Oct 31, 2011

Movie Monday #23 - Tuntematon

Movie Mondayn haaste tällä viikolla oli suositella elokuvaa, josta muut eivät ole koskaan kuulleetkaan. Tämä nyt vähän riippuu siitä keneltä kysytään, mutta varmasti taas noista kauhuleffojeni joukosta löytyy sellaisia. Kauhua ahkerasti seuraaville ne on varmaankin tuttuja, mutta ihan perustallaajat eivät välttämättä ole nähneet niitä. Toisaalta taas, tuskin ne edes kiinnostavat niitä. Joten en nyt edes osaa sanoa kenelle tämä suosittelu on osoitettu ja vielä kivempaa on se, että näitä ei välttämättä ole julkaistu ainakaan r2-levyinä. Leffahyllystäni osuu silmiin Gutterballs (2008), jonka myös esittelin hiljattain täällä. Night Visionsista löytyneitä on mm. I Drink Your Blood (1970) jonka esittelin täällä, Brain Damage (1988) josta lyhyesti täällä ja Danza Macabra (1964) jonka traileri alapuolella. Vähän kauhun ulkopuolelta tulee mieleen Fun (1994), jonka esittely täällä.


Oct 30, 2011

Maximum Halloween 3011, la-su

Kuudes ja seitsemäs leffailupäivä hurahti tietysti myös leffateatterin penkissä. Leffoja katseltiin tällä kertaa iltakasista aamukymppiin, yhteensä seitsemän kappaletta. Tämän voisi ehkä julkaista osissa, mutta perinteikkäästi tässä kaikki yhdellä rykäisyllä!

Real Steel (2011)

Charlie (Hugh Jackman) on entinen nyrkkeilytähti ja nykyään tämä taistelee kauko-ohjattavilla suurilla roboteilla tienatakseen rahaa. Yllättäen Charlie saakin isoa rahasummaa vastaan huollettavakseen kesän ajaksi 11-vuotiaan Max-poikansa (Dakota Goyo), jonka kanssa ei ole aiemmin ollut tekemisissä. Yhdessä Maxin kanssa he alkavat treenata löytämäänsä vanhaa robottia taistelukuntoon.


Real Steel oli mielestäni hyvin vähän Night Visions -pätkä kaikessa disneymäisyydessään.  Leffa oli kuitenkin ihan positiivinen yllätys, en ehkä tuntenut olevani Night Visions -näytöksessä, mutta kevyenä perheleffana tämä oli ihan kiva ja genressään laadukaskin elokuva. Coolit taistelevat robotit ja niitä ohjaava nuori poika tekee tästä varmaankin monien pikkupoikien lempparin. Traileri
______________

The Whisperer in Darkness (2011)

H.P. Lovecraftin novelliin perustuva elokuva sijoittuu 1930-luvulle. Professori Albert Wilmarth (Matt Foyer) tutkii myyttejä ja nyt tutkimuksen alla on Vermontista tulleet ilmoitukset oudoista ilmiöistä. Albert kutsutaan paikan päälle keskustelemaan lisää ja karmiva totuus alkaa paljastua.


Tykkäsin tästä leffasta todella paljon, The Whisperer in Darkness oli mielestäni yksi yön parhaista elokuvista. Se oli upean näköinen ja siinä saatiin hienosti luotua 30-luvun elokuvan tunnelma. Välillä unohti sen, että tämä on todella tehty ihan nykypäivänä, vaikka tietysti jotkin erikoistehosteet palautti taas mieleen todellisuuden. Erityisen paljon tykkäsin leffan erinomaisista musiikeista, jotka korosti sitä hienoa tunnelmaa. Traileri
______________

The Ward (2010)

Kauhulegenda John Carpenterin ohjaama tuore kauhuelokuva sijoittuu 60-luvun mielisairaalan osastolle, jonne Kristen (Amber Heard) joutuu neljän muun tytön seuraksi. Pian Kristen saakin huomata, että osastolla on jotain pahaa, joka pyrkii yksi kerrallaan pääsemään lopullisesti eroon osaston hoidettavista tytöistä.


Carpenterin nimi sai ennakko-oletukset aika korkealle ja pettymys olikin aika suuri, kun tämä The Ward olikin niin peruskauraa ja niin nähtyä. Pelastus tuli kuitenkin elokuvan loppupuolella tulleen yllättävän käänteen myötä ja tällä uudella potkulla leffasta tulikin ihan mielekäs kokemus. Ei kuitenkaan yön parhaita, mutta ihan jees. Traileri
______________

Paura nella città dei morti viventi / Gates of Hell / City of the Living Dead (1980)

Lucio Fulcin ohjaamassa elokuvassa pappi hirttää itsensä, jonka jälkeen helvetin portit avautuvat. Kuolleet nousevat haudoistaan vainoamaan eläviä ja pelkkä katse saattaa riittää tappamaan. Helvetin portti pitää saada suljettua ennen pyhäinpäivää, mutta jonkun pitäisi ensin löytää se ja selvitä hengissä.


