I know you did send me back to the future. But I'm back! I'm back from the future.

Viime viikonloppuna tuli jälleen järjestettyä ystävän kanssa päivän kestävä leffaputki ja tällä kertaa katseluun valikoituikin kerrassaan mainio Paluu tulevaisuuteen -trilogia. Juuri tämä putki on ollut jo vuosia suunnitteilla ja odotimmekin sitä nyt aika innolla, nämä Robert Zemeckisin ohjaamat leffat kun ovat kuuluneet molempien suosikkeihin lapsuudesta lähtien.

Vaikka tämä onkin kaikille tuttua, niin lyhyesti juonesta: Ensimmäisessä osassa tiedemies Emmett "Doc" Brown (Christopher Lloyd) on kehittänyt DeLorean-autosta aikakoneen, jolla pystyy matkustamaan ajassa niin menneeseen kuin tulevaisuuteenkin. Docin ystävä Marty McFly (Michael J. Fox) päätyykin tuolla koneella vuoteen 1955. Marty törmää menneisyydessä vanhempiinsa ja onnistuu sotkeutumaan heidän rakkaustarinaansa, jolloin koko McFlyn perheen tulevaisuus on uhattuna. Toisessa osassa Marty matkustaa tulevaisuuteen, vuoteen 2015, pelastamaan oman poikansa kohtaloa. Palatessaan takaisin vuoteen 1985 onkin muodostunut vääristynyt rinnakkaistodellisuus, jota lähdetään korjailemaan jälleen vuoteen 1955. Kolmannessa osassa Marty saa kuulla, että Doc on matkannut vuoteen 1885, mutta on nyt vaarassa. Marty matkustaa perässä villiin länteen ja heidän pitää sen ajan välineillä tehdä paluu tulevaisuuteen. 

En oikein osaa sanoa näistä leffoista yhtään mitään järkevää tai kriittistä, koska ne tosiaan ovat olleet jo pari vuosikymmentä lempileffojeni joukossa. Trilogia pitää sisällään mahtavat seikkailuelokuvat, jotka on pullollaan kerrassaan nerokkaita ideoita ja loistavia hahmoja. Lapsena Marty oli suosikkihahmoni, mutta nykyään tykkään yhä enemmän niistä koomisemmista sivuhenkilöistä, kuten Martyn isä Georgesta (Crispin Glover) ja kiusantekijä Biffistä (Thomas F. Wilson), puhumattakaan Docista! Lapsuudessa mielestäni trilogian paras osa oli kakkonen, ihan vaan sen vuoden 2015 osuuden vuoksi. Siistiä päästä sitten joskus isona itsekin elämään tuota aikaa! Kirjoitinkin joskus 90-luvun alussa ala-asteella kouluun tulevaisuusaiheisen kirjoitelman oikeastaan kokonaan tähän leffaan perustuen. Ykkönen oli tietysti mielestäni myös erinomainen elokuva, mutta kolmosta pidin tuolloin itseasiassa vähän tylsänä. Nykyään paremmuusjärjestys taitaa mennä ihan leffanumeroinnin mukaisesti, mutta pidän kyllä kaikkia osia kerrassaan loistavina ja koko trilogiaa erinomaisena kokonaisuutena. Yksi hienoimpia leffakokemuksia ikinä oli päästä pari vuotta sitten katsomaan Paluu tulevaisuuteen ihan elokuvateatterissa muiden intoilijoiden seurassa.

Toisin kuin edellisen leffaputkipäivän elokuvia, tätä Paluu tulevaisuuteen -trilogiaa voin suositella erittäin lämpimästi katseltavaksi yhteen soittoon! Tuntimääräkin on hyvin inhimillinen (me katselimmekin näiden jälkeen vielä kolme elokuvaa lisää, heh) ja kyseessähän on elokuvaviihdettä parhaimmillaan.

Kuvat: listal.com

You think I'm crazy? Well, listen up, there's a storm coming like nothing you've ever seen, and not a one of you is prepared for it.

