You're way too conservative for that girl. She's been around and seen things we've only read about in books.

Chasing Amy (1997) on vähän draamapainotteisempi elokuva Kevin Smithiltä. Holden (Ben Affleck) ja Banky (Jason Lee) ovat sarjakuvataiteilijoita ja parhaita kaveruksia. He ovat yhdessä edustamassa sarjakuvatapahtumassa, kun Holden tapaakin Alyssan (Joey Lauren Adams), johon tämä ihastuu välittömästi. Pian Holdenille kuitenkin selviää, että Alyssa tykkääkin tytöistä, mutta he jatkavat toistensa tapailua ainakin ystävinä. Banky ei pidä siitä, että Holden on aina Alyssan seurassa ja Holdenia raastaa itseäänkin se, ettei voi saada tyttöä itselleen. Myös Alyssan villistä menneisyydestä alkaa tulla rasite heidän välilleen.

Silläkin uhalla, että olen tällä lausunnolla täysin juntti, niin mielestäni Chasing Amy ei ole Kevin Smithin parhaimmistoa. Tähän viitataan monissa paikoissa Smithin parhaana leffana ja ymmärrän kyllä sen arvostuksen, onhan leffa vakavampi ja siinä käsitellään isoja aiheita ja joo, se on hyvä, mutta se ei vaan ole oma suosikkini tältä komedian taiturilta. Onhan kyseessä toki laadukas draamaelokuva ja ehdottomasti hyvänä puolena tässä elokuvassa on se, että vaikka kyseessä on samalla romanttinen ja komediallinen elokuva, ei tämä tosiaankaan ole mikään hömppä romcom. Leffa on realistisen tuntuinen ja erityisesti päähenkilöt ovat hyvin aidon oloisia. Kevyellä otteella tässä käsitellään rakkauden ja seksuaalisuuden hankaluutta aika ajattomalla tavalla, vaikka ysäriys nyt tietysti paistaakin esimerkiksi ihan ihmisten vaatteista ja kampauksista. Vaikka Chasing Amy on tyylillisesti vähän erilainen kuin edelliset Smith-leffat, on tämäkin tavallaan jatkoa niille ja viittauksia aiempien leffojen henkilöihin ja tapahtumiin löytyy tästäkin. Tätä leffaa voisi suositella niille, jotka ei kaipaa ihan niin huumoripläjäystä vaikka tästäkin jokuset hyvät naurut irtoavat.

P.S. Jo toinen uni Jayn ja Silent Bobin seurassa, tällä kertaa teimme yhdessä radio-ohjelmaa. Näiden leffojen lisäksi olen viime päivinä kuunnellut tuntitolkulla pari vuotta vanhoja Jay & Silent Bob Get Old -SModcasteja (äärimmäisen mielenkiintoisia, suosittelen), jolla on luultavasti vaikutuksensa asiaan.

Goddamn. This is one wacky game show.

Mallrats (1995) on Kevin Smithin toinen kokopitkä elokuva. TS (Jeremy London) ja Brodie (Jason Lee) joutuvat samana aamuna tyttöystäviensä jättämiksi. Pojat lähtevät läheiseen ostoskeskukseen pohtimaan, että mikä ihmeessä heissä on muka vikana. Sattumalta tuossa ostoskeskuksessa onkin juuri tuolloin Napakymppi-tyyppinen seuranhakuohjelma, johon TS:n ex joutuukin isänsä takia seuranhakijaksi. TS ei kuitenkaan ole valmis luovuttamaan ja päättää yrittää saada tytön takaisin, apunaan tällä on ystävänsä Brodie ja tietysti ostoskeskuksessa hengailevat Jay (Jason Mewes) ja Silent Bob (Smith).

Mallrats on tosiaan tavallaan jatkoa Clerksille, vaikka ihan suoraa yhteyttä näillä ei olekaan. Molemmat sijoittuvat sinne kuvitteelliseen View Askewniverseen, Mallratsissa on viittauksia Clerksin hahmoihin ja Jay ja Silent Bob ovat toki menossa mukana. Tässä leffassa esiintyy ensimmäistä kertaa useampikin uusi kasvo, joita Smith on käyttänyt myöhemmin lukuisissa elokuvissa. Esimerkiksi voisi mainita sellaiset henkilöt kuin Jason Lee ja Ben Affleck. Jeremy Londonia Smith ei tosin ole käyttänyt enää tämän leffan jälkeen (eikä tämä ollut mukana leffan kommenttiraidalla), mies oli kuulemma jatkuvasti niin aineissa kuvausten aikana, ettei edes muistanut vuorosanojaan. Mallrats sai aikoinaan paljon huonomman vastaanoton kuin aiempi, huomattavasti pienemmällä budjetilla tehty, Clerks ja tähän leffaan on monessa paikassa viitattu Smithin heikoimpana tekeleenä. Nykyään leffalla taitaa kuitenkin olla sitä kuulua kulttimainetta.

