Dec 31, 2018

Maximum Halloween 3018, la-su

Night Visions Maximum Halloween oli tänäkin vuonna Helsingin Kinopalatsissa ja tapahtuma päättyi koko yön istuskeluun leffasaleissa. Kaikki valitsemani yön elokuvat olivat sattumalta ihan tuoreita pätkiä ja niiden joukossa oli kaikkea loistavasta keskinkertaiseen ja ihan sinne alimpaan kuraan asti. Yleisöäänestyksessä annoinkin näille tähtiä niin yhden kuin viisi kappaletta! 


Summer of 84 (2018)

On kesä ja teinipoikien kaveriporukka yrittää epätoivoisesti keksiä jotakin jännittävää tekemistä amerikkalaisessa pikkukaupungissa. Lähialueella riehuu sarjamurhaaja, joka saalistaa uhreikseen nimenomaan teinejä ja pian pojat alkavat epäillä, että naapurustossa asuvalla poliisilla olisikin jotain tekemistä asian kanssa. Aikuisille epäilyistä ei voi kertoa, joten he alkavat itse vakoilla miestä ja yrittävät päästä murhaajan jäljille.


Summer of 84 näytettiin itseasiassa jo ennen varsinaisia yönäytöksiä, mutta en voinut jättää tätä väliin, sillä se on samoilta tekijöiltä kuin mahtava Turbo Kid ja Night Visionsin esitteessä tätä verrattiin myös erinomaiseen Stranger Things -sarjaan. Summer of 84 oli juuri niin ihanan kasari kuin kuvittelinkin sen olevan ja tunnelmaltaan se toi mieleeni niin Gooniesin kuin Stand by Me:n. Leffa ei ollut kovin pelottava ja verellä ei liiaksi mässäilty, mutta leffa oli kuitenkin sellainen kutkuttavan jännittävä. Tämä oli enemmän vain teinipoikien kesäseikkailu, jossa aina välillä oli tärkeämpää tirkistellä naapurintyttöä kuin seurata murhaepäillyn liikkeitä. Summer of 84 oli erittäin viihdyttävä elokuva ja tämä näyttää muuten olevan jo ainakin Netflixin ja Blockbusterin valikoimassa.  Traileri
_____________


Lifechanger (2018) 

Torontossa riehuu joulun aikoihin kehosta toiseen siirtyvä "olio". Olio joutuu surmaamaan aina uuden ihmisen ja siirtymään tämän kehoon pysyäkseen itse hengissä, kunnes taas tämän ruumis alkaa mädäntyä. Alueelta alkaa siis kadota ihmisiä yksi toisensa jälkeen aina kun olio tarvitsee uuden kehon käyttöönsä. 


Lifechangerissa oli ihan hyvä idea ja toteutuskin oli suurimmaksi osaksi toimiva. Tuon "olion" ääni ja persoona toivat tähän hyvää syvyyttä. Samalla myös aina sen kehon, jossa olio milloinkin majaili, persoona toi tämän toimintaan aina oman lisänsä. Näyttelijät elokuvassa olivat suurimmaksi osaksi ihan päteviä, vaikka näytöksessä myös paikalla olleen ohjaaja Justin McConnellin mukaan osa heistä olikin ihan kokemattomia alalla. Vaikka leffassa oli myöskin ihan näyttäviä kuolemia ja erikoistehosteita, niin olennaisempaa tässä kuitenkin oli tuo olio itse - kerrottiinhan tämä kokonaan sen näkökulmasta. Tarina piti otteessaan ja mielenkiinnolla odotti myös sen loppuratkaisua, mutta lopulta leffa kuitenkin jäi vain ihan hyväksi. Traileri
_____________


The Witch in the Window (2018) 

Isä ja tämän 12-vuotias poika muuttavat maalle kunnostamaan vanhaa omakotitaloa. Pian he kuitenkin saavat huomata, etteivät ole talossa yksin. Talossa tuntuu elävän edellisen omistajan henki, vanhempi nainen, joka päivystää keinutuolissa ikkunan luona. Henki tuntuu saavan lisää voimaa sitä mukaa kun talon remontti etenee. 


Pidin tästä leffasta, se oli vanha kunnon kummitustarina. Siinä ei juuri yritetty säikytellä, vaan tunnelma oli koko ajan jännittävä. Elokuvan alkupuolella esimerkiksi tuo vanhan naisen haamu aina välillä vain ilmestyi jonnekin tapahtumien taustalle, eikä muut hahmot huomanneet tätä, eikä sitä  myöskään korostettu esimerkiksi pamauttamalla musiikkeja kovalle. (Salissa alkoikin jossakin vaiheessa hauska kuiskuttelu kun yleisö alkoi kiinnittämään huomiota siihen.) Pidinkin tästä vaiheesta erityisen paljon, se oli kivan jännittävä. Noin muutenkin elokuva oli onnistunut, näyttelijät olivat uskottavia ja tarina mielenkiintoinen. Se oli kuitenkin aika rauhallinen, joten suurta toimintaa ei kannata odottaa. Traileri
_____________


Relaxer (2018) 

Abbie saa vuonna 1999 veljeltään haasteen pelata Pac-Mania lähes mahdottomalle tasolle asti. Pelatessa sohvalta ei saa poistua mihinkään, ei edes käymään vessassa. Abbie ottaa haasteen tosissaan, vaikka vuodenajatkin vaihtuvat ja millennium lähestyy, mies vain jatkaa pelaamista sohvalta nousematta.


Tämä elokuva sai minulta sen yhden tähden ja siinäkin oli yksi liikaa. Inhosin tätä leffaa alusta loppuun. Jo ensimmäisten minuuttien aikana sohvalla puolialasti istuva mies oksensi päällensä ja koska sohvalta ei saanut poistua edes peseytymään, niin sitä sitten katseltiinkin koko puolitoistatuntinen. Koko elokuvan ajan siis tuijotettiin vain tuota miestä sohvalla. Näiden ensiminuuttien aikana minulle iski syvä ahdistus, että en oikeasti halua istua täällä loppuun saakka. Kello oli kuitenkin tässä vaiheessa noin neljä aamulla, joten ei varsinaisesti ollut paikkaa mihin paeta elokuvateatterista. Toivoin nukahtavani, jotta ei tarvitsisi katsella, mutta valitettavasti ei vain väsyttänyt tarpeeksi. Relaxer oli minulle silkkaa kidutusta ja tunnen tätä leffaa kohtaan niin syvää inhoa, etten pystynyt edes katsomaan tuota alle minuutin kestävää traileria loppuun. Yök. Traileri
_____________


Aterrados (2017) 

Argentiinassa pariskunnan kotona tuntuu olevan jokin näkymätön pahuus ja vaimo pelkää henkensä edestä. Eräänä yönä vaimo kuoleekin väkivaltaisesti tuon yliluonnollisen voiman vuoksi miehensä silmien edessä. Mies alkaa selvittämään asiaa ja pian selviää, että saman kadun varrella muissakin kodeissa tapahtuu pelottavia yliluonnollisia asioita. Naapurustoon kutsutaan henkimaailmaan erikoistuneet tutkijat selvittämään asiaa. 


Tämä Terrified oli oikeasti aika pelottava elokuva. Harva elokuva saa minua pelkäämään, mutta tätä katsoessa oikeasti meinasi pelottaa! Pelkotila jäi myös vähän päälle ja aamulla koko yön valvomisen  jälkeen kotiin päästyäni tämä elokuva pyöri niin vahvasti mielessäni, etten saanut nukuttua. Mielestäni silloin voi ainakin sanoa, että kyseessä on onnistunut kauhuelokuva! Tässä oli lukuisia kammottavia kohtauksia, kuten alussa ollut vaimon kuolema. Siinä kuuli jo pitkän aikaan inhottavaa ääntä ja ehti luoda mielikuvia siitä, mitä kohta päästään näkemään. Sitten kun kuva vihdoin pääsi äänen luokse, se olikin vielä hurjempi näky kuin oli osannut kuvitella. Elokuvassa oli hienoa kuvausta, äänimaailmaa ja kunnon säikyttelyä. Vaikka tässä oli paljon jo useasti nähtyjä ideoita, niin toteutus oli todella uutta ja raikasta. Ainoana harmituksena leffasta jäi se, että asiat jätettiin lopulta aika avoimeksi, vaikka jotakin selitystä olisi vielä jäänyt kaipaamaan. Mutta siis, Aterrados oli todella onnistuneen pelottava kauhuelokuva! Traileri

Dec 24, 2018

The little lights, they are not twinkling.

