Movie Monday #28 - Iloinen yllätys

Movie Monday haastoi kertomaan elokuvasta, josta ei odottanut pitävänsä, mutta se olikin iloinen yllätys. Tämä nyt on tarina, jonka olen kertonut jo useampaan otteeseen täällä blogissakin, mutta en vaan voi valita mitään muuta elokuvaa vastaukseksi tähän. Menin aikoinaan katsomaan Sormuksen ritarit (2001) lähinnä sen takia, jotta voin haukkua sen. Olin yrittänyt lukea Taru sormusten herrasta -kirjaa pariinkiin kertaan ala-asteelta lähtien, mutta en vaan jaksanut lukea sitä. Yläasteella meidän luokalla oli pari kirjan melko fanaattista fania (+ äidinkielen opettaja), joille intin viimeiseen asti, että se kirja on vaan huono. Samaa inttämistä oli kotonakin. Olin lukiossa, kun tämä ensimmäinen leffa ilmestyi ja menin katsomaan sen tosiaan ihan sillä mielellä, että en tule tykkäämään siitä. Mutta niin, rakastuinkin leffaan jo sen ensihetkillä, tarina vei täysin mennessään ja leffaeväätkin jäivät syömättä, kun vain tuijotin sitä upeutta niin lumoutuneena. Loput kaksi osaa pääsin katsomaan ensi-iltaan Tennispalatsiin, kun kaverini jonotti meille yön yli lippuja. Ja nämä kaikki kolme elokuvaa kuuluvat yhä suurimpiin suosikkeihini. Iloinen yllätys on oikeastaan aika lievä ilmaisu sille, mitä koin. (Kyllä, kirjakin on nyt pariin otteeseen luettu ja kyllä, on se hyvä.)