Jun 20, 2011

Movie Monday #4 - Itkupilli

Movie Monday haastoi kertomaan itkettävästä elokuvasta. Itseasiassa en itke oikein koskaan leffoille. Joskus nuorempana en voinut edes ymmärtää niitä, jotka itkeä tihrusti mitä oudoimmille asioille elokuvissa, mutta nyt olen jo onnistunut löytämään varman itkettäjän itsellenikin. Mitä sitten jos pariskunta joutuu eroamaan, puoliso kuolee, lapset kuolee, vanhemmat kuolee ja talo palaa. Mutta jos mennään koskemaan koiraan, sitten voin luvata itkeväni. Onnistun itkemään vaikka suloisille koiranpentuvideoille YouTubessa, mitään pahaa ei edes tarvitse tapahtua. Taustatietona: itselläni ei ole koskaan ollut mitään lemmikkiä, haluaisin, mutta en voi hankkia. Pahimmat itkettäjäleffat olen katsonut itseasiassa tässä kuluneen vuoden aikana ja ne olivat Marley & Me (2008) ja Hachiko (2009). Molemmat olen katsonut omalta kotisohvalta, joten elokuvateatteri-itkut on vieläkin kokematta.


Marley & Me pääsi vähän yllättämään siitäkin huolimatta, että olin jo lukenut monia arvosteluja kuinka se on pahin itkettäjä ikinä. Oletin sen olevan vain typerä romanttinen komedia, jossa itketään kun meinaa tulla ero tai jotain. En olettanut koiran olevan oikeastaan pääosassa, jota se todella oli. En alkanut itkeä siinä vaiheessa kun asiat alkoivat mennä huonosti, vaan itkin jo ensimetreillä. Ja välissä. Ja leffan lopussa. Ja sen loputtua. Se oli aikamoista, kun itki sen pari tuntia lähes lakkaamatta. Leffan loputtua olin itsekin melkoisen loppu!


Hachikoon osasin suhtautua jo etukäteen niin, että nyt itketään. Ja niin itkettiinkin, ei tosin ihan niin jatkuvalla syötöllä kun Marley & Me:lle, mutta ihan kiitettävästi joo. Pidin Hachikosta enemmän elokuvana, onhan se melko uskomaton tarina. Mutta itketyksen ykköspystin saa omalla kohdallani ehdottomasti Marley & Me.

5 comments:

  1. Minä olin nuorempana samanlainen, en itkenyt oikeastaan koskaan elokuvissa. Nyt vanhemmiten hanat aukeaa pienestäkin ;-)

    Jännä kuulla, että Marley & Me on niin monelle itkupuristin. Kyllä minä sen elokuvan jälkeen mietin, että juu'u, varsinainen komedia.

    Hachikoon osasi jotenkin suhtautua eri tavalla, joten se ei ollut niin "paha" kuin Marley.

    ReplyDelete
  2. Uh, kaikki eläinelokuvat on just näitä. Hachiko oli supersymppis! Gerekin ihan jees taas vaihteeksi, äijähän onkin jo aika vanha!

    ReplyDelete
  3. Marley on kyllä paha, meinasin valita tämän itsekin mutta Päivi kerkesi ensin ;O) Koiraihmisenä tämä oli alusta loppuun yhtä vollotusta...

    ReplyDelete
  4. Joo-o, ei varmaan tarvitse katsoa kumpaakaan. Hachikon trailerissaki kävi jo niin kovin itkettämään, että ei varmaan edes kannata xD

    ReplyDelete
  5. Päivi, joo saa nähdä mille kaikelle itken jo muutaman vuoden päästä, kun nytkin alkaa lipsua ;)

    5splitreel, mä en oikein ole koskaan välittänyt Gerestä, mutta Hachikossa se oli ihan kiva!

    Ursula, olisikin kiva tietää herättääkö esim. nämä leffat mitään tunteita ei-koiraihmisissä. :P

    Isilrah, no tiedät mitä valita katseltavaksi jos kaipaat vähän itkua ;)

    ReplyDelete

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...