta saadaan vähän blogihiljaisuutta taas rikottua, niin tässä nyt tuo täysin sama asia pidennetyin lausein. Suosittelen Class of Nuke 'Em Highia jos haluat katsella samaan aikaan 80-luvun teinielokuvaa, scifeilyä, kauhukomediaa ja niin huonon leffan, että se on oikeastaan aika hyvä. 

Jul 17, 2013

Ladies and gentlemen, I give you the new Hotel Majestic for kids only!

Playing for Keeps (1986) on Bob ja Harvey Weinsteinin ensimmäinen ja ainoa ohjaustyö. Newyorkilainen Danny (Daniel Jordano) kavereineen  ovat juuri päättäneet high schoolin ja he yrittävät keksiä mitä haluavat tulevaisuudeltaan. Dannyn äiti on sattumalta perinyt pikkukaupungissa sijaitsevan vanhan hotellin, jonka saa lunastettua käyttöön 8000 dollarilla. Dannyn ylipuhumana jengi hankkii rahat uskomattoman nopeasti kasaan, hyppäävät autoon ja suuntaavat kunnostamaan ränsistynyttä hotellia uuteen uskoon. Paikallinen väestö ei kuitenkaan innostu Dannyn ideoimasta nuorille osoitetusta rokkihotellista ja alkavatkin pistää urakalla kapuloita rattaisiin.


Tulen aina hyvin iloiseksi kun kohdalleni osuu 80-luvun teinielokuva, jota en ole aiemmin nähnyt. Niitä on tullut aikamoinen määrä nähtyä vuosien varrella, mutta onneksi näitä "uusiakin" tulee aina silloin tällöin nenän eteen. Tämä Kovan päivän ilta oli tosiaan itselleni tällainen aivan uusi tuttavuus! Nämä Weinsteinin veljeksethän ovat varmasti tutumpia tuottajina ja Miramaxin perustajina, tosiaan ohjaustöitä ei tämän enempää tullutkaan. Tämän leffan miehet ohjasivat, tuottivat sekä käsikirjoittivat yhdessä ja se perustui löyhästi heidän omiin nuoruuden kokemuksiin. Elokuva ei saanut kovin positiivista vastaanottoa sen ilmestyessään. Kertoo myös jotain, että nykyään tätä mainostetaan vain Marisa Tomein kasvoilla ja nainen on kuitenkin elokuvassa vain sivuosassa.


Se, että jokin elokuva ei saa yleisesti positiivista vastaanottoa, eli kriitikot lyttäävät sen ja ihmiset eivät käy tarpeeksi teatterissa, ei kuitenkaan yleensä kerro ihan hirveästi siitä tulenko itse pitämään kyseisestä elokuvasta. Valitettavasti Playing for Keeps ei ollut minunkaan mielestä lähelläkään kasariteinileffojen parhaimmistoa, mutta en kuitenkaan kokenut sen olevan niinkään huono kuin sen sanotaan olevan! Ei se eroa merkittävästi muista keskinkertaisista 80-luvun elokuvista. Ne asiat joista kasariteinikomedioissa pidän, olivat kuitenkin melko kohdillaan: huumori oli kepeää, hahmot vähän hölmöjä, vaatteet komeat ja musiikit raikasivat. Tarinan puolesta tässä on monia puutteita joita ei juuri selitelty, jos ei vielä tuon hotellin periminen yllättäen juuri oikealla hetkellä ollut vähän liikaa, niin ainakin se, että nämä köyhien perheiden pojat ihan yhtäkkiä saivat käärittyä kasaan melkoisen summan rahaa, oli aikamoinen veto. Kysymyksiä herättää myös se, että miksi ihmeessä he perustavat niin kauas kaikesta nuorisolle osoitetun hotellin. Tai se, miten näillä juuri valmistuneilla nuorilla on sattumoisin takataskussa taidot pistää ränsistynyt hotelli juhlakuntoon. Moni muukaan asia elokuvassa ei tuntunut kovin uskottavalta, mutta toisaalta, tarvitseeko niiden tuntuakaan tämän kaltaisissa kepoisissa komedioissa. Välillä tämän huumori myös tuntui vähän liiankin lapsellisilta (kuten toisteltu helouuu), mutta ovathan teinileffat toki osoitettukin nuoremmalle väestölle. Joka tapauksessa koin tämän leffan lähinnä viihdyttäväksi, jo sen yleinen kasarius ja toimiva soundtrack takasivat itselleni viihtyvyyden. Suosittelen Playing for Keepsia kuitenkin vain 80-luvun teinikomedioiden ystäville, muut tuskin löytävät tästä mitään hohtoa.

Jul 8, 2013

Monthly Short Reviews

Nyt kun mennään puoliväliä näiden kuukausittaisten miniarvostelujen kanssa, voisin hieman jakaa omia ajatuksiani tästä puuhasta.