Taas on se aika vuodesta, kun saan toivottaa kaikille oikein griswoldimaisen


***


P.S. Katselin tänä vuonna kunnon määrän joululeffoja, mutta yhdestäkään niistä en tietenkään ehtinyt kirjoittaa mitään. Viime vuosien joululeffajuttuja pääsee kuitenkin lukemaan täältä.

Nov 30, 2018

Maximum Halloween 3018, perjantai

Perjantaina kävin katsomassa Night Visionsin Maximum Halloween -tapahtumassa peräkkäin esitetyt elokuvat Best F(r)iends: Volume 1 (2017) ja Best F(r)iends: Volume 2 (2018). Ensimmäisen osan näin jo kevään festareilla ja siitä ajatukseni on nähtävillä täällä. Toinen osa jatkaa suoraan siitä mihin ensimmäinen jäi. Jon (Greg Sestero) on hylännyt Harveyn (Tommy Wiseau), vienyt rahat ja on karkumatkalla tyttöystävänsä Tracin (Kristen StephensonPino) kanssa. He eivät kuitenkaan saa avattua kassakaappia, joten he suuntaavat  Tracin pullistelijasedän Rickin (Rick Edwards) luokse, jossa asiat alkavat mennä taas monimutkaisiksi. 


En ollut ihan varma, että mitä mieltä olin ensimmäisestä osasta kun näin sen viime keväänä. Tarina jäi tosiaan niin kesken, että mielipidettä oli vaikea muodostaa. Nyt olikin kiva päästä näkemään molemmat osat ihan peräkkäin kokonaiskuvan vuoksi. Vaikka toisessa osassa jatkettiin tarinaa suoraan siitä mihin jäätiin, niin se tuntui silti ihan erilliseltä elokuvalta - vähän liiankin paljon. Sen tunnelma oli hyvin erilainen kuin ensimmäisessä ja jopa genre tuntuu vaihtuvan. Tokasta osasta puuttui myös lähes kokonaan se ensimmäisen elokuvan suurin viehätys: Sesteron ja Wiseaun vuorovaikutus. Tommya oli toisessa osassa itseasiassa hyvin vähän ja samalla myös outoilu jäi huomattavasti vähemmälle. Siinä pyörittiin enemmän muiden hahmojen ympärillä, erityisesti Rick-setää tuotiin paljon esille ja tämä olikin ihan hauska hahmo. Kakkosessa oli toki myös paljon muuta hyvää ja ne hetket, kun Tommy oli mukana kuvioissa, olivat erittäin viihdyttäviä. Pidin kuitenkin enemmän ensimmäisestä osasta ja mielestäni tarinan olisi ehkä voinut viimeistellä loppuun jo siinä. Nämä Best F(r)iendsit olivat kuitenkin enimmäkseen viihdyttäviä elokuvia ja mielenkiintoinen kokonaisuus, kokeile jos uskallat!


Nov 28, 2018

Maximum Halloween 3018, keskiviikko

Night Visionsin Maximum Halloween 3018 -tapahtuma alkoi viime viikon keskiviikkona ja kävinkin heti katsomassa Sergio Stivalettin ohjaaman elokuvan M.D.C. - Maschera di cera (1997), eli The Wax Mask. Elokuvassa eletään 1900-luvun alun Roomassa, jossa sijaitsee Boris Volkoffin pyörittämä erikoinen kauhuaiheinen vahakabinetti. Nuori mies livahtaa vahakabinettiin yöllä ja aamulla tämä löydetäänkin kuoliaaksi säikähtäneenä lattialta. Pian Rooman kaduilta alkaa myös mysteerisesti kadota ihmisiä.


Gaston Lerouxin The Waxwork Museum -novelliin perustuvan The Wax Maskin piti olla Lucio Fulcin ja Dario Argenton yhteinen teos, mutta Fulci ehtikin kuolla juuri ennen kuvauksien alkua. Tuottajana toiminut Argento nappasi elokuvan ohjaajaksi erikoisefektitaiturin Sergio Stivalettin, joka otti vastuun sekä ohjauksesta että erikoistehosteista. Ymmärrettävästi erikoistehosteista tulikin hyvin oleellinen osa elokuvaa ja ne olivatkin varsin näyttäviä. Stivaletti oli tänä vuonna festareiden kunniavieraana, joten mies oli paikalla näytöksessä kertomassa tarinoita sen tekemisestä ja vastailemassa yleisön kysymyksiin. Pidin tästä The Wax Maskista paljon, siinä oli juonensakin puolesta hyvää ideaa ja se onnistui myös yllättämään, mutta se mikä erityisesti teki vaikutuksen, oli leffan tunnelma. Tunnelmaa loi paitsi erinomainen musiikki myös upea synkkä vahakabinetti, joka oli aika täydellinen paikka goottikauhulle. Näyttelijät olivat myös ihan asiallisia, enkä oikeastaan keksi tästä leffasta mitään erityistä moitittavaa! Vahakabinetteja on toki nähty muissakin elokuvissa ja yhteneväisyyttä oli huomattavissa esimerkiksi vuoden 1953 House of Waxiin, mutta Wax Maskissa oli kuitenkin paljon ihan omia omaperäisiä juttuja. The Wax Mask oli siis varsin tyylikästä italialaista kauhua ja onnistunut elokuva, suosittelen!


En onnistu löytämään tästä traileria millään muulla kielellä kuin saksaksi, joten sillä mennään.

Nov 19, 2018

DVDs + Blu-rays

Otetaan tähän väliin hieman lisää leffahankintojen esittelyä, viimeisin kunnollinen esittely kun näyttää olevan maaliskuulta! 


Ensimmäisen kuvan ylärivistä löytyy 80s Collection -julkaisuja, jotka ilmestyivät tässä tänä syksynä. Ennakkotilasin nämä innoissani lähinnä tuon Cluen (1985) vuoksi ja samalla tuli hankittua sarjasta Pretty in Pink (1986) ja The Warriors (1979), jotka jostain kumman syystä puuttuivat yhä hyllystäni. Erinomaisia leffoja kaikki ja Cluesta tuore arvosteluni löytyy täältä. Alarivissä ensimmäisenä The Pagemaster (1994), jota en ollutkaan nähnyt sitten leffateatterikäynnin vuonna 1994! Tämä olikin parempi kun uskalsin odottaa. Kuvassa viimeisenä olevat Cool World (1992) ja The Adventures of Ford Fairlane (1990) olivat aika hyviä kirppislöytöjä. Cool World oli muuten 90-luvulla kotikaupunkini kirjaston minikokoisessa VHS-valikoimassa ja lainasinkin sitä muutamaan kertaan. Nyt n. 25 vuotta myöhemmin katsottuna täytyy todeta, että ei se ehkä ihan lasten leffa ollut...


Toisesta kuvasta ensimmäisenä löytyy erinomaista kasarikomediaa: Planes, Trains & Automobiles (1987). Keskimmäisenä on dokumentti Video Nasties: Draconian Days (2014), joka on jatkoa jo hyllystä löytyvälle ensimmäiselle osalle, joka ainakin on todella laadukas ja mielenkiintoinen dokkari. Rivissä viimeisenä Eraserhead (1977), joka jostain ihan käsittämättömästä syystä puuttui vielä hyllystäni. Alemmalla rivillä ensimmäisenä Død snø 2 (2014), josta arvosteluni muutaman vuoden takaa on nähtävillä täällä. Viimeisinä kuvassa Omen-sarjan jatko-osat Damien: Omen II (1978) ja The Final Conflict (1981), jotka löysin kirppikseltä. Juuri näitä julkaisuja olen jo etsinyt pidemmän aikaa, jotta ensimmäisen osan kotelon selkämyksessä oleva kutonen saa seurakseen ne loput kaksi kutosta.


