The Banger Sisters (2002) kertoo kahdesta jo keski-ikäiseksi varttuneesta entisestä bändäritytöistä. Suzette (Goldie Hawn) on jäänyt vanhoille nurkille Sunset Stripille baarityöntekijäksi, mutta saakin sopimattoman käytöksen vuoksi potkut. Puoliksi rahan vuoksi ja puoliksi ystävän kaipuun vuoksi tämä päättää matkustaa nyt perheellisen ja rikkaasti elävän vanhan bändäritoverinsa Vinnien (Susan Sarandon) luokse Phoenexiin. Matkan varrella Suzette ottaa bensarahoja vastaan kyytiinsä hermoilevan, isälleen kostoa suunnittelevan, Harryn (Geoffrey Rush). Vinnien tapaaminen ei onnistu ihan suunnitellusti, sillä tämä hienostunut rouva ei ole kertonut villistä menneisyydestään perheelleen, eikä pidä Suzettea toivottuna vieraana. Pikkuhiljaa vanhat kaverukset kuitenkin löytävät jälleen yhteyden.
Olen viime aikoina jumittanut vähän samassa aiheessa niin leffoissa kuin kirjoissakin, katselin viikolla jälleen kerran yhden lempielokuvistani Almost Famousin (josta arvostelu täällä) ja siitä inspiroituneena luin vihdoinkin liian pitkään kirjahyllyssäni lukuvuoroaan odottaneen Pamela Des Barresin Let's Spend the Night Together -kirjan. Sitten muistin tämän Kerran bändäri - aina bändäri -elokuvan, jota en ole nähnyt moneen vuoteen. Tämä ei ole mikään kovin kummoinen elokuva, mutta siinä on jotain sellaista, joka saa minut pitämään siitä ja katsomaan aina uudestaankin. Ensiksi pitää mainita hyvät näyttelijät, sekä Goldie Hawn että Susan Sarandon ovat taitavia näyttelijöitä ja sopivat näihin rooleihinsa mainiosti. Sarandon on hyvin aidon oloinen tiukkapipoisena tätinä ja toisaalta taas juuri sopivan kömpelön näköinen löytäessään uudestaan vuosien jälkeen villin puolen itsestään. Hawn taas on hyvin uskottava nuoruuteensa juuttunut muusikoille rakkautta jakanut hippityttö ja tätä on suorastaan vaikea olla miettimättä Almost Famousin Penny Lanena (jota Hawnin tytär Kate Hudson esittää) vuosikymmeniä myöhemmin. Tämä Banger Sisters on muuten jäänyt Goldie Hawnin (ainakin toistaiseksi) viimeiseksi elokuvaksi.
Toiseksi koen mielenkiintoiseksi sen miten tässä kuvastetaan, että millaisia näistä takavuosien bändäreistä vanhemmiten on voinut tulla. Näillä aikoinaan samanlaista elämää eläneille on kuitenkin tullut nuoruuden jälkeen keskenään hyvin erilaiset tulevaisuudet. Vastaavanlaisia elokuvia löytyy ehkä hieman paremmin rokkielämää eläneistä mieskaveruksista. Kolmantena ja tärkeinpänä puolena pidänkin sitä, että tässä elokuvassa ei olla sillä kannalla, että nuoruudessaan jumittavalla Suzettella automaattisesti menisi huonommin. En nimittäin tykkää tämän tyyppisissä leffoista siitä, että niissä se onnellinen loppu on useimmiten sellainen, että se ikuista nuoruutta elävä ihminen lopulta asettuu ja jakkupukuistuu. Miksi niin pitäisi aina käydä? Pidän tässä leffassa siitä, että sen opetus enemmänkin on se, että vaikka aikuistuu ja perheellistyy, niin omaa itseään ei kannata kadottaa. Leffan näyttelijät ovat siis oikein hyvät ja samoin tarina, mutta toteutuksessa olisi ollut parantamisen varaa. Pitäisin tästä varmaan enemmän, jos se olisi enemmän draama ja vähemmän komedia. Siinä olisi voitu keskittyä kertomaan vähän enemmän siitä, että mitä niiden väliin jääneiden parinkymmenen vuoden aikana näille naisille on tapahtunut. The Banger Sisters on kuitenkin ihan kiva kevyt draama-/komediaelokuva vanhoista ystävistä, jotka vuosien jälkeen löytävät toisensa uudestaan.
Toiseksi koen mielenkiintoiseksi sen miten tässä kuvastetaan, että millaisia näistä takavuosien bändäreistä vanhemmiten on voinut tulla. Näillä aikoinaan samanlaista elämää eläneille on kuitenkin tullut nuoruuden jälkeen keskenään hyvin erilaiset tulevaisuudet. Vastaavanlaisia elokuvia löytyy ehkä hieman paremmin rokkielämää eläneistä mieskaveruksista. Kolmantena ja tärkeinpänä puolena pidänkin sitä, että tässä elokuvassa ei olla sillä kannalla, että nuoruudessaan jumittavalla Suzettella automaattisesti menisi huonommin. En nimittäin tykkää tämän tyyppisissä leffoista siitä, että niissä se onnellinen loppu on useimmiten sellainen, että se ikuista nuoruutta elävä ihminen lopulta asettuu ja jakkupukuistuu. Miksi niin pitäisi aina käydä? Pidän tässä leffassa siitä, että sen opetus enemmänkin on se, että vaikka aikuistuu ja perheellistyy, niin omaa itseään ei kannata kadottaa. Leffan näyttelijät ovat siis oikein hyvät ja samoin tarina, mutta toteutuksessa olisi ollut parantamisen varaa. Pitäisin tästä varmaan enemmän, jos se olisi enemmän draama ja vähemmän komedia. Siinä olisi voitu keskittyä kertomaan vähän enemmän siitä, että mitä niiden väliin jääneiden parinkymmenen vuoden aikana näille naisille on tapahtunut. The Banger Sisters on kuitenkin ihan kiva kevyt draama-/komediaelokuva vanhoista ystävistä, jotka vuosien jälkeen löytävät toisensa uudestaan.
No comments:
Post a Comment