Oct 26, 2011

If you die in your dreams, you die for real.

Toisena päivänä jatketaan hyvinkin samoissa merkeissä, vuorossa on nimittäin vuoden 2010 A Nightmare on Elm Street. Kyseessähän on remake tuosta eilisestä elokuvasta ja idea leffassa on melkolailla sama. Sama lierihattupäinen veitsikäsi, Freddy Krueger (Jackie Earle Haley), ilmestyy nuorten uniin ja jahtaa näitä. Nuorilla tuntuu unien lisäksi olevan joku yhteys jo lapsuudessa, mutta kukaan heistä ei muista sitä, eikä heidän vanhemmiltakaan irtoa tietoa.


Olin kovin menossa katsomaan tätä leffateatteriin jo sen ilmestyessä, vaikka vähän pelottikin mitä sille vanhalle lempikauhuleffalleni on tehty. Yritän kuitenkin aina suhtautua mahdollisimman avoimesti myös remakeihin, mutta jostain syystä tämä tuli katseltua vasta nyt. Saattoi olla virhe katsella tämä heti alkuperäisen jälkeen, sillä automaattisesti näitä tuli vertailtua keskenään. Suurin ero alkuperäisen ja tämän välillä näkyi siinä, että tässä versiossa avattiin enemmän tapahtumia menneestä, siitä millainen henkilö Fred Krueger oli ennen käristymistään. Enkä oikeastaan erityisemmin pitänyt tästä puolesta huolimatta siitä, että alkuperäisen Elm Streetin tekijä Wes Craven onkin allekirjoittanut oikeiksi nämä tehdyt paljastukset. Mielestäni ne asiat tuotiin tässä leffassa vaan turhaan silmille, kun aiemmin ne on ollut enemmänkin vihjailuja ja katsojan pääteltävissä. Suuri ero oli myös Freddyn näyttelijässä ja kaipasinkin todella todella paljon Robert Englundia Freddyn rooliin. Freddy oli tässä vaan ihan täysin väärä; väärän näköinen ja kuuloinen, eikä ollenkaan niin karismaattinen kuin ennen.


Hyviä puolia tässäkin leffassa oli tietysti se alkuperäinen toimiva idea: unissa riehuva viiltävä murhaaja. Unet olivat myös tässä remakessa hienosti toteutettuja ja tyylikkään näköisiä. Yleisesti ottaen leffa olikin näyttävän näköinen ja hienon kuuloinenkin: veitsien vingutuksia ja musiikkeja käytettiin hyvin hyödyksi myös tässä. Tähän versioon oli siis saatu kopioitua hyviä puolia alkuperäisestä, mutta juuri mitään uutta kivaa ei oltukaan saatu aikaiseksi. Puutteita sen sijaan oli, joista tärkeimpänä se väärä Freddy. Freddy on kuitenkin Elm Streetien suola, joten tämä puute oli aika valtava. Kyllähän tämänkin elokuvan katseli ihan mielenkiinnosta, eikä se ollut ollenkaan tylsä, vaikka idea olikin tuttu. Ei tämä ollut huono elokuva, mutta ehkä A Nightmare Elm Street on vaan minulle niitä leffoja, joita ei vaan olisi tarvinnut tehdä uudestaan. (Eikä tässä sitten ole kyse ole mistään yleisestä uusintaversioiden solvaamisesta, sillä pidin paljon esimerkiksi Halloweenin (1978) vuoden 2007 versiosta!)
 


Kuvat: movies.yahoo.com

No comments:

Post a Comment

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...