Take Shelter (2011) on Jeff Nicholsin ohjaama elokuva, joka kertoo perheellisestä Curtis-nimisestä miehestä (Michael Shannon), joka on alkanut yllättäen nähdä hyvin todentuntuisia painajaisunia ja näkyjä, joissa kaupunkiin on iskemässä suuri myrsky. Miehelle nämä näyt eivät ole kuitenkaan pelkästään unia, vaan sama tunnetila jatkuu hereillä ollessa. Curtis alkaakin kunnostaa pihallaan olevaa suojaa perheelleen ja kaikki muu jää toisarvoiseksi. Tunnetila on niin voimakas, että tämän on pakko noudattaa vaistoaan, vaikka läheiset yrittävät puhua järkeä ja mies itsekin epäröi, että onko hän vain seonnut.

Kävin katsomassa tämän Take Shelterin Rakkautta & Anarkiaa -festareilla, jotka siis kestävät ensi sunnuntaihin 30.9. asti. Take Shelter on melkoisen hidastempoinen elokuva, välillä jo vähän liiankin laahavan tuntuinen. Suurimmaksi osaksi kuitenkin pidin elokuvasta hyvinkin paljon, siinä oli monia erinomaisen kauhumaisia kohtauksia Curtisin unista ja näyistä. Tätä kauhumaisuutta korosti myös se, ettei katsojanakaan koskaan voinut olla varma siitä, että onko mies sekoamassa vai näkeekö tämä todellisia ennusteita jostakin pahasta. Michael Shannon tekee erinomaisen roolisuorituksen itsensä kyseenalaistavana Curtisina, samoin tämän vaimoa esittävä Jessica Chastain on ihan vakuuttava huolestuneena vaimona ja äitinä. Itselleni tuli itseasiassa leffaa katsoessa monesti sen tunnelmasta mieleen Jacob's Ladder (1990), vaikka näillä ei nyt mitään varsinaista yhtäläisyyttä olekaan. Leffa on myös näyttävän näköinen ja vaikka aluksi kritisoinkin sen laahaavuutta, tuntuivat nekin kohdat, joissa vaan kuvattiin Curtisin huolestunutta katsetta ihan tarpeellisilta. Monien muiden tapaan en erityisemmin kuitenkaan välittänyt leffan lopusta, mutta siitä en nyt viitsi kertoa enempiä. Joka tapauksessa Take Shelter oli erittäin mielenkiintoinen ja katsastamisen arvoinen elokuva, suosittelen!

Kuva: listal.com

100 Movie Facts About Me - Part XVI

Osa 16

76. Haluaisin päästä joskus ulkomaille jonnekin isoille film festeille. Esimerkiksi Ohiossa järjestettävä Cinema Wasteland on houkutellut jo pidemmän aikaa!

77. Katselin Tuntemattoman sotilaan (1955) ensimmäistä kertaa vuonna 2008. Lapsena välttelin sitä ihan tarkoituksellisesti, koska minua ärsytti, että se piti aina kerran vuodessa huudattaa täysillä. Päälle parikymppisenä koin sitten vihdoin olevani valmis katsomaan Tuntemattoman sotilaan ja olen muuten sen jälkeen itsekin katsonut sen joka vuosi.

78. Vaikka teenkin usein elokuvahankintoja, olen hyvin pihi (myös) elokuvaostoksissani. Harrastankin useimmiten aikamoista hintavertailua ennen kuin teen lopullisen ostopäätöksen.

79. Leffamittapuunani taitaa toimia se, että kuinka tylsä leffa on. Viihdyn nimittäin aika huononkin leffan parissa, kunhan se ei vaan ole tylsä! Huomaan tämän omissa arvosteluissani siten, että saatan kommentoida huonohkosta leffasta lopuksi, ettei se ainakaan ollut tylsä. (Niin ja tylsä ei sitten ole yhtä kuin hidastempoinen.)

80. Lapsuudessani silloisella kotipaikkakunnallani ei ollut ollenkaan elokuvavuokraamoa (ei siellä tosin vieläkään ole sellaista), joten kaikki vuokraamiset tehtiin R-Kioskin minikokoisesta valikoimasta. Vuokrasin tuolloin kuitenkin huomattavasti useammin leffoja kuin nykyään.

Osa 15 täällä

Kevin Smith Movies

Nyt voisi olla aika jonkinlaiselle loppukommentoinnille tuosta Kevin Smith -leffailusta. Katseltua tuli siis kaikki tämän ohjaamat elokuvat ilmestymisjärjestyksessään. Lupailin myös laittaa kaikki nämä leffat paremmuusjärjestykseen ja tässäpä se lyhyine perusteluineen. Leffan nimestä pääsee lukemaan ne varsinaiset arvosteluni.

