Tämän vuoden Night Visionsin Back to Basics -festarit alkoivat omalta osaltani torstaista (joskus silloin huhtikuussa siis). Kävin torstaina katsomassa vain dokumentin nimeltään Borley Rectory (2017), joka kertoi yhdestä maailman kuuluisimmasta kummitustalosta. Tämä englantilaisen Borleyn pappilan tarina on monille tuttu Noidan käsikirja -opuksesta ja olihan se itsellenikin se suurin syy valita ohjelmalehtisestä juuri Borley Rectory katseltavaksi.
Lyhyesti Borleyn pappilan tarina on se, että talo rakennettiin vuonna 1862, jonka jälkeen useat eri asukkaat vuosien varrella tekivät siellä lukuisia havaintoja kummituksista ja lopulta talo paloikin raunioiksi vuonna 1939. Tässä Ashley Thorpen dokumentissa keskityttiin näihin paranormaaleihin ilmiöihin vuosien varrelta. Dokumentti oli toteutettu hieman erikoisempaan tyyliin, sillä siinä hyödynnettiin näyttelijöiden lisäksi reilusti animaatiota. Mustavalkoisessa kuvassa käytettiin paljon valoja ja varjoja sekä savua. Siinä oli myös hyvät musiikit, äänitehosteet sekä toimiva kertojaääni (Julian Sands), jotka loivat dokumenttiin juuri sopivan aavemaisen tunnelman. Näytöksessä oli paikalla dokumentin tekijä Thorpe, joka kertoi avoimesti sen useita vuosia kestäneestä tekoprosessista. Mies teki nimittäin dokumentin editoinnin animaatioineen kokonaan yksin kotoa käsin. Lopputulos oli kuitenkin erittäin onnistunut, Borley Rectory oli aivan omanlaisensa dokumentti, joka oli todella kauniin näköinen ja aavemaisen tunnelmallinen. Oli hienoa päästä näkemään se valkokankaalta!
Lyhyesti Borleyn pappilan tarina on se, että talo rakennettiin vuonna 1862, jonka jälkeen useat eri asukkaat vuosien varrella tekivät siellä lukuisia havaintoja kummituksista ja lopulta talo paloikin raunioiksi vuonna 1939. Tässä Ashley Thorpen dokumentissa keskityttiin näihin paranormaaleihin ilmiöihin vuosien varrelta. Dokumentti oli toteutettu hieman erikoisempaan tyyliin, sillä siinä hyödynnettiin näyttelijöiden lisäksi reilusti animaatiota. Mustavalkoisessa kuvassa käytettiin paljon valoja ja varjoja sekä savua. Siinä oli myös hyvät musiikit, äänitehosteet sekä toimiva kertojaääni (Julian Sands), jotka loivat dokumenttiin juuri sopivan aavemaisen tunnelman. Näytöksessä oli paikalla dokumentin tekijä Thorpe, joka kertoi avoimesti sen useita vuosia kestäneestä tekoprosessista. Mies teki nimittäin dokumentin editoinnin animaatioineen kokonaan yksin kotoa käsin. Lopputulos oli kuitenkin erittäin onnistunut, Borley Rectory oli aivan omanlaisensa dokumentti, joka oli todella kauniin näköinen ja aavemaisen tunnelmallinen. Oli hienoa päästä näkemään se valkokankaalta!
Täytyypä ottaa tämä jossakin kohtaa tarkkailuun. Kiinnostava aihe nääs ja silleen.
ReplyDeleteNyt vasta huomasin tämän kommenttisi täältä roskaviestien joukosta! Oli kiva yllätys :)
DeleteMukava kuulla, heh. Juu, noita roskaviestejä pukkaa esiin aina silloin tällöin. Yleensä onneksi harvemmin kuitenkin.
Delete