May 6, 2017

Back to Basics 2017

Tämän vuoden kevään Night Visions -festarit olivat pari viikkoa sitten. Olin ulkomailla suurimman osan viikosta, joten osallistumiseni rajoittui vain yömaratoniin muutaman leffan verran. Yömaraton oli viime vuoden tapaan Andorrassa ja Dubrovnikissa. Andorra on ihan kiva pikkusali, mutta tuohon Dubrovnik-saliin olen selvästi ihan liian vanha ja raihnainen. Kyllä useamman leffan katsominen putkeen vaatii edes vähän pehmustetta penkkiin. Toivottavasti siis festarit palaisivat ensi vuonna takaisin Engeliin (jonka pitäisikin avata ovensa nyt kesällä)! No mutta valitukset sikseen, kivaahan leffayössä taas oli ja katsomani elokuvat olivat ihan viihdyttäviä. 

Dead & Buried (1981)

Sheriffi Dan asuu Potter's Bluff -nimisessä idyllisessä pikkukaupungissa opettajavaimonsa kanssa. Kaupunkiin eksyville satunnaisille kävijöille tuppaa vaan käymään vähän köpelösti, kun nämä yksi toisensa jälkeen murhataan julmasti. Dan yrittää selvittää tapauksia, mutta vaikuttaa siltä, että tämän vanhat tutut Potter's Bluffin normaaleilta vaikuttavat asukkaat ovat sotkeutuneet niihin. Myös Danin herttainen vaimo on alkanut vaikuttaa omituiselta paasatessaan oppilailleen okkultismista. 


Tämä Dead & Buried päätyi aikoinaan Video Nasties -listalle ja sen esittäminen kiellettiin myös Suomessa. Nyt elokuva tosiaan päästiin näkemään valkokankaalla ja vieläpä niin, että ohjaaja Gary Sherman oli näytöksessä paikalla! Mieheltä olisi riittänyt vaikka kuinka tarinaa ja harmillisesti festariaikataulusta johtuen Q&A jäi todella lyheksi. Ehdittiin kuitenkin kuulla sen verran, että Wes Craven on bongannut juuri tästä elokuvasta sivuosassa olleen Robert Englundin Freddy Kruegeriksi! Lisäksi ohjaaja ylisti Stan Winstonin leffaan toteuttamia erikoistehosteita. Eikä suotta, sillä ne olivat todella näyttävän raakoja ja hienoja. Koko leffa oli itseasiassa mielestäni aika erinomainen, hämärä pikkukaupunki hämärine asukkaineen toimi hyvin. Tarina myös kulki sujuvasti, se oli koko ajan mielenkiintoinen ja sopivan jännittävä. Tämä pitää hankkia omaksikin. Traileri

_____________


Die Hölle (2017)

Wienissä asuva turkkilainen Özge näkee asuntonsa ikkunasta raa'an murhan ja naisen epäonneksi murhaaja huomaa tämän silminnäkijän. Özge puolestaan ei erota kunnolla murhaajan kasvoja ja toivoo saavansa poliiseilta suojelusta, mutta turhaan. Nainen hakee apua kaikilta tutuiltaan, mutta sitä ei ole tarjolla. Özgen on siis pakko itse pitää puolensa ja ottaa käyttöön potkynyrkkeilyharrastuksestaan saadut opit. Tiedossa on jo, että kyseessä on sarjamurhaaja, joka tekee rituaalimurhia - ja joka on nyt Özgen perässä. Lopulta kuitenkin poliisi nimeltään Steiner ryhtyy auttamaan naista. 


Die Höllen on ohjannut Oscar-voittaja Stefan Ruzowitzky, joka oli myös festareilla käymässä, mutta valitettavasti ei päässyt tähän näytökseen paikalle. Tämä leffa jätti vähän ristiriitaiset tuntemukset. Se oli kyllä mielenkiintoista seurattavaa ja sen päätyttyä olin sitä mieltä, että se oli ihan hyvä. Özge on voimakas naishahmo ja Steiner oli onnistuneen koominen poliisihahmo laukomassa I'm too old for this shit -tasoisia heittoja. Leffassa oli myös ihan näyttäviä veriroiskutteluja ja paikoin siinä oli aika kuumottavan jänniä hetkiä. Mutta. Jotenkin tämä kuitenkin jäi sellaiseksi tv-elokuvatasoiseksi pätkäksi, josta itseasiassa syytän juuri tuota Steinerin hahmoa ja sen tuomaa huumoria. Die Hölle ei mielestäni olisi kaivannut tätä huumoripuolta ja ilman sitä olisin varmastikin tykännyt leffasta huomattavasti enemmän, mutta kyllä sen kertalleen katsoi. Traileri

