Oct 20, 2014

Fourteen years ago I was forced to make a commitment to an eight by nine cell, now you are going to be forced to make a commitment.

Tämän vuoden kauhuputki polkaistaan käyntiin nyt ja sen saa aloittaa Martin Scorsesen ohjaama Cape Fear (1991). Max Cady (Robert De Niro) vapautuu vankilassa istuttuaan siellä useita vuosia tuomittuna alaikäisen raiskauksesta. Cady on ehtinyt tuomionsa aikana hautoa kostoa puolustusasianajajalleen Sam Bowdenille (Nick Nolte) ja vapauduttuaan alkaakin vaania tätä ja tämän vaimoa (Jessica Lange) sekä teini-ikäistä tytärtä (Juliette Lewis). Bowdenin perhe yrittää kaikin tavoin pakoilla Cadya, mutta tämä tuntuu olevan aina askeleen edellä heitä.


Kiitos Simpsonit taas kerran. Jälleen yksi elokuva, jota ei enää pysty katsomaan samoin silmin kuin aiemmin. Olin nähnyt tämän Cape Fearin viimeksi joskus 90-luvun puolella, mutta siinä välissä taas olen nähnyt kymmeniä kertoja Simpsonien erinomaisen Cape Feare -jakson (S5E2). Joten voiko tuohon Cape Fearin (useasti toistettuun) tunnusmusiikkiin enää yhdistää mitään muuta kun Sideshow Bobin esimerkiksi astumassa haravaan? Vaikka De Niro onkin kerrassaan erinomainen hyytävän sekopäisenä Cadyna, niin kyllähän tuo mielikuva vie siivun elokuvan jännittävyydestä. Tämä 90-luvun Cape Fear on muuten remake J. Lee Thompsonin 60-luvulla ohjaamasta Cape Fearista (joka taas pohjautuu The Executioners -kirjaan). Omistan itse boksin, jossa on nämä kummatkin versiot ja arvoinkin pitkään, että kumman näistä ottaisin nyt katsottavaksi. Thompsonin elokuvan näkemisestä oli lyhyempi aika, niin tällä mentiin tällä kertaa, enkä nyt lähde vertailemaan näitä keskenään. Mainittakoon kuitenkin, että tässä uudemmassa Cape Fearissa vierailee myös alkuperäisen leffan tähtiä, mm. Gregory Peck (alkup. Bowden) ja Robert Mitchum (alkup. Cady) nähdään pienissä rooleissa tässä Scorsesen elokuvassa. Leffan tunnelma on onnistuneen piinaava ja siinä on kivaa kikkailua kuvakulmien ja zoomauksien kanssa. Cape Fear ei mielestäni ole Scorsesen parhaimmistoa, mutta se on kuitenkin laadukas trilleri, josta astetta paremman tekee De Niron hieno roolisuoristus.

2 comments:

  1. Eräässä Simpsoneiden kommenttiraidassa todettiin, että he olivat parodioineet Kummisetää niin usein että yhdistämällä kaikki ne pätkät saisi varmaankin aikaiseksi koko elokuvan. Sama kyllä pätee muutamaan muuhunkin ja kun esimerkiksi Cape Feare-jakso on jo itsessään Cape Fear-parodia, niin siinä on yksi niistä leffoista jotka ovat oikeastaan kokonaisuudessaan Simpsoneissa. Joten vaikka pidänkin molemmista Cape Fear-filmatisoinneista niin Scorsesen elokuvan hyvänä ja huonona puolena on mielessä loikkivat Simpsons-kohtaukset, ja etenkin kuva Homerista elokuvateatterissa polttamassa sikaria ja nauramassa sekoittuu helposti Robert De Niroon.
    Ja nyt kun parodiat tulivat mieleen niin Fatal Instinctissa on joitakin mainioita Cape Fear-huumorihetkiä. Erityisesti pidän siitä kun James Remarin esittämä Max Cady... öö... Max Shady (voi luoja) janoaa kostoa Armand Assanten asianajaja Ned Ravinelle ja istuu jälkimmäisen pihalla lukemassa sanomalehteä jonka etusivulla on otsikkona "Shady reads newspaper in front of Ravine residence." Hei, on se ihan oikeasti hauska.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hauskinta on katsella jotain elokuvaa ja muka muistaa tasan tarkkaan jokin kohtaus ja sitten tajuta, että se olikin vain Simpsonien versiossa.

      Hitsit että Fatal Instinctin näkemisestä onkin vierähtänyt aikaa, silloin joskus lapsena en ole varmaan tajunnut puoliakaan siinä olleista jutuista. Pitäisi katsoa uudestaan!

      Delete

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...