Apr 29, 2011

What do you see?

The Messengers (2007) on kauhuelokuva kaupunkielämän ongelmista maaseudun rauhaan muuttaneesta perheestä. Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi teini-ikäinen tyttö (Kristen Stewart) sekä parivuotias pikkuveli. Pian perheen isä saa myös apulaisekseen auringonkukkaistutuksilleen ystävällisen paikallisen miehen (John Corbett). Perheen lapset huomaavat jo heti muutettua talossa jotain merkillistä ja pelottavaa, mutta vanhemmat eivät usko kaupungissa ongelmiin joutunutta tyttöä, eikä tämän pikkuveli puhu enää lainkaan.


The Messengers alkaa erittäin tyylikkään näköisesti mustavalkoisena ja jatkaa ihan hyvällä otteella siitä eteenpäinkin. Se ei revittele verellä, vaan luo aavemaista tunnelmaa muilla elementeillä. Leffa toi paikoittellen mieleen monet muut kauhuleffat ja itseasiassa tässä oli monia toisista kauhuleffoista lähes suoraan kopioituja kohtauksia. Olihan ne hienon näköisiä toki tässäkin, mutta ne on jo nähtyjä juttuja. Muutoinkin Messengers tarjoili vähän liikaa kliseitä kliseiden perään: hui mikä tuosta kameran edestä vilahti! En kuitenkin teilaisi ihan kokonaan Messengersia, itseasiassa se oli ihan viihdyttävää katseltavaa. Näyttelijät olivat ihan päteviä, erityisesti pikkupojan roolissa olleet parivuotiaat kaksospojat olivat aika vaikuttavia nuoresta iästään huolimatta. Kristen Stewartin näyttelijäntaidot on vähän epäilyttänyt tämän ilmeettömyyden vuoksi Twilight-leffoissa, mutta tässä se ei ole ollenkaan niin ärsyttävä. The Messengers on keskikertainen kauhuleffa, parempaa kauhua löytyy vaikka kuinka, mutta niin löytyy huonompaakin.


Kuva: sonypictures.com

Apr 25, 2011

I went in with a Bachelor of marijuana, came out with a Doctorate of cocaine.

Pääsiäisen neljäs ja viimeinen leffa oli Blow (2001). Blow kertoo George Jungista, joka aloitti 70-luvulla kokaiinin salakuljetusbisneksen Yhdysvaltoihin isossa mittakaavassa. Leffassa nähdään palasia Jungin elämästä aina lapsuudesta bisneksen kultapäiviin, niihin heikompiin päiviin ja lopulta tämän hetkiseen tilanteeseen asti. George Jungia esittää Johnny Depp. Penélope Cruz on jälleen pienehkössä sivuroolissa Jungin vaimona. 


Huumeleffat ja elämäkerrat ovat aina kiinnostanut itseäni erityisen paljon. Vielä kun pääroolissa on erittäin taitava näyttelijä, Johnny Depp, on kasassa aika hyvät lähtökohdat. Blow löytyi hyllystäni ainoastaan vhs-kasettina, joten tämä piti katsella vähän huonommalla kuvanlaadulla (eikä viimeiset 15 minuuttia ei toiminut ollenkaan), mutta tästä huolimatta leffakokemus oli hieno. Blow:n olen nähnyt viimeksi vuosia sitten, enkä muistanutkaan miten hyvä se on. Tarina on kiinnostava ja Johnny Depp tekee yhden parhaimmista roolisuorituksistaan saaden Jungista erittäin sympaattisen hahmon, vaikka tämän bisnekset on mitä on. Mielekkään leffasta tekee myös se, että tarina on todella lähtöisin itse Jungin suusta ja Depp on myös tavannut miehen valmistautuessaan roolia varten. Tämän takia Blow:ssa ei näy ainoastaan huumebisnes ja rikokset, vaan siihen on myös saatu toista puolta Jungin elämästä ja ihmissuhteista, mikä tekee tarinasta aidon tuntuisen. Toki voidaan vain arvailla, että miten paljon jätettiin kertomatta ja mitä kaunisteltiin - kyseessä on kuitenkin vain yhden miehen näkökulma. Joka tapauksessa Blow on hieno elokuva.



Kuva: newline.com

Apr 24, 2011

I'll tell you in another life, when we are both cats.

Pääsiäisen kolmas leffa oli siis Vanilla Sky (2001), joka on remake eilisen leffasta Abre los ojos (1997). Leffan idea on sama; mies tekee tuttavuutta toisesta naisestaan huolimatta Sofiaan. Tämä toinen nainen suuttuu, mies menettää hyvän ulkonäkönsä ja joutuukin syytetyksi murhasta. Muistikuvat ovat sekavia ja niitä kaivellaan lääkärin avustuksella. Todellisuutta on silti vaikeaa hahmottaa.


