Nov 18, 2016

Maximum Halloween 3016, torstai

Sen suuremmitta selittelyitä halloweenin kauhuleffailut jäivät blogin osalta väliin tällä kertaa, mutta Night Visionsin Maximum Halloweenia ei sovi jättää huomiotta tänäkään vuonna. Aloitin festarit torstaina ja niinkin hienosti kuin The Evil Dead -trilogian merkeissä! Lähes kuusi tuntia putkeen Evil Deadia leffateatterissa oli juuri niin mahtava kokemus kuin miltä se kuulostaa. Nyt on vieläpä juhlavuosi, sillä ensimmäisen Evil Deadin julkaisusta on tänä syksynä 35 vuotta aikaa!


Sam Raimin leffatrilogian ensimmäisessä osassa The Evil Dead (1981) viiden nuoren porukka lähtee mökkeilemään syrjäseuduille. Mökillä alkaa tapahtua omituisuuksia heidän löydettyä kellarista ihmislihasta tehty Necronomicon-kirja. Yksi toisensa jälkeen heidät valtaa pahuus ja lopulta yksi nuorista, Ash (Bruce Campbell), taistelee yksin riivattuja vastaan. Toisessa osassa Evil Dead II (1987) Ash on taas samaisella mökillä, mutta tällä kertaa tyttöystävän kanssa kaksin. Ja taistelu riivattuja vastaan jatkukoon. Kolmannessa osassa Army of Darkness (1993) Ash päätyykin keskiajalle kamppailemaan moottorisahakätensä kanssa pahuutta vastaan.


Aika moni tuntuu olevan sitä mieltä, että sarjan toinen osa on kaikista paras, mutta itse kyllä pidän sitkeästi eniten ykkösestä. Mutta jatko-osat eivät todellakaan jää kauan tästä. (Kuten ei myöskään uudehko tv-sarja Ash vs Evil Dead, mutta ei siitä nyt enempää.) Itseasiassa näiden leffojen tyyli muuttuu hieman aina seuraavassa osassa. Ensimmäinen Evil Dead on selvästi eniten kauhua, vaikka siinäkin on jo ripaus huumoria. Kuitenkaan siinä ei vielä esimerkiksi Bruce Campbell näytä huumoripuoltaan juurikaan, jota on sitten huomattavasti enemmän jo kakkosessa. Kolmas osa ottikin jo reilusti välimatkaa kauhuun ja on oikeastaan silkkaa komediaa. Ensimmäisessä osassa minuun vetoaa sen kotikutoisuus, leffa on tehty äärimmäisen pienellä budjetilla ja ns. kaveriporukalla. Siinä on myöskin oikeasti hyvää kauhutunnelmaa ja se on kekseliäs. Kakkosen parhaita puolia taas mielestäni on sen kunnon veriroiskinnat ja se, että Bruce Campbell pääsee nyt näyttämään persoonaansa ja taitojaan myös slapstick-komedian saralla. Kolmosessa sitten pelataankin lähinnä tuolla tutulla persoonalla ja sen lukuisilla one-linereilla. Army of Darknessissa on myöskin selvästi eniten seikkailuhenkisyyttä. Kaikki nämä elokuvat ovat ihan äärimmäisen viihdyttäviä, kukin omalla tavallaan. 

Oli tosissaan erittäin siistiä päästä näkemään nämä ihan valkokankaalta. Vaikka toki uusinta uutta elokuvaa, sellaista vieläpä joka tuskin päätyy yleiseen levitykseen, on myös kiva nähdä festareilla, niin kyllä vain nämä vanhat klassikot alkuperäisiltä keloiltaan katseltuna ovat mielestäni se leffafestareiden hienoin juttu. Näitä lisää!

2 comments:

  1. Kais nappasit tuon Evil Dead koristeen matkaasi pois lähtiessäsi, heh.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luulen, että siitä olisi voinut tulla sanomista, niin jätin paikoilleen :P

      Delete

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...