Tämä oli ehkä koko yön suosikkini. Tällaiset elokuvat ovat yksi suurimmista syistä miksi tykkään käydä Night Visionsissa, sillä muutoin tämäkin olisi saattanut jäädä kokonaan näkemättä. Nyt vain pohdin miksi en ole nähnyt tätä aiemmin! Tämä oli todella tyylikäs leffa, maskeeraus oli hienoa ja gore näyttävää. Leffassa oli itseasiassa yksi niin kuvottava kohtaus, että pahaa teki. Tahaton huvittavuus leffassa oli aika vähäistä, vaikka lähikuvat ihmisten pälyilevistä silmistä huvittikin. Huippu leffa, Gates of Hell meni ostoslistalle. Traileri
______________

The Woman (2011)

Perheen isä Chris (Sean Bridgers) löytää metsästä villin naisen (Pollyanna McIntosh), joka ei osaa edes kommunikoida ihmisten tavalla. Chris vangitsee naisen kellariin ja päättää, että naista aletaan kouluttaa koko perheen voimin yhteiskuntakelpoiseksi. Perheen naiset eivät suhtaudu tähän suopeasti, mutta nielevät isän vallan alla tunteensa. Muutenkaan perheessä ei tunnu kaikki olevan kunnossa, vaikka pintapuolisesti se siltä näyttääkin.


The Woman oli mielenkiintoinen ja hyvä elokuva. Se oli julma ja paikoitellen aika kauheaa katseltavaa, erityisesti kun kaikesta epäinhimillisyydestään huolimatta tämä ei välttämättä mene edes kovin kauas todellisuudesta. Sean Bridgers loisti roolissaan kuvottavana perheen isänä ja muutenkin näyttelijät olivat hyviä. The Woman voitti ansaitusti näistä uusista leffoista Night Visions Audience Award 2011 -äänestyksen. Traileri
______________

Inbred (2011)

Ongelmanuoret saapuvat valvojiensa kanssa pikkukylään suorittamaan yhteiskuntapalvelua. Porukka menee illalla paikalliseen pubiin, jossa saavat huomata kyläläisten olevan hyvin erikoista porukkaa. Kyläläiset eivät ole pelkästään maalaisjuntteja vaan myös aika sekopäisiä sellaisia, joiden käsistä ei välttämättä selviä hengissä tai kivutta.


Inbred oli aika verinen pläjäys ja kun asiaan päästiin, niin sitten myös mentiin kunnolla. Leffassa viljeltiin myös hyvin mustaa huumoria ja hahmot olivat onnistuneen sekopäisiä. Muutenkin tapahtumat olivat juuri sopivan hulluja ja yllättäviä. Hienosti tehty leffa ja viihdyttävä pätkä. Vähän menoa vaan haittasi se, etten aina oikein saanut selvää vuorosanoista, koska tyypit puhuivat niin vahvalla aksentilla. Traileri
______________

Lady Terminator (1989)

South Sea Queen kuolee, mutta palaa sadan vuoden päästä uudessa kehossa maan päälle kostamaan tappajansa sukulaiselle. Kuningattaresta tulee terminaattori, voittamaton taistelija, jota eivät luoditkaan kaada. Millä tämä terminaattori saadaan pysäytettyä?


Lady Terminator oli taas hyvin perinteikäs lopetusleffa. Hauska leffa, josta irtosi hyvät väsyneiden ihmisten naurut. Jotenkin jaksaa huvittaa ja mietityttää, että kuka oikeasti tekee ja kuinka tosissaan näitä tällaisia elokuvia! Tykkäsin (yllättäen) myös leffan kasariudesta ja siitä miten siinä matkittiin sopivan huonosti alkuperäistä Terminaattoria. Traileri


Kuvat: listal.com

Oct 29, 2011

Maximum Halloween 3011, perjantai

Viides päivä kului myös Maximum Halloween 3011 -tapahtumassa puolentoista leffan parissa.

8 (2011)

Tämä suomalainen psykologinen kauhuelokuva kertoo pariskunnasta, jolla molemmilla on traumaattisia torjuttuja muistoja. Nyt he joutuvat kohtaamaan uudestaan nämä muistot alitajunnassaan. Kyseessä on reilu puolituntinen lyhytelokuva, jonka tekijät ovat opiskelijoita ja elokuva ilmeisesti oli osa näiden opinnäytetyötä. Tämä opiskelijamaisuus näkyi jäljessä, tietysti budjetin puitteissa, mutta myös (ihan hienoinakin) yksityiskohtina. Sellaisina juttuina ja kikkoina joiden tietää näyttävän hyvältä ja sen vuoksi ne voi paistaa liiaksikin katsojan silmään. Ei tästä voi kovin kriittisesti kirjoittaa, sillä onhan 8 opinnäytetyöksi kuitenkin hieno ja yllätyin pääasiassa ihan positiivisesti. Erityisen hienoa on se, että Suomestakin löytyy innostuneita kauhun tekijöitä.