_____________


Incarnate (2016)

Pyörätuolissa oleva tohtori Seth Ember kutsutaan apuun, kun nuoren Cameronin valtaa riivaajahenki. Ember ei usko manaajapappien touhuihin, vaan tämän metodi on sukeltaa riivattujen unimaailmaan ja sitä kautta päästä eroon hengistä. Cameronin uniin sukeltaessa Ember kohtaakin omia menneisyyden haamujaan. 


Night Visionsin ohjelmavihkosessa tämän sanottiin olevan sekoitus Manaajaa sekä Inceptionia ja se olikin aika osuva kuvaus. Siinä oli sitä perinteistä manausmeininkiä ja lisämausteena unissa seikkailua. Ajatuksena tämä olikin oikein kiehtova, mutta valitettavasti unimaailma ei yksistään riittänyt pelastamaan tätä hyvin keskinkertaista manauselokuvaa. Se tuntui niin monesti tehdyltä ja nähdyltä, eikä siinä oikein ollut hyvää tunnelmaakaan. Tuo riivattu pikkupoika ei edes ollut missään vaiheessa pelottava tai uhkaava, vaikka se kai olisi ollut tarkoitus. Unimaailmassa pörrätessä leffan tunnelma oli ihan hetkellisesti hieman jännittävä, mutta sitten palattiin taas siihen tasaisuuteen. Incarnate oli siis ihan kiinnostava, mutta jokseenkin mauton ja tulee unohtumaan nopeasti. Se kuitenkin näyttää tulleen ihan teatterilevitykseen, itseasiassa se on ensi-illassa juuri tänä viikonloppuna. Traileri

_____________


La noche del virgen (2016)

Nico yrittää epätoivoisesti löytää uudenvuodenjuhlista naisseuraa, jotta pääsisi eroon neitsyydestään. Naiset torjuvat tämän yksi toisensa jälkeen, kunnes vanhempi nainen Medea osoittaa kiinnostuksensa. Nico lähtee naisen matkaan tämän kotiin, jossa paljastuukin Medeasta hieman erikoisempi puoli. On omituisia patsaita, torakoita ympäriinsä ja astioita täynnä verta. Kaiken lisäksi Medean raivopäinen poikaystävä ilmestyy hakkaamaan ulko-ovea kesken kaiken. 


Night of the Virginin leffasaliin jonotellessa koko porukalle jaettiin naamarit ja kondomit, jotka saivat hieman mietteliääksi. Mihin ihmeeseen sitä nyt joutuu? Lopulta kummallekaan ei tullut näytöksessä käyttöä, vaikka leffan ohjaaja Roberto San Sebastián ja tuottaja Kevin Iglesias paikalla olivatkin! Jo ennen leffaa minua arvelutti sen kesto, sillä tämän tyyppiselle leffalle yli pari tuntia tuntuu ajatuksena liian pitkältä. Ja pitkähän se oli, juuri sen puolituntisen verran liian pitkä ja sai paikoitellen tylsistymään. Menoa ja meininkiä siinä kyllä riitti, mutta tuntui, että samoja kohtia toisteltiin uudestaan ja uudestaan. Itseasiassa tekijöiltä kysyttiinkin Q&A:ssa siitä kuinka paljon materiaalia jäi leikkauspöydälle - ja arvatenkin vastaus oli, että kaikki käytettiin. Toinen kyselytunnin kysymys koski sitä, että onko katsojat koskaan oksentaneet tämän leffan aikana. Ja se kysymys olikin aika paikallaan, leffa oli hyvin ällöttävä kaikkine eritteineen. Shokeerata saa, mutta tuntui siltä, että se meni jo vähän överiksi, varsinkin kun ne ällökohtauksetkin olivat niin venytetyn pitkiä. Kieltämättä leffa oli kuitenkin mielenkiintoinen, kyllähän se kiinnosti nähdä mikä sen lopputulema on! Traileri

No comments:

Post a Comment

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...