Sep 18, 2013

What was it your mate said again? Oh, yeah: that's not a knife, THIS is a knife!

Roadtrip-aiheisista elokuvista ensimmäinen sai olla tositapahtumiin perustuva kauhuelokuva Wolf Creek (2005). Liz (Cassandra Magrath), Kristy (Kestie Morassi) ja Ben (Nathan Phillips) ovat matkanneet pitkän matkan autollaan ihmettelemään Australian luonnonpuistossa sijaitsevaa Wolf Creek -kraateria. Palattuaan pitkältä kävelyretkeltään ovatkin heidän kellot pysähtyneet, eikä auto suostu enää käynnistymään. He ovat keskellä ei mitään ja mielessä pyörivät legendat alueen yliluonnollisuudesta. Onneksi paikalle kuitenkin sattuu Mick (John Jarratt) rekkansa kanssa, joka lupaa korjata heidän auton pihassaan. Ikuisuudelta tuntuvan ajomatkan jälkeen he ovat vihdoin perillä Mickin luona, jossa miehestä selviääkin vähän ikävämpi puoli.


Wolf Creekin tosiaan sanotaan perustuvan tositapahtumiin, mutta se on oikeastaan ideoitu useammasta Australiassa tapahtuneesta katoamisesta/kaappauksesta, eikä perustu vain yhteen tiettyyn juttuun. Tämä elokuvan hahmot ovat fiktiivisiä. Olen nähnyt kerran aiemminkin tämän leffan ja oli jäänyt mieleeni tosi laadukkaana kauhuna. Ei se nyt ollut ihan niin hyvä kun muistin, mutta kyllä sitä oli ihan kiva katsella. Wolf Creekin suurin vika on oikeastaan se, että sen idea on niin monesti nähty. Toinen asia, mikä tässä tökkii, on turhan pitkä alkuosuus. Leffan ensimmäinen puolituntinen tuntuu olevan aivan turha, siinä näytetään näitä nuoria bilettämässä rannassa ennen kuin he lähtevät matkaan ja avataan vähän heidän keskinäisiä välejä. Tämän olisi voinut mielestäni tiivistää huomattavasti lyhyemmäksikin, itseasiassa elokuva olisi voinut alkaa siitä kun porukka lähti autolla liikenteeseen. Toki sitä rauhallista, mutta hieman uhkaavaa, tunnelmaa piti rakentaa jonkin aikaa, mutta mielestäni sen olisi voinut tehdä lyhyemmin tai sitten mielummin siellä kraaterin luona kuin epäolennaisten hahmojen kanssa juhlimassa.


Tunnelman kanssa elokuvassa kuitenkin pelattiin onnistuneesti, pidin erityisesti kohdasta, jossa siitä vähän uhkaavasta tunnelmasta siirryttiin hetkellisesti aika seesteiseenkin hetkeen ja naps vain tilanteen todellinen kauhu kävi ilmi. Wolf Creek onnistuu myös siinä, että kaikki sen hahmot tuntuvat todella aidoilta ja oikeilta henkilöiltä. Tämä taas sai tapahtumat tuntumaan karmaisevemmalta, tietysti vielä tiedostaen sen, että tapahtumat olivat todellisuuteen pohjautuvia. Tätä elokuvaa hehkutellaan/kauhistellaan lähinnä sen inhottavuudella ja verisyydellä, mutta omasta mielestäni tämä ei erityisemmin erotu joukosta niiden vuoksi (onhan noita monia muita paljon julmempiakin elokuvia), mutta sen hyviä puolia ovat juuri nämä onnistuneet hahmot ja toimiva tunnelma. Wolf Creek on siis ihan ok kauhuelokuva, mutta idealtaan turhan nähty, eikä se oikein erotu monien muiden samankaltaisten leffojen joukosta. Tulevaa roadtrippiä ajatellen tämä oli varsin mainiota katsottavaa, sitä odotellessa kun oma auto hajoaa keskellä Kalifornian erämaata ja joku ystävällinen heinähattu saapuu auttamaan..!

2 comments:

  1. Olikos tämä nyt se leffa, jota itse Quentin Tarantinokin (muka) suosittelee katsottavaksi?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinkö, en ollut kuullutkaan! Vaikka tämä ei tosiaan mikään huono ole, niin en ihan ymmärrä ihmisten suuria hehkutuksia.

      Delete

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...