______________

Red State (2011)

Kevin Smithin Red State kertoo Jenkeissä pienessä kaupungissa elävästä tiiviistä kristittyjen ryhmästä. Ryhmä on vakaasti sitä mieltä että saatanan pahin ilmentymä maan päällä on homoseksuaalit, jotka pitääkin hävittää. Ryhmä kokoontuu pastori Cooperin (Michael Parks) johdolla ja tällä kertaa heillä on kolme teinipoikaa vankeina alttarilla. Pojat on tarkoitus uhrata, mutta talon ulkopuolelle saapuukin ATF-agentti Keenan (John Goodman) miehiensä kanssa aseet valmiina, vaikka talossa on myös pikkulapsia ja nuoria. Kristityt ovat kuitenkin valmiita puolustamaan omiaan viimeiseen asti.


Pidän oikeastaan kaikista Kevin Smith -leffoista ja kiinnostikin heti nähdä tämä tuorein tapaus, joka on hyvin eri tyylinen kuin miehen muut elokuvat. Red State alkoi kyllä hyvin Kevin Smith -tyylisesti teinipoikien seksijutuilla, mutta pian leffa keskittyi pastorin saarnaamisiin. Tämä oli aika kiinnostava leffa kaikkine ulottuvuuksineen, kauhuksihan tämä on kategorisoitu ja kauheaa se näiden uskovaisten touhu olikin. Loppua kohden leffa oli taas melkoista toimintaräiskintää. Red State on myös hyvin kantaa ottava elokuva ja ei ihme, että tämä on aiheuttanut kuohuntaa erityisesti Jenkkilässä, sillä leffa pureutuu aika isoihin aiheisiin. Tykkäsin leffan mustasta huumorista ja onnistuneista hahmoista, joista erityisesti pastori Cooper oli hyvinkin pelottava uskomuksineen. Tarinanakin tämä oli ihan mielenkiintoinen, Red State on oikein hyvä ja viihdyttävä leffakokonaisuus.



Seuraavien päivien leffailut tulee vähän totuttua myöhemmin ja niitä tuleekin seitsemän kerralla...

Kuva: listal.com

Oct 28, 2011

Movie Monday #22 - Someone New

Tällä viikolla Movie Monday:n haasteessa kyseltiin näyttelijää, joka olisi vasta hiljattain noussut omien suosikkien joukkoon. Tämä on vähän ongelmallinen siinä mielessä, ettei minulla oikeastaan hirveämmin ole mitään suosikkinäyttelijöitä. Osaan nimetä lukuisia hyviä näyttelijöitä, mutta suosikkeja en oikein osaa valita. Sellainen vähän tuoreempi tapaus ja lupaavalta vaikuttava on ehkä kuitenkin Joseph Gordon-Levitt. Onhan tätä nähnyt jo 90-luvun puolella poikasena näyttelemässä, mutta vasta viime vuosina mies on päässyt näyttämään taitojaan enemmänkin. Olen tykännyt Gordon-Levittin muistakin roolisuorituksista, mutta Inceptionissa todella vakuutuin tämän taidoista ja odotan mielenkiinnolla tulevia juttuja!


Kuva: listal.com

Maximum Halloween 3011, torstai

Neljäs päivä tuli vietettyä Maximum Halloween 3011 -katsomossa kahden elokuvan verran.

Kalevet / Rabies (2010)

Sisarukset ovat karanneet kotoaan ansoitettuun metsään, jossa sisko onkin juuttunut ansaan. Veli etsii apua, kun tähän törmää autolla nuorista aikuisista koostuva porukka. Pian paikalle eksyy myös kaksi poliisia, joilla molemmilla tuntuu olevan henkilökohtaisia ongelmia. Toisaalla seikkailee myös metsänvartija koiransa kanssa, tämän naisystävä sekä epäilyttävä mies. Kaikki nämä henkilöt tuntuvat sekoavan vuorotellen ja tämän lisäksi metsästä löytyy enemmänkin ansoja, niin ja miinakenttä!


Israelilainen Rabies on ainakin sen tekijöiden mukaan ensimmäinen israelilainen kauhuelokuva ja siihen nähden myös hyvin menestynyt sellainen. Tätä oli ihan hyvin hehkutettu kaikkialla etukäteen, onhan Rabies menestynyt monilla festareilla ympäri maailmaa. Eikä suotta, tykkäsin itsekin tästä erittäin paljon. Rabies yhdisteli monenlaisia kauhun tyylejä onnistuneesti. Leffassa oli myös onnistunut tunnelma, suurimman osan ajasta odotti sitä, että kohta tapahtuu jotain hurjaa ja meidät säikäytetään. Juuri kun ehti tottua siihen ajatukseen, että ei tapahdukaan, silloin vasta iskettiin ja saatiin penkkirivi hyppimään. Leffassa oli myös pari melkoisen sekopäistä kohtausta, jotka aiheutti ihan hyvin naurua katsomossa. Kauhuleffat voi helposti olla hyvin ennalta-arvattavia, mutta Rabies ei ollut sellainen. Kaikki hahmot oli niin arvaamattomia, eikä koskaan oikein voinut tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Rabies olikin oikein onnistunut elokuva, nosti heti riman korkealle tuleville israelilaisille kauhuleffoille.


