The King's Speech (2010) on neljän Oscarin voittanut historiallinen elokuva brittiläisestä kuninkaallisesta George VI:sta. Bertie (
Colin Firth) on kärsinyt koko ikänsä puheviasta, joka on vaikeuttanut tämän elämään kuningas George V:n poikana. Kun vuonna 1936 kuningas George V kuolee ja Bertien vanhempi veli yllättäen jättäytyy kuninkaan tehtävistä, kruunataankin Bertie uudeksi kuninkaaksi, George VI:ksi. Änkyttävä uusi kuningas yrittää nyt selvitä tehtävänsä vaatimista julkisista puhumisista vaimonsa Elizabethin (
Helena Bonham Carter) tukemana sekä puheterapeutti Lionelin (
Geoffrey Rush) avustamana.
Tapananihan on katsella näitä Oscar-voittajaleffoja noin sata vuotta myöhässä, joten on lähes ennätyksellistä, että katselin tämän vuoden sisällä pystin saamisesta! Kuninkaan puhe on kyllä kiinnostanut, mutta en oikein pidä Colin Firthistä, niin sen katsominen on vähän tarkoituksellaankin jäänyt. Colin Firth tuntuu olevan niin monissa rooleissa sellainen samanlainen vaivalloisen oloinen änkyttävä mies, joka vääntelee aina tuskastuneesti naamaansa. Juuri sellainen kun se on
Bridget Jonesissa. Tieto siitä, että Firthin rooli Kuninkaan puheessa on jäykistelevä kuningas, joka kärsii änkytyksestä (minulla ei siis todellakaan ole mitään ongelmaa oikeiden puheongelmaisten kohdalla, ärsyynnyn vain Firthin tavasta näytellä), ei varsinaisesti innostanut katselemaan tämän vaikeaa naamaa. Toisaalta taas leffat todellisista kuninkaallisista ja heidän elämästä sekä vaikeuksista sen julkisen kuvan toisella puolella kiinnostavat paljon. Mielenkiinto voitti ja Kuninkaan puhe tuli katseltua!
Kiinnostava tämä leffa olikin ja vaikka se pyörikin hyvin pitkälti Colin Firthin näyttelijäsuorituksen ympärillä, ei sekään häirinnyt - mies oli oikeasti sympaattinen roolissaan. Firthin lisäksi elokuvassa mainiot roolisuoritukset tekee kuninkaan vaimoa Elizabethia esittänyt Bonham
Carter sekä Geoffrey Rush puheterapeuttina. Bertien ja terapeutin kohtaamiset toikin aiheeltaan vakavahkoon leffaan lisäksi kevyttä huumoria. Kuninkaan puhe on oikeastaan aika hidastempoinen elokuva, eikä siinä nyt ihan hirveästi edes tapahdu, mutta silti se pysyy koko ajan kiinnostavana. Leffan lopulla on yksi erittäin tuskastuttava kohta, jossa kuningas on juuri aloittamassa puhettaan radiossa. Kohtaus tuntuu hävyttömän pitkältä, siinä näytetään panikoivaa kuningasta ja luetellaan kuinka paljon aikaa vielä on jäljellä lähetyksen alkuun. Tuskastuttavaa kohtauksesta ei tehnyt se, että se olisi ollut tylsä ja pitkäveteinen, vaan se, että se sai itsellenikin katsojana hirmuisen jännityksen päälle! Erittäin onnistunut kohtaus siis. Kuninkaan puhe on muutenkin onnistunut elokuva ja niin, olihan tämä ihan selvä Oscar-leffa.
Kuvat: listal.com
No comments:
Post a Comment