Jan 10, 2016

Joululomalla katsellut elokuvat

Tällä kertaa kävi niin mukavasti, että sain lomailla joulun välipäivät ja lomaohjelmana oli kahden ihmisen viime kuukausien aikana hankkimien elokuvien katselua. Läheskään kaikkia ei ehtinyt katsella, mutta ihan hyvin tuota sai pinoa pienemmäksi. (Jotta voi ostaa lisää!) Tässä nyt muutama sananen kaikista lomaviikon aikana nähdyistä.



Bride of Re-Animator (1990)
En edes ollut nähnyt tätä aiemmin! Ykkösen kyllä useampia kertoja (viimeksi syntymäpäivilläni) ja kyseessähän on erinomainen kauhuklassikkoelokuva. Onneksi tämä Bride on oikein onnistunut jatko-osa, siihen on saatu samaa tunnelmaa ja Jeffrey Combs loistaa jälleen roolissaan.

Tämäkin oli vielä näkemättä, mutta eipä ole ollut kovin suuri menetys. Tällä ja nimensä mukaisella pelillä ei tunnu olevan ihan hirveästi yhteistä. Kivaa oli kuitenkin - ylläriylläri - sen ysäriys. Ei kummoinen elokuva, mutta kyllähän sen katseli kivutta.

Machinistin olin nähnyt kerran aiemmin ja tuolloin se hyppäsi heti suosikkien joukkoon (arvostelu täällä). Toisellakin näkemällä tämä oli jännittävä ja olin jopa onnistunut unohtamaan siitä osan, niin sai yllättyä uudestaankin. Erinomainen elokuva, suosittelen suuresti. 

Tämänkin olen nähnyt kerran aikaisemmin, itseasiassa ihan ensimmäisellä koko yön vierailullani Night Visions -festareilla. Tuolloin tosin en nähnyt edessä olevien päälakien takaa lukea tekstityksiä, niin meni "vähän" ohi mitä tässä ranskalaisessa elokuvassa höpistiin! Täytyy tosin todeta, että ei tämä näin kunnolla luettunakaan hirveästi enempää avautunut. Ihan hieno ja erikoinen leffa kuitekaan.

Tässä elokuva, jota itse olisin tuskin koskaan valinnut katsottavaksi, mutta se oli kuitenkin yllättävän viihdyttävä. Suoraan sanoen vain näin reilua viikkoa myöhemmin en muista tästä hirveämmin mitään. Paitsi sen yhden miehen, joka aina ennen taistelua laittoi hiuksensa ponnarilla kiinni ja tämän letittelyn aikana toinen olisi jo ehtinyt potkaista tajun kankaalle. Niin ja oli ihan virkistävää nähdä tällaisessa elokuvassa nainen vahvassa roolissa potkimassa miesten kanssa tasavertaisena.

Being John Malkovich (1999)
Kirjoitin tästä pidemmän arvostelun muutama vuosi sitten, se on luettavissa täällä. Täytyy sanoa, että näin toisella katsomalla en ollut ihan niin vakuuttunut tästä. Todennäköisesti ostamani leffa ei edes jää hyllyyni, sillä tuskin haluan enää kolmatta kertaa nähdä sitä. Kyseessä ei ole huono leffa, mutta mitä ilmeisemmin se ei kestä useampaa katselukertaa. Kannattaa kuitenkin kertaalleen katsoa, Being John Malkovich on ihan kivaa outoilua.

Taisin katsella ihan ensimmäinen Steven Seagal -elokuvani ikinä! Vaikka en ole tämän parhaita pätkiä nähnytkään, niin tässä vähän häiritsi kun mies näytti niin vanhalta ja turvonneelta, ettei kaikki temppuilut näyttäneet enää kovin uskottavilta. En erityisemmin välitä tämän tyylisistä elokuvista, mutta kyllä tämänkin katseli.

