Oct 14, 2015

I ASSURE YOU; WE'RE OPEN!

Sain näin "hieman" jälkijunassa vielä yhden synttärilahjan:


Siinähän ovat siis Silent Bob, Jay, Randal sekä Dante, eli setti hiljattain julkaistuja hienoja Clerks-figuureja! Hauska yksityiskohta näissä on se, että figuurit ovat täysin mustavalkoisia, kuten se itse elokuvakin tietysti oli. Aion myös (monien keräilijöiden kauhuksi) avata nämä pakkaukset, sillä figuurien mukana tuli Quick Stop Groceries ja RST Video -taustat, jotka haluan tietysti kasata. Jos elokuva ei ole jollekin tuttu, niin Clerks. on tosiaan ohjaaja Kevin Smithin ihan ensimmäinen, ja varmasti myös ikuisesti paras, elokuva. Muutama vuosi sitten kirjoittamani arvostelun siitä voi käydä lukemassa täältä. 


Sitten näin loppuun vielä hieman ilmoitusluontoista asiaa. Perinteisestihän olen pitänyt halloweenin aikoihin kaksi viikkoa kestävän kauhuputken, jolloin olen katsellut vähintään yhden kauhuelokuvan päivässä ja myös joka päivä kirjoittanut katsotuista elokuvista tänne blogiinkin. Aion toki kauhuilla tänäkin vuonna, mutta hieman eri säännöin. En tule katsomaan tai kirjoittamaan ihan joka päivä, MUTTA kauhuputki kestää tällä kertaa jopa kolme viikkoa! Näin ollen katseltujen leffojen määrän ei pitäisi ainakaan mitenkään merkittävästi laskea. Ja mikä parasta, aloitan tämän jo heti ensi viikolla! Olen itse aika innoissani taas kerran ensinnäkin siitä kauhun katselusta ja toisekseen siitä, että saadaan ainakin hetkellisesti jotain eloa tämänkin blogin arvosteluihin. (Edellisten vuosien halloweeneilyt löytyvät yllättävästi tunnisteella halloween.)

Oct 7, 2015

But you could totally be Turbo Kid.

Kävin katsomassa Rakkautta & Anarkiaa -festareilla kanadalaisen post-apokalyptisen elokuvan nimeltään Turbo Kid (2015). On tulevaisuuden vuosi 1997 ja yksin jäänyt The Kid (Munro Chambers), seikkailee pyörällään ympäriinsä löytääkseen tavaraa vaihdettavaksi veteen. Vettä on hankala saada, sillä inhottava Zeus (Michael Ironside) joukkoineen hallitsee niin veden jakelua kuin muutenkin koko ympäröivää aluetta, Wastelandia. 80-luvun esineiden ympäröimä The Kid lukee vanhoja Turbo Rider -sarjakuvia ja haaveilee olevansa tämän kaltainen sankari. Eräänä päivänä Kidin seuraksi lyöttäytyy innokas Apple (Laurence Leboeuf), jonka kanssa he ystävystyvät ja harjoittelevat taistelua hallitsevia pahiksia vastaan. Pian Kid tekee myös melkoisen löydön, Turbo Riderin asun, jonka ansiosta tämä saakin myös sankarin supervoimat käyttöönsä!


Luettuani seuraavan kuvauksen festareiden sivuilta, oli leffavalintani välittömästi selvä: Turbo Kid on kuin houreinen rakkauskirje 80-luvun kulttileffoille. Se vilisee viittauksia ja väkivaltaa, veri roiskuu litratolkulla splatter-hengessä, ja taustalla pauhaa Le Matos -yhtyeen mainio syntetisaattorisoundtrack. Miten monta hyvää asiaa mahdutettu kahteen lauseeseen! Miten monta hyvää asiaa mahdutettu yhteen elokuvaan! Pidin siis Turbo Kidistä erittäin paljon, tämä on itseasiassa yksi parhaista tänä vuonna näkemistäni elokuvista. Heti aluksi ihastuin sen kasariuteen (vaikka se onkin tehty vuonna 2015 ja sijoittuu vuoteen 1997) sekä siinä kuultuihin erinomaisiin musiikkeihin ja nämä jaksoivatkin ihastuttaa koko elokuvan keston ajan. Veriroiskinnat ja väkivallat olivat kaikessa liioitellussa revittelyssään myöskin oikein mukavaa katseltavaa. Noin ympäristöltään ja hahmoiltaan, nuorisoa lukuun ottamatta, leffa toi aika vahvasti mieleen uuden Mad Maxin (josta en muuten koskaan saanut aikaiseksi arvostelua, mutta pidin siitä erittäin paljon), mutta muutoin en nähnyt  näiden välillä juurikaan yhtäläisyyksiä. Turbo Kidissä oli tuon splatteroinnin ja muun riehakkaamman toiminnan lisäksi myös herkempää ja hauskempaa puolta The Kidin ystävystyessä Applen kanssa. Nämä puolet toimivat mielestäni oikein mainiosti yhteen ja elokuva oli oivallinen kokonaisuus. Turbo Kid oli siis erittäin viihdyttävä pätkä, jota suosittelen lämpimästi erityisesti 80-luvun elokuvien ystäville!

