Jan 28, 2018

All of junior high school sucks. High school's better; it's closer to college. They'll call you names, but not as much to your face.

Welcome to the Dollhouse (1995) kertoo 11-vuotiaasta koulukiusatusta Dawn Wieneristä (Heather Matarazzo). Koulussa Dawnilla ei ole yhtään ystäviä, opettajat eivät välitä kiusaamisesta ja kotonakin tämän vanhemmat suosivat vain söpöä pikkusiskoa. Yllättäen kuitenkin yksi kiusaajista, Brandon (Brendan Sexton III) avautuu elämästään Dawnille ja heistä tulee salaa ystävät. Dawn myös rakastuu isoveljensä renttumuusikkokaveriin ja haaveilee pääsevänsä tämän tyttöystäväksi. 


Näin tämän Tervetuloa nukkekotiin ensimmäistä kertaa silloin kun se oli aika tuore leffa ja olin melko samanikäinen kuin Dawn. Muistan tuolloin tätä katsellessani kokeneeni aika suurta myötähäpeää Dawnia kohtaan. Mietin monessa kohdassa, että älä nyt noin tee kun vain nolaat itsesi. Nyt yli 20 vuotta myöhemmin päällimmäisin tunne on kuitenkin sääli ja sympatia, miten nuo lapset (ja aikuiset) voivatkin olla noin julmia. Tiedän, että Welcome to the Dollhouse on rankkaa mustaa huumoria, mutta totta puhuen en pysty nauramaan tälle leffalle. Jos sille nauraisi, tuntuisi siltä, että nauran niiden ilkeiden mukeloiden mukana Dawnille. Ja olen siis kyllä yleensä hyvin mustan huumorin ystävä, mutta tämä aihe on jotenkin sellainen, että sille en vain osaa nauraa (vaikka itse olenkin säästynyt koulukiusaamiselta). Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, pidän Welcome to the Dollhousea kyllä erinomaisena elokuvana, se ei vain ole minulle komedia. Mielestäni tämä on hyvin aidon tuntuinen nuorisokuvaus ja siinä on kuvattu kiinnostavasti erilaisten hahmojen kohtaamisia. Esimerkiksi Dawnin pikkusiskona on sellainen Little Miss America -tyyppinen söpöläinen, joka vain tanssahtelee ympäriinsä balleriinana kietoen kaikki pikkusormensa ympärille. Paitsi Dawnin tai tämän leffan katsojat. Katsojalle tästä leffasta löytyykin ihan yhtä paljon pidettäviä hahmoja kuin Dawnin elämästä. Eli ei juuri yhtään. Welcome to the Dollhouse on mielenkiintoinen, koskettava ja sopivan erikoinen elokuva, suosittelen suuresti!


 

2 comments:

  1. Tykkäsin aikoinaan tästä ja tuolla hyllyssä se odottaa uusintakatselua jota ei kenties koskaan kuitenkaan tule, sillä kaikkien Todd Solondzin leffojen kohdalla ahdistus on hieman liian suuri jotta niitä tuosta vain nappaa katsottavakseen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. En muuten tietääkseni/muistaakseni ole nähnyt mitään muita Solondzin leffoja, pitäisi varmaan katsoa.

      Delete

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...