  • Olen yhä aivan täysin pulassa tähdityksien kanssa ihan jokaisen leffan kohdalla. Otin jo käyttöön puolikkaatkin tähdet, mutta vaikeaa on. Huomaan antavani esimerkiksi kaksi tähteä sekä elokuville joista en ihan hirveästi välittänyt että elokuville joista pidin. Siis silloin jos yksi tähti tuntuu liian vähältä tai kolme liian paljolta. Alkuperäinen asteikkonihan oli tämä: * en pidä, ** ihan hyvä, *** hyvä, **** loistava, ***** parasta.
  • Tarkoituksena oli saada kaikista suurinpiirtein saman verran sanottavaa, mutta se on mahdotonta, koska, noh, minulla ei vaan ole kaikista saman verran sanottavaa. Toiset tekisi mieli kuitata yhdellä sanalla ja kuten varmaan olette huomanneet, joistain rönsyilee juttua melkein oman postauksen verran.
  • Hyvä suunnitelmanihan oli kirjoittaa jokaisesta katsotusta elokuvasta pari ajatusta muistiin heti ne katsottuani, jotta koosteen kirjoittaminen helpottuisi. Todellisuudessa kuun päätyttyä minulla on yhä vain se lista katsottujen elokuvien nimiä, joista yritän muistella, että mistähän tämä edes kertoi.
  • Blogin sisältö tuntuu vähän liian yksipuoliselta ja raskaalta nyt kun ilmestyy vain arvosteluja toisensa perään. Aiemmin vaihtelua tuli esimerkiksi niistä 100 Movie Facts About Me -listoista ja Movie Monday -haasteista, mutta nyt tuo kuukausittainenkin julkaisu on vain lista arvosteluja. 
  • Katsotuista elokuvista en nyt vielä kommentoi sen ihmeemmin, ehkä sitten vuoden lopussa analyysia siitä puolesta. Yksi juttu kuitenkin: joku on mahdollisesti huomannutkin (jos joku nyt yleensäkään jaksaa noita koosteita lukea), että jokaiselta kuukaudelta löytyy muutama leffa jonka kuittaan turhaksi hömppäleffaksi. Syy: katson näitä typeriä leffoja yöllä saadakseni unta. Saatan katsella samaa leffaa monta yötä peräkkäin, koska olen (onneksi) nukahtanut jossain vaiheessa kesken elokuvan.

Jul 3, 2013

Kesäkuu 2013

Lyhyesti jälleen kesäkuussa katsotut:


Snowtown (2011)
Tämä tositapahtumiin perustuva elokuva Australian pahimmasta sarjamurhaajasta olikin varsin todellisen tuntuinen elokuva. Näyttelijät olivat niin tavallisen näköisiä ja tuntuisia ihmisiä, että välillä tuntui siltä, että katselisi dokumenttia. Tämä oli erittäin karu ja kurjuutta kuvaava leffa ja vaikka on sitä tullut kaikennäköistä karmeutta nähtyä elokuvissa, niin tässä se realistisuuden tunne teki kaikesta vielä karumpaa. Tässä selitettiin oikeastaan aika vähän mitään ja menin itse ihan sekaisin että kuka oli kukakin ja teki mitäkin, leffan jälkeen päädyinkin lukemaan John Buntingin todellisista murhista. Snowtown oli synkän realistinen kuvaus olosuhteista näiden murhien ympärillä. Ei sovi kaikkien silmille. *** 

Hook (1991)
Kapteeni Koukku on yksi lapsuuden lempileffoistani ja Peter Pan lempisatujani. Muistan hyvin, kuinka näin Hookin ensimmäistä kertaa aika tuoreena elokuvana laivan hytin televisiosta! 90-luvun alkupuolella hyteissä näytettiin uusia leffoja ja niitä tuli katseltua iltaisin kun ei enää saanut vaeltaa käytävillä. Valitettavasti näin vanhemmiten tästä leffasta on vähän lähtenyt taikaa, mutta pääasiassa se on kuitenkin vielä kivan nostalginen ja seikkailuhenkinen, niin ja Dustin Hoffman on erinomainen Koukku. Tykkään myös siitä, miten paljon tässä on huomioitu pieninä yksityiskohtina alkuperäistekstissä olleita juttuja. ***

2 Days in Paris (2007)
Toi vahvasti mieleen elokuvat Rakkautta ennen aamua/auringonlaskua. Suurimmaksi osaksi varmaankin siksi, että tässäkin amerikkalainen mies ja ranskalainen nainen kävelivät ympäriinsä eurooppalaisessa kaupungissa. Julie Delpyn esittämä Marion oli myös mielestäni hyvin saman oloinen kuin Celine, mietinkin tätä katsoessa, että onkohan tämä näkyvä osa oikeastaan Delpyä itseään. Ihan kiva leffa, ei tosin herättänyt mitään suurempia tunteita. **½

Being John Malkovich (1999)
Arvostelu täällä ***½

Nanny Diaries (2007)
Kevyt hömppäleffa, katsottu unettomana yönä unilääkkeeksi tehtävässään onnistuen. *½