Sep 15, 2015

I have had it with these motherfucking snakes on this motherfucking plane!

Snakes on a Plane (2006) kertoo nimensä mukaisesti lentokoneesta, johon tuleekin paikkansa varanneiden matkustajien lisäksi yllätysvieraiksi käärmeitä. FBI:n agentti Neville Flynn (Samuel L. Jackson) kuljettaa suojaan vakavan rikoksen todistajaa Seania (Nathan Phillips) matkustajalennolla. Pahikset kuitenkin ovat olleet askeleen edellä ja täyttäneet koneen vaarallisilla käärmeillä, jotka kesken matkan luikertelevat säikyttelemään niin matkustamon kuin ohjaamon väkeä.


Uskomatonta, mutta totta, en ollut nähnyt tätä koskaan aiemmin! Otinkin jonkin aikaa sitten tavoitteekseni löytää sen jostain kirppikseltä mahdollisimman halvalla, jotta vihdoinkin tietäisin mistä kaikki puhuvat (tai ainakin puhuivat joskus silloin melkein kymmenen vuotta sitten). Nyt olenkin astetta sivistyneempi, sillä se tosiaan tuli hankittua alle eurolla ja jo katsottuakin lauantai-illan viihteenä. Ja viihdyttävä se totta tosiaan olikin! Tämän tosin osasin jo aavistaakin nähtyäni näiden vuosien varrella lukuisia kertoja tuon otsikossakin näkyvän lainauksen sisältävän pätkän. Siinä itseasiassa tiivistyy aika hyvin koko elokuvan henki! Snakes on a Plane ei ole vakavasti otettava leffa, eikä sitä sellaiseksi ole tarkoitettukaan. Parasta antia leffassa on juuri Samuel L. Jackson, joka on tässäkin se vanha tuttu badass, joka kiroilee paljon, heittelee one-linereita ja tietysti lopulta pelastaa päivän. Käärmeetkin pistävät parastaan, sillä nämä eivät todellakaan tylsästi kietoudu kaulan ympärille tai iske hampaitaan varpaaseen. Miksipä tehdä niin, kun ihmiskehosta löytyy muitakin jänniä ulokkeita! Ei Snakes on a Plane ole mestariteos, eikä se myöskään ole hauskin elokuva ikinä. Itse asiassa se ei edes mielestäni asetu ihan siihen niin huono, että se on hyvä -raameihinkaan, sillä silloin tämän pitäisi olla huonompi. Siis jotta se olisi hyvä, eh. Mutta Snakes on a Plane on joka tapauksessa viihdyttävä elokuva ja sen seurassa on hauskaa. Se on leffa, joka tarvitsee katsella  hyvällä porukalla popcornikipot sylissä.

Sep 8, 2015

New/old

Vuorossa olisi taas hieman erilaista uutta hyllyssä -esittelyä, näytillä siis hyvin sekalaista ja monesta eri paikasta haalittua jännää tavaraa.

Iso Gizmo-pehmolelu oli parin euron löytö kirppikseltä. Parasta!

Falkor-koristeen ostin Bavaria-studiolta, jossa ensimmäinen Päättymätön tarina kuvattiin.
Studiolla pääsi muuten myös näkemään sen ihan oikean Falkorin!

Jätin joskus silloin aikoinaan hölmönä hankkimatta nämä,
mutta nyt ne lahjoitettiin toisesta hyllystä omaani. Kelpasi!

Dracula-sarjakuvalehden ihan ensimmäinen suomalainen numero (01/74) löytyi
divarista, oikein mieluinen löytö tämäkin. Alla vielä kuva lehden sisältä.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...