The Wolf of Wall Street (2013) on Martin Scorsesen ohjaama, tositapahtumiin perustuva elokuva 80- ja 90-luvulla Wall Streetilla rahoja pyöritelleestä pörssimeklarista Jordan Belfortista (Leonardo DiCaprio). Belfort pääsee nopeasti rahan makuun Wall Streetilla aloittaessaan ja päätyy lopulta perustamaan oman yrityksensä tuttaviensa kanssa, johon lukeutuu mm. uusi ystävä Donnie Azoff (Jonah Hill). Pienen alkukankeuden jälkeen firma alkaa pyöritellä valtavia rahasummia ja Belfortin elämään astuu kaikkien mukavuuksien lisäksi päivittäiset huumeet ja maksulliset naiset. Agentti Patrick Denham (Kyle Chandler) kuitenkin alkaa tutkia Belfortin firman epärehelliseltä vaikuttavaa toimintaa.
Jos sitä kerrankin yrittäisi kirjoittaa myös näistä teatterissa pyörivistä elokuvista, sillä vaikka olen käynyt katsomassa useampiakin, on kirjoituspuoli jäänyt vähän väliin. Menin katsomaan tämän Wolf of Wall Streetin aika mistään mitään tietämättömänä, tiesin vain että kyseessä on komedia, joka mitä ilmeisimmin sijoittuu Wall Streetille. Minulle selvisi hetkeä ennen elokuvan alkua mm. se, että elokuva on tuplasti pidempi kuin olin ajatellut (180 minuuttia!). Odotin elokuvaa aika positiivisin mielin, mutta onnistuin silti yllättymään erittäin positiivisesti. Ensinnäkin elokuva oli oikeasti ihan hervottoman hauska, sai nauraa monen monta kertaa ja yhden kohtauksen aikana nauroin niin makeasti, että sattui vatsaan ja päähän ja silmistä vuoti kyyneleitä poskille. Leffa ei kuitenkaan ollut pelkkä nauratuskomedia, vaan siinä oli ihan oikea tarina ja esimerkiksi tuosta naurukohtauksesta toipui aika nopeasti kun heräsi taas elämän todellisuuteen. Vaikka Belfortin huumepösilöinti nauratti hyvän hetken, niin sitten taas tuli muistutus siitä, että miehellä tosiaan on pieni lapsi. Elokuva pelasi aika hyvin erilaisten tunnetilojen kanssa ja oli koko kolmetuntisen kestonsa ajan erittäin mielenkiintoinen ja arvaamatonkin. Huumeita, rahaa, kirosanoja ja alastomia ihmisiä heiteltiin kuviin vähän väliä mitä kekseliäimmillä ja törkeimmillä tavoilla. Välillä oli miettittävä, että pitäisikö nauraa vai järkyttyä. Niin ja tämä kaikki perustuu tosiaan todellisiin tapahtumiin!
Suhtaudun vähän ristiriitaisesti Leonardo DiCaprioon, olen kyllä aina pitänyt tätä taitavana näyttelijänä (todistusaineistona vaikka Arnie What's Eating Gilbert Grapessa tai Jim Basketball Diariesissa), mutta mies tuntuu usein valikoituvan rooleihin, mitkä eivät täysin sovi tälle. Olinkin vähän epäröivä myös tämän Wolf of Wall Streetin suhteen, mutta rooli Jordan Belfortina tuntui pitkästä aikaa olevan täysin nappi valinta miehelle! Tällainen sikamainen liian nopeasti liikaa rahaa ja valtaa rich kid -tyyli sopi miehelle erinomaisesti! Ei sillä että siis
pitäisin DiCapriota itseään sellaisena, mutta tämä vaan osaa näytellä
sellaista harvinaisen hyvin. Oli erittäin positiivinen yllätys nähdä DiCapriota myös hauskuuttajana, vaikka tämä on useammin draamakasvo. Mies saikin täysin ansaitusti Golden Globejen komediakategoriasta parhaan miesnäyttelijän pystin tästä roolisuorituksestaan. Jonah Hillin hahmo oli elokuvassa toinen hyvin positiivinen yllätys ja tämä oli myöskin aika hervottoman hauska. Vaikutuin myös aika hyvin jälkikäteen lukemistani teksteistä, josta selvisi miten täysillä mies omistautui elokuvalle, tätä kun on vähän liiaksikin pitänyt sellaisena hälläväliä-kaverina. DiCaprion ja Hillin kemiat myös toimivat erinomaisesti yhteen ja kaveruksia oli ilo katsella. Noin muutenkin elokuvassa oli paljon onnistuneita hahmoja.
Arvatenkin tämä elokuva on hehkutuksen lisäksi herättänyt myös paljon kriittisempääkin keskustelua, sillä huumeet ja seksi ovat siinä hyvin näkyviä puolia. Mutta se nyt vaan on niin, että jos tekee elämäkertaelokuvan miehestä, jonka elämään ovat näkyvästi kuuluneet nuo edellä mainitut seikat, niin ei pitäisi tulla suurena yllätyksenä, että pakostikin ne näkyvät myös siinä elokuvassa! Vaikka huume- ja seksisekoiluille myös naurettiin leffassa, niin ei niitä nyt erityisen positiivisessa valossa kuitenkaan näytetty. Itseäni nämä eivät tietystikään haitanneet, mutta pakko myöntää, että olen aika yllättynyt elokuvan Oscar-ehdokkuuksista! Erityisesti amerikkalaisyleisön suhtautuminen alastomuuteen on yhä aika kukkahattutäteilyä ja Oscareista ollaan aika tiukkiksia. En oikein jaksakaan uskoa tämän voittoon parhaana elokuvana, mutta hienoa, että se on edes ehdolla ja toivottavasti pystejä tulisi muista kategorioista! Oscar-ehdokkuudethan tällä on seuraavista: miespääosa, miessivuosa, ohjaus, sovitettu käsikirjoitus ja paras elokuva. Oli miten oli, niin The Wolf of Wall Street oli erinomaisen viihdyttävä elokuva. Siinä oli hyvin mielenkiintoinen tarina, se oli tyylillä toteutettu ja se myös nauratti ihan kunnolla. Suosittelen!
No comments:
Post a Comment