Vanilla Skyn on ohjannut Cameron Crowe, joka on myös ohjannut/kirjoittanut muutamankin lempileffani (Almost Famous, Singles). Erityisesti musiikkien käyttö Crowen leffoissa on ihailtavaa, mies tuntee hyvän musiikin ja on tosiaan ollut mm. Rolling Stone -lehdessä rockjournalistina. Vanilla Sky ei ole poikkeus musiikkien suhteen, ne toimivat erinomaisen hyvin. Muutenkin leffa toimii, siinä on se sama alkuperäinen kiehtova idea, joka on toteutettu tyylillä. Leffa on kivan outo tunnelmaltaan ja se vaatii keskittymistä, jotta pysyy mukana. Vanilla Sky on ollut pitkään yksi monista lempileffoistani.


Katselin eilen kuitenkin ensimmäistä kertaa tuon alkuperäisen Abre los ojos:in ja pakko sanoa näin peräkkäin katseltuani; se tosiaan on parempi kuin Vanilla Sky. Pidän kuitenkin molemmista versioista, eikä ero ole mitenkään valtavan suuri. Juonellisesti erot ovat todella pieniä ja jotkut kohtaukset on sanasta sanaan täysin samanlaiset molemmissa leffoissa. Tietyllä tavalla remaken tekeminen vain neljä vuotta alkuperäisen jälkeen tuntuu hassulta, varsinkin kun siihen ei tuoda juuri mitään uutta. Toki jenkkileffa tunnetuilla naamoilla tuo sen useampien ihmisten näkyville, eikä englanninkielisen yleisön tarvitse kärsiä siitä ah, niin kamalasta tekstityksestä. En kuitenkaan jaksa uskoa, että tämä olisi ollut Cameron Crowen ainoa motiivi.


Suurin ero oli mielestäni leffojen tunnelmassa. Siinä missä Abre los ojos on lähinnä synkkä ja tumma, käyttää Vanilla Sky suurta värimaailmaa ja on paikoitellen sävyltään hauskakin. Molempien versio värimaailmasta toimii mielestäni omalla tavallaan, molemmat ovat tyylikkään näköisiä. Tarinan kannalta Abre jättää jonkin verran arvailujen varaan, mutta Vanilla Sky selittelee mielestäni turhankin paljon erityisesti loppuvaiheilla. Tosin molemmat antaa oman varansa katsojalle päätellä mikä on loppujen lopuksi totta ja mikä ei, joka onkin yksin tarinan parhaista puolista. Näyttelijät ovat molemmissa versioissa mielestäni ihan päteviä, ei suurta eroa sillä saralla. Musiikit Vanilla Sky:ssa on mahtavat, mutta Abre los ojos:in musiikit ei jääneet millään tavalla mieleen. Kuten sanoin, molemmissa versioissa on puolensa ja pidän kummastakin. Tarina on joka tapauksessa hieno ja suosittelenkin katsomaan molemmat!


Kuvat: fotowho.net, wikipedia.org

Apr 23, 2011

L.E.

Pääsiäisleffa numero kaksi oli espanjalainen Abre los ojos (1997). Komea César iskee kaverinsa tyttöystävän Sofian, vaikka tällä on toinenkin nainen. Toinen nainen suuttuu Césarille ja kostaa julmalla tavalla, jonka jälkeen Césarin elämästä tulee hyvin kiemuraista. Mies menettää hyvän ulkonäkönsä ja tämä joutuu vankimielisairaalaan syytettynä asiasta, jota ei itse muista. Psykiatrin avulla asiat alkavat selvitä, mutta ne ovat niin hämäriä, ettei kenellekään ole enää selvää mikä mikä on todellisuutta ja mikä ei.


Pidän erittäin paljon tämän leffan ideasta, joka on kaikinpuolin kiehtova. Leffa on myös toteutettu hyvin tyylikkäästi ja synkälläkin tavalla. Todellisuus ei ole missään vaiheessa katsojallekaan selvää ja päähenkilön tunteet välittyvät katsojalle. Erot juonellisesti jenkkiläiseen uudelleenversiointiin (Vanilla Sky (2001)) ovat muistikuvieni mukaan hyvin pieniä, mutta pureudun huomenna paremmin kahden eri version vertailuun. Huomisen leffa on siis arvatenkin Vanilla Sky! Katselin siis nyt ensimmäistä kertaa tämän alkuperäisen version, mutta Vanilla Sky on tullut katseltua muutamaankin kertaan aiemmin. Penélope Cruz esittää muuten molemmissa versioissa saman roolin Sofiana.



