I can't? Then what's the point of being Edith Piaf?

Vierailtuani vuonna 2006 Pariisissa Edith Piafin haudalla, kiinnostuin lukemaan tämän vaiherikkaasta elämästä enemmänkin. Vuotta myöhemmin ilmestyi myös Edith Piafin elämästä kertova elokuva La Môme, jonka näin tosin vasta nyt ensimmäistä kertaa. Elokuva etenee epäkronologisesti ja käy läpi ranskalaisen, Pariisin varpusenakin tunnetun, Piafin elämänvaiheet aina lapsuudesta kuolemaan asti. Nähdään kuinka tämä pienenä joutui asumaan mummonsa omistamaan bordelliin ja kuinka hänestä vuosia myöhemmin tuli koko maailman tuntema laulajatar. Edith Piafin elämää koetteli kuitenkin sairaudet, riippuvuudet ja riipaiseva rakkaus.

Ensinnäkin täytyy hehkuttaa pääroolissa ollutta Marion Cotillardia, joka oli täysin uskottava Edith Piaf. Cotillardia ei nähnyt näyttelijänä roolissa, vaan todella Edith Piafina. Taidokkaan näyttelemisen lisäksi täydet pisteet menee myös maskeeraukselle, jonka vuoksi Cotillard myös näytti täysin Edith Piafilta. Sekä Marion Cotillard että maskeeraus palkittiinkin mm. Oscarilla! Itse elokuvan tarina on kiinnostava ja surumielinen, kuten myös tähden elämä oli. Leffan tyyliin sopii se, ettei edetä tiukasti aikajärjestyksessä, vaan käydään läpi Edith Piafin elämän merkittävimpiä hetkiä muisteluina mm. tämän kuolemanhetkillä. Pidän monista elämäkertaleffoista ja tämä La Môme menee ihan kärkijoukkoon esim. vuoden 1992 Chaplinin seuraksi. Suosittelen katsomaan molemmat jos hienosti toteutetut, kiinnostavista ihmisistä tehdyt, elämäkerrat kiinnostaa!

Kuva: ulike.net