1. Clerks.

Miehen ensimmäinen ja paras elokuva. Luultavasti tulee myös aina olemaan tämän paras leffa, ei voi mitään.

2. Clerks II

Olisin halunnut laittaa tämän ja alla olevan jaetulle kakkossijalle. Tämä on kerrassaan mainio jatko-osa loistavalle leffalle ja Randal vaan on (Jayn lisäksi) parhaita Kevin Smith -leffojen hahmoja.

3. Mallrats

Oikeastaan ainoa syy miksi tämä jäi kolmoseksi on Jeremy Londonin väsynyt suoritus. Muutoin aika huippu.

4. Dogma
Erittäin kekseliäs ja hauska leffa. En oikein osaa perustella tämän sijantia listalla, se kyllä on yksi Smithin parhaita, mutta en kuitenkaan pidä henkilökohtaisesti ihan niin paljon kuin edellisistä. Paljon silti.

5. Red State

Tämän leffan paikan kanssa arvoin kaikista pisimpään. Tykkään Red Statesta paljon, mutta on lähes mahdotonta vertailla sitä esim. jonkun Mallratsin kanssa. (Tämän kohdalla muistin taas miksi vihaan pistää leffoja paremmuusjärjestykseen.)

6. Jay and Silent Bob Strike Back

Hauska pätkä, jossa käytetään kivasti hyödyksi aiempia hahmoja ja viittauksia. Leffan alkukohtaus on ihan mahtava. Paikoitellen huumori on vähän liian tyhmää, josta tämä hieman alhaisempi sijoitus. Loistava leffa silti ja ylittihän tämä listalla kuitenkin alla olevankin.

7. Chasing Amy

Tiedän, että noin kaikkien mielestä tämän pitäisi ehdottomasti olla korkeammalla sijalla - ja niin sen varmaan pitäisikin. Lista kuitenkin perustuu ihan vaan omaan makuuni ja Chasing Amy ei ole henkilökohtaisia suosikkejani, vaikka toki pidän tästäkin.

8. Zack and Miri Make a Porno

Vaikka tämä olikin ihan hyvä leffa, on ihan selvää, ettei tämä yllä muiden Kevin Smith -komedioiden tasolle millään osa-alueellaan. Ei tällä listalla kahdeksaskaan sija ole huono.

9. Jersey Girl

Pysyn yhä kannassani, että tämä ei ole ollenkaan niin huono leffa, kun sen sanotaan olevan. Romanttiseksi komediaksi ihan hyvä, mutta sijoitus listalla näin alhaalla siksi, että en vaan itse erityisemmin välitä kyseisen genren leffoista.

10. Cop Out

Tällä listalla viimeisellä sijalla oleminen ei välttämättä tarkoita sitä, että kyseessä olisi huono elokuva. Mutta ei tämä kyllä hyväkään ollut.

Oli hauskaa katsella nämä kaikki peräkkäin, erityisesti nuo View Askewniverse -leffat, joissa on jonkinlaista jatkomoa ja toisiinsa yhdistyviä henkilöitä. Niin kivaa kun olikin, nyt kun nämä kaikki on painittu läpi, kieltämättä kiinnostaa katsella vaihteeksi jotakin aivan muuta. Näiden kaikkien elokuvien jälkeen minulla on Kevin Smithiä kohtaan on aika ristiriitaisia tunnelmia, mies osaa nimittäin olla aika ärsyttävä tapaus! Tässä rinnalla kun tuli katseltua, lueskeltua ja kuunneltua tavallista enemmän juttuja tästä ja olinkin jo jossain vaiheessa vakaasti sitä mieltä, etten pidä koko tyypistä yhtään. No oli miten oli, ainakin mies osaa tehdä erittäin viihdyttäviä leffoja! Miehellä on ilmeisesti tällä hetkellä tekeillä Hit Somebody -elokuva (jonka tilanteesta en tosin löydä oikein minkäänlaista tietoa), minkä jälkeen Smith onkin sanonut jäävänsä eläkkeelle elokuvien ohjaamisesta. Saa nähdä.

Nyt olisi muuten kiinnostavaa kuulla teiltä muiltakin jonkinlaista paremmuusjärjestystä, tai ihan muuten vaan mielipiteitä, Kevin Smith -leffoista!