But you yada yada'd over the best part.

Pitkästä aikaa on vuorossa uuden dvd-hankinnan esittely! Uusia leffoja on kyllä tupsahdellut hyllyihin lukuisia, mutta esittelyt ovat jääneet väliin syystä tai toisesta. (Esim. siksi, että tässä on sellainen pieni "myy kaksi asuntoa, osta yksi asunto" -projekti ja leffat ovat sen vuoksi harmillisesti vähän missä sattuu.) Ehkä palaan joihinkin hankintoihin kuitenkin jossain välissä, ainakin parhaat palat kaipaisivat mainintaa.  Mutta nyt kuitenkin on esittelyn paikka, sillä vihdoinkin hyllyyni päätyi (ei-piirretyistä) sitcom-sarjoista parhain:

Seinfeld! Katselin tätä ysärillä hyvin innokkaasti tv:stä ja sarjan loputtua vuonna 1998 jäi iso ikävä. Uusintojahan tästä pyörii aina silloin tällöin ja satunnaisia jaksoja olen katsonut tämänkin vuosituhannen puolella, mutta halu nähdä koko sarjan alusta loppuun on kasvanut vuosi vuodelta. Tässä boksissa on tosissaan 33 levyllistä viihdettä: kaikkien äärimmäisen hauskojen 180 jakson lisäksi tässä on yli 104 tuntia ekstramateriaalia (dokumentteja, kommenttiraitoja, poistettuja kohtauksia, mokia...) ja kokonainen bonuslevy näyttelijöiden jälleennäkemisestä sarjan päätyttyä. Tässäpä erinomaista viihdettä vähäksi aikaa!

This morning I knew her. I talked to her. She screamed at me. Everything was great. Now she's wearing my clothes.

Just One of the Guys (1985) on elokuva Terry-nimisestä (Joyce Hyser) teinitytöstä, joka haaveilee journalistin urasta. Kaikki opettajia myöten tuntuvat kuitenkin pitävän tätä vain nättinä tyttönä, eikä tämän kirjoituksia oteta tosissaan. Veljensä Buddyn (Billy Jayne) avustuksella Terry tekeytyy pojaksi ja menee toiseen kouluun oppilaaksi osallistuakseen lehden kirjoituskilpailuun poikana. Asiat muuttuvat kuitenkin hieman hankaliksi, sillä Terry huomaa ihastuneensa koulukaveriinsa Rickiin (Clayton Rohner) ja toisaalta taas Sandy-tyttö (Sherilyn Fenn) on korviaan myöten ihastunut Terryyn - ja molemmat toki luulevat tämän olevan poika! 

Näin tämän Kuin yksi kundeista -leffan joskus 90-luvun loppupuolella tv:stä ja onneksi tulin tuolloin myös nauhoittaneeksi sen talteen. Siihen en nimittäin ole sen koommin törmännyt missään ja vieläkään siitä ei ole R2-julkaisua. Just One of the Guys ei ilmestyessään noussut mitenkään erityisen suureen suosioon, vaikka se nykyään usein mainitaankin teinileffojen top-listoilla. Kyseessä on kuitenkin (jälleen kerran) yksi omista kasariteineilysuosikeistani. Se on kaikin puolin toimiva elokuva, siinä on onnistunut juoni ja se on myös erittäin viihdyttävä. Terryä näytelleestä kaunottaresta on saatu pienillä muutoksilla ihan pojan näköinen ja veljen ammattimaisilla vinkeillä myös puhe- ja kävelytyyli saadaan hioittua kohdilleen. Hauskuutta elokuvaan tuokin ehdottomasti eniten tuo Buddy-pikkuveli, jonka elämä pyörii poikuuden menettämisen ympärillä ja tämä on vieläpä hyvin avoin asian suhteen. Leffassa ei kuitenkaan noin muuten viljellä mitenkään erityisen seksipainotteisia vitsejä, niin Buddyn heitot toimivat ihan sopivina kevennyksinä. Pidän itseasiassa kaikista näyttelijöistä tässä elokuvassa, kaikki hahmot ovat hyvin aidon oloisia. Rickin ja Terryn suhteesta olisi niin helposti voitu tehdä vain suurta vitsiä, mutta siihen tässä ei sorruttu, näiden lämmin kaveruus on herttaista katsottavaa. Suosittelen Just One of the Guysia erittäin paljon, katsokaa ihmeessä jos vain jossakin onnistutte siihen törmäämään!

Dear Diary, my teen-angst bullshit now has a body count.