Mallratsista olen kirjoittanut jo pari kertaa aiemminkin tänne blogiin, joten tämä on nyt vähän toistoa. Pidän Mallratsista paljon, vaikkei se mikään Clerks olekaan. Huumori toimii tässäkin ja leffa saa lisäpisteitä ihan vaan sen ysäriydestä. Smithin käyttämät lukuisat sarjakuva- ja elokuvaviittaukset tuo kivan ja aika olennaisenkin lisän leffaan. Näyttelijät Mallratsissa ovat suurimmaksi osaksi hyviä, mutta en tiedä johtuuko tämä osaksi lukemistani kommenteista miehen käytöksestä kuvauksissa, mutta mielestäni Jeremy London on ihan äärettömän rasittava ja turha roolissaan. Huumoripotin tässä leffassa vie kyllä esikoisroolinsa vetävä Jason Lee, joka on noiden päivien jälkeen päässytkin aika paljon esille. Niin ja Jason Mewes on vaan aina yhtä hyvä Jayna. En voi ymmärtää, että tämän tilalle on elokuvayhtiön puolesta yritetty suorastaan pakottaa esim. Seth Greeniä. Onneksi Smith on pysynyt tiukkana valinnassaan! Mikäli Kevin Smithin leffat eivät ole entuudestaan tuttuja, suosittelisin ehkä aloittamaan jollakin muulla ja sitten katsomaan tämän. Sitten kun Smith-tyyli uppoaa, niin varmasti saa Mallratsistakin hyvät naurut.

Kevin Smith -leffojen katselu peräjälkeen ilmeisesti toimii, sillä näin heti Mallratsin jälkeisenä yönä unta, jossa olin ostoksilla Jayn ja Silent Bobin kanssa. Oli hauskaa!

Kuvat: listal.com

100 Movie Facts About Me - Part XIV

Osa 14

66. Kävin nuorempana lomamatkalla Espanjassa sellaisessa kauhutalossa, missä pelottelemassa oli ihan oikeita ihmisiä kauhuhahmoiksi pukeutuneina. Voin kertoa, että näin "pelotonta" kauhuihmistäkin vähän jännitti kun meidän perässä juoksi Leatherface moottorisaha kädessään tai kun sängyssä makaava Regan-tyttönen pomppasikin yhtäkkiä ylös ja tarttui käteeni!

67. Kävin myös muutamia vuosia sitten Saksassa Filmstudio/Filmpark Babelsbergissa, joka oli varsin vaikuttava ja mielenkiintoinen paikka. Tuo studio on ollut käytössä vuodesta 1912 ja siellä kuvattuja leffoja on mm. The Cabinet of Dr. Caligari, Metropolis, The Pianist, V for Vendetta, Inglourious Basterds... Filmparkissa oli sitten kaikenlaista stunttishow'ta ja muuta ohjelmaa tarjolla. Hieman paremmalla saksan osaamisella paikasta olisi saanut varmaan vielä enemmän irti, mutta haluaisin käydä siellä uudestaankin. 

68. En oikein osaa määritellä omaa huumorintajuani komedioiden suhteen. Juuri kun olen sanonut jostain leffasta, että minuahan ei tällainen huumori naurata, niin huomaan nauravani ihan vastaavanlaiselle jutulle toisessa leffassa.

69. Lempinäyttelijöitäni on ollut vuosien varrella mm. Anu Hälvä (!), Jonathan Brandis, Jim Carrey, Johnny Depp, Leonardo DiCaprio, Claire Danes, Neve Campbell ja Ellen Burstyn. Teini-iän jälkeen minulla ei oikein olekaan ollut mitään varsinaisia lempinäyttelijöitä.

70. Ostan suurimman osan leffoistani play.com:ista.


Osa 13 täällä

Toivottavasti näistä ei paista hirveän pahasti se tosiasia, että en ihan oikeasti meinaa keksiä enää mitään uutta kerrottavaa...

Niin ja huvitti muuten huomata vasta nyt, että olen ilmeisesti heti viidennen osan jälkeen laiskistunut niin, että olen kirjoittanut otsikon hienosti vain muotoon "100 movie facts". Nyt ne on korjattu!

This job would be great if it wasn't for the fucking customers.