Kolmannen kuvan ylärivin kaikki leffat ovat kirppislöytöjä. Ensimmäisenä on The Cable Guy (1996), jota en tullut koskaan ostaneeksi edes vhs-muodossa lapsuuden Jim Carrey -huumassakaan, se ei ollut tuolloin suosikkejani. Pitääkin katsoa se pitkästä aikaa, jotta tiedän miten se uppoaa nyt. Ylärivissä keskimmäisenä The Banger Sisters (2002), joka on ehkä hieman yllättävä hankinta hyllyyni, mutta aatteitani leffasta voi lukea täältä. Rivin viimeisenä ihana lapsuuden suosikki Little Women (1994). Alarivissä ensimmäisenä on White Bird in a Blizzard (2014), josta arvosteluni luettavissa täällä. Kaksi kuvan viimeistä elokuvaa onkin sellaisia joita en ole vielä nähnyt, mutta silti olen aika varma, että The VVitch: A New-England Folktale (2015) ja The Imaginarium of Doctor Parnassus (2009) ovat elokuvia makuuni. 


Viimeisessä kuvassa on Blu-ray-hankintoja, joista kolmesta olenkin kirjoittanut arvostelut viime vuoden aikana. Upea Loving Vincent (2017) esiteltynä täällä, huikea The Disaster Artist (2017) puolestaan täällä ja se It (2017) täällä. Myös tuo Westworld (1973) tuli katsottua hiljattain ja olihan se hieno elokuva.

Oct 31, 2018

Happy Halloween!

Tämän syksyn yksi parhaimmista elokuvahankinnoista oli tämä Hocus Pocus 25th Anniversary Edition Blu-ray. Dvd toki löytyi jo hyllystäni, mutta tämä hieno julkaisu extroineen houkutteli liikaa ja olihan se sitten pakko ennakkotilata. Kotelon sisältä löytyi 40-sivuinen vihkonen, jossa on paljon kuvia ja taustatietoa leffasta. Itse levyllä ekstrana on alkuperäinen lyhyt featurette ja julkaisun paras osuus: We ♥ Hocus Pocus: Trivia And Treats Edition. Tämä on siis vähän kuin kommenttiraita, mutta varsinaisen kommenttiraidan sijaan siinä oli paljon piirroksia, kuvia ja jopa lyhyitä videopätkiä leffan tekemisestä ja näitä sitten ilmestyi elokuvan aikana ruudulle johonkin nurkkaan näkyville. Lisäksi ruudulle hyppi tietovisakysymyksiä, nippelitietoa ja muuta kivaa. Oli ihan hauskaa vaihtelua katsella Hocus Pocus tällä tapaa, kun sen kuitenkin osaa ulkoa etu- ja takaperin.

(Itse leffasta vanha kirjoitukseni luettavissa täällä.)


HAPPY HALLOWEEN!

Oct 30, 2018

I am talking about the real possibility that he is still out there!

Halloween-putken viidennessä julkaisussa on luvassa nimensä veroista meininkiä, sillä luvassa on kolme elokuvaa: Halloween II (1981), Halloween 4: The Return of Michael Myers (1988) ja Halloween 5: The Revenge of Michael Myers (1989). Toinen osa jatkaa suoraan siitä, mihin ykkösessä jäätiin.  Laurie (Jamie Lee Curtis) makaa sairaalassa Michael Myersin haavoittamana ja pian saa boogeymanin taas peräänsä sairaalan käytäville. Neljännessä osassa ollaan hypätty vuosia eteenpäin ja Myers jahtaakin edesmenneen Laurien tytärtä Jamieta (Danielle Harris), joka asuu sijaisperheessä. Viides osa jatkuu vuotta myöhemmin ja Jamie on lasten mielenterveyshoitolassa - ja kuten arvata saattaa - Myers on jälleen tämän perässä. Kaikissa näissä osissa (ykkösestä lähtien) seikkailee Myersin psykiatri Loomis (Donald Pleasence). 

Halloween II

Kuten nokkelimmat pokkelimmat varmaan huomasivatkin, niin tämä Halloween-elokuvien putki ei ollut ihan täydellinen. Ensinnäkin siitä puuttuu ensimmäinen osa, joka jäi pois johtuen ihan siitä syystä, että pääsen näkemään sen vielä tällä viikolla leffateatterissa valkokankaalta. Lisäksi välistä puuttuu kolmas osa, joka on ihan oma tarinansa kun siinä ei ole edes Michael Myersiä - siitä voi halutessaan käydä lukemassa täältä arvosteluni muutaman vuoden takaa. Halloween-elokuvia on toki myös tehty 90-luvun puolivälistä lähtien lisää, mutta niistä ei nyt enempää ainakaan tässä kauhuputkessa. Harmillisesti hyllystäni ei löydy dvd-muodossa näitä jatko-osia ja olenkin jo vuosia yrittänyt tuloksetta metsästää jotakin hyvää Halloween-boksia.

Halloween 4

Olin nähnyt Halloween II:n viimeksi joskus 90-luvun puolella ja muistikuvani siitä olivat hyvin hämärät. Muistelin sen kuitenkin olleen hyvä ja sitä se kyllä olikin, itseasiassa paljon parempi kuin muistin. Se oli oikeasti toimiva ja onnistunut jatko-osa, siinä oli paljon sitä samaa hyvää kauhutunnelmaa kuin ykkösessäkin. (Itseasiassa nähtyäni nyt pitkästä aikaa tämän ihan ensimmäisen jatko-osan, ei se uusin Halloween tuntunutkaan enää niin hyvältä.) Sairaala tapahtumaympäristönä toimii hyvin ja sen tarjoamia mahdollisuuksia käytetään paljon hyödyksi. Tämä kakkososa on niin uskollinen ykköselle (ja niin suoraa jatkoa tapahtumille), että jos tätä vain olisi nähnyt yhtä usein, voisi näitä varmaan ajatella yhtenä kokonaisuutena. Neljännessä osassa ollaan jo aika erilaisessa asetelmassa, mutta mielestäni tämäkin on vielä oikein hyvä jatko Halloween-sarjalle. Se olisi voinut epäonnistua täydellisesti, sillä alkuperäisen Halloweenin julkaisusta oli kuitenkin jo kymmenen vuotta aikaa. Siinäkin on kuitenkin se onnistunut tunnelma ja leffa on aika jännittäväkin. Danielle Harrisin roolisuoritus Jamie-pikkutyttönä on erittäin uskottava ja vakuuttava, jolla uskon olevan suuri vaikutus siihen, miten toimiva nelososa on.

Halloween 5

Viides osa ei ole suosikkejani tästä leffasarjasta, en sano sen olevan huono, mutta Halloween-elokuvien asteikolla se on aika heikko. Tuntuu, että siinä on pistetty kaikki vähän överiksi. Loomis on turhan teatraalinen, Jamien hahmosta on tehty melkoisen hysteerinen ja poliisitkin hassuttelevat. Aiemmissa osissa toimineet hahmot eivät olleet enää uskottavia. Muutenkin leffassa ollut idea Myersin ja Jamien telepaattisesta yhteydestä oli hieman erikoinen. Vitosessakin on kuitenkin hetkensä, siinä on myös joitain jännittäviä ja piinaavia kohtauksia Myersin kanssa. Tavallaan salaa pidän siitäkin, että tämä tuntui myös kasariteinileffalta klisesine hahmoineen ja biletyksineen. Mutta sitten taas muistan, että tämä on jatko-osa sille alkuperäiselle erinomaiselle Halloweenille ja kauas on tultu... Näistä Halloweenin jatko-osista siis kakkonen ja nelonen ovat mielestäni oikein toimivia elokuvia ja viides hieman heikompi, mutta kuitenkin katsottava leffa. 



Neljännen osan traileri täällä ja viidennen osan täällä

Oct 22, 2018

In case none of y'all have figured this out, this game isn't about helping each other. It's about eliminating the rest of you.

Halloweenin leffoista neljäntenä vuorossa on Would You Rather (2012). Irisin (Brittany Snow) veli on vakavasti sairas ja tätä auttaakseen nainen tarvitsee rahaa. Hän saa epämääräisen tarjouksen tuntemattomalta Shepard Lambrickilta (Jeffrey Combs) osallistua kilpailuun, jonka palkintona on veljelle tämän tarvitsema hoito. Epätoivoisena Iris päättää hyväksyä tarjouksen ja saapuu paikalle illalliskutsuille muiden kaltaistensa ihmisten kanssa. Pian vieraat saavatkin huomata, että peli on tappavaa laatua ja illallisen isäntä täysi sadisti. 


