So every day you help her to realize what happened and you wait patiently for her to be okay with it... then you get her to fall in love with you again?

50 First Dates (2004) on romanttinen komedia Henry Rothista (Adam Sandler), joka on Havaijilla asusteleva naistenmies. Mies pyörittää turistinaisia minkä ehtii, kunnes törmää kauniiseen Lucyyn (Drew Barrymore) ravintola-aamiaisella. He ihastuvat toisiinsa ja sopivatkin uuden tapaamisen heti seuraavalle aamulle. Seuraavana aamuna Henryn yllätykseksi Lucy käyttäytyykin hyvin oudosti, ikään kuin hän ei muistaisi eilistä tapaamista ollenkaan. Ravintolan henkilökunta tietää kuitenkin kertoa, että Lucy sairastaa amnesiaa, eikä tosiaan muista eilistä päivää tai edes mennyttä vuotta! Henry yrittää silti sinnikkäästi valloittaa Lucyn, mutta se ei ole helppoa, kun tämän tulee saada joka päivä Lucy rakastumaan itseensä, täysin tuntemattomaan mieheen.

En välitä romanttisista komedioista, en voi sietää Rob Schneideria, Adam Sandler on monissa rooleissaan ihan liian rasittava ja Drew Barrymorenkin olemuksessa on usein jotain ärsyttävää. Niin. Miksi sitten tämä Aina eka kerta löytyy hyllystäni? Jonkin asteisesta muistinmenetyksestä voidaan ehkä puhua itsenikin kohdalla, sillä en todellakaan muistanut leffan viehätystä. Katselin leffan viime viikonloppuna ihan sen vuoksi, että voisin kirjoittaa ylös syyn miksi olen hankkinut tämän omakseni. Nyt taidan olla jo monta päivää myöhässä kirjoitukseni kanssa, sillä päällimmäisenä mielessäni ovat taas vaan ne ärsyttävyydet...

50 First Datesissa todellakin on oma ärsyttävä puolensa, kelaisin esimerkiksi mielihyvin kaikki ne Schneiderin osuudet yli. Sandler on myös osaksi rasittava, mutta lähinnä niissä kohtauksissa, joissa tämä esiintyy edellämainitun hemmon tai typerän työkaverinsa (joka muuten olisi voitu leikata koko leffasta pois) kanssa. Barrymore on onneksi oikeastaan vain herttainen koko leffan ajan, samoin tämän isää esittävä Blake Clark. Perinteisten romanttisten komedioiden joukosta tämä erottuu tuolla muistinmenetyksellä, joka onkin se puoli, mikä vetoaa itseeni tässä leffassa. Teemana muistinmenetys toki on hyvin käytetty idea elokuvissa, mutta tässä sitä taas lähestytään hieman eri kantilta. Lucy elää uudestaan ja uudestaan samaa päivää, vaikka koko muu maailma jatkaa elämää eteenpäin. Rakastava isä ja veli pitävät huolen, ettei mikään järkytä tätä ja juhlivat joka päivä tuolle ajankohdalle sattunutta syntymäpäivää. Nyt myös kuvioihin ilmestynyt Henry liittyy tukijoukkoihin tuoreilla ja kekseliäillä ideoillaan. Pidän elokuvan lopusta (jota en nyt viitsi tässä spoilata), missä tarinaa ei päätetä sillä helpoimmalla keinolla, vaikka se perinteisen onnellinen onkin. 50 First Dates on hyvin kevyttä katseltavaa, mutta siinä on myös tuo syvällisempikin puoli - jota tosin sitäkin lähestytään hyvin kevyellä otteella. Ja tämä puoli tekee elokuvasta ihan katsottavan niistä sen ärsyttävyyksistä huolimatta.

Kuvat: listal.com