Clerks. (1994) on Kevin Smithin ensimmäinen elokuvaohjaus ja samalla myös ensimmäinen View Askewniverse -elokuva. Kokonaan mustavalkoinen leffa sijoittuu pieneen kioskiin, jossa myyjänä hääräilee Dante (Brian O'Halloran), joka on nyt hälyytetty töihin tämän vapaapäivänä. Myymälässä ravaa mitä erikoisempia tapauksia aina tyttöystävistä entisiin tyttöystäviin sekä ahkerasti viereisen videovuokraamon Randal (Jeff Anderson). Kioskin edustalla päivystää myös rääväsuinen Jay (Jason Mewes) ja tämä hiljaisempi kaveri Silent Bob (Kevin Smith). Yhdestä työpäivästä tuleekin melkoisen tapahtumarikas tällä porukalla.

 

Olen jo varmaan pari vuotta ollut aikeissa toteuttaa Kevin Smith -leffaputken kaikilla tämän ohjaustöillä, mutta se on aina vaan jäänyt muiden kiireiden tai leffaputkien jalkoihin. Eikä tämä vaatisi edes mitään suuria ponnisteluja, sillä kaikki nämä leffat (paria uusinta lukuunottamatta) löytyy valmiiksi omasta hyllystä. Eilen päätin kuitenkin vihdoin laittaa pitkästä aikaa Clerksin pyörimään, tuli se "putki" nyt sitten toteutettua leffa päivässä tai leffa kuukaudessa -tahdilla. Taustatiedoiksi voisi kertoa sen, että Kevin Smith -huumori ja tyyli muutenkin uppoaa melkoisen hyvin itselleni. Niin ja muuten tässä välissä voisi mainita myös sen, että näissä Kevin Smith -leffoissa on useimmiten ihan hervottoman hauskat kommenttiraidat. Tämänkin leffan kommenttiraidalla ovat äänessä kaikki leffan miesnäyttelijät ja nauruahan riitti.

Mielestäni Clerksin yksi mielenkiintoisimmista puolista on se, kuinka leffa on tehty. Smith on ollut tuolloin täysin aloitteleva tekijä ja pienen rahoituksen hän sai riivittyä kasaan mm. myymällä sarjakuvakokoelmaansa ja kerjäämällä vanhemmiltaan rahaa. Leffa kuvattiin myymälässä, jossa Smith oli oikeastikin kassan takana töissä ja kuvauslupa heillä oli ainoastaan aukioloaikojen ulkopuolella. Peitelläkseen ulkona olevaa pimeyttä, kehiteltiin leffaan heti alkumetreillä sellainen käänne, ettei kioskin verho toiminut, eikä sitä saatu siis nostettua ylös. Ongelmat valaistuksen ja pienen budjetin suhteen olivat itseasiassa myös syy siihen, miksi elokuvasta päätettiin tehdä mustavalkoinen! Mielestäni nämä jutut on hauskoja, on helppo kuvitella millaiseen kikkailuun sitä itsekin joutuisi jos alkaisi nyt toteuttamaan elokuvaa. Ja sitten pitäisi vaan uskotella, että se mustavalkoisuus oli ihan vaan taiteellinen näkemys...

Clerksin suurin hohto on sen dialogeissa ja henkilöhahmoissa. Dialogi on erittäin sujuvaa ja hauskaa, se on kirjoitettu hyvin ja näyttelijät myös tuovat ne hyvin ulos. Tyypit keskustelevat vähän aiheesta kuin aiheesta leppoisasti asiakkaiden edessä. Vaikka leffassa on joitakin aika älyttömiä tapauksia, on se kuitenkin hyvin realistisen tuntuinen. Dante ja Randal ovat hyvin aidon oloisia, hieman elämässään hukassa olevia, nuoria miehiä. En ole itse ollut kovinkaan paljon asiakaspalvelutyössä (muutamat kesät teininä), mutta voisin kuvitella, että tästä irtoaa paljon huumoria myös niille, jotka ovat viettäneet enemmänkin aikaa tiskin takana. Varmasti sitä joskus tekisi mieli olla vain tympeän kettumainen asiakkaille Danten tavoin, tai sitten vaihtoehtoisesti olla täysin törkeän asiaton Randalin tyyliin. Mutta vaikka ei olisikaan kokemusta siltä saralta, niin kyllä näiden kaverusten muutkin jutut niin parisuhteista kuin elokuvistakin jaksaa viihdyttää. Jay ja Silent Bob esiintyivät muuten ensimmäistä kertaa tässä leffassa ja kivana yllärinä ainakin Clerks X -julkaisulta löytyvät myös parivaljakon 90-luvulla tekemät MTV:n mainospätkät. Suosittelen ehdottomasti katsomaan tämän leffan mikäli hyvä huumori uppoaa, eikä hieman törkeä kielenkäyttö häiritse pahasti! Clerks. on Kevin Smithiä parhaimmillaan.

Kuvat: ftmovie.com