April Showers (2009)
Tämän kouluammuskelusta kertovan elokuvan oli ohjannut/kirjoittanut mies, joka selvisi nuorena Columbinen ammuskeluista. Kiinnostavasta lähtökohdasta oli vaan valitettettavasti saatu aikaan melko tylsä leffa. Oli tässä kiinnostaviakin juttuja kun seurattiin selvinneiden nuorten eloa tragedian jälkeen, mutta valitettavasti leffassa kuitenkin keskityttiin enemmän päähenkilön rakkauselämään ajalta ennen ammuskeluja ja se oli aika tylsistyttävää katseltavaa. **

Megan Is Missing (2011)
Pitkästä aikaa leffa, joka onnistui säikäyttämään minut ihan kunnolla! Sitä tapahtuu harvoin, mutta tässä leffassa tuo kohta tuli niin puskista, etten osannut ollenkaan odottaa. Noin muutoin leffa oli oikeastaan aika keskinkertainen, mutta ihan mielenkiintoisesti toteutettu kuitenkin. Tämä oli mukamas tosijuttu ja se koostui vain löydetyistä kotivideoista, valvontakameranauhoista tai uutislähetyksistä. **

Dazed and Confused (1993)
Arvostelu täällä ****

National Lampoon's Vacation (1983)
Arvostelu täällä ****

The Rainbow Tribe (2008)
Arvostelu täällä **

Beach Party (1963)
Arvostelu täällä **

The Myth of the American Sleepover (2010)
Arvostelu täällä **

Nine Dead (2009)
Ihan liian puhkikulutettu idea siitä, kuinka porukka ihmisiä on lukittuna tiloihin ja heidän pitää itse ratkoa tiensä ulos. Ei edes erityisen hyvä sellainen, ei jännittänyt, enkä tykännyt. Eikä Sabrina eikun Melissa Joan Hart vakuuta tässä näyttelijäntaidoillaan (ts. on huono). *

Little Birds (2011)
Positiivinen yllätys, tämä oli oikein onnistunut teinidraama. Nauratti vaan, kun tämä muistutti juoneltaan niin paljon ala-asteella kirjoittamaani novellia (joka oli varmasti saanut ideoita lukuisista nuortenkirjoista), joten kovin originelli idea tässä ei ollut. Nuoret tytöt karkaavat kotoa isoon kaupunkiin poikien luokse pitämään hauskaa, mutta kaikki ei menekään toivotusti. Kiva kesätunnelma ja aidon oloiset hahmot. ***

Daydream Nation (2010)
Täytyy sanoa, ettei tämä jäänyt mitenkään erityisesti mieleeni. Oli se ihan ok, mutta nähtävästi ei kovin mieleenpainuva elokuva. **

House at the End of the Street (2012)
Jennifer Lawrence näyttelee taas vahvaa nuorta naista, onko tämä tehnyt toisenlaisia rooleja ollenkaan? Mutta hyvin vetää tässäkin tuon roolin. Leffa on paikoin ihan jännittäväkin, mutta se on täynnä kliseitä ja hyvin ennalta-arvattava. Ihan katsottava trilleri kuitenkin. **

Shriek If You Know What I Did Last Friday the Thirteenth (2000)
Arvostelu täällä **

Evil Dead (2013)
Miksi minä en näe tässä leffassa sitä hienoutta, minkä kaikki muut näkevät? Törmään aina vaan ylistyksiin kun on tästä puhe: se on paras remake ikinä ja paras kauhuleffa vuosiin. Meninkin aika avoimin mielin katsomaan tätä siitä huolimatta, että sen traileri näytti siltä, että se parodioisi alkuperäistä The Evil Deadia. Itse leffa oli kyllä parempi kuin traileri antoi odottaa, mutta silti se oli mielestäni vain heikko. Sen tunnelma ei ollut pelottava, eikä se myöskään naurattanut - se vain revitteli kaikella. Hienoja revittelyjä ja ällöttävyyksiä tässä olikin ja ehdottomasti plussaa siitä, etteivät ne olleet vain tietokoneella toteutettuja tehosteita. Nykyään näitä osataan tehdä (ja rahoitukset on vähän erilaiset kuin Raimilla vuonna -81) ja niillä myös mässäillään, mutta jos kyseessä on Evil Deadin remake, olisin myös kaivannut tähän jotakin alkuperäisleffan tunnelmasta! Pelkkä muutamien lausahdusten ja kohtausten kopioiminen ei mielestäni riitä. Kyllä tämän silti katseli ja oli se tavallaan viihdyttäväkin, mutta en tosiaan ihan ymmärrä niitä suuria ylistyslauseita. (Ja tätä huomattavasti parempi tuore remake on esim. viime vuoden Maniac.) **

The Evil Dead (1981)
Vanha kunnon Evil Dead. Siinä on aivan omanlaisensa onnistunut tunnelma, se on kekseliäs,  pelottava, hauska, siinä on upeita kamera-ajoja ja hienot musiikit. Viihdyttää täysillä joka ikinen kerta. ****½
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...