Don't you wonder where she is, I mean, she's gotta be somewhere, right?

Kävin viikonloppuna istumassa neljän elokuvan näytöksissä Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestareilla ja ensimmäinen niistä oli Gregg Arakin White Bird in a Blizzard (2014). Vuonna 1988 teini-ikäisen Katin (Shailene Woodley) äiti Eve (Eva Green) yhtäkkiä katoaa täysin jälkiä jättämättä. Tukea tytölle tarjoaa isä ja parhaat ystävät, mutta Katin poikaystävä Phil (Shiloh Fernandez) vaikuttaa etäiseltä ja Kat aloittaakin suhteen reilusti vanhemman poliisin kanssa. Kat käsittelee äitinsä katoamista oudoissa unissaan ja tämä käy myös juttelemassa psykologin luona. Vuonna 1992 muualle opiskelemaan lähtenyt Kat palaa lomalla käymään taas kotinurkillaan ja äidin outo katoaminen palaa jälleen ajatuksiin.

Jos pitäisi mainita yksi ohjaaja, joka edustaa minulle Rakkautta & Anarkiaa -elokuvia, vastaukseni olisi ehdottomasti tämänkin ohjannut Gregg Araki. Jo kauan ennen kun pääsin itse käymään näillä festareilla, katselin Arakin leffaa miettien, että minäkin tahdon elokuvateatteriin katsomaan tällaisia omituisia elokuvia! Kyseinen pätkähän oli tietysti The Doom Generation (1995), jonka ostin divarista joskus 90-luvun loppupuolella. Reilut 10 vuotta myöhemmin sitten pääsinkin kokemaan Arakin elokuvan R&A:n valkokankaalta, tuolloinen elokuva oli Kaboom (2010). Olikin siis ilmiselvä valinta jälleen mahdollisuuden tullen mennä katsomaan tämä Arakin tuorein elokuva. En nyt tiedä muistuttiko tämä varsinaisesti kumpaakaan edellä mainittua pätkää, mutta pidin kyllä tästäkin elokuvasta. Siinä oli kiinnostava tarina ja hyvät hahmot, itse myös nautin ihan vain siitä aikakaudesta mihin elokuva ajoittui. Kaikki vaate- ja kampaus-, musiikki- ja sisustusvalinnat olivat mielenkiintoista seurattavaa niin 80-luvun lopun kuin 90-luvun alun osioissa ja yksityiskohtia olikin mukavan paljon! Näitä aikakauden valintoja korosti myös se, että Eve-äidin tyyli oli suoraan 50-luvun kotiäideiltä kopioitu. White Bird in a Blizzard oli elokuvana aika trillerimäinen niiltä osin, kun siinä yritettiin selvittää kadonneen äidin kohtaloa, mutta se oli myös suureksi osaksi Katin kasvutarina erikoisen äidin kasvattamasta lapsesta äitinsä menettäneeksi teiniksi ja sitten nuoreksi aikuiseksi. White Bird in a Blizzard muuten perustuu Laura Kasischken kirjaan, jota en ole lukenut, mutta olisi kyllä hauska tietää miten paljon tässä oli Arakin omia lisäilyjä, sillä erityisesti leffan loppu oli hyvinkin arakimainen... Joka tapauksessa kyseessä on viihdyttävä ja kiinnostava elokuva!