_______________

Trick or Treat (1986)

Eddie (Marc Price) on koulukiusattu poika, sillä tämä erottuu muista nuorista rokkivaatteineen. Eddie pakenee kiusaajiaan lempimuusikkonsa Sammi Currin (Tony Fields) musiikin pariin, mutta sitten Sammi kuolee tulipalossa. Eddie saa käsiinsä tämän viimeisen julkaisemattoman levyn, josta löytyykin piilotettu viesti väärinpäin toistettaessa. On aika kostaa kiusaajille, mutta kuinka pitkälle Eddie onkaan valmis menemään - tai jo edesmennyt muusikko Sammi Curr, joka aikoo yhä suunnitellusti tulla esiintymään koulun halloween-juhliin.


Oli ihan huippua päästä yhdistämään Night Visions ja halloween-perinteeni tämän leffan kanssa. Olen kirjoittanut blogihistoriani aikana tästä leffasta ainakin kolme kertaa, mutta toistetaan nyt vielä hieman. Trick or Treatissa yhdistyy mainiosti kasariteinileffa, kauhu, 80-luvun hevi (soundtrack on Fastway-yhtyeen käsialaa), loistavat heitot ja kivat yksityiskohdat, joita voi aina jokaisella katselulla huomata lisää. Elokuvan kohderyhmä on ollut tätä tehtäessä varmasti hyvin selvillä, jonka huomaa jo Gene Simmonsin sekä Ozzyn minirooleista. Trick or Treat tuskin siis uppoaa ihan kaikille, mutta tähän katsojaan kyllä ihan kympillä. Kerrankin oli vielä mahdollisuus päästä näkemään tämä leffa isolta screeniltä! (Jäin vain hieman kaipaamaan tästä tekstittömästä versiosta sitä dvd:llä olevaa lempisuomennostani: "Are you playing some Judas Priest?" = "Oletko joku juudas pappi?")


Kuvat: listal.com

Oct 27, 2011

My mother told me to never do this.

Kolmannen päivän leffavalinta oli The Hitcher (1986). Nuori mies nimeltään Jim Halsey (C. Thomas Howell) on matkalla San Diegoon ja nappaa yöllä kyytiinsä liftarin (Rutger Hauer). Liftari vaikuttaa melko epäilyttävältä tyypiltä, eikä matka ehdikään montaa metriä eteenpäin, kun Jim saa todeta liftarin mukaan poimimisen olleen virhe. Jim saa kuitenkin potkaistua miehen kyydistään, mutta ihan niin helposti hullusta liftarista ei pääsekään eroon...


En ole ollut ihan varma olenko nähnyt Liftarin joskus aiemmin. Nyt leffan katsottuani olen kuitenkin aika varma, että näin tämän nyt ensimmäistä kertaa, vaikka jotkut kohdat olikin tuttuja (esim. ylläri ranskalaisten seassa). Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kyseessä on kuitenkin ihan klassikkoelokuva. Luulin tämän tosin olevan enemmän kauhua, mutta kauhumaisuus rajoittui oikeastaan leffan alkupuolelle. Pian leffa muuttui enemmän jännäriksi ja toiminnantäyteisemmäksi takaa-ajoksi. Näin kauhuihmisenä pakko sanoa, että pidin enemmän siitä alun hyytävästä tunnelmasta kun oli usvaista ja pimeää sekä painostava tunnelma. Rutger Hauer oli kuitenkin erinomaisen piinaava liftarin roolissa, sen silmissä oli jotain sellaista hullunkiiltoa, että tuli aina epämiellyttävä olo kun mies ilmestyi ruutuun. Leffa pitikin jännityksessä koko kestonsa ajan ja tarjosi loppujen lopuksi hyvin vähän vastauksia mihinkään. Tykkäsin leffasta, Liftari on hyvä jännäri. Ennen kaikkeahan tämä oli kuitenkin opetuselokuva: ei kannata ottaa tuntemattomia ihmisiä kyytiin. Varsinkaan pimeällä autiomaassa.



Kuva: virginmedia.com

Oct 26, 2011

If you die in your dreams, you die for real.

Toisena päivänä jatketaan hyvinkin samoissa merkeissä, vuorossa on nimittäin vuoden 2010 A Nightmare on Elm Street. Kyseessähän on remake tuosta eilisestä elokuvasta ja idea leffassa on melkolailla sama. Sama lierihattupäinen veitsikäsi, Freddy Krueger (Jackie Earle Haley), ilmestyy nuorten uniin ja jahtaa näitä. Nuorilla tuntuu unien lisäksi olevan joku yhteys jo lapsuudessa, mutta kukaan heistä ei muista sitä, eikä heidän vanhemmiltakaan irtoa tietoa.


