Sep 8, 2018

Back to Basics 2018, la-su

Viimeisenä rutistuksena Night Visions Back to Basics -tapahtumassa oli lauantain ja sunnuntain välinen leffayö, joka vietettiin tälläkin kertaa Helsingin Andorrassa/Dubrovnikissä. Tosin omalta osaltani ainoastaan Andorran puolella, sillä kaikki katsomani elokuvat osuivat (onneksi) siihen saliin. Jaksoin tälläkin kertaa istua yhteensä viisi elokuvaa, iltayhdeksästä aamuseitsemään asti. Hauskaa oli ja mielenkiintoisia juttuja pääsi näkemään tälläkin kertaa.


Squirm (1976)

Fly Creekin pikkukylään iskee iso myräkkä, joka katkoo voimalinjoja saaden ne iskeytymään maahan. Märkä maa saa aikaan suuren sähköiskun, jonka seurauksena maan sisässä asustelevat madot muuttuvatkin ihmislihaa himoitseviksi pedoiksi. Madot pysyvät päivällä piilossa, mutta pimeän saapuessa ne hyökkäävät kyläläisten kimppuun, eikä kukaan ole niiltä turvassa!


Squirm oli hyvin viihdyttävä elokuva ja Night Visions -festarit oli juuri oikea paikka katsella sitä. Näytöksessä oli vieläpä paikalla ohjaaja Jeff Lieberman (joka muuten istui vaimonsa kanssa myös edellisen päivän The Room -näytöksessä ihan lähistölläni!), jolta löytyi mielenkiintoisia tarinoita Squirmin tekemisestä. Näissä vanhojen B-kauhuleffojen näytöksissä aina pääsee kuulemaan, etteivät niiden tekijät silloin aikoinaan olisivat ikinä voineet kuvitella olevansa tarinoimassa niistä vuosikymmeniä myöhemmin maailman toisella puolen. Pidin Squirmista erittäin paljon; se oli hauska elokuva, muttei kuitenkaan mikään vitsi. Vaikka ajatuksena tappajamadot tuntuu aika huvittavalta, mutta tässä ne onnistuivat olemaan aika uhkaavia ja pelottavia! Tunnelma elokuvassa oli onnistuneen jännittävä ja siinä oli myös hyvin näyttävät erikoistehosteet.  Suosittelen! Traileri
______________________



Joukko nuoria on juhlimassa koulun päättymistä Meksikossa ja he kokoontuvat vanhaan hylättyyn rakennukseen pelaamaan Totuus vai tehtävä -peliä. Hauskanpito alkaa pelin johdattelemina suudelmina ja hihityttävine paljastuksineen, mutta pian pelin todellinen luonne alkaa paljastua. Peliä hallitseekin jokin pahuus, jonka vuoksi annettu tehtävä on aina suoritettava, eikä vastauksissa saa valehdella, mikäli haluat selvitä hengissä! Kaiken lisäksi peli ei tunnu loppuvan koskaan, vaan tehtäviä ja kysymyksiä saattaa esittää kuka tahansa, milloin ja missä vain.


Tiesin mitä olin menossa katsomaan: uutta teinikauhuleffaa, joka saattaa olla ihan viihdyttävä ja katsottava, tai sitten (hyvin todennäköisesti) se voi olla myös todella huono. Ja huonohan se oli. Onneksi se ei kuitenkaan ollut ihan sietämätön, kyllä sen pystyi katsomaan loppuun saakka, vaikka usein sen aikana tunsin esimerkiksi myötähäpeää. Pahiten siinä kuitenkin tökki se, ettei siinä oikein ollut mitään uutta ja ihan oikeasti välillä tuli tunne, että olen nähnyt sen aiemminkin, vaikka se ei mahdollista olekaan. Niin ja se ilme, joka näille tyypeille riivattuna tuli, oli ihan kuin uuden It-elokuvan Pennywisen ilme! Välillä Truth or Daressa onnistui kuitenkin olemaan ihan ahdistava ja pelottavakin tunnelma, mutta se oli hyvin hetkellistä. Ei tätä elokuvaa vaan voi suositella edes teinikauhujen faneille. Traileri
______________________


Scream and Scream Again (1970)

Mies pökertyy kesken lenkin ja herää myöhemmin sairaalassa ilman jalkoja. Samaan aikaan toisaalla matkoilta palaava vakooja joutuu vaaralliseen kuulustelutilanteeseen. Kolmannessa paikassa poliisi taas yrittää epätoivoisesti saada kiinni nuoria naisia tappavaa sarjamurhaajaa. Miten nämä tarinat liittyvät toisiinsa?


Ajattelin etukäteen, että tämä Huuto yössä tulisi olemaan yön paras pätkä ja odotin sitä paljon, tähdittäähän elokuvaa sentään Vincent Price, Christopher Lee sekä Peter Cushing! Valitettavasti kuitenkin totuus on se, että olin näytöksessä hyvin tylsistynyt, enkä jaksanut keskittyä kunnolla. (Kello oli tässä vaiheessa noin kaksi yöllä, joten silläkin saattaa olla vaikutusta.) Nyt liki viisi kuukautta katselun jälkeen en muista siitä enää yhtään mitään, joten arvostelua ei nyt ole. Todettakoon vain, että kovin suurta vaikutusta se ei minuun tehnyt. Traileri
______________________


Incident in a Ghostland (2018)

Äiti muuttaa kahden teini-ikäisen tyttärensä Bethin ja Veran kanssa suureen perinnöksi saatuun taloon. Välittömästi taloon tunkeutuu kaksi mielipuolta ja on suorastaan ihme, että perhe selviää tapauksesta hengissä. Vuosia myöhemmin äiti ja aikuiseksi kasvanut Vera asuvat yhä samassa talossa, eikä Vera ole selvinnyt traumoista ja oireilee voimakkaasti yhä. Beth palaa vierailemaan nuoruudenkotiinsa ja saa huomata, ettei painajainen ole hänen omaltakaan kohdalta vielä ohi. 


Tämä Incident in a Ghostland oli ehdottomasti suosikkini yön elokuvista. Sen tunnelma oli erittäin vaikuttava ja ahdistava. Sitä teki pahaa katsoa, mutta sitä enemmän sitä vain halusi nähdä lisää. Kauhu oli todellista, eikä elokuvasta puuttunut yllättäviä käänteitä. Hirveästi tämän tarinasta tai tapahtumista ei voikaan kertoa, jottei spoilaa mitään. Tarina kuitenkin toimi erittäin hyvin ja kaikki näyttelijät olivat myöskin erinomaisia. Leffassa oli joitakin vatsaavääntävän inhottavia kohtauksia, mutta eniten se oli kuitenkin tyylikästä psykologista kauhua. Elokuva jäi myös vahvasti pyörimään mieleeni ja huomasin seuraavanakin päivänä palaavani ajatuksissani tähän. Pidin siis Incident in a Ghostlandista valtavasti, enkä näemmä meinaa keksiä tarpeeksi hehkuttavia sanoja tälle. Suosittelen suuresti! Traileri
______________________


Mom and Dad (2017)

Jotakin merkillistä tapahtuu ja tv-vastaanottimien kautta leviää jokin signaali, joka sekoittaa kaikkien aikuisten mielen niin, että kaikki haluavat yhtäkkiä tappaa omat lapsensa! Vanhemmat jonottavat murhanhimoisina koulujen ulkopuolella odottaen lastensa koulupäivän päättyvän - jotta voivat päättää näiden päivät kokonaan.


Nicolas Cage raivoamassa moottorisaha kädessään, tarvitseeko muuta enää sanoa? Mom and Dad oli ehdottoman viihdyttävä elokuva, joka upposi ainakin tähän yleisöön. Leffassa oli kekseliäästi hyödynnetty tuota ideaa, että murhanhimo todella kohdistui vain omia lapsia kohtaan. Oli synnytysosastolle suuntaava viimeisillään raskaana oleva nainen, jolle ei kannattanutkaan antaa omaa lasta syliin. Sitten oli (Cagen) perheen koti, jonne tuli vielä vierailemaan myös isovanhemmat. Siinähän sitten pyörittiin pöydän ympärillä kissa ja hiiri -piirileikkiä hyvän aikaa. Väkivalta oli tässä myöskin aika kekseliästä ja kammottavaakin, mutta siltikin tämä leffa oli kyllä pitkälti hauskanpitoa. Mom and Dad ei toki ole mikään hienoin tai nerokkain kauhupätkä, mutta sen viihdyttävyyttä ei vain voi kieltää. Toimii ainakin yönäytöksissä! Traileri


***
P.S. Saatan luopua tästä tavastani esitellä kaikki leffayön katsotut yhdessä postauksessa, koska a) tämä on vaivalloista ja b) yleisö on toivonut sitä. Katsotaan nyt kykenenkö muutosvastaisuudeltani siihen.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...