Movie Monday #9 - Mikä fiilis!

Movie Monday:n haaste tällä viikolla oli kertoa elokuvasta, joka tuo aina mieleen jonkun tietyn hetken tai tunteen. Tuskin tulee yllätyksenä, mutta tämä on jälleen kerran erittäin vaikea valinta. Tällä kertaa niin päin, että en meinannut keksiä mitään elokuvaa mihin liittyisi joku erityinen muisto! (Jos tämä olisi musiikkihaaste, niin biisejä kyllä riittäisi...) On ehkä vielä liian aikaista sanoa näin tuoreesta kokemuksesta, mutta luulisin kuitenkin, että Splice (2009) tuo ikuisesti mieleeni yhden suurimman unelmani toteutumisen.

Parinkymmenen vuoden haaveilujen jälkeen pääsin vihdoin reilu vuosi sitten käymään New Yorkissa ystäväni Isilrahin kanssa. Käytiin katsomassa Times Squaren nurkilla olevassa AMC Empire 25 -leffateatterissa Splice samana päivänä, kun oltiin käyty myös vapaudenpatsaalla. Vapaudenpatsaan näkeminen nenän edessä oli niin hienoa, että se hetki pyöri leffankin aikana aina välillä mielessä. Ja muutenkin se tosiasia, että siinä sitä istuskeltiin elokuvateatterissa unelmien kaupungissa. En ole vielä nähnyt Splicea uudestaan, mutta uskoisin sen tuovan mieleen sen hienon fiiliksen, mikä siellä teatterissa istuskellessa oli.

(Itse elokuvasta kertova juttuni luettavissa täällä.)

I'm ready for my close-up.

Sunset Blvd. (1950) on Billy Wilderin ohjaama klasikkoelokuva Hollywoodin elokuvateollisuudesta. Norma Desmond (Gloria Swanson) on ollut mykkäelokuvatähti, mutta äänielokuvien tultua tämän suosio on hiipunut. Nyt hän asuu hovimestarinsa (Erich von Stroheim) kanssa isossa talossa erakoituneena. Eräänä päivänä paikalle saapuu rahaongelmainen elokuvakäsikirjoittaja Joe Gillis (William Holden), jonka Norma saa houkuteltua suurella palkkiolla viimeistelemään hänelle käsikirjoitusta. Pian Joe huomaa, että Norma on tähän vähän liiankin kiintynyt ja muutenkaan entiselle tähdellä ei tunnu olevan kaikki kunnossa.

Olen nähnyt Sunset Boulevardin joskus aiemminkin, joskus lapsena, jolloin en osannut vielä arvostaa tätä tarpeeksi. Kyseessähän on ihan mestariteos. Se alkaa upeasti, päättyy vielä hienommin ja näyttää mahtavalta koko pituutensa ajan. Aihe, jota Sunset Blvd. käsittelee on yhä nykypäivää. Vanhat tähdet unohtuvat helposti kun uusia syttyy. Miten usein nykyäänkin saa lukea vanhempien (nais)näyttelijöiden vaikeuksista saada hyviä rooleja, vaikka hetki sitten he olivat kuumimpia saaliita suuriin Hollywood-leffoihin. Mielenkiintoista on myös se, että Normaa näyttelevä Gloria Swanson on itse ollut mykkäelokuvatähti ja tämän omat kokemukset varmasti toi suoritukseen oman lisänsä. Eniten pidän tämän elokuvan hienosta tunnelmasta. Vaikka kyseessä ei ole kauhuleffa, on siinä muutamia hyvin kauhuleffamaisiakin kohtauksia. Yksi ihan mahtava kohtaus on sellainen, kun Joe saapuu huoneeseen, jossa hovimestari Max soittaa urkuja valkoisilla hansikkaillaan. Sunset Blvd. on näyttävä elokuva ja upea kokonaisuus, ei voi kuin suositella.

Kuva: weheartit.com

MovieMonday #8 - Lapsuuden sankarille

Movie Monday ja haasteena kertoa lapsuuden vaikuttavista elokuvista. Vähän aiheeseen liipaten, kirjoitin tuossa jonkun aikaa sitten varhaislapsuuden suosikkileffoista täällä.

En mitenkään muista mikä olisi ollut se yksi elokuva, mikä sai alunperin innostumaan elokuvista. Olen aina katsellut leffoja paljon! Haluaisin vastata tähän jotakin suurta ja syvällistä; sellaisen elokuvan mikä muokkasi itseäni ihmisenä ja elokuvankatsojana jne., mutta en vaan keksi sellaista ainakaan tähän hätään. Valitsen nyt lapsuudesta elokuvat, joiden parhaita heittoja käytän nykypäivänäkin eniten ja jotka osasin aikoinaan lähes ulkoa. Leffat, joiden ansiosta löysin ala-asteella parhaan ystäväni, kun huomattiin välitunnilla, että molemmat osataan ne ulkoa. Sen jälkeen toisteltiinkin aina näiden leffojen repliikkejä vuorotellen.

Ace Venturat! Näin alunperin ensin kakkososan leffateatterissa ja vähän myöhemmin ykkösen, joten kakkonen on jäänyt tärkeämpänä mieleen - ja osaan sen paremmin. Ace Venturan takia Jim Carrey hyppäsi lempinäyttelijäkseni moneksi vuodeksi. Niin ja lähtemätön vaikutus on tosiaan todistettavissa ainakin sillä, että Ace Ventura -leffoista on jäänyt eniten juttuja elämään puheisiini ja eleisiini. "Yummy!" "Like a glove!" "Yes Satan?" "Reeeally?" "Nobody wants to play with me!" "Where is the bat?" "Lo-oo-ser" "All righty then!" Plus ne kaikki, joita ei pysty edes kirjoittamaan. Kuten sormien näpsäytys + kielen päristys. Tai autossa heiluminen, vaikka tie on tasainen. Kyllä te tiedätte.

DVDs

Tuntuu vähän ulkopuoliselta elokuvamaailmassa tällä hetkellä, kun kaikkialla on vaan juttua uusimmasta Harry Potter -elokuvasta. Itsehän en siis ole nähnyt edes sitä ihan ensimmäistä leffaa ihan kokonaan.

Jouduin jälleen kävelemään leffaosaston ohi ja silmät harhailivat mielenkiintoiseen dvd-boksiin: Best of Science Fiction. Oletin sen sisältävän vähän eri leffoja, ja boksin nimestä voidaankin olla montaa mieltä, mutta joka tapauksessa sisältö oli varsin kiinnostava. Hieman yli 15 euron hinta ei ollut paha kuudesta leffasta ja jokainen leffa on omassa erillisessä kotelossaan (saa hyllyyn aakkosjärjestykseen). Sisältö:

The Fog (1980) - Nähty

(+ audio commentary)

The Thing (1982) - Nähty

(+ making of, audio commentary, valokuvia, leikattuja kohtia...)

Total Recall (1990) - Nähty

(ei ekstraa)

Terminator 2: Judgment Day (1991) - Nähty

(+ making of, haastatteluja...)

Twelve Monkeys (1995) - Näkemättä

(+ making of, audio commentary...)

The Chronicles of Riddick (2004) - Näkemättä

(+ virtuaaliopas, demopeli, esittelyjä...)