Boyhood (2014) on
Richard Linklaterin elokuva, jota on kuvattu 12 vuoden ajan vähän kerrallaan. Se kertoo yhden pojan, Masonin (
Ellar Coltrane), tarinaa tämän varttuessa 5-vuotiaasta pojasta nuoreksi mieheksi. Mason asuu äitinsä (
Patricia Arquette) ja siskonsa Samanthan (
Lorelei Linklater) kanssa. Viikonloppuisin he tapaavat myös isäänsä (
Ethan Hawke), joka on ollut poissa kuvioista, mutta asuu taas lähellä. Vuosien varrella Masonin kasvaessa maisemat ja kaverit vaihtuvat tämän ympärillä.
Richard Linklater on tehnyt useammankin hyvän elokuvan, joista parhaimmat ovat tosin ilmestyneet jo 90-luvun alkupuolella (mahtavat
Before Sunrise ja
Dazed and Confused), mutta miehen nimi herättää minussa aina positiivisia mielikuvia. Ilokseni sainkin huomata, että Linklaterilta oli tämän vuoden Rakkautta & Anarkiaa -festareilla näytillä uusi elokuva. Olin hankkimassa siihen lippua noin 10 minuuttia myynnin alettua ja hämmästyksekseni sain huomata, että se olikin myyty loppuun! Tämän jälkeen selvitin vähän taustoja tästä Boyhoodista ja selvisi sekin, mikä houkuttelee ihmisiä katsomaan sitä. Elokuvan hienoushan on tuo fakta, että leffaa on tosiaan kuvattu 12 vuotta samoilla näyttelijöillä, joka vuosi hieman materiaalia lisäten. Toimivan tästä ideasta tekee se, että elokuva on ihan saumattoman oloinen, se ei tunnu yhtään yhteenliimatulta, vaikka sitähän se juuri on! Se on pystytty yhdistämään niin, että ajan kulumisen näkee ihmisten muuttuvista hiustyyleistä, kehoista ja kasvoista, eikä näitä muutoksia ole tehty millään meikeillä ja muilla vippaskonsteilla. Ajan kuluminen ja muuttuminen on tässä todellista totta. Esimerkiksi ihan alkumetreillä näkyvä Patricia Arquette oli niin nuoren näköinen, että siinä vaiheessa todella tajusi sen, että nyt en katsokaan ihan tuoretta elokuvaa. Mutta sitten elokuvan loppupuolella katsoinkin taas tuoretta elokuvaa! On se ihmeellistä.
Jotkut ovat kritisoineet Boyhoodia sen vuoksi, ettei siinä tapahdu mitään. Tottahan se on, ei tässä elokuvassa varsinaisesti tapahdu hirveästi mitään. Se kuvaa aika tavallisen pojan elämää tämän lapsuudesta nuoruuteen ja varhaiseen aikuisuuteen. Omasta mielestäni koko elokuva olisi mennytkin pilalle, jos siihen olisi yritetty lisätä jotain suuria käänteitä ja yllätyksiä. Se toimi juuri näin. (Kuten myös vaikka se Before Sunrise, jota kritisoidaan siitä, että siinä ei tapahdu mitään muuta kuin kahden ihmisen keskustelua. Sehän se taika juuri onkin!) Vaikka Boyhood kesti lähes kolme tuntia, se ei missään vaiheessa pitkästyttänyt, vaan piti tiukasti otteessaan. Se oli koko ajan mielenkiintoinen ja tuntui hyvin aidolta, ihan kuin olisi saanut seurata todellista elämää 12 vuoden ajan kasvavan pojan näkökulmasta. Pidän muutenkin tämän tyyppisistä kasvukertomuksista ja tässä sen kasvun pystyi vieläpä oikeasti konkreettisesti näkemään. Pääosien näyttelijät olivat myös toimivia valintoja, Arquette ja Hawke olivat oikein hyviä kasvavina vanhempina, joissa myös tapahtui näkyvää muutosta (enkä tarkoita pelkästään ulkoisia muutoksia). Ohjaaja Linklaterin Lorelei-tytär ei ollut suosikkini, mutta tämäkin kuitenkin hyvin aidon tuntuinen. Masonia esittänyt Ellar Coltrane oli taas mielestäni aika erinomainen valinta, vaikka vaikeahan se on ollut nähdä pikkupojasta millainen tästä kasvaa vanhempana. Uskonkin että Coltranen oma persoona on myös muokannut aika paljon Masonia matkan varrella. Niin ja hienoa, että nämä kaikki ovat jaksaneet pysyä projektissa noin pitkään mukana! Suurin kunnia kuuluu tietysti Richard Linklaterille, joka on luonut ja toteuttanut näin hienon kokonaisuuden vuosien varrella. Boyhood hyppäsi suosikkieni joukkoon kertaheitolla.
