Movie Monday #16 - Ideologiaa

Movie Mondayn haaste tällä viikolla oli kertoa elokuva, joka on muuttanut jotenkin ajatus- tai toimintatapojani. Tämä taitaakin olla vaikein haaste tähän mennessä. Olen miettinyt tähän vastausta monta päivää, mutta sellaista elokuvaa ei vain tunnu löytyvän. Eihän minulla ole edes mitään ihmeellisiä aatteita: syön yhä lihaa, käyn yhä pikaruokapaikoissa jne. Yritin lähestyä haastetta myös kevyemmältä kannalta, mutta en myöskään ole lakannut käymästä suihkussa suihkuverho suljettuna Psykon takia (kuten eräs tuttuni). En löydä mitään tiettyä elokuvaa vastaukseksi, keksin tähän lähinnä vain jotain yleistä; elokuvat ovat laajentaneet näkemyksiäni monista asioista. Siitä millaista elämä voi olla jossain ihan toisessa ympäristössä, siitä miten erilaisia ihmiset voivat olla ja miten kaikki ei ole niin kuin itse ympärillään näkee. Vaikka suuri osa leffoista on fiktiivisiä, pääsee elokuvien kautta näkemään kuitenkin ihan uudella tavalla eri puolella maailmaa elävien sairaiden, köyhien, rikkaiden, murhaajien, mielisairaiden, tavisten elämää. Elokuvien takia en ehkä ajattele joistain asioista niin mustavalkoisesti kuin nuorempana ja en järkyty helposti oikeastaan yhtään mistään.

On the Road to the Oscars 2012

Viikolla paljastettiin tulevan Oscar-gaalan juontaja, joka on siis varmasti kaikille tuttu koomikko, Eddie Murphy. Jälleen kerran juontajavalinta herättää itsessäni ristiriitaisia tunteita oikeastaan sen takia, että Murphy on viime vuosina ollut julkisuudessa lähinnä yksityiselämäänsä liittyvien negatiivisten juttujen vuoksi. Mielestäni Oscar-juontajan pitää olla pidetty tyyppi, sellainen joka herättää niin niissä yleisössä istuvissa elokuvantekijöissä kuin kotikatsomoissa positiivisia tunteita. Toisaalta taas, Oscareiden juontajaksi sopii parhaiten juuri taitavat koomikot, jota Murphy todellakin on. Tyypiltä on viime vuosina tullut vähän heikkoja leffoja, mutta kyllä Murphyn parhaat komediat 80- ja 90-luvuilta on vaan yhä hauskoja. Kuten myös tämän vanhat stand upit. Mielenkiinnolla odotan Oscareita, toivottavasti saadaan taas hyvä show! Viime vuodesta ei ainakaan ole rima korkealla...

Vielä hetki saadaan kuitenkin odotella itse pystien jakoa, sehän on siis 26.2.2012.

edit: Eddie Murphy on jättäytynyt pois juontajan paikalta ja tilalle astuu itse Billy Crystal! Crystal juontaa jo yhdeksättä kertaa, mutta viimeksi saimme ihastella miestä Oscar-juontajana vuonna 2004. Nyt odotan vielä vähän enemmän innolla helmikuuta!

Kuva: collider.com

Movie Monday #15 - Muut inhoavat, minä en

Movie Mondayn haaste tällä viikolla oli esitellä elokuva, josta pitää siitä huolimatta, että se on yleisesti haukuttu. Aluksi haaste tuntui helpolta, pidän esimerkiksi oikeastaan kaikista kauhuleffoista, vaikka ne olisi kuinka huonoja. (Mieleen tulee vain yksi poikkeus, Dungeon Girl.) Pohdintojen jälkeen en kuitenkaan keksinyt yhtään esimerkkiä! Niin monet vanhat kauhuleffat on jo sellaisessa kulttimaineessa, että niistä on tullut enemmän pidettyjä vuosien varrella. Harkitsin tähän pitkään kauhun ulkopuolelta Kevin Smithin, aikoinaan paljon haukkuja saanutta, Mallratsia (1995), mutta tuokin komeilee nyt imdb:ssä jopa yli seitsemällä pisteellä! Ylianalysoinniksi meinaa mennä tämä(kin) haaste, onko se nyt sitten tarpeeksi haukuttu ja onko se nyt sitten mielestäni tarpeeksi hyvä.