Blade (1998)
Bladen katsomisesta oli ehtinyt vierähtää varsin monta vuotta, mutta ihan yhtä hyvä tämä oli vieläkin. Pidin tästä tosiaan nuorempanakin vaikka se onkin hyvin pitkälti toimintaelokuva, mutta vampyyrimeininki toi/tuo siihen mielenkiintoa. Blade on vieläpä varsin hyvä vampyyrileffa, vaikkei niin kauhua olekaan!

Enter the Void (2009)
Kävin aikoinaan katsomassa tämän elokuvateatterissa ja yhä vain tämä on säilyttänyt paikkansa erään top-listan kärjessä: en ole ikinä nähnyt niin monen ihmisen poistuvan kesken elokuvan salista! Ensimmäiset häipyivät jo alkumetreillä, olettaakseni siinä olevien todella voimakkaiden vilkkuvien valojen vuoksi, ja viimeiset ihan loppumetreillä, kun elokuvan meno alkoi mennä hyvin omituiseksi. Tuolloin leffateatteriseurani kommentoikin, että ei ole ikinä nähnyt mitään noin järkyttävää. Noh, minä olin, mutta ymmärrän hyvin miksi joku järkyttyisi tästä. Joku tässä elokuvassa viehätti jo tuolloin ja oli hyvin erikoista päästä näkemään tällainen pätkä Tennarin suurelta valkokankaalta (olisikohan ollut jopa ykkössali). Katselin tämän nyt toista kertaa, eikä tämä nyt varsinaisesti hyvä elokuva ole, mutta joku siinä vain kaikessa outoudessaan yhä vain viehättää minua.

Terminator Genisys (2015)
Uusin Terminaattori oli ihan hyvä jatko-osa, varsinkin jatko-osaksi, joka on tehty yli 30 vuotta ensimmäisen osan jälkeen. Kakkonen on toki erinomainen jatko (monien mielestä jopa parempi kuin ykkönen), mutta mielestäni tämä Genisys päihittää kolmosen ja nelonen minulta onkin yhä näkemättä.

Ant-Man (2015)
Kuultuani kuka esittää Ant-Mania, alkoi vähän epäilyttää. Miellän Paul Ruddin sellaiseksi kevyiden (romanttisten) komedioiden näyttelijäksi ja oli hyvin vaikea kuvitella tätä supersankariksi. Mies oli kuitenkin ihan positiivinen yllätys, kuten koko elokuva muutenkin. Se näytti hyvältä ja piti kivasti otteessaan. Taattua Marvel-laatua.

Joulupukki toi tämän elokuvan, jonka etukannessa luki Bruce Campbell sekä Sam Raimi ja takakannessa höpistiin 80-luvun slasherista. Tämä sai aikaan ihmetystä; miksi en ole ikinä edes kuullut tästä elokuvasta! Noh, Campbell ja Raimi(t) nyt tekivät vain pienet roolisuoritukset, mutta siitä huolimatta tämä oli hyvin viihdyttävä elokuva! Hyvää veriroiskintaa riitti ja perinteistä slasher-meininkiä. Iso syrjäinen marketti myöhään illalla oli varsin onnistunut ympäristö. Ei ehkä erityisen paljon erotu muista saman aikakauden slashereista, mutta hyvää kauhua kuitenkin! Tykkäsin.

Voi apua. Tämä levy oli hädin tuskin ehtinyt soittimen sisälle, kun jo alkoi kaduttaa. Ihan järkyttävän huono leffa. Erityisesti häiritsi, että miksi se jenkkipoika oli pitänyt valita aasialaisen päähenkilön rooliin! Ja muutenkin tässä häiritsi noin kaikki.

Star Wars: Episode V - The Empire Strikes Back (1980)
Star Warsien katselu alkoi jo ennen lomaa, joten sen vuoksi tässä ollaan jo Imperiumin vastaiskussa. Tämä oli muuten toinen kerta, kun katselin näitä leffoja! Ensimmäistä kertaa näin nämä joskus kymmenisen vuotta sitten, joten harvinaisen pitkään onnistun välttelemään näitä noin maailman suostuimpia elokuvia. Ja onhan ne oikein hyviä. En vain ymmärtänyt sen enempää ensimmäisellä tai nyt toisellakaan katsomalla, että miksi nämä on NIIN suosittuja ja hypetettyjä.

