You'll float down here. We all float down here. Yes, we do!

Halloweenin kauhuputken saa aloittaa tänä vuonna itse Pennywise, eli käsittelyyn pääsee Stephen Kingin kirjaan perustuva uusi elokuva It (2017) ja siinä samassa hieman myös minisarja It (1990). On vuosi 1989 ja Derryn kaupungissa on alkanut kadota lapsia yksi toisensa jälkeen. Yhden kadonneen lapsen isoveli Bill (Jaeden Lieberher) alkaa koulukiusatun kaveriporukkansa kanssa selvittää tapausta. Pian heille selviääkin, että jotenkin tähän kaikkeen liittyy paha klovni nimeltään Pennywise (Bill Skarsgård). 

Olen aina pitänyt niin tuosta minisarjasta kuin Kingin kirjasta. Minisarja on tullut katseltua lukuisia kertoja vuosien varrella ja halusin nytkin katsoa sen juuri ennen tämän uusintaversion näkemistä. Kirjakin oli tavoitteena lukea vielä uudestaan, mutta se jäi kesken, sillä en enää malttanut odottaa leffan näkemistä. Tuossa vanhassa minisarjassa on erittäin hieno tunnelma ja Tim Curry on ihan mahtava Pennywisena. Myöskin lapsinäyttelijät ovat päteviä ja heillä toimii hyvin kemiat yhteen, paremmin kuin aikuishahmoilla sarjan toisessa osassa (joka on muutenkin heikompi osa). Monille tuo vanha It ja Pennywise ovat aiheuttaneet myös kunnon pellekammon, vaikka itse en olekaan kokenut sitä pelottavana. Mutta kyllähän se sirkusmusiikki ja Pennywisen hymy on aika hyytävä yhdistelmä ja saa aina perhoset lepattelemaan vatsassa. Kun kuulin, että tästä on uusi versio tekeillä, en oikein tiennyt mitä mieltä olisin siitä. Olin myöskin hieman hämilläni siitä, ettei oikein missään mainittu, että kyseessä on ns. uusintaversio. Joltain radiokanavalta kuulin kun toinen juontaja kertoi juonikuvausta ja toinen sitten kommentoi, että tämä ideahan kuulostaa jotenkin tutulta. No oho. 

Hyllyssäni on yhä nämä molemmat, koska tämä on aina vain yhtä hyvä läppä.

Olin aika hyvin pyrkinyt välttelemään kaikkia mahdollisia arvosteluja uudesta It-elokuvasta (spoilereiden pelossa) ja minulle tulikin vähän yllätyksenä, että tässä versiossa koko leffan reilun parituntisen ajan siinä seikkailivat lapsihahmot. Sekä kirjassa että minisarjassa on siis kaksi osiota, joissa samat hahmot tapaavat uudestaan aikuisina noin 30 vuotta myöhemmin. Muutenkaan tämän uuden leffan juoni ei täysin noudata kirjan/sarjan tarinaa, eikä se ole varsinainen remake. Tässä eletään siis vuotta 1989 ja kaikki olikin tehty ihanan kasariksi pieniä yksityiskohtia myöten. Pakostikin tästä tyylistä tuli myös mieleen Netflixin erinomainen sarja Stranger Things, sillä tuo kasarifiilis oli niin samanlainen ja olihan tässä (ainakin) yksi sama näyttelijäpoikakin. Hassua kyllä taas se vanhan It-sarjan kasaritunnelma oli hyvin erilainen, vaikka se onkin aidosti tehty juuri 80-90-luvun vaihteessa. (Toki siinä taas tuo lapsuuden osuus ajoittui 60-luvulle.) Muutenkin fiilis tässä oli aika erilainen kuin minisarjassa, tässä uudessa versiossa pelattiin enemmän säikyttelyllä ja paikoin myös goreilulla. Uuden leffan musiikit eivät muuten jääneet sitten millään tapaa mieleen, kun taas vanhan version soundstrack on kerrassaan mainio.

Skarsgårdin kauhupelle Pennywise oli periaatteessa ihan hyvä ja aika pelottavakin hahmo, mutta se jäi vähän etäiseksi ja persoonattomaksi - toisin kuin Tim Curryn esittämä Pennywise. Lapsilla oli tässä uudessakin versiossa hyvää seikkailuhenkeä ja näyttelijöiden kemiat toimivat hyvin yhteen. Mielestäni uuden elokuvan paras puoli olikin oikeastaan enemmänkin sen draamaosuus, jossa loisti erityisesti kaveriporukan ainoa tyttö Beverly (Sophia Lillis), jolla oli vaikeuksia niin kamalan isänsä kanssa kuin koulun suosittujen tyttöjen kanssa. Uusi It oli siis periaatteessa ihan toimiva elokuva, siinä ei varsinaisesti ollut mitään suurta vikaa. Olihan siinä tosiaan sitä kasarifiilistä, hyvää draamaa ja se oli myös paikoin visuualisesti hieno. En vain itse erityisemmin välittänyt sen tyylistä juuri kauhun suhteen, tietokone-efekteillä tehdyt veriroiskinnat tekivät siitä feikimmän näköisen kuin 30 vuotta aikaisemmin tehdyt tehosteet. Myöskin Pennywisen muuntautuminen oli turhan tehdyn näköinen - ja pakko se on taas verrata edeltäjäänsä, jossa hyvin pienillä jutuilla oli saatu Pennywise muuttumaan iloisesta pellestä pelottavaksi pelleksi. Ehkä omasta mielestäni uuden It:in suurin ongelma olikin juuri sen suurieleinen nykyaikaisuus erikoistehosteineen, joka vei sitä hienoa tunnelmaa, joka aiemmassa versiossa (sekä tietysti kirjassa) oli. Moni muu ylistää tätä uutta leffaa melkoisesti, joten suosittelen itse kokeilemaan miltä se maistuu!