Olin kovin menossa katsomaan tätä leffateatteriin jo sen ilmestyessä, vaikka vähän pelottikin mitä sille vanhalle lempikauhuleffalleni on tehty. Yritän kuitenkin aina suhtautua mahdollisimman avoimesti myös remakeihin, mutta jostain syystä tämä tuli katseltua vasta nyt. Saattoi olla virhe katsella tämä heti alkuperäisen jälkeen, sillä automaattisesti näitä tuli vertailtua keskenään. Suurin ero alkuperäisen ja tämän välillä näkyi siinä, että tässä versiossa avattiin enemmän tapahtumia menneestä, siitä millainen henkilö Fred Krueger oli ennen käristymistään. Enkä oikeastaan erityisemmin pitänyt tästä puolesta huolimatta siitä, että alkuperäisen Elm Streetin tekijä Wes Craven onkin allekirjoittanut oikeiksi nämä tehdyt paljastukset. Mielestäni ne asiat tuotiin tässä leffassa vaan turhaan silmille, kun aiemmin ne on ollut enemmänkin vihjailuja ja katsojan pääteltävissä. Suuri ero oli myös Freddyn näyttelijässä ja kaipasinkin todella todella paljon Robert Englundia Freddyn rooliin. Freddy oli tässä vaan ihan täysin väärä; väärän näköinen ja kuuloinen, eikä ollenkaan niin karismaattinen kuin ennen.


Hyviä puolia tässäkin leffassa oli tietysti se alkuperäinen toimiva idea: unissa riehuva viiltävä murhaaja. Unet olivat myös tässä remakessa hienosti toteutettuja ja tyylikkään näköisiä. Yleisesti ottaen leffa olikin näyttävän näköinen ja hienon kuuloinenkin: veitsien vingutuksia ja musiikkeja käytettiin hyvin hyödyksi myös tässä. Tähän versioon oli siis saatu kopioitua hyviä puolia alkuperäisestä, mutta juuri mitään uutta kivaa ei oltukaan saatu aikaiseksi. Puutteita sen sijaan oli, joista tärkeimpänä se väärä Freddy. Freddy on kuitenkin Elm Streetien suola, joten tämä puute oli aika valtava. Kyllähän tämänkin elokuvan katseli ihan mielenkiinnosta, eikä se ollut ollenkaan tylsä, vaikka idea olikin tuttu. Ei tämä ollut huono elokuva, mutta ehkä A Nightmare Elm Street on vaan minulle niitä leffoja, joita ei vaan olisi tarvinnut tehdä uudestaan. (Eikä tässä sitten ole kyse ole mistään yleisestä uusintaversioiden solvaamisesta, sillä pidin paljon esimerkiksi Halloweenin (1978) vuoden 2007 versiosta!)
 


Kuvat: movies.yahoo.com

Oct 25, 2011

Whatever you do, don't fall asleep.

On halloween-leffaputken ensimmäinen päivä! Ensimmäiseksi leffaksi valitsinkin sen suurimman kauhusuosikkini: A Nightmare on Elm Street (1984). Tämän Wes Cravenin ohjaaman elokuvan tarina on varmaan kaikille tuttu: nuoret ovat alkaneet nähdä painajaisia lierihattupäisestä veitsikädestä, Fred Kruegerista (Robert Englund), joka vainoaa nuoria unissa. Kun Krueger viiltää veitsillään unessa, uneksija haavoittuu tai kuolee tällöin myös todellisuudessa. Nancy (Heather Langenkamp) on kuitenkin päättänyt selvitä hengissä, vaati se mitä tahansa.


En osaa kirjoittaa tästä leffasta kovinkaan kriittisesti, sillä kyseessä on itselleni hyvin rakas leffa. Olen aina ollut erittäin kiinnostunut unista, jonka uskoisin olevan myös yksi syy siihen, miksi pidän tästä leffasta niin paljon. Pidin tätä myös pitkään aika pelottavana leffana juuri sen uniteeman vuoksi, unilla leikkiminen toimii aina! En ollut nyt kuitenkaan katsonut tätä pariin vuoteen, joka olikin yllättävän pitkä väli, lapsuudessa tätä kun tuli lainattua monta kertaa vuodessa naapurin hyllystä, silloin kun sitä ei vielä omassa ollut. Idealtaanhan Painajainen Elm Streetillä on nerokas, siinä on pelottava murhaaja, jota ei pääse mitenkään turvaan, sillä tämä iskee unien kautta. Tavallaanhan tämä osuu kaikkien ihmisten pelkoihin - kukapa meistä ei olisi joskus nähnyt pelottavia painajaisunia, joiden ei haluaisi käyvän toteen.


