Jul 12, 2012

We have to first get out of this bar, then the hotel, then the city, and then the country. Are you in or you out?

Lost in Translation (2003) on Sofia Coppolan kirjoittama ja ohjaama draamaelokuva. Bob Harris (Bill Murray) on ikääntyvä elokuvanäyttelijä, joka on nyt Tokiossa työmatkalla tekemässä mainoskuvauksia. Bob tuntee olevansa hukassa elämässään ja kokee olonsa yksinäiseksi, vaikka kotona odottaakin vaimo ja lapset. Samassa hotellissa majailee samoista ongelmista kärsivä Charlotte (Scarlett Johansson), joka on tuoreen aviomiehensä seurana tämän työmatkalla Japanissa. Unettomina öinä Charlotte ja Bob ystävystyvät ja löytävät toisistaan seuraa.


Olen katsonut Lost in Translationin tasan kerran aiemmin monta vuotta sitten. En enää oikein muistanut, että mitä mieltä olin siitä tuolloin, mutta ainakaan en ollut läheskään niin vaikuttunut kuin odotin olevani kaikkien kuulemieni hehkutusten perusteella. Nyt leffa palasi mieleeni, kun katsoin Bill Murraysta kertovan henkilökuvadokkarin, jossa puhuttiin vähän siihen malliin, että Bobin rooli Lost in Translationissa kuvastaisi hyvinkin paljon Murrayn omaa elämää. Ainakin Coppola on kirjoittanut roolin juuri Murraylle, tosin tietämättä siitä, että suostuuko mies yleensäkään koko leffaan. Onneksi suostui, sillä mies kyllä loistaa roolissaan kaikessa vähäeleisyydessään! On vaikeaa kuvitella tähän rooliin ketään muuta, sillä se todella tuntuu kuvastavan Murrayn omaa persoonaa. Vaikka Bob on hyvin alakuloinen, on hän myös hauska, joka korostuu erityisesti Charlotten seurassa. Leffan parasta antia onkin ehdottomasti nämä henkilöhahmot ja heidän välinen kemia. Mielestäni mielenkiintoista on heidän keskinäiset välit, kun kyseessä on yli viisikymppinen mies ja alle kaksikymppinen nainen, jotka löytävät toisensa ystävinä. Romantiikkaa on myös aistittavissa, mutta ei sillä tavalla, että odottaisi heidän minä hetkenä hyvänsä sujahtavan vällyjen väliin.


En tiedä olisinko enemmän vaikuttunut leffasta, jos japanilainen kulttuuri ja japanilaisuus olisivat sellaisia asioita, jotka kiinnostaisivat erityisen paljon. Itseäni ei nimittäin hirveämmin huvittanut vitsailut japanilaisten tavoista toimia tai muutenkaan ne japanilaiset ihmeellisyydet eivät oikein herättäneet mielenkiintoa. Onneksi leffassa kuitenkin olennaista oli juuri Bob ja Charlotte, sillä ei niin hirveästi ole merkitystä missä he sijaitsivat fyysisesti, eksyksissä he olivat aivan eri tavalla. Lost in Translationissa on kiva tunnelma, se on yleisesti ottaen aika surullinen, mutta kuitenkin parivaljakon hauskanpito ja seura tuo siihen naurua ja iloa - aivan niin kuin heidän surumieliseen elämäänkin. Leffan tunnelmassa heijastuu siis hyvin onnistuneesti päähenkilöiden omat tunnelmat. Tästä lienee kiittäminen myös erittäin onnistuneita näyttelijävalintoja. Lost in Translation on siis mielestäni hyvä ja mielenkiintoinen elokuva, mutta en vieläkään ole sille ihan täysin myyty. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti katsomaan!



Kuvat: listal.com

No comments:

Post a Comment

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...