DVDs

Otetaan esittelyyn muutama poiminta kesän aikana tehdyistä leffahankinnoista.

Tämän kuvan kaikki leffat ovat löytöjä kirppikseltä. Kuvassa ensimmäisenä on The Golden Child (1986), jota en ole edes nähnyt, mutta jostain syystä törmäsin tähän toistuvasti vähän jokaisella kirppiksellä, niin lopulta päädyin sitten ostamaankin sen. Don't Tell Mom the Babysitter's Dead (1991) ja Fletch (1985) tuli katsottua aika hiljattain, mutta en ole varma, olinko nähnyt niitäkään aiemmin. Jälkimmäinen oli aika erinomainen, mutta tuo lapsenvahti oli vähän pettymys. Oli siinä sentään kivaa ysärimeininkiä! Alarivin The Cat o' Nine Tails (1971) sekä Ichi the Killer (2001) on yhä katsomatta ja tämä virhe pitäisi korjata mahdollisimman pian. Onnistuin myöskin löytämään kakkososan viime vuonna ostamalleni Merlin (1998) -minisarjalle. 

Tokassa kuvassa vähän kauhuhankintoja ja useampikin Night Visions -leffa. Ylärivin Starry Eyes (2014) tuli katsottua muutama vuosi sitten festareilla ja siitä arvostelu löytyy täältä. Among the Living (2014) oli samana vuonna näytillä ja siitä on arvosteltu täällä. Ylärivin kolmas Excision (2012) on vielä näkemättä. Alarivin mainio Witching and Bitching (2013) tuli nähtyä Espoo Ciné -festareilla, siitä täällä. Keskimmäinen Roar (1981) ei ole varsinaisesti Night Visions -julkaisu, mutta näin sen viime vuoden festareilla, siitä täällä. Nämä kaikki viisi elokuvaa ostin uusina erinäisistä kesän tapahtumista. Viimeisenä kuvassa on Cut (2000), jonka olen nähnyt joskus aikoinaan tv:stä. Muistelin, että se oli huono, mutta halusin nähdä sen uudestaan ja kirppariltä löytyi halvalla. Olihan se huono toisellakin katsomalla, mutta jostain syystä pidän siitä silti. 

Viimeisen kuvan ylärivistä löytyy The Mirror Crack'd (1980), jota en ole nähnyt ennen, mutta se herätti mielenkiinnon. Vierellä olevat Breakfast at Tiffany's (1961) ja Frances (1981) ovat hienoja useasti nähtyjä elokuvia, mutta jostakin syystä ne vielä puuttuivat hyllystä. Alarivin elokuvista en ole nähnyt yhtäkään. Vaikka lasken Jack Nicholsonin yhdeksi lempinäyttelijäkseni, on minulta silti useampikin miehen leffa näkemättä, kuten tämä About Schmidt (2002). Keskellä oleva 2000-luvun Salem's Lot (2004) -minisarja on vielä katsomatta, mutta haluan ennen siihen paneutumista katsella uudestaan sen vanhemman version. K-PAX (2001) taas on leffa, jota kaverini on suositellut varmaan siitä lähtien kun se oli vielä uusi. Josko sen nyt sitten vihdoin katsoisi. Kaikki tämän kuvan leffat ovat myöskin kirppislöytöjä. 

---

Lopuksi vielä sellainen tiedote, että tänä vuonna halloweenin kauhuputki palaa taas blogiin! Tällä kertaa koko lokakuu omistetaan kauhuleffoille ja vähintään kerran viikossa blogiin ilmestyy kauhuleffa-arvostelu. Kauhuilu alkaa siis ensi viikolla ja jatkuu aina 31.10.2017 asti!

L'aventure commence

Kävin katsomassa tämän vuoden Rakkautta & Anarkiaa -festareilla 108 elokuvaa yhdessä näytöksessä! Kyseessä oli siis Lumièren veljesten tuottamista lukuisista lyhytelokuvista koostettu elokuva Lumière! (2016). Tässä vain tykiteltiin yksi toisensa jälkeen näitä lyhäreitä, joita koosteen tehnyt Thierry Frémaux selosti ranskaksi. Frémaux oli myös itse tässä R&A:n näytöksessä paikalla kertomassa projektistaan.

Lumièren veljekset eli Louis Lumière ja Auguste Lumière keksivät siis 1800-luvun lopussa liikkuvan kuvan kuvaamisen mahdollistavan kinematografin. Veljekset tuottivat noin kymmenen vuoden aikana yli 1400 vajaan minuutin pituista lyhytelokuvaa. Ensimmäiset pätkät olivat oikeastaan ihan vain lyhyitä dokumentaatiota arkisesta elämästä. Ihan ensimmäinen kinematografilla kuvattu elokuva oli La sortie de l'usine Lumière à Lyon (1895), jossa kuvattiin työläisten poistumista Lumièren tehtaalta. Ehkä tunnetuin miesten elokuva on kuitenkin L'arrivée d'un train à La Ciotat (1896), jossa kuvataan junan saapumista asemalle. Juna tulee kaukaa suoraan kohti kameraa ja kertomuksen mukaan aikoinaan tämä aiheutti hyvän paniikin katsojissa, jotka luulivat junan kiitävän suoraan valkokankaan läpi yleisöön. Nämä kaksi edellä mainittua lyhäriä olivat ne ainoat, jotka minäkin entuudestaan tiesin. Olikin siis erittäin hienoa päästä kurkistamaan mitä kaikkea muuta miehet kuvasivat vuosien varrella.

Frémaux oli tosiaan valinnut tähän koosteeseen 108 eri pätkää ja ne oli myös jaoteltu hieman eri osioihin. Alkuperäisissä elokuvissahan ei tietenkään ollut mitään ääntä, niin ääniraitana oli sitten Frémauxin tarinointia ja huomioita siitä mitä katseltiin. Mies kertoikin näytöksen jälkeen, että ennen kuin tämä kooste-elokuva julkaistiin, tämä esitti näitä lyhytelokuvia niin, että seisoi itse lavan reunassa mikrofonin varressa kertomassa samoja juttuja. Näiden valittujen sadan elokuvan joukosta löytyi lukuisia mielenkiintoisia pätkiä. Pidin tässä erityisen paljon siitä, miten meillä on ikkuna 1800-luvun arkielämään. Mieletöntä, että on mahdollista nähdä liikkuvaa kuvaa niinkin pitkälle historiaan. Ja niin kaukaiselta kuin tuo aika kuulostaakin, niin olihan siellä joukossa myös kissavideo, jossa lapsi vain syöttää söpöä kissaa. Ihan samoja juttuja kuvataan vieläkin, ennen vain kuvattiin kinematografilla ja katsottiin valkokankaalta, nyt ne kissavideot kuvataan puhelimella ja katsellaan sitten YouTubesta. Lumièret antoivat myös ulkomaillekin kinematografeja, jotta kuvaa saatiin tallennettua ympäri maailmaa.

Dokumenttien lisäksi Lumièren veljekset kuvasivat myös näyteltyjä elokuvia, joista itselleni jäi erityisesti mieleen pätkä, jossa mies jää auton alle ja ruumiinosat vain irtoilevat. Ystävälliset ihmiset tulevat sitten keräämään osat paikoilleen, jonka jälkeen mies herää jälleen henkiin. Jotenkin mieletöntä, että tuollainenkin on kuvattu jo 1800-luvulla! Lumièren veljeksillä oli selvästi näkemystä ja taitoa kuvaamiseen sekä ohjaamiseen, näissä elokuvissa käytettiin tarkkaan harkittuja kuvakulmia ja valaistuksia. Tämä näytös oli siis mielestäni kerrassaan erinomainen, oli hienoa päästä näkemään näinkin paljon eri pätkiä Lumièreilta ja myös tuo Frémauxin selostus oli todella hyvä, ilman sitä olisi varmaan moni juttu jäänyt huomaamatta. Suosittelen tätä siis suuresti kaikille elokuvan historiasta kiinnostuneille!

Yllärileffapaketti

Nyt kun yllärileffapaketti on toimitettu voittajalle, voisin paljastaa sen sisällön myös täällä:

Lupasin paketin sisältävän kymmenen osaa: leffoja, sälää sekä herkkuja. Yritin koostaa siitä sellaista, että siinä olisi ns. joka makuun jotakin ja valitsin elokuvia vähän eri genreistä. Lisäksi halusin mukaan vain niin hyviä leffoja, että ne löytyvät omastakin hyllystäni. Pakettiin päätyivät siis nämä: Tuulen viemää, 12 apinaa, Conan - barbaari, Kuka viritti ansan Roger Rabbit? sekä oma lempileffani Unelmien sielunmessu. Varsinainen kauhu tosin jäi uupumaan leffavalinnoista, joten korjasin asiaa hankkimalla pussillisen pelottavia örkkikarkkeja! Loppupaketti sisälsi muuta leffanaposteltavaa sekä leffa-aiheista sälää.