Äh, valintani on joka tapauksessa Piranha (2010). Silloin kun kävin katsomassa sen, pidin leffaa kaikin puolin viihdyttävänä kauhukomediana (juttu täällä), vaikka tämä ei tunnu olevan millään tavalla yleinen mielipide. Mitä siitä, itse tykkään siitä kaikessa hölmöydessään!

I was downsized. I’m here to make sure that never happens again.

Larry Crowne - uusi mahdollisuus (2011) on Tom Hanksin ohjaama romanttinen komedia, jota mies itse tähdittääkin Julia Robertsin kanssa. Larry (Hanks) saa yllättäen potkut työstään jättimarketin työntekijänä koulutuksen puutteen vuoksi. Kohtaloonsa pettyneenä mies lähtee takaisin koulun penkille ja päätyy kauniin professorin (Roberts) puhekurssille. Professorin elämä ei sekään ole kovin hohdokasta ja tämä kääntyykin kotiin päästyään mielummin kylmän drinkin kuin laiskasti kotona työskentelevän aviomiehensä puoleen. Katkeroituneen professorin lisäksi Larry tapaa mm. nuoren motoristitytön (Gugu Mbatha-Raw), joka kutsuu Larryn ajelulle jenginsä kanssa ja muutenkin viihtyy yllättävän hyvin tämän seurassa saaden niin professorin kuin oman poikaystävänsä ihmettelemään parivaljakon suhdetta.

 

Larry Crowne oli leffavalinnakseni aika erikoinen, sillä en osaa ihan hirveästi arvostaa näitä romanttisia komedioita. Kiinnosti kuitenkin nähdä pitkästä aikaa Tom Hanksia kankaalla ja haluttiin leffaseuran kanssa valita jotain kevyttä katseltavaa pitkän päivän päätteeksi. Tiesin siis jo valmiiksi, että tämä nyt ei tule olemaan ihan juttuni. Siitäkin huolimatta onnistuin pettymään, tämä ei vaan ollut millään asteella leffa itseäni varten. Sen vitsit olivat niin typeriä, että päähän sattui. Sen juoni oli niin ennalta-arvattava, että päähän sattui. Lähes kaikki hahmot olivat typerästi kirjoitettuja, eikä oikein mikään toiminut. Näyttelijät olivat ihan hyviä, mutta ne hahmot typeriä. Loppu oli juuri sellainen kuin saattoi odottaa, lässyn lässyn. Suurimman toivoni pistin Tom Hanksille, mutta sekään ei päässyt loistamaan millään tavalla, vaan tämän roolisuoritus oli tylsän tasainen. Larry Crowne oli täysin yllätyksetön elokuva.

En kuitenkaan itse tykkää lukea kauhuelokuvien arvosteluja sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät erityisesti osaa arvostaa kauhua noin yleisestikään ottaen. Näitä näkee joissakin lehdissä ja kauhun osuessa kohdalle tuntuu se arvosteluasteikko loppuvan viimeistään kahteen tähteen. Siksi pyrin aina arviomaan elokuvia omassa genressään ja samoin pyrin näiden omien henkilökohtaisten tunnelmieni  lisäksi ottamaan huomioon yleisen mielipiteen. Tiedostaen oman asenteeni romkomeihin, tajusin sen, että vaikka itselleni olikin tuskallista katsoa näitä Larry Crownen hehheh-vitsejä, tuntui suurin osa tuosta täydestä leffasalista ymmärtävän vitsien päälle. Salissa nauroi iso osa katsojista ihan katketaakseen lukuisia kertoja! Ne, jotka pitävät kevyistä romanttisista komedioista luultavasti viihtyvät myös tämän pätkän parissa. Ehkä se tarinoiden ennalta-arvattavuus on jollain tavalla juuri sitä romanttisten komedioiden taikaa, joka vetoaa tiettyihin katsojiin. Niille, joille genre ei oikein muutenkaan uppoa, en erityisemmin suosittele Larry Crownea, sillä tällä ei vaan ole mitään uutta annettavaa - eikä tämä tunnu erottuvan vastaavanlaisten elokuvien joukosta millään tavalla.

Kuvat: larrycrowne.com