Tämän elokuvan asetelma toi hieman mieleen aiemmin esittelemäni Cluen: toisilleen tuntemattomat ihmiset kokoontuivat kartanoon salaperäisen isännän illalliskutsuille. Luonteeltaan tämä leffa oli tosin aivan eri maata, tässä ei huumoria tunnettu. Lähes heti illalliskutsujen alettua alkoi täysi kidutus Would You Rather -nimisen pelin merkeissä, jossa vieraat saivat mm. valita, että ottivatko itse sähköiskun vai antoivatko sen vierustoverille. Kilpailun edetessä haasteet vain pahenivat ja meno yltyi yhä raaemmaksi. Olen monesti aiemminkin sanonut, että en ole erityisesti ns. kidutuskauhun ystävä. Se on mielestäni aika tylsää ja alkaa nopeasti toistamaan itseään. Tämän tyylisissä elokuvissa on aina samoja juttuja ja myös tästä Would You Ratherista tuli tunne, että tämä on nähty aiemminkin. Tätä leffaa kuitenkin pelasti aika paljon Jeffrey Combs, jonka sadistinen hahmo toimi erittäin hyvin ja piti meininkiä kiinnostavana. Noin muuten hahmot (ehkä Irisia lukuun ottamatta) jäivät aika yhdentekeviksi, jonka vuoksi ei hirveästi jännittänyt, että kuka heistä nyt saakaan sen sähköiskun. Combsin hahmon lisäksi pidin tuosta tapahtumapaikasta, hämärän kartanon illallispöytä tuo heti hyvää kauhutunnelmaa. Would You Rather ei siis ole omia suosikkejani, mutta en sanoisi sitä kuitenkaan ihan huonoksikaan. Uskallan suositella kidutusleffojen ystäville!


Oct 20, 2018

Happy Halloween, Michael.

Halloweenin elokuvista kolmantena vuoroon pääsee juuri ensi-iltaan tullut Halloween (2018). On kulunut 40 vuotta siitä, kun tuolloin teini-ikäinen Laurie (Jamie Lee Curtis) selviytyi murhaaja Michael Myersin kynsistä halloween-yönä. Laurie on nyt isoäiti, mutta välit ovat viileät tyttäreen Kareniin (Judy Greer) ja lapsenlapseen Allysoniin (Andi Matichak), sillä Laurie ei ole koskaan päässyt kunnolla traumoistaan yli. Tämä on vain odottanut sitä päivää kun Myers karkaa mielisairaalasta ja Laurie pääsee tappamaan itse "boogeymanin". Nyt tasan 40 vuotta myöhemmin tilaisuus on vihdoin tullut, sillä Myers pääsee karkuun juuri ennen halloweenia ja on matkalla takaisin vanhoille kulmille.


Tämä tuorein Halloween-elokuva on suora jatko-osa John Carpenterin alkuperäiselle vuoden 1978 Halloweenille - eli ollaan siis kuin niitä useita myöhemmin ilmestyneitä jatko-osia (tai remakea) ei olisikaan. Niistäkin oli kuitenkin otettu vaikutteita tähän ja kivoja yksityiskohtia saattoi huomata siellä täällä. Alkuperäinen Halloween tässä kuitenkin näkyi erityisen paljon, oli tuttuja kamera-ajoja ja kuvakulmia. Leffasta aisti hyvällä tapaa sen, että tekijät todella tunsivat aiheensa ja oli myöskin kiva nähdä Jamie Lee Curtis takaisin roolissaan. Myöskin tuoreemmat hahmot toimivat ihan hyvin, mutta niitä tuntui vain olevan vähän liikaakin, osan tarkoitus kun tuntui olevan vain se, että saatiin lisää ruumiita pinoon. Olisin myöskin toivonut tämän olevan vähän pelottavampi leffa, siinä oli kyllä hetkensä, mutta se jäi kuitenkin aika kauas alkuperäisen Halloweenin onnistuneen hyytävästä tunnelmasta. (Mutta oli salissa kyllä niitäkin, jotka katsoivat lähes koko leffan sormien välistä kurkkien!) Pidin tästä uudesta Halloweenista kuitenkin enemmän kuin uskalsin odottaa. Se onnistui saamaan aikaan mukavan lämpöisen tunteen, kun pääsin monien vuosien jälkeen palaamaan kurpitsalyhtyjen sekaan Haddonfieldiin vanhojen ystävieni Laurien ja Michaelin kanssa... Se myös piti mielenkiinnon yllä loppuun saakka ja leffateatterista poistuessa oli hyvä mieli. Tämä uusi Halloween oli siis mielestäni ihan onnistunut jatko-osa ja uskallan suositellakin sitä!


Oct 14, 2018

Look, we still have all of these weapons. The gun, the rope, the wrench, the lead pipe.

Halloweenin toinen elokuva oli Clue (1985). On vuosi 1954 ja kuusi toisilleen tuntematonta ihmistä on kutsuttu kartanoon illallisjuhliin. Heidät vastaanottaa hovimestari Wadsworth (Tim Curry) ja myöhemmin illalliselle liittyy vielä isäntä Mr. Boddy (Lee Ving). Boddy antaa jokaiselle vieraalle lahjaksi erilaisen murhaesineen, eikä kulu aikaakaan kun Boddy päätyy ruumiina lattialle. Mutta onko syyllinen Mrs. Peacock (Eileen Brennan), Mrs. White (Madeleine Kahn), Professor Plum (Christopher Lloyd), Mr. Green (Michael McKean), Colonel Mustard (Martin Mull) vai Miss Scarlet (Lesley Ann Warren)?


Tämä Cluedo - pelaa henkesi edestä on ihan ensimmäinen lautapeliin perustuva elokuva. Elokuvan hahmot ovat suoraan Cluedosta tuttuja pelinappuloita ja muutenkin tuo peli näkyy leffassa hauskoina yksityiskohtina. Kartanon aulan lattia mukailee pelilaudan ruutuja, pelissä olevat salaportit toimivat myös elokuvassa samalla tapaa ja hahmojen autot elokuvassa olivat juuri sen värisiä kuin pelinappulat lautapelissä. Mainioin ja nerokkain tapa tuoda elokuvaan pelin ideaa on kuitenkin leffan loppuratkaisu. Cluedo-lautapelissähän on ideana selvittää kuka hahmoista on murhaaja, missä huoneessa murha tehtiin ja millä välineellä. Murhaaja ei siis joka pelikerralla ole sama ja leffassa tämä on toteutettu niin, että sille on kolme erilaista loppuratkaisua. Kun Clue ilmestyi vuonna 1985 elokuvateattereihin, toimitettiin niihin vain jokin näistä versioista näytettäväksi! Itse elokuvahan on ihan hulvattoman hauska musta komedia, jossa on erinomaiset näyttelijät. Kaikille tutusta lautapelistä on saatu oikeasti toimiva murhamysteeri, jossa saa myös jännittää kuinka se tulee päättymään. Tuossa omalla dvd-levylläni on mukana kaikki kolme erilaista loppuratkaisua ja siinä voi valita, että haluaako vain randomilla jonkin niistä, tai sitten vaihtoehtoisesti voi katsoa kaikki kolme loppua yhteen putkeen. Clue on siis mielestäni erittäin viihdyttävä murhamysteeri ja vaikka se ei varsinaisesti kauhua olekaan, niin mustalla huumorillaan se sopi erinomaisesti myös tähän Halloweenin leffaputkeen. Suosittelen!


Oct 11, 2018

The quiet out here can get real loud.

Halloween kauhuputken ensimmäinen elokuva tänä vuonna oli The Open House (2018). Teini-ikäinen Logan (Dylan Minnette) muuttaa äitinsä Naomin (Piercey Dalton) kanssa väliaikaisesti sukulaisten myynnissä olevaan suureen taloon vuorille. Talossa järjestetään usein näyttöjä mahdollisille ostajille ja Logan alkaa epäillä, että joku on jäänyt taloon piileksimään, sillä outoja asioita alkaa tapahtua ympäri taloa. 


Päätin aloittaa putken tänä vuonna jollakin uudella leffalla, josta en ole kuullut mitään etukäteen ja Netflixin valikoimista osui kohdalle tämä The Open House. Valintaan vaikutti se, että Dylan Minnette oli jo entuudestaan tuttu oikein hyvästä 13 Reasons Why -sarjasta ja Netflixin omista leffoista/sarjoista ei ole koskaan osunut kohdalle mitään kovin huonoa katsottavaa. No, kerta se on ensimmäinenkin. Alkuun tämä The Open House vaikutti ihan lupaavalta, näyttelijät olivat asiallisia ja leffassa oli ihan uhkaava tunnelma. Naapuruston väki vaikutti hyvin omituisilta ja talossa tuntui tapahtuvan jotain yliluonnollisia outouksia. Sitten yhtäkkiä se yliluonnollinen puoli katosi kuvioista, eikä niitä kaikkia outoja naapureitakaan muistettu enää. Mielenkiinnolla odotin, että miten tämä kaikki selitetään, mutta mitään selityksiä ei koskaan tullutkaan. Elokuvan loputtua kelasin jopa muutaman minuutin taaksepäin, jotta huomaisin jotakin, mitä olen missannut. Mutta ei, tässä elokuvassa ei vain vaivauduttu selittämään yhtään mitään mistään. Se toi lähinnä mieleen jotkut omat "leffaideani", kun olen keksinyt jonkun hyvän kohtauksen ja jännittävän kuvauspaikan, mutta en sitten mitään varsinaista tarinaa sen ympärille. Siksi en olekaan ideoitani toteuttanut. The Open Housen tekijät toteuttivat. En suosittele.


Oct 7, 2018

Don't you want a balloon?

Halloween lähestyy ja sitä myötä myös Halloweenin kauhuputki! Putki täällä blogin puolella alkaa kunhan vain ehdin (ensi viikolla) ja jatkuu sitten ainakin lokakuun loppuun saakka. Sitä odotellessa voisinkin esitellä uuden ystäväni:


Eli kyseessähän vuonna 1990 ilmestyneestä Stephen Kingin IT-minisarjasta tuttu hahmo, Tim Curryn esittämä Pennywise-klovni! Tämä on todella upea ja yksityiskohtainen figuuri, jonka mukana tuli vieläpä useita vaihtopäitä ja -käsiä, ilmapallot, paperivene sekä räikkä. Pakkauskin on hieno, alla vielä kuvia siitä. (Kaikki kuvat saa avattua suuremmaksi.)


Pennywise pääsikin heti mieleiseensä seuraan leffahyllyn päälle:

Sep 8, 2018

Back to Basics 2018, la-su

Viimeisenä rutistuksena Night Visions Back to Basics -tapahtumassa oli lauantain ja sunnuntain välinen leffayö, joka vietettiin tälläkin kertaa Helsingin Andorrassa/Dubrovnikissä. Tosin omalta osaltani ainoastaan Andorran puolella, sillä kaikki katsomani elokuvat osuivat (onneksi) siihen saliin. Jaksoin tälläkin kertaa istua yhteensä viisi elokuvaa, iltayhdeksästä aamuseitsemään asti. Hauskaa oli ja mielenkiintoisia juttuja pääsi näkemään tälläkin kertaa.


Squirm (1976)

Fly Creekin pikkukylään iskee iso myräkkä, joka katkoo voimalinjoja saaden ne iskeytymään maahan. Märkä maa saa aikaan suuren sähköiskun, jonka seurauksena maan sisässä asustelevat madot muuttuvatkin ihmislihaa himoitseviksi pedoiksi. Madot pysyvät päivällä piilossa, mutta pimeän saapuessa ne hyökkäävät kyläläisten kimppuun, eikä kukaan ole niiltä turvassa!


Squirm oli hyvin viihdyttävä elokuva ja Night Visions -festarit oli juuri oikea paikka katsella sitä. Näytöksessä oli vieläpä paikalla ohjaaja Jeff Lieberman (joka muuten istui vaimonsa kanssa myös edellisen päivän The Room -näytöksessä ihan lähistölläni!), jolta löytyi mielenkiintoisia tarinoita Squirmin tekemisestä. Näissä vanhojen B-kauhuleffojen näytöksissä aina pääsee kuulemaan, etteivät niiden tekijät silloin aikoinaan olisivat ikinä voineet kuvitella olevansa tarinoimassa niistä vuosikymmeniä myöhemmin maailman toisella puolen. Pidin Squirmista erittäin paljon; se oli hauska elokuva, muttei kuitenkaan mikään vitsi. Vaikka ajatuksena tappajamadot tuntuu aika huvittavalta, mutta tässä ne onnistuivat olemaan aika uhkaavia ja pelottavia! Tunnelma elokuvassa oli onnistuneen jännittävä ja siinä oli myös hyvin näyttävät erikoistehosteet.  Suosittelen! Traileri
______________________



Joukko nuoria on juhlimassa koulun päättymistä Meksikossa ja he kokoontuvat vanhaan hylättyyn rakennukseen pelaamaan Totuus vai tehtävä -peliä. Hauskanpito alkaa pelin johdattelemina suudelmina ja hihityttävine paljastuksineen, mutta pian pelin todellinen luonne alkaa paljastua. Peliä hallitseekin jokin pahuus, jonka vuoksi annettu tehtävä on aina suoritettava, eikä vastauksissa saa valehdella, mikäli haluat selvitä hengissä! Kaiken lisäksi peli ei tunnu loppuvan koskaan, vaan tehtäviä ja kysymyksiä saattaa esittää kuka tahansa, milloin ja missä vain.


Tiesin mitä olin menossa katsomaan: uutta teinikauhuleffaa, joka saattaa olla ihan viihdyttävä ja katsottava, tai sitten (hyvin todennäköisesti) se voi olla myös todella huono. Ja huonohan se oli. Onneksi se ei kuitenkaan ollut ihan sietämätön, kyllä sen pystyi katsomaan loppuun saakka, vaikka usein sen aikana tunsin esimerkiksi myötähäpeää. Pahiten siinä kuitenkin tökki se, ettei siinä oikein ollut mitään uutta ja ihan oikeasti välillä tuli tunne, että olen nähnyt sen aiemminkin, vaikka se ei mahdollista olekaan. Niin ja se ilme, joka näille tyypeille riivattuna tuli, oli ihan kuin uuden It-elokuvan Pennywisen ilme! Välillä Truth or Daressa onnistui kuitenkin olemaan ihan ahdistava ja pelottavakin tunnelma, mutta se oli hyvin hetkellistä. Ei tätä elokuvaa vaan voi suositella edes teinikauhujen faneille. Traileri
______________________


Scream and Scream Again (1970)

Mies pökertyy kesken lenkin ja herää myöhemmin sairaalassa ilman jalkoja. Samaan aikaan toisaalla matkoilta palaava vakooja joutuu vaaralliseen kuulustelutilanteeseen. Kolmannessa paikassa poliisi taas yrittää epätoivoisesti saada kiinni nuoria naisia tappavaa sarjamurhaajaa. Miten nämä tarinat liittyvät toisiinsa?


Ajattelin etukäteen, että tämä Huuto yössä tulisi olemaan yön paras pätkä ja odotin sitä paljon, tähdittäähän elokuvaa sentään Vincent Price, Christopher Lee sekä Peter Cushing! Valitettavasti kuitenkin totuus on se, että olin näytöksessä hyvin tylsistynyt, enkä jaksanut keskittyä kunnolla. (Kello oli tässä vaiheessa noin kaksi yöllä, joten silläkin saattaa olla vaikutusta.) Nyt liki viisi kuukautta katselun jälkeen en muista siitä enää yhtään mitään, joten arvostelua ei nyt ole. Todettakoon vain, että kovin suurta vaikutusta se ei minuun tehnyt. Traileri
______________________


Incident in a Ghostland (2018)

Äiti muuttaa kahden teini-ikäisen tyttärensä Bethin ja Veran kanssa suureen perinnöksi saatuun taloon. Välittömästi taloon tunkeutuu kaksi mielipuolta ja on suorastaan ihme, että perhe selviää tapauksesta hengissä. Vuosia myöhemmin äiti ja aikuiseksi kasvanut Vera asuvat yhä samassa talossa, eikä Vera ole selvinnyt traumoista ja oireilee voimakkaasti yhä. Beth palaa vierailemaan nuoruudenkotiinsa ja saa huomata, ettei painajainen ole hänen omaltakaan kohdalta vielä ohi. 


Tämä Incident in a Ghostland oli ehdottomasti suosikkini yön elokuvista. Sen tunnelma oli erittäin vaikuttava ja ahdistava. Sitä teki pahaa katsoa, mutta sitä enemmän sitä vain halusi nähdä lisää. Kauhu oli todellista, eikä elokuvasta puuttunut yllättäviä käänteitä. Hirveästi tämän tarinasta tai tapahtumista ei voikaan kertoa, jottei spoilaa mitään. Tarina kuitenkin toimi erittäin hyvin ja kaikki näyttelijät olivat myöskin erinomaisia. Leffassa oli joitakin vatsaavääntävän inhottavia kohtauksia, mutta eniten se oli kuitenkin tyylikästä psykologista kauhua. Elokuva jäi myös vahvasti pyörimään mieleeni ja huomasin seuraavanakin päivänä palaavani ajatuksissani tähän. Pidin siis Incident in a Ghostlandista valtavasti, enkä näemmä meinaa keksiä tarpeeksi hehkuttavia sanoja tälle. Suosittelen suuresti! Traileri
______________________


Mom and Dad (2017)

Jotakin merkillistä tapahtuu ja tv-vastaanottimien kautta leviää jokin signaali, joka sekoittaa kaikkien aikuisten mielen niin, että kaikki haluavat yhtäkkiä tappaa omat lapsensa! Vanhemmat jonottavat murhanhimoisina koulujen ulkopuolella odottaen lastensa koulupäivän päättyvän - jotta voivat päättää näiden päivät kokonaan.


Nicolas Cage raivoamassa moottorisaha kädessään, tarvitseeko muuta enää sanoa? Mom and Dad oli ehdottoman viihdyttävä elokuva, joka upposi ainakin tähän yleisöön. Leffassa oli kekseliäästi hyödynnetty tuota ideaa, että murhanhimo todella kohdistui vain omia lapsia kohtaan. Oli synnytysosastolle suuntaava viimeisillään raskaana oleva nainen, jolle ei kannattanutkaan antaa omaa lasta syliin. Sitten oli (Cagen) perheen koti, jonne tuli vielä vierailemaan myös isovanhemmat. Siinähän sitten pyörittiin pöydän ympärillä kissa ja hiiri -piirileikkiä hyvän aikaa. Väkivalta oli tässä myöskin aika kekseliästä ja kammottavaakin, mutta siltikin tämä leffa oli kyllä pitkälti hauskanpitoa. Mom and Dad ei toki ole mikään hienoin tai nerokkain kauhupätkä, mutta sen viihdyttävyyttä ei vain voi kieltää. Toimii ainakin yönäytöksissä! Traileri


***
P.S. Saatan luopua tästä tavastani esitellä kaikki leffayön katsotut yhdessä postauksessa, koska a) tämä on vaivalloista ja b) yleisö on toivonut sitä. Katsotaan nyt kykenenkö muutosvastaisuudeltani siihen.

Aug 8, 2018

Back to Basics 2018, perjantai

Keväisen Night Visions -festareiden perjantaipäivä sujui iloisissa tunnelmissa jopa kahden Tommy Wiseau -elokuvan parissa. Ensimmäisenä tuli viskottua muovilusikoita ihmisten niskaan, eli jälleen tuijotettiin valkokankaalta The Room (2003). Siitä nyt olen jauhanut niin monesti jo blogissa, joten katselkaa vaikka festaritunnelmia muutaman vuoden takaa täältä. Hauskaa ja villiä menoa oli tälläkin kertaa. Toisena elokuvana oli kuitenkin aika tuoretta tavaraa, nimittäin Best F(r)iends: Volume 1 (2017)!


Justin MacGregorin ohjaamassa ja Greg Sesteron käsikirjoittamassa Best F(r)iendsissä nähdään Tommy Wiseaun ja Sesteron ensimmäinen yhteinen elokuva sitten The Roomin. Jon Kortina (Sestero) on ajatunut rahattomaksi kulkuriksi Los Angelesin syrjäkujille. Mies kohtaa erikoisen hautausurakoitsija Harvey Lewisin (Wiseau), joka päättää ottaa Jonin apulaisekseen. Miehet ystävystyvät ja pikkuhiljaa ajautuvat yhdessä hämärähommiin suurien rahojen toivossa. Pian kuitenkin ystävyys joutuu koetukselle, kun mukaan astuvat valheet ja juonittelut toisen selän takana.


Best F(r)iendsistä on aika vaikea kirjoittaa mitään kunnollista arvostelua. Elokuvan katsominen vaatii ehdottomasti sen, että tuntee The Roomin ja elokuvan suurin vetovoima onkin Tommy Wiseau. Vaikka elokuvassa onkin jonkun muun tekemä käsikirjoitus, niin kyllähän siinä sai koko ajan jännittää, että mitähän se Wiseau tekee ja sanoo seuraavaksi. Toki käsikirjoittaja onkin Greg Sestero, joka tuntee Wiseaun varsin hyvin. Elokuvassa myös kuului The Roomista tuttuja vuorosanoja ja onhan Best F(r)iendsin kohdeyleisö aika helppoa päätelläkin. Night Visionsin keräämä täysi teatterisali oli sitä parhaimmillaan, välihuuteluja sekä -aplodeja riitti. Elokuvassa oli paljon outoilua (mitä muutakaan voi odottaa) ja erikoisia käänteitä, mikä oli suurimmaksi osaksi hyvä asia. Tämä kuitenkin oli vasta ensimmäinen osa, joten paljon jäi vielä avoimeksi. Arvostelu olisikin varmaan helpompi kirjoittaa vasta kakkosen jälkeen, koska sitten vasta näkee millaiseen loppuratkaisuun on päädytty ja miten paljon kaikkea on päätetty avata. Tuo Volume 2 pitäisi ilmestyä ensi vuoden alkupuolella ja tämä ensimmäinen osa julkaistaan digitaalisena (+ on demand) 25.9.2018. Suosittelen katsomaan, mikäli Wiseau ja The Room jaksavat viihdyttää!


May 28, 2018

Back to Basics 2018, torstai

Tämän vuoden Night Visionsin Back to Basics -festarit alkoivat omalta osaltani torstaista (joskus silloin huhtikuussa siis). Kävin torstaina katsomassa vain dokumentin nimeltään Borley Rectory (2017), joka kertoi yhdestä maailman kuuluisimmasta kummitustalosta. Tämä englantilaisen Borleyn pappilan tarina on monille tuttu Noidan käsikirja -opuksesta ja olihan se itsellenikin se suurin syy valita ohjelmalehtisestä juuri Borley Rectory katseltavaksi.


Lyhyesti Borleyn pappilan tarina on se, että talo rakennettiin vuonna 1862, jonka jälkeen useat eri asukkaat vuosien varrella tekivät siellä lukuisia havaintoja kummituksista ja lopulta talo paloikin raunioiksi vuonna 1939. Tässä Ashley Thorpen dokumentissa keskityttiin näihin paranormaaleihin ilmiöihin vuosien varrelta. Dokumentti oli toteutettu hieman erikoisempaan tyyliin, sillä siinä  hyödynnettiin näyttelijöiden lisäksi reilusti animaatiota. Mustavalkoisessa kuvassa käytettiin paljon valoja ja varjoja sekä savua. Siinä oli myös hyvät musiikit, äänitehosteet sekä toimiva kertojaääni (Julian Sands), jotka loivat dokumenttiin juuri sopivan aavemaisen tunnelman. Näytöksessä oli paikalla dokumentin tekijä Thorpe, joka kertoi avoimesti sen useita vuosia kestäneestä tekoprosessista. Mies teki nimittäin dokumentin editoinnin animaatioineen kokonaan yksin kotoa käsin. Lopputulos oli kuitenkin erittäin onnistunut, Borley Rectory oli aivan omanlaisensa dokumentti, joka oli todella kauniin näköinen ja aavemaisen tunnelmallinen. Oli hienoa päästä näkemään se valkokankaalta!

Apr 6, 2018

I don't want to need you, 'cause I can't have you.

The Bridges of Madison County (1995) sijoittuu 60-luvun maaseudulle. Francesca (Meryl Streep) on hieman elämäänsä kyllästynyt maatalon emäntä, jonka mies ja lapset lähtevät muutamaksi päiväksi matkoille. Pian naisen pihaan ilmestyy eksyksissä oleva valokuvaaja Robert (Clint Eastwood), joka on tullut kuvaamaan lähistöllä olevia katettuja siltoja. Francesca lähtee näyttämään reittiä ja päivä venyykin yhteiselle illalliselle ja myöhäisillan drinkeille tuttavuutta tehden. Robert ja Francesca huomaavat löytävänsä toisistaan juuri sen puuttuvan palasen ja he kokevat kiihkeän muutaman päivän kestävän suhteen.


Tämä Robert James Wallerin kirjaan perustuva Clint Eastwoodin ohjaama Hiljaiset sillat ei ole oikein koskaan herättänyt mielenkiintoani, en ole oikein kokenut olevani sen kohderyhmää. Nyt kuitenkin flunssapotilaana sohvalla maatessani päätin jostakin syystä katsella sen. Eikä leffa ihan juttuni ollut, mutta syy ei ollutkaan se mitä olin ajatellut. Olin nimittäin ajatellut sen olevan liian siirappista rakkaushöttöä siitä kuinka löydetään se loppuelämän ihana kumppani ja vuosisadan rakkaustarina on valmis. Sitähän tämä ei tosiaan ollut, mutta mielestäni leffan tarina oli aika kuvottava. Jep, tämä niin monien hehkuttama suuri rakkaustarina oli mielestäni kuvottava.


Aloitetaan kuitenkin sillä, että Meryl Streep tekee tässä todella upean roolisuorituksen italialaisena herkkänä kotirouvana. Tämä viestii pienillä eleillä ja ilmeillä niin paljon tunteita, että niissä on helppo elää mukana. Eastwood jää (varmaankin tarkoituksella) vähän tämän varjoon, mutta ei tästäkään löydy moitittavaa ja kemiat heillä toimivat hyvin yhteen. Pidin myös elokuvan kauniista maalaismaisemista ja sen rauhallisesta tunnelmasta. Nyt kun tämä on saatu pois alta, päästään siihen kiukkuun. Kaunis tunnelma ei pelastanut sitä, että tämähän oli ihan vain tarina tylsistyneen kotirouvan syrjähypystä! En pysty näkemään mitään suurta rakkautta siinä, että miehensä poissaollessa vaimo hempeilee vieraan miehen kanssa perheen yhteisessä kodissa. Vaimo, jonka parisuhteessa on periaatteessa kaikki hyvin, mutta vähän vain tylsistyttää. Eikä tätä jälkikäteen edes kaduta tai harmita aviomiehen puolesta. Elokuvassa tehdään Francescasta uhri, se raukka, joka joutuu elämään loppuun asti väärän miehen kanssa tylsää elämää. En voi ymmärtää, miten tämä on niin monien mielestä kaunis rakkaustarina. Enkä nyt voi vastustaa kiusausta todeta, että tuskin näin myönteisesti suhtauduttaisiin asetelmaan, jossa vaimo ja lapset lähtevät reissuun ja mies kutsuu vieraan naisen seuralaisekseen siksi aikaa... Hiljaiset sillat voi ehkä olla jollekin keski-ikäiselle tylsistyneelle kotirouvalle kiva pako todellisuudesta, mutta minut se näemmä sai vain pahalle päälle!


Mar 18, 2018

DVDs + BDs

Nyt voisi olla sopiva hetki esitellä muutama viime kuukausien aikana tehty leffaostos. 


Kauhua on tullut hankittua harmittavan vähän viime aikoina, mutta yllä olevan kuvan ylärivistä löytyy jotakin: Sleepwalkers (1992), Fright Night (2011) ja Christina's House (2000). Sleepwalkersista ja Christina's Housesta en ole täysin varma, että olenko nähnyt niitä aiemmin, mutta tuo Fright Nightin uusintaversio on ainakin näkemättä. Alarivistä löytyy Animal Factory (2000), jota en myöskään ole nähnyt, mutta raaka vankilaleffa kuulostaa vain ja ainoastaan hyvältä. Kotimainen Teit meistä kauniin (2016) tuli katsottua ihan leffateatterissa, siitä löytyy arvostelu täältä. Kuvassa viimeisenä on The Master of Disguise (2002), jonka hankkimista en osaa perustella kuin sillä, että se maksoi kirppiksellä 0,10 euroa. En kyllä ehkä uskalla koskaan edes katsoa sitä. 


Keskimmäisestä kuvasta löytyykin sitten kunnon setti Disneyn klassikkoja: Pinocchio (1940), Dumbo (1941), Bambi (1942), Cinderella (1950), Lady and the Tramp (1955), The Jungle Book (1967), The AristoCats (1970) ja Robin Hood (1973). Olin aiemmin hankkinut hyllyyni vain muutamia  suurimpia suosikkejani Disney-klassikoista, mutta nyt olen sitten kuitenkin ostanut vähän lisää näitä lapsuuden suosikkeja. Kaikkia ei ole tosin tarkoitus kerätä, vain ne joista lapsenakin pidin. Vuonna 1997 näemmä päätin olevani ihan liian vanha piirroselokuville, sillä siitä eteenpäin en ole nähnyt yhtäkään uutta Disneyn piirrettyä (esim. täällä listaus)! Näistä tuohon vuoteen mennessä ilmestyneistä hyllyssäni on nyt 21/34 ja vielä kaksi tulee varmaankin hankittua jossakin vaiheessa. 


Lopuksi vielä muutama blu-ray, joka on siis formaatti, johon en vieläkään oikein osaa suhtautua mitenkään. Enhän olekaan kuin kymmenen vuotta pohtinut, että mitähän mieltä nyt olisin niistä (täällä ensimmäinen tekstini aiheesta)! Tällä hetkellä ostan mieluiten leffani kirppikseltä ja DVD-muodossa, mutta uudet elokuvat tulee kyllä hankittua suurimmaksi osaksi kuitenkin blu-rayna. Näistä kuudesta elokuvasta neljä kävin katsomassa leffateatterissa, mutta kuvan ensimmäinen Mother! (2017) sekä viimeinen Blade Runner 2049 (2017) tuli katsottua vasta kotisohvalla. Mother! oli valitettavasti vähän pettymys, mutta Blade Runner 2049 oli taas erittäin hyvä. Erinomaisia olivat myös ne teatterissa katsotut kuvan loput neljä elokuvaa: Beauty and the Beast (2017) (arvostelu täällä), La La Land (2016), Spider-Man: Homecoming (2017) ja Logan (2017). 

Mar 8, 2018

Honey, I'm too tired to slap you. Bash your face up against my palm.

Pitkästä aikaa tuli hankittua pari sarjaboksia ihan omaan hyllyyn! Olen itseasiassa haikaillut jo monia vuosia Will & Grace -boksin perään, mutta sen hinnat on ollut kaikkialla ihan mahdottomia. Nyt kuitenkin vihdoin ja viimein löysin sen todella hyvästä alesta nettikaupasta. Tämä  kyseinen boksi sisältää siis kaudet 1-8, eli ne vuosina 1998-2006 esitetyt ns. alkuperäiset kaudet. Sarjahan sai viime vuonna taas jatkoa ja ilmeisesti tiedossa on ainakin pari kautta lisää. En itseasiassa tarkkaan muista milloin aloin katsomaan Will & Gracea, mutta en ole sitä ainakaan ihan alusta asti katsonut. Muistan kun näin sen jatkuvasti jossain ohjelmaoppaissa mainittuna ja nimensä takia yhdistin sen samaan aikaan pyörineeseen (erittäin rasittavaan ja ärsyttävään) Dharma & Greg -sarjaan. Joskus kuitenkin vähän vahingossa näinkin pätkän Will & Gracea ja olin ihan myyty, siinähän oli kerrassaan mahtavaa huumoria! Sen jälkeen seurasinkin sitä aika tiukasti, mutta en ole koskaan nähnyt kaikkia jaksoja. En siis malta odottaa, että pääsen vihdoin tämän boksin kimppuun. 


Samassa nettikaupassa sattui olemaan alehinnoin muitakin 90-luvun sarjoja ja hetken aikaa ostoskorini olikin aika huima... Lopulta sain hillittyä itseni ja hankin lisäksi vain Charmed-boksin. Olen tätäkin ollut ostamassa useampaan kertaan, mutta nyt sen sai niin halvalla, ettei voinut enää jättää väliin. Tämä boksi sisältää sarjan kaikki kahdeksan kautta, joita siis esitettiin vuosina 1998-2006. Blogiani pidempään lukeneille tuskin tulee yllätyksenä, että erityisesti nuorempana olin erittäin innostunut kaikista noitajutuista, eikä tämä Siskoni on noita ollut poikkeus. Tämä olikin ihan suosikkejani tuolloin, mutta lopetin sen katsomisen oikeastaan pian sen jälkeen kun Shannen Doherty jäi sarjasta pois kolmannen kauden päätteeksi. Jostakin syystä en innostunut ollenkaan Rose McGowanista "korvaajana" (vaikka näyttelijästä muuten pidänkin) ja pikkuhiljaa sarjan seuraaminen hiipui kokonaan. Nyt on kiva päästä näkemään uudestaan ainakin ne kolme ensimmäistä kautta ja tahdon myös antaa uuden mahdollisuuden lopuillekin kausille!


Mar 5, 2018

Oscars 2018

Juhlinnat on taas ohi ja Oscar-pystit on nyt ojennuttu jo 90. kertaa elokuva-akatemian valitsemille voittajille. Voittajat päivitin tuttuun tapaan eilen julkaistuun veikkaustaulukkoon ja veikkauksien osalta voin vain todeta, että tuttuun tapaan meni sekin. Onnistuin veikkaamaan oikein 11/24 ja kaverini taas tiesi aika huikeat 19/24! Pari pistettä lisää olisin voinut saada jättämällä vastamatta omia henkilökohtaisia suosikkejani (esim. Loving Vincent, Disaster Artist), mutta halusin silti ns. antaa ääneni niille. James Francoon kohdistuneiden ahdistelusyytteiden vuoksi en enää uskonut tuon Disaster Artistin mahdollisuuksiin edes käsikirjoituksen osalta, muita ehdokkuuksia sille ei sitten annettukaan. Animaatiosta taas voiton nyt vie aina Disneyn/Pixarin uusin, oli se mikä tahansa ja sen vuoksi harmittaakin Loving Vincentin puolesta. Enkä nyt yhtään väheksy Cocoa, se voi olla oikein hyvä myöskin. Parhaan leffan pystin kohdalla uskoin aika vahvasti The Shape of Waterin voittoon, mutta silti menin veikkaamaan Three Billboardsia. Ei olisi pitänyt katsoa miten Golden Globeissa kävi! 


Juontajana toimi viime vuoden tapaan jälleen Jimmy Kimmel, joka on sellainen aika varma ja turvallinen valinta. Vähän ilkikurista läppää, mutta ei pahaa ilkeilyä. Ymmärrettävästi paljon esillä oli myös Me Too/Time's Up -kampanjat, joita käsiteltiin jo punaisella matolla kuten myös alkuspiikissä ja myöhemmissäkin puheenvuoroissa. Naispääosan voittaja Frances McDormand piti melkoisen mahtipontisen ja tunteikkaan puheen naisten kunnioittamisesta elokuva-alalla ja pyysi jopa kaikkien kategorioiden naisehdokkaita nousemaan seisomaan yhdessä. Noin muuten kiitospuheet olivat aika tasaisen tavallisia, mitään erityistä niistä ei jäänyt mieleen. Parhaan elokuvan pystin tulivat muuten viime vuoden tapaan jakamaan Faye Dunaway ja Warren Beatty ja olikin varsin hyvä, ettei sitä viime vuoden voittajasekoilua yritetty vain lakaista maton alle, vaan siitä heitettiin vitsiä useampaankin kertaan. 


Omia henkilökohtaisia lempihetkiäni gaalassa olivat koostepätkät vanhoista Oscar-elokuvista. Olen aina pitänyt näistä vanhojen muisteluista Oscareissa, sillä minulle Oscar-gaala on eniten juhla elokuvalle, eikä pelkkä palkintotilaisuus. Oli hienoa nähdä pätkiä niistä lukuisista upeista elokuvista, joita on näiden kuluneiden 90 vuoden aikana huomioitu ehdokkuuksilla ja voitoilla. Näiden pätkien näkeminen suorastaan herkisti ja taisin henkäistä ääneenkin, että olipas siinä paljon hyviä elokuvia. Samoin olisi hienoa yhä nähdä Oscar-yleisön joukossa vanhoja kunnon elokuvatähtiä, mutta harmillisen vähän niitä siellä on. Totean tämän joka vuosi, myönnettäköön! Yksi lempihetkistäni oli myöskin se kun (mahtavan Pearl Jamin) Eddie Vedder ilmestyi lavalle laulamaan kitaransa kanssa, vaikka se olikin se surullinen kuluneen vuoden aikana menehtyneiden muisteluhetki. Kaiken kaikkiaan tämän juhlavuoden Oscar-kekkerit olivat oikein onnistuneet, hieno ja tunnelmallinen juhla oli! Myöskin Suomen selostamossa oli jälleen asiallinen meno. 

Kisastudion herkut

Mar 4, 2018

And the Oscar goes to...

Tasan 12 tunnin päästä on jälleen aika jakaa Oscar-pystejä elokuvaväelle ja näin ollen nyt on myös aika paljastaa oma veikkaustaulukkoni! Alla näkyvässä taulukossa on siis ensimmäisessä sarakkeessa kategoria, toisessa oma veikkaukseni voittajaksi, kolmannessa ystäväni tekemä veikkaus ja viimeiseen sarakkeeseen täytän voittajia sitä mukaan kun niitä yön aikana paljastellaan. Yleensähän nuo ystäväni veikkaukset ovat menneet erittäin hyvin kohdilleen, joten vähän jännittää kun tällä kertaa meillä on aika hyvin hajontaa vastauksissa. Tosin myönnettäköön, että joihinkin kohtiin tulin laittaneeksi ihan vain oman toiveeni voittajasta, vaikka tiedän pystin menevän jollekin toiselle. Esimerkiksi toivoisin niin kovin ihanan Loving Vincentin voittavan Disneyn Cocon, mutta turha toivohan se taitaa olla. Niistä ns. tärkeimpien pystien elokuvista en valitettavasti taaskaan ehtinyt nähdä yhtäkään, vaikka erityisesti The Shape of Water olisikin ollut kiva päästä näkemään etukäteen. Ehtiihän niitä onneksi sitten gaalankin jälkeen näkemään. Nyt vain jäädään jännityksellä odottamaan yötä, jee!


Huippua Oscar-yötä kaikille! 

Kategoria
Oma veikkaus
Kaverin veikkaus
And the Oscar goes to
Best Picture Three Billboards outside Ebbing, Missouri Three Billboards outside Ebbing, Missouri
The Shape of Water
Actor in a Leading Role Gary Oldman Gary Oldman
Gary Oldman
Actor in a Supporting Role Sam Rockwell Sam Rockwell
Sam Rockwell
Actress in a Leading Role Frances McDormand Frances McDormand
Frances McDormand
Actress in a Supporting Role Allison Janney Allison Janney
Allison Janney
Animated Feature Film Loving Vincent Coco
Coco
Cinematography Blade Runner 2049 Blade Runner 2049
Blade Runner 2049
Costume Design Beauty and the Beast Phantom Thread
Phantom Thread
Directing The Shape of Water The Shape of Water
The Shape of Water
Documentary Feature Last Men in Aleppo Faces Places
Icarus
Documentary Short Subject Edith+Eddie Heroin(e)
Heaven Is a Traffic Jam...
Film Editing The Shape of Water Dunkirk
Dunkirk
Foreign Language Film The Square A Fantastic Woman
A Fantastic Woman
Makeup and Hairstyling Darkest Hour Darkest Hour
Darkest Hour
Music (Original Score) The Shape of Water The Shape of Water
The Shape of Water
Music (Original Song) “Remember Me” “Remember Me”
“Remember Me”
Production Design The Shape of Water The Shape of Water
The Shape of Water
Short Film (Animated) Lou Dear Basketball
Dear Basketball
Short Film (Live Action) My Nephew Emmett DeKalb Elementary
The Silent Child
Sound Editing Blade Runner 2049 Dunkirk
Dunkirk
Sound Mixing The Shape of Water Dunkirk
Dunkirk
Visual Effects Blade Runner 2049 War of the Planet of the A
Blade Runner 2049
Writing (Adapt. Screenplay) The Disaster Artist Call Me by Your Name
Call Me by Your Name
Writing (Orig. Screenplay) Three Billboards outside Ebbing, Missouri Get Out
Get Out
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...