Profondo rosso (1975)
Tämä Dario Argenton Verenpunainen kauhu on saanut vähän turhankin pitkään odotella vuoroaan hyllyssäni, sillä en tosiaan ollut edes nähnyt tätä aiemmin. Argentomaiseen tyyliin elokuva olikin oikein hienon ja vaikuttavan näköinen ja Goblinin musiikit toimivat hyvin. Juonellisesti tämä ei ehkä ollut mitenkään erityisen (minua) kiinnostava. Suspirian kauhuilu on enemmän makuuni.

Star Wars: Episode VI - Return of the Jedi (1983)
Hyvä elokuva tämäkin, ylempänä enemmän Star Warsista.

Once Upon a Time in the West (1968)
Tämä itseasiassa oli hyppäisy näiden ostettujen pinojen ulkopuolelle, koska en ollut nähnyt tätä aiemmin ja sehän oli kuulemma sitten nähtävä. Yritän valita sanani mahdollisimman tarkkaan, jotta ei tule vääränlaista kuvaa! Ensinnäkin tämä oli hyvä ja vaikuttava elokuva. Siinä on erittäin hieno tunnelma. Mutta se oli ihan järjettömän hidastempoinen! Ymmärrän kyllä, että sen tyyliin kuului hitaus ja hiljaisuus, mutta välillä vain teki mieli sanoa krooh. Jos tämä olisi ollut huonompi elokuva, en olisi jaksanut tuota pitkäveteisyyttä. Mutta jos tästä olisi napsaistu pois noin puoli tuntia sitä pelkkää heinän heilumista tuulessa, niin sanoisin tämän Huuliharppukostajan olevan erittäin hyvä elokuva!

Bat sin fan dim: Yan yuk cha siu bau (1993)
Tässä Untold Storyssa oli jotain todella hauskaa kiinalaishuumoria, joka ei uponnut minulle sitten millään ja melkein pilasi koko leffan! Onneksi sitten jossakin vaiheessa päästiin asiaan ja veri roiskui ja harvinaisen julmin tavoin. Tämä kirppislöytö oli yllättäen myös täysin leikkaamaton versio. Lopulta tämä oli oikeastaan tosi hyväkin, harmi kun on pitänyt tunkea mukaan sitä huumoripuolta.

Olen nähnyt Spaceballsin viimeksi joskus lapsena ja tuolloin en ollut vielä nähnyt esim. Star Warseja, joten joitakin vitsejä on saattanut mennä ohi..! Nyt olin nähnyt kyseiset pätkät viimeksi juuri ennen tätä, niin vitsit avautuivat hieman eri tavalla. Erittäin hauska leffa, vaikka ei mitään suurimpia komediasuosikkejani olekaan.

Pitkästä aikaa tuli katsottua tromailua ja kyllä muuten maistuikin taas mainiosti! Tämä myös oli taattua Troma-laatua: oli veriroisketta, täysin omanlaisiaan hahmoja ja huumoria. Viihdyin erinomaisesti ja teki mieli katsella taas lisää Tromaa.

Tämä oli tarjolla myöskin Night Visionsissa, mutta tuolloin katselin toisen salin tarjontaa. Ei leffa, jota tulisin itse valitseneeksi katsottavaksi, mutta oli se ihan katsottava. Joitakin varsin toimivia/kauhistuttavia kohtia tässä oli. 

3 comments:

  1. Katselin minäkin Seagalin tuossa. Leffan nimeksi oli annettu A Good Man, joka mitä ilmeisimmin tarkoittaa tässä yhteydessä Steveä itseään. Noh, leffa oli pohjimmiltaan silkkaa sontaa, eikä se Seagalkaan ole maineeltaan millään muotoa hyvä mies, joten se siitä ja sen kestävyydestä sitten.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täytyy sanoa, ettei Seagal ole oikein maineensakaan puolesta minulle tuttu.

      Delete

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...