Kuva: listal.com

Apr 22, 2011

You can't trust someone who thinks you're crazy.

Pääsiäisleffailu on alkanut! Tosin heikolla menestyksellä, sillä sen True Stories -boksin dvd-levyiltä löytyi ihan eri leffoja, kun niissä kansien ja tarrojen mukaan oli. Tästä ärsyyntyneenä päätin pitää aivan toisenlaisen leffaputken, jonka yhdistävänä tekijänä (mukana olleiden ja lainahyllyn leffojen ansiosta) taitaa olla näyttelijä Penélope Cruz. Nainen ei ole mikään erityinen suosikkini, mutta on ollut mukana monissa hyvissä leffoissa.


Ensimmäisenä leffana oli Gothika (2003), jossa naisten vankimielisairaalassa työskentelevä nainen (Halle Berry) päätyykin eräänä päivänä itse potilaan/vangin rooliin. Nainen ei muista miksi on kopin sisällä ja entiset työkaverit suhtautuvat tähän kuin pahan rikoksen tehneeseen potilaaseen. Lisäksi nainen näkee näkyjä ja pätkittäisiä muistikuvia hetkistä ennen entisen hoidettavansa (Penélope Cruz) sellinaapuriksi joutumista.


En ollut aiemmin nähnyt Gothikaa ja jostakin katsottuani sen genremääritykseksi oli laitettu psykologinen trilleri. Yllätyin kuitenkin leffan kauhumaisuudesta, sillä siinä käytettiin hyvin paljon säikyttelyä ja luotiin kauhutunnelmaa. Gothika on monessa paikassa haukuttu aika lyttyyn ja ymmärrän osaksi syytkin, mutta en itse teilaisi tätä niin pahasti. Itseasiassa leffan alkuosuus on hyvinkin lupaavaa, mutta loppua kohden käänteistä tulee turhan ennalta-arvattavia. Halle Berry oli kuitenkin ihan vakuuttava päähenkilönä, samoin Cruz pienessä sivuroolissaan, jota olisi itseasiassa voitu hyödyntää enemmänkin. Myös leffan yleisilme oli hieno: siinä käytettiin mm. välähtävää valaistusta hyvin hyödyksi tunnelman luomiseksi. Idea on myös hyvä ja Gothika olisi voinut olla huomattavasti parempi - ja se erottuisi joukosta - jos siinä olisi käytetty paremmin hyödyksi sitä alun psykologista puolta. Loppua kohden leffa kuitenkin nojasi liikaa juuri niihin ennalta-arvattaviin ja monista muista pätkistä tuttuihin kuvioihin. Tästä huolimatta Gothika on mielestäni ihan viihdyttävä kauhupätkä.


Kuvat: gothikamovie.warnerbros.com

Apr 18, 2011

Asiaa

  • Sain vihdoin naputeltua tarpeeksi copypastea ja koko leffahyllyn sisältö on nyt linkitetty Internet Movie Databaseen oikeille sivuille, hyllyn sisältöhän näkyy täällä.
  • Mikäli siellä on joku vielä mukana vanhan blogin puolelta, niin voisin vihdoinkin paljastaa leffavisasta ne kaksi puuttuvaa kohtaa. Leffa numero 20 oli Rosemary's Baby (1968), josta olen yllättynyt, ettei se edes kuvavihjeen jälkeen paljastunut! Numero 25 oli Trick or Treat (1986), jonka arvaamatta jäämisestä en taas ole ollenkaan niin yllättynyt.
Rosemary's Baby (vas.) ja Trick or Treat (oik.)
  • Tapanani on ollut pitää juhlapyhien aikoihin ns. leffaputkia, eli monta leffaa peräkkäisinä päivinä samasta teemasta. Halloweenina se on tietysti ollut kauhua, jouluna joululeffoja, mutta pääsiäisleffoja ei hyllystäni oikein löydy. Viime pääsiäisenä pidin komediaputken ja tänä vuonna ajattelin ottaa vastapainoksi draama-tositarinaputken Infinity True Stories -boksista
    edit: Homma peruttu, varasuunnitelma kehitteillä...

Apr 17, 2011

One generation's tragedy is the next one's joke.

Pakkohan se Scream 4 (2011) oli käydä katsomassa. Sidney Prescott on jälleen palannut vanhoihin maisemiin, joissa hän vuosia sitten onnistui pelastumaan lukuisia ruumiita aikaansaaneiden tappajien kynsistä. Sidneyn palattua kaupunkiin tuntuu kuitenkin palanneen myös toinen vanha tuttu: Ghostface-asun taakse piiloutuva tappaja, joka surutta surmaa nuoria yksi toisensa jälkeen. Kuka tällä kertaa mahtaa olla naamion takana ja kuka selviää hengissä?


Todellisuudessahan Scream 4 tehtiin jo vuonna 2001, mutta sitä esitettiin vain yläasteemme teatterilavalla. Ja sain kunnian olla itse Sidney Prescott. Oltiin kavereiden kanssa melkoisia Scream-faneja ja saatiin jotenkin ylipuhuttua koko näytelmäkerholle ja sen ohjaajalle meidän mainio (köh) käsikirjoitus. En valitettavasti muista enää tarkemmin mitä siinä tapahtui, mutta laatua se varmasti oli. Ainakin näytelmässä oli pari blondia tyttöstä, jotka kuolivat heti alussa! Ja minä vastailin ahkerasti kännykkääni tuleviin puheluihin ja joku heilui Ghosface-naamarin kanssa puukottamassa. Näytelmä oli tosiaan nimeltään ihan Scream 4.


Takaisin elokuvaversioihin; ensimmäinen Scream on toki paras ja kekseliäin, mutta myös toinen toimii erittäin hyvin kaikkine jatko-osa-viittauksineen. Niitä tulikin katseltua ilmestyessä hyvin ahkeraan. Screamit onnistuivat erinomaisesti parodioimaan kauhua sen olematta liian itsestäänselvää huumoria. Kolmannesta leffasta en koskaan välittänyt niin paljon, mutta senkin voisi pitkästä aikaa taas katsoa. Tämä neljäs oli mielestäni parannusta edelliseen. Siihen oli jälleen saatu kekseliäitä leffaviittauksia, yllättävyyttä ja nykyajan tekniikalla mahdollistettu uusia juttuja. Näyttelijätkin oli päteviä, oli kiva nähdä vanhoja tuttuja naamoja ja tuoreempia kykyjä. Huonoksi puoleksi voisin mainita sen, että tämä oli mielestäni turhan selvä komedia. Aiemmissa huumoripuolta on mielestäni paremmin verhottu sen kauhun ja revittelyn taakse, kun tässä taas tuotiin vähän liian tarjottimella vitsejä. Mutta on Scream 4 erittäin toimiva jatko entiselle trilogialle, viihdyttävä leffa ja varmasti tulee hankittua omaksi.


Miksei hyllyni päällä muuten ole Scream vhs-boksiani (leffat 1 & 2 + t-paita) tai Scream dvd-boksia (leffat 1-3 + naamari). Täytyy kaivaa jostakin esille!

Kuvat: usernetsite.com

Apr 15, 2011

Hasta la vista, baby.

Tunnustus: Katselin viime viikolla elämäni ensimmäistä kertaa Terminaattorit. Olen onnistunut välttymään niinkin legendaarisilta pätkiltä ja vieläpä ihan tarkoituksella. En voinut lapsena ja nuorempana sietää toimintaleffoja ja jätin järjestelmällisesti kaikki katsomatta. Kauhusta olen pitänyt pienestä pitäen, mutta sellainen turha, tunteeton, kasvoton, lähes juoneton räiskintä ei kiinnostanut pätkääkään. Toki ihmiset yritti uskotella, etteivät kaikki toimintaleffat ole sellaisia ja löytyy niistäkin toinen ulottuvuus, mutta jossain vaiheessa siitä tuli ihan periaatekysymys (epäilisin teininä...), että toimintaahan en katso. Onneksi pääsin siitä muutamia vuosia sitten ja nykyään ei enää kiinnosta mitkään genrerajoitukset. Niiden parinkymmenen vuoden aikana tuli kuitenkin missattua muutamakin tärkeä (ja myös turha) toimintaleffa. En ole esimerkiksi nähnyt yhtään ainutta James Bond -leffaa. En vielä tiedä kumpaan kategoriaan ne kuuluu.


Kaverini on jo varmaankin parikymmentä vuotta yrittänyt saada minut katsomaan Terminaattorit, mutta se oli ihan ykkössijalla not gonna happen -listallani. Nyt olen kuitenkin jo vuosia aikonutkin katsoa ne, mutta ei vaan ole tullut tilaisuutta. Kunnes viimeinkin lainasin ja katsoin kolme ensimmäistä! En aio esitellä juonia nyt sen kummemmin, jos sieltä löytyy joku muukin jolla on näin iso aukko sivistyksessä, voitte vaikka kurkata kaverini blogista juoniselostusta. Vaikka vuosien angstit leffoja kohtaan olikin takana, oli odotukseni aika korkealla. Ennakko-oletukseni oli jo valmiiksi, