I wish so much my life would be like one of those Hollywood movies – a life on the road with a new adventure around every corner.

Snakeskin (2001) on uusiseelantilainen vähän erikoisempi road movie. Alice (Melanie Lynskey) haaveilee suuresta seikkailusta Hollywoodin leffojen tyyliin ja on kyllästynyt tylsään uusiseelantilaiseen menoon. Jännitystä elämään hän hakee ystävänsä Johnnyn (Dean O'Gorman) kanssa ajelemalla lähiseutua punaisella avoautolla poimien kyytiin mielenkiintoisen näköisiä liftareita. Eräänä päivänä kyytiin sattuu jenkkiläinen Seth (Boyd Kestner), jolla on todella tarjota heille jännitystä ja vaarallisia tilanteita. Pian he pakenevatkin porukalla Sethiä jahtaavaa isoa motoristimiestä, skiniporukkaa ja jäätelöautolla ajavaa huumediileripariskuntaa.

Snakeskin on itseasiassa yksi ensimmäisiä dvd-hankintojani. Se oli sitä aikaa, kun dvd:t maksoivat vielä niin paljon, etten raaskinut ostaa kuin näitä neverheard-leffoja halvalla. Tähän muistan tarttuuneeni sen vuoksi, kun siinä oli Heavenly Creaturesista (1994) tuttu Lynskey ja tien päällä -leffat uppoaa yleensä varsin hyvin. Pystyin myös aika hyvin samaistumaan Alicen turhautuneisuuteen tuttua ja turvallista kotiseutua kohden ja siihen Jenkkilän jännittävästä menosta haaveilemiseen. Snakeskin on jossain määrin aika erikoinen elokuva ja leffa tuo mieleeni jollain tapaa Doom Generationin (1995), mutta en sitten kuitenkaan lähtisi vertailemaan näitä kahta keskenään. (Myöskään sen vuoksi, että olen nähnyt Doom Generationin viimeksi joskus viime vuosituhannen puolella. Harmi, sillä tykkäsin siitä leffasta.) Snakeskin yhdistelee aika montaa eri genreä, siinä on esimerkiksi välillä aika kieroa huumoria ja ihmetyttääkin, ettei tämän kohdalla oikein missään mainita leffan olevan komediaa, jota se mielestäni kuitenkin monessa asiassa on. Leffassa on myös toimintaa takaa-ajoineen ja räiskintöineen - välillä taas nähdään trippailua, yliluonnollisuutta ja yleistä outoilua. Ja sitten ollaan taas perijenkkiläiseen tyyliin ihan vaan road tripillä, mutta upeissa Uuden-Seelannin maisemissa. Pohjalla leffassa on kuitenkin aika hyvä ja synkkäkin tarina, Alice haluaa elämäänsä vaarallisia tilanteita ja tätä hänelle myös tarjotaan. Leffassa on myös joitakin hauskoja kuvauksellisia kikkoja ja musiikitkin toimii. Snakeskin on kokonaisuudessaan ihan hyvä leffa, voin suositella, jos oudommatkin road moviet uppoaa. Oli leffa ainakin ihan positiivinen yllätys silloin aikoinaan tuntemattomana muutamalla eurolla ja toimi se ihan hyvin nyt toisellakin katsomalla!

Kuva: imcdb.org

Movie Monday #48 - Oheistuote

Tällä viikolla Movie Monday kyselee, että kiinnostavatko leffojen oheistuotteet. Jos minulta löytyisi rajattomasti rahaa ja tilaa, niin kotinihan olisi täynnä leffakrääsää. En silti erityisesti keräile tai metsästä mitään, mutta kyllä silmät alkavat välittömästi kiilua, jos jotain hienoa elokuvatavaraa näkyy. Itseasiassa niitä kuitenkin löytyy aika harvoin, kun en kuitenkaan ole hyllyjäni täyttämässä millään Twilight- tai Harry Potter -tuotteilla, joita löytyy joka marketista. Ulkomailta tulee tehtyä suurin osa hankinnoista, mutta niitä ei sieltä ihan rajattomasti pysty tuomaankaan. Tässä nyt sitten osa leffakrääsästäni, näiden lisäksi löytyy toki kirjoja, mukeja, vaatteita, soundtrackeja jne, mutta nämä ovat enemmän koriste-esineitä. Alkuun klaffini, jotka voi kai jossain määrin laskea leffojen oheistuotteiksi?! Oikealla perinteisempi liitutauluklaffi, jota on muuten käytettykin ihan sen oikeassa tarkoituksessa. Vasemmalla oleva on herätyskello, jossa vilkkuu koko ajan numeroita ja herätysääni lakkaa tietysti lyömällä klaffin kiinni.

Klaffit

Eniten jonkun tietyn elokuvan oheistuotteita on varmaankin The Nightmare Before Christmas -leffasta, josta lienee kiittäminen Disney Storea. Alle olevan kuvan jutut saatu kaikki lahjaksi/tuliaisiksi kavereilta. Lisäksi kaapeista löytyy ainakin pari laukkua ja paitaa.

Joulupallot, pehmolelu, minifiguuri

Uusin hankintani on tämä Beetlejuice -head knocker, joka oli löytö New Yorkista. Se kauppa oli pullollaan eri kauhuleffahahmoista tehtyjä päänheiluttajia, joista olisin halunnut mukaani oikeastaan kaikki. Päädyin kuitenkin lopulta tähän, koska tässä oli hienoimmat yksityiskohdat. 

Head knocker

Seuraavassa Bubba Gump -tuoppi, joka nyt ei varsinaisesti ole leffan oheistuote, mutta koska koko ravintolaketju on Forrest Gumpin oheistuote, niin kelvatkoon (Lt. Dan’s Drunken Shrimp on muuten hyvää!). Elm Street -tuotteita löytyy muitakin, kuten seinälippu ja pari t-paitaa, mutta en jaksanut kuvata kuin nämä pienet shottilasit, jotka on ostettu aikoinaan Kukunorista. Gizmo-pehmolelusta olen haaveillut lapsuudesta asti, kunnes pari joulua sitten sain sen ystävältäni lahjaksi! Tuo pallo on jawbreaker-karkki, joka sekään nyt ei varsinaisesti ole leffan oheistuote, mutta koska ostin sen (elokuvateatterin automaatista) vain Jawbreaker-leffan vuoksi hyllyyni, niin menköön sekin tässä.

Tuoppi, shottilasit, pehmolelu, jawbreaker

Taru sormusten herrasta -taulu on ostettu vuosia sitten Veljekset Keskisiltä, jossa oli paljon erilaisia kuvia ekasta leffasta, mutta halusin nimenomaan tällaisen missä ei näy ihmisten kasvoja. Sen sijaan halusin juuri Nicolas Cagen kasvot seinälleni... No ei, tämä Cage-kangastaulu tuli Con Airin mukana ja leffa on hyvä ja koska mies on vähän läppä, niin olen pitänyt sitä näytillä. Scream-naamion hankin naamiaisasuksi halloween-juhliin ja se on ollut siis käytössäkin. Lisäksi kaapista löytyy muuten aikoinaan Scream 1&2 -vhs-boksin mukana tullut t-paita.

Taulu, kangastaulu, naamio

En tiedä lasketaanko varsinaiseksi oheistuotteiksi leffojen erikoisbokseja, mutta koska hankin tämän Heathers-erikoisjulkaisun vain tuon hienon lockerin vuoksi, vaikka leffa löytyi jo hyllystäni, niin otan senkin mukaan. Lisää erikoisbokseistani on muuten täällä.

Eniten kaipaisin hyllyjeni päälle erilaisia pieniä leffafiguureja, mutta ne on aika arvokkaita kaikkialla. Lisäksi seinille olisi kiva laittaa julisteita kehyksissä, mutta haluamiani leffojen julisteiden löytäminen on sitten taas aika hankalaa. Tällä hetkellä seinälläni ovat siis vain nämä Chaplin-postikortit.

The world is sick and we are the doctors.

Iron Sky (2012) on Timo Vuorensolan ohjaama scifikomedia kuun pimeällä puolella asuvista natseista. Tämä natsijoukko pakeni vuonna 1945 kuuhun ja he ottivat sieltä tukikohdakseen sen pimeän puoliskon. Nyt vuonna 2018 he ovat kuitenkin valmiita valloittaman maapallon uudestaan, joten kiltti opettajatar Renate Richter (Julia Dietze) ja tämän sulhanen, vallanhimoinen Klaus Adler (Götz Otto), lähtevät maan asukkaan James Washingtonin (Christopher Kirby) opastuksella tappamaan USA:n presidentin (Stephanie Paul).

Vaikean valinnan jälkeen päädyin nyt sitten tähän elokuvaan, koska a) halusin nähdä sen mahdollisimman pian ja b) halusin nähdä sen leffateatterissa. Tuntuu vähän hassulta/turhalta kirjoittaa Iron Sky:sta mitään, koska siitä jauhetaan niin paljon kaikkialla. Mutta niin, minäkin tykkäsin leffasta! (Ja ilmeisesti se teki aika syvän vaikutuksen, sillä näin heti seuraavana yönä hyvin hämärää unta, jossa natsit kaappasivat minut järven rannalla olevalta mökiltä ja lukuisten testien jälkeen totesivat kelvoksi asukkaaksi järven pimeälle puolelle heidän joukkoonsa. Todistin kelvollisuuteni mm. kyvylläni kävellä veden päällä!) Iron Sky oli hauska, kekseliäs ja ennen kaikkea todella tyylikkään näköinen elokuva. Niin ne hehkutetut erikoistehosteet, lavastukset kuin puvustuksetkin ovat täysin kaiken niiden saamien ylistysten arvoisia. Tykkään siitä, että vaikka tämä on pitkälti suomalaisvoimin tehty, niin se ei mitenkään paista silmiin. Eikä tosiaan tarvitse ajatella, että jotain pitäisi antaa anteeksi vain siksi, koska se on suomalaisten tekemä. Pakko kuitenkin sanoa, etteivät Iron Sky:n kaikki vitsit olleet mitään erityisen tuoreita ja muutenkin katsellessa tuli välillä sellainen olo, että eikös tämä ole tehty jo aiemmin. Osaksi jutut toki menevät sen parodioinnin piikkiin, mutta ei kokonaan. Vähän tuoreimmilla jutuilla tämä leffa olisi voinut olla vielä suurempi menestys. Joka tapauksessa, Iron Sky on erittäin tyylikäs, hauska ja viihdyttävä leffa - suosittelen ehdottomasti katsomaan!

Kuva: listal.com

Movie Monday #47 - Special songs

Tällä viikolla Movie Monday kysyy sellaisia biisejä, joita on kuullut ensimmäisen kerran jossakin elokuvassa ja tämän vuoksi on tutustunut kyseisen bändin tuotantoon paremminkin. Koska näitä tällaisia biisilöytöjä on aika reilusti, niin keskityn nyt sellaisiin bändeihin, joiden kokonaisia levyjä on soitossa yhä ja jätän yksittäiset biisilöydöt ulkopuolelle. Ihan ykköslöytöni on aiempaankin musiikkihaasteeseen vastaamani Empire Recordissa kuultava Plowed-biisi ja sen esittävä bändi Sponge. Nykyäänkin Spongen musiikkia tulee kuunneltua aika ahkerasti ja olisi hienoa nähdä se joskus livenäkin. Plowed on ihan lempibiisejäni ja se onkin mielestäni yhä Spongen paras biisi.

 

Toinen mainittava voisi olla bändi nimeltään Fastway, jonka käsialaa on koko Trick or Treat -elokuvan soundtrack. Leffassa kuullaankin lukuisia hyviä biisejä tältä bändiltä. En ollut aiemmin kuullut Fastwayta, mutta hankittuani kyseisen soundtrackin hyllyyni, on tämä levy pyörinyt hyvin usein soittimessani. Muutenkin Fastwaylta löytyy paljon hyviä biisejä.

 

Lisäksi voisin vielä mainita yhden kotimaisen löydön: Suburban Tribe. Suburban Triben musiikkiin tutustuin aikoinaan kuultuani Sairaan kaunis maailma -leffassa First Spring Dayn. Tuon jälkeen bändin musiikkia ja uraa onkin tullut seurattua paljon. Pidän nykyään Suburban Triben musiikista niin sillä vanhemmalla kuin uudemmallakin solistilla, harmi että tämänkin bändin vihoviimeinen keikka tuli nähtyä viime vuonna.