Heathers (1988) kertoo teini-ikäisestä Veronicasta (Winona Ryder), joka kuuluu koulun suosittuihin tyttöihin, joista kaikki muut sattuvat olemaan nimeltään Heather. Veronicaa on kuitenkin alkanut pahemman kerran nyppiä Heatherien ilkeä käytös muita oppilaita kohtaan ja on nyt valmis luopumaan asemastaankin. Veronica tutustuu koulun uuteen poikaan, kapinallisen Jason Deaniin (Christian Slater), jolla on ratkaisu siihen, miten Heathereista pääsee lopullisesti eroon.

Olen kirjoittanut Heathersista jo ainakin pari kertaa aikaisemminkin tänne blogiin, joten kommentoin tällä kertaa aika lyhyesti, vaikka tästä voisi tarinoida pidemminkin. Heathers on joka tapauksessa yksi suosikkini 80-luvun teinikomedioista ja tämä myös erottuu melkoisesti niistä perinteisemmistä (Hughes-)teineilystä. Huumori on tässä hyvin mustaa ja tyypillisiä hassuttelua tai seksijuttuja on aika vähäisesti. Romantiikkakin on melkoista Bonnie & Clyde -meininkiä. Siinä missä monessa muussa teinipätkässä käsitellään sitä, kuinka nörttityttö/-poika uskaltaisi pyytää ulos sitä koulun suosituinta poikaa/tyttöä, niin Heathersissa sekoitellaan ihastuksen kanssa putkenavaajaa suositun tytön mehun sekaan. Tässä myös käsitellään aika isoja aiheita, kiusaamista ja koulun sisäistä kastijaottelua vähän eri näkökulmasta. Näyttelijät ovat tässä ihan huippuluokkaa ja leffassa on monia omaperäisiä lausahduksia, jotka ovat jääneet elokuvan jälkeen elämään. Heathers kuitenkin selvästi hieman jakaa mielipiteitä ja suurin osa tuntemistani ihmisistä ei itseasiassa ole pitäneet tästä! Suosittelen kuitenkin mustemman huumorin ystäville. How very!

Life moves pretty fast. If you don't stop and look around once in a while, you could miss it.

Ferris Bueller's Day Off (1986) kertoo suositusta Ferrisistä (Matthew Broderick), jota ei huvita mennä istuskelemaan kouluun - onhan kaunis päivä ja kaikkea! Poika tekeytyy sairaaksi ja feikkaus meneekin varsin hienosti läpi kaikille muille, paitsi tämän siskolle (Jennifer Grey) ja koulun rehtori Rooneylle (Jeffrey Jones). Ferris pitää hauskaa ympäriä kaupunkia kavereiden kanssa ja samalla Rooney tekee kaikkensa saadakseen pojan kiinni. 

Tämänkin elokuvan ohjanneen John Hughesin voi varmaan enempiä kyselemättä nimetä 80-luvun teinileffojen pääjehuksi. Mieheltä ilmestyi monia hyvin menestyneitä teinikomedioita pitkin 80-lukua ja näistä elokuvista myös paistaa hyvin selvästi miehen kädenjälki, niissä on monia tunnistettavia piirteitä. Itselleni kuitenkin tulee tästä Vaihdetaan vapaalle Ferrisistä kaikista eniten mieleen muutamia vuosia myöhemmin ilmestynyt Yksin kotona -elokuva, vaikka asetelma onkin aika eri. Yksin kotonassa on kekseliäs pikkupoika ja hölmöt aikuiset roistot, jotka yrittävät napata pojan kiinni ja onnistuvat vain kompuroimaan ja telomaan itseään. Tässä Ferris Buellerissa taas on kekseliäs teinipoika ja hölmö aikuinen reksi, joka yrittää napata pojan kiinni ja onnistuu vain kompuroimaan ja telomaan itseään. Molemmathan näistä on Hughesin kirjoittamia elokuvia. Ferris Bueller on monien mielestä se kaikista paras 80-luvun elokuva, mutta oma henkilökohtainen suosikkini se ei kuitenkaan ole. Osaksi tämä saattaa johtua siitä, että näin tämän aikoinaan vuosia myöhemmin kuin monet lempparini. Tietyllä tapaa odotuksetkin olivat tuolloin jo korkealla kaiken sen hehkutuksen vuoksi. Mielestäni tämä vain (ainakin noin teinikomedia-asteikolla) on paikoitellen vähän laahaava ja tylsäkin. Välillä vain odottaa, että jotain alkaisi jo vihdoin tapahtua. Mutta kyllä, on tässä sitten parhaimmillaan niitä kerrassaan mainioita kohtauksia, onhan juuri tuo reksin kohellus hyvin huvittavaa katsottavaa ja samalla Ferrisin huolettomuus vaikka televisiokameroiden lähettyvillä. Ferris Bueller's Day off on siis ihan hauska 80-luvun teinielokuva!