Valitettavasti historiantuntemukseni on säälittävän huono ja kiroankin nykyään usein sitä, miksen voinut olla koulussa yhtään kiinnostuneempi historiasta. Onneksi elokuvat sivistää vähän silläkin saralla ja usein niiden jälkeen tulee luettua aiheista lisää ja näin saa pienen mielenkiintoisen historian oppitunnin. Vaikka tykkään lukeakin, niin kyllä historia menee paremmin päähän katseltuna kuin luettuna. Tämä Enemies of the People oli juuri sellainen tapaus, en tuntenut aihetta juurikaan etukäteen (joka tosin hieman häiritsi dokumenttia katsellessa), mutta nähtyäni sen ja jälkikäteen kulutettuani aikaa lukien lisää aiheesta, olen taas asteen tietoisempi näistäkin jutuista. Dokumentti olikin erittäin kiinnostava ja hyvin toteutettu. Sambath oli paikallinen mies, joka todella pääsi haastateltavien lähelle ja vuosien tutustumisen jälkeen sai heistä myös tekstiä irti. Katsojana tuntee yllättäen vähän ristiriitaisia tunteita katsellessa tappajien haastatteluita; tietää että juuri he ovat riistäneet julmilla tavoilla lukuisilta ihmisiltä hengen, mutta nyt näiden vanhojen miesten silmistä paistaa katumus ja suru.
Enemies of the People oli todella raaka, vaikka siinä ei varsinaista julmuutta näytettykään. Tietoisuus siitä, että paikalliset ihmiset peseytyvät siinä samassa pienessä lammessa, jonka pohjaan on upotettu lukuisia surmattuja ruumiita, on aika karmaiseva. Tappajat puhuvat siitä, kuinka he kokonaista perhettä tappaessaan valitsivat välillä ensin tapettavaksi perheen lapset ja toisinaan jättivät heidät viimeiseksi. Kun tappajan käsi väsyi, vaihtoi hän seuraavan kohdalla viiltämispaikan kurkusta niskaan. Veren hajusta oli mahdotonta päästä eroon. Dokumenttia katsellessa mieleen nousee karmaisevia mielikuvia. Huonoa sanottavaa tästä dokumentista en muuten löydä, mutta sen olisi ehkä voinut tiivistää yhteen tuntiin, sillä paikoitellen se tuntui vähän pitkitetyltä. Enemies of the People on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen dokumentti.
Kuvat: enemiesofthepeoplemovie.com
No comments:
Post a Comment