Oct 25, 2011

Whatever you do, don't fall asleep.

On halloween-leffaputken ensimmäinen päivä! Ensimmäiseksi leffaksi valitsinkin sen suurimman kauhusuosikkini: A Nightmare on Elm Street (1984). Tämän Wes Cravenin ohjaaman elokuvan tarina on varmaan kaikille tuttu: nuoret ovat alkaneet nähdä painajaisia lierihattupäisestä veitsikädestä, Fred Kruegerista (Robert Englund), joka vainoaa nuoria unissa. Kun Krueger viiltää veitsillään unessa, uneksija haavoittuu tai kuolee tällöin myös todellisuudessa. Nancy (Heather Langenkamp) on kuitenkin päättänyt selvitä hengissä, vaati se mitä tahansa.


En osaa kirjoittaa tästä leffasta kovinkaan kriittisesti, sillä kyseessä on itselleni hyvin rakas leffa. Olen aina ollut erittäin kiinnostunut unista, jonka uskoisin olevan myös yksi syy siihen, miksi pidän tästä leffasta niin paljon. Pidin tätä myös pitkään aika pelottavana leffana juuri sen uniteeman vuoksi, unilla leikkiminen toimii aina! En ollut nyt kuitenkaan katsonut tätä pariin vuoteen, joka olikin yllättävän pitkä väli, lapsuudessa tätä kun tuli lainattua monta kertaa vuodessa naapurin hyllystä, silloin kun sitä ei vielä omassa ollut. Idealtaanhan Painajainen Elm Streetillä on nerokas, siinä on pelottava murhaaja, jota ei pääse mitenkään turvaan, sillä tämä iskee unien kautta. Tavallaanhan tämä osuu kaikkien ihmisten pelkoihin - kukapa meistä ei olisi joskus nähnyt pelottavia painajaisunia, joiden ei haluaisi käyvän toteen.


Englundin Krueger (joka tunnetaan muuten tässä ensimmäisessä leffassa alkuteksteissä vielä nimellä Fred, myöhemmissä kuitenkin Freddy) on erittäin mainio hahmo. Se on pelottava, mutta samalla myös tyylikäs, hauska ja leikkisäkin murhaaja - tämä puoli tulee tosin paremmin näkyville vasta jatko-osissa. Valitsinkin Freddy Kruegerin aiemmin eräässä movie monday -haasteessa rakkaimmaksi elokuvahahmoksi (juttu täällä), jota se todella on. Unimaailma antaa paljon tilaa juuri sille leikkisyydelle. Leffan unet onkin toteutettu hienosti, ne on vähän utuisia ja hämäriä, niin väritykseltään kuin tapahtumiltaan. Kuitenkaan aina ei voida olla ihan varmoja siitä, ollaanko nyt unessa vai todellisuudessa, joka tuo myös oman jännityksensä elokuvaan. Pidän myös erityisen paljon Elm Streetin äänien käytöstä, sen hyytävät musiikit on loistavia tunnelmanluojia ja esimerkiksi veitsien vingutusääni toimii jo hyvänä säikyttäjänä. Samoin se lasten etäinen lauleskelu, joka muuten jää aina varsin hyvin päähän soimaan. En keksi Elm Streetistä juuri mitään huonoa sanottavaa, ehkä näyttelijäsuoritukset eivät aina ole ihan parhaimmasta päästä, mutta en ihan oikeasti näe sen edes olevan kovin olennaista tai silmiinpistävää. Ennen kaikkea A Nightmare on Elm Street on viihdyttävä kauhuelokuva.



Aikaisempien vuosien halloween-putkien jutut luettavissa muuten täällä.


Kuvat: ivewatchedit.com

2 comments:

  1. Hyvä aloitus,kuuluuhan tämä myös allekirjoittaneen kauhusuosikkien joukkoon ja Freddy Krueger niin ikään rakkaimpien kauhuhahmojen joukkoon, kuten aiemmin tosiaan kävi ilmi. Tää eka Elm Street vaan on kertakaikkisen loistava kauhupaketti, että oksat pois. <3

    ReplyDelete
  2. Näin on :) Tekisi mieli katsella heti perään pitkästä aikaa jatko-osatkin, mutta en viitsi käyttää koko putkea vain Elm Streeteihin.

    ReplyDelete

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...