Englundin Krueger (joka tunnetaan muuten tässä ensimmäisessä leffassa alkuteksteissä vielä nimellä Fred, myöhemmissä kuitenkin Freddy) on erittäin mainio hahmo. Se on pelottava, mutta samalla myös tyylikäs, hauska ja leikkisäkin murhaaja - tämä puoli tulee tosin paremmin näkyville vasta jatko-osissa. Valitsinkin Freddy Kruegerin aiemmin eräässä movie monday -haasteessa rakkaimmaksi elokuvahahmoksi (juttu täällä), jota se todella on. Unimaailma antaa paljon tilaa juuri sille leikkisyydelle. Leffan unet onkin toteutettu hienosti, ne on vähän utuisia ja hämäriä, niin väritykseltään kuin tapahtumiltaan. Kuitenkaan aina ei voida olla ihan varmoja siitä, ollaanko nyt unessa vai todellisuudessa, joka tuo myös oman jännityksensä elokuvaan. Pidän myös erityisen paljon Elm Streetin äänien käytöstä, sen hyytävät musiikit on loistavia tunnelmanluojia ja esimerkiksi veitsien vingutusääni toimii jo hyvänä säikyttäjänä. Samoin se lasten etäinen lauleskelu, joka muuten jää aina varsin hyvin päähän soimaan. En keksi Elm Streetistä juuri mitään huonoa sanottavaa, ehkä näyttelijäsuoritukset eivät aina ole ihan parhaimmasta päästä, mutta en ihan oikeasti näe sen edes olevan kovin olennaista tai silmiinpistävää. Ennen kaikkea A Nightmare on Elm Street on viihdyttävä kauhuelokuva.



Aikaisempien vuosien halloween-putkien jutut luettavissa muuten täällä.


Kuvat: ivewatchedit.com

Oct 22, 2011

100 Movie Facts About Me - Part V



Osa 5

21. Näin suuren osan tärkeistä kauhuleffoista yhtenä halloween-yönä ollessani ala-asteella. Joku maksukanava näytti koko yön kauhua ja tuolloin tulikin katseltua ainakin Halloween (1978), Linnut (1963) ja Rocky Horror Picture Show (1975).

22. Lempikauhuleffani on ollut lapsuudesta asti A Nightmare on Elm Street (1984), jota myös pidin pitkään aika pelottavana leffana. Tykkään myös sen jatko-osista.

23. Katselin pitkään joka vuosi aina 31.10. leffan nimeltään Trick or Treat (1986). Hyvää musiikkia, kasaria, halloween ja vähän kauhuakin. Huippu.

24. Vuodesta 2006 lähtien olen viettänyt halloweenit Night Visionsin järjestämässä Maximum Halloween -tapahtumassa.

25. Viime vuosina olen oikeastaan viettänyt halloweenia pari viikkoa katsellen joka päivä ainakin yhden kauhu- ja/tai halloween-aiheisen elokuvan. Halloween-leffaputki tiedossa siis myös blogissa taas ensi viikosta alkaen!


Osa 4 täällä

Oct 18, 2011

The world don't give a shit about me.

The Wrestler (2008) on Darren Aronofskyn ohjaama draamaelokuva ammattilaispainijasta Randy "The Ram" Robinsonista (Mickey Rourke). Randy oli uransa huipulla 80-luvulla, mutta nykyään tällä ei mene kovin hyvin. Hän kiipeää yhä kehään, mutta Randy on yksinäinen. Tyttärestään (Evan Rachel Wood) tämä on vieraantunut ja ystävänään Randy pitää strippibaarissa työskentelevää Cassidya (Marisa Tomei), joka kuitenkin sanoo tätä vain asiakkaaksi. Vain kehässä Randy tuntee olonsa pidetyksi, mutta nyt myös tämän terveys alkaa pettää.


Aronofskyn voisi sanoa olevan yksi lempiohjaajistani, onhan tämä ohjannut kaikkien aikojen lempileffani Unelmien sielumessun, kuten myös Black Swanin. Wrestler on jäänyt osittain tarkoituksella katsomatta, ei minua kiinnosta katsella painia. Siltikin on kiinnostanut nähdä mitä hyvä ohjaaja saa aiheesta aikaiseksi ja nyt viimeinkin tämä tuli katseltua. Ja jälleen kerran tuli todistettua se, ettei mitään ennakkoluuloja pitäisi olla. Vaikka Wrestler olikin tyyliltään hyvin erilainen kuin edellä mainitut ohjaajan elokuvat, oli se myös ihan huippu! Leffassa käsiteltiin painin taustalla mm. yksinäisyyttä, sitä miten vaikka on kaikkien tuntema sankari, voi omassa elämässään olla myös hyvin yksin ja onnetonkin. Wrestler on hyvin realistinen elokuva ja Randy henkilönä hyvin uskottava, leffaa katsoessa unohti täysin sen, että joku näyttelee tätä. Mickey Rourke olikin Randyn roolissa aika ilmiömäinen, tämä onnistui olemaan hyvin sympaattinen ongelmainen ammattilaispainija. Wrestelerin on sanottu olleen Mickey Rourkelle uuden nousun elokuva, joka onkin aika osuvaa siinä mielessä, että ennen tätä Rourke itse oli elokuvauransa huipulla 80-luvulla, jonka jälkeen 90-luvulla mies toimikin ammattilaisnyrkkeilijänä. Wrestlerissä raikui myös hyvät musiikit, ainakin mikäli pitää hyvästä kasarirockista, kuten Randy itse! Vaikka leffa olikin osittain aika äijä kaikkine musiikkivalintoineen, painiotteluineen ja tissibaareineen, oli tästä saatu pääasiallisesti hyvin koskettava tarina.


Kuva: wallsave.com

Oct 17, 2011

Movie Monday #21 - From Finland

Movie Monday -haasteessa tällä viikolla kysyttiin kotimaista elokuvaa, jonka näyttäisi ihmiselle, joka ei ole Suomesta kotoisin. En ole itse erityisesti mikään kotimaisen elokuvan fani, en ymmärrä Aki Kaurismäen leffojen päälle ja suurin osa suomalaisista kepeistä komedioista on sellaisia, joita joutuu katsomaan myötähäpeätuskissaan. Tykkään kuitenkin joistakin nuorisokuvauksista (Pitkä kuuma kesä, Sairaan kaunis maailma), hyvistä komedioista (pari ekaa Kummeli-leffaa, Turhapurot) ja näistä uusista joululeffoista (Joulutarina, Rare Exports). Jos kyseessä olisi ihminen, jolle haluaisin samalla esitellä suomalaisuutta, valitsisin luultavasti toisen näistä joululeffoista. Kyseessä on hyvin erilaiset joulukuvaukset, mutta molemmat ovat näyttäviä ja kivan satumaisia. Valintani on kuitenkin Rare Exports (2010), joka on upean näköinen, siinä on toimiva hyytäväkin tunnelma ja kekseliäs tarina. Se on leffa, josta voi olla ylpeä, että se on suomalaisten tekemä. Juttuni Rare Exportsista luettavissa täällä.


Oct 15, 2011

Respiro. Respiro. Respiro.

La piel que habito (2011), Iho jossa elän on espanjalainen Pedro Almodóvarin ohjaama jännittävä draamaelokuva, joka perustuu Thierry Jonquetin romaaniin Tarantula. Taitava plastiikkakirurgi Robert Ledgard (Antonio Banderas) on vuosia kehittänyt kestävää keinotekoista ihoa. Robert pitää talossaan vankina ja samalla kehittelemänsä ihon koekaniina nuorta naista, Veraa (Elena Anaya). Lisäksi talossa pyörii Robertin kodinhoitaja Marilia (Marisa Paredes), joka on tuntenut tämän lapsuudesta asti. Mitkä ovat syitä ja tarkoituksia tähän merkilliseen asetelmaan?


Iho jossa elän ei oikeastaan kiinnostanut minua juuri ollenkaan ensimmäisiä kertoja sen nimeen törmätessä, epäilin sen olevan jotain liian pitkäveteistä taideleffailua. Luettuani kuitenkin muutamatkin arvostelut, jossa painotettiin myös leffan kauhumaisuutta, paloin mielenkiinnosta nähdä tämän draamaa ja kauhua yhdistelevän espanjalaisen elokuvan. Epäilykseni nousivat kuitenkin uudestaan siinä vaiheessa, kun suurin osa elokuvasaliin valuvasta yleisöstä oli iältään jotain kuudestakympistä ylöspäin. En tiedä miksi nämä monet vanhemmat ihmiset olivat innostuneet tästä elokuvasta, enkä osaa sanoa oliko tämä nyt ihan sellainen, mitä he kuvittelivat menevänsä katsomaan. Kuulin ainakin erään pariskunnan melkoisen järkyttyneet keskustelut siitä, kuinka esittelyteksti ei ihan tätä luvannut.


Olihan Iho jossa elän kieltämättä teemoiltaan aika raju ja hyvinkin kauhumainen, joka oli siis omasta mielestäni pelkästään positiivista. Ei tätä kuitenkaan kauhuelokuvaksikaan voi sanoa, se on hyvä sekoitus monenlaista elokuvatyyppiä, oli hiukan myös sitä taideleffailua, kauhua, draamaa, jännitystä - ja näiden välillä tasapainoteltiin juuri onnistuneesti. Tässä oli hyvin piinaava kerrontatyyli, asioita paljastettiin pikkuhiljaa hyppimällä aikajanalla menneisyyden ja nykyhetken väliä. Ja kyllähän tämä onnistui yllättämään niillä erikoisilla käänteillään, niin itsenikin kuin varmasti sen vanhemmankin väen, joka mahdollisesti oletti tulleensa katsomaan jotain vähän erilaista elokuvaa. Antonio Banderas oli roolissaan melkoisen vaikuttava, en ollutkaan aikoihin nähnyt tältä mitään tuoretta materiaalia. Leffa oli myös erittäin tyylikkään ja vaikuttavan näköinen. Pitäisi ilmeisesti katsella enemmänkin espanjalaisia elokuvia, kaikista näkemistäni olen vain pitänyt (no Finisterrae nyt oli mitä oli). Joka tapauksessa, Iho jossa elän on erittäin onnistunut elokuva, en voi taas muutakaan kuin suositella!


Kuvat: culturamas.es

Oct 11, 2011

Movie Monday #20 - Tanssin taikaa

Viikon Movie Monday -haasteessa käsitellään tanssiaiheisia elokuvia, haasteessa ohjeistettiin mm. kertomaan oma suosikki tanssielokuvista. Tiesin jo otsikon luettuani mitä tulen vastaamaan tähän, mutta sitten ohjeistuksessa olleen kuvan jälkeen muutin mieleni. Kyllä ehdottomasti - kertaheitolla lempileffojeni kärkijoukkoihin hypännyt - Black Swan (2010) on todellakin suosikkini tanssiaiheisista leffoista. Haluan kuitenkin mainita myös sen pitkäaikaisimman tanssileffasuosikkini, joka on tietysti Dirty Dancing (1987)! En ole koskaan oikein edes osannut kunnolla perustella miksi pidän siitä leffasta niin paljon. Joku vaan silloin vuosia sitten sai täysin ihastumaan Dirty Dancingiin ja joka katselulla siitä tulee vaan entistäkin rakkaampi.



Kuva: dirtydancing.com

Oct 10, 2011

This guy's methodical, exacting and worst of all, patient.

Se7en (1995) on David Fincherin ohjaama palkittu trilleri. David Mills (Brad Pitt) aloittaa etsivänä uudessa kaupungissa saaden työparikseen seitsemän päivän päästä eläkkeelle jäävän vanhemman etsivän, William Somersetin (Morgan Freeman). Parivaljakko alkaa yhdessä selvittää päivä kerrallaan esiin tulevia raakoja murhia, joita yhdistää se, että ne liittyvät aina johonkin seitsemästä kuolemansynnistä.


Olen nähnyt tämän leffan vain kerran aikaisemmin ja siitä oli niin monta vuotta aikaa, etten enää muistanut kuin pääpiirteittäin ideaa. Onnistuttuani melkein lukemaan eräästä oppikirjasta leffan lopun (miksi piti spoilata varoittamatta?), päätin äkkiä katsella tämän uudestaan. Taisin saadakin tästä huomattavasti enemmän irti nyt kuin aiemmalla kerralla. Se7eniä kehutaan oikeastaan kaikkialla nerokkaaksi elokuvaksi, jota se onkin. Idealtaan se on jo onnistunut, hullu murhaaja kokee oikeutuksi jopa murhaamisen, sillä kuolemansyntejä rikotaan. Koska elokuvaa mainostaessa murhaajan näyttelijää ei koskaan paljastettu, eikä itseasiassa edes leffan alkuteksteissä tämän nimeä mainita, jätän sen tästäkin jutusta pois. Näyttelijä tekee kuitenkin erinomaisen roolisuorituksen, tämä todella on nerokkaan hullu. Samoin Pitt ja Freeman onnistuvat ja näiden kemiat toimivat hyvin yhteen, Pitt intohimoisena ja äkkipikaisena nuorempana etsivänä ja Freeman viisaan tyynenä vanhempana etsivänä. Se7en on luonteeltaan synkkä leffa, joka näkyy myös tämän ulkomuodossa: ulkona on aina harmaata ja sateista ja sisälläkin hämärää. Kokonaisuudessaan Se7en toimii: sen synkkyys, hyvä tarina ja onnistuneet näyttelijät on toimiva yhdistelmä! Ei leffaa voi  kuin suositella, erityisesti kaikille synkemmistä trillereistä pitäville. Jos tämä nyt vielä on joltakin näkemättä.



Kuva: businessweek.com

Oct 3, 2011

Movie Monday #19 - Pelottaako?

Tämän viikon Movie Monday -haasteessa kyseltiin pelottavimpia elokuvia ja hahmoja. Kauhuleffathan ovat itselleni hyvin rakkaita, mutta olen täälläkin harmitellut muutamaankin kertaan, että en enää saa itseäni kunnolla pelkotilaan leffoilla. Alkujaan olen ihastunut kauhuleffoihin juuri sen niiden synnyttämän pelkotilan vuoksi, mutta nykyään en vaan saavuta sitä. Uskon ja toivon kuitenkin, että vielä joskus sellainen elokuva tulee eteen, joka osuisi juuri omiin pelkoihini (joita en siis osaa kysyttäessä edes määritellä). Kauhuleffojen pelottavimpia kohtia tai hahmoja kyseltäessä vastaan kuitenkin aina Hohdon (1980) pikkutytöt. Tämäkään kohta ei varsinaisesti kunnolla pelota, mutta sellainen pieni puistatus on kuitenkin taattu.


En myöskään varsinaisesti näe Hohdosta mitään painajaisia tai muuta, mutta sen vuoksi tulee ehkä katseltua vähän eri silmin hotellien käytäviä. Viime vuonna New Yorkin vierailulla hotellimme käytävä toikin aika elävästi Hohdon mieleeni ja sitä katsellessani aina puoliksi odotin siihen ilmestyvän pari pikkutyttöä. Tältä se näytti:




Viime viikkoinen haaste jäi valitettavasti väliin, vaikka olin päättänyt vastaavani ihan kaikkiin. Kahden huonosti vastatun haasteen jälkeen en vaan viitsinyt enää kolmatta vetää puoliksi huijaten. En osannut yhdistää lainsuojattomia juuri muihin kuin länkkäreihin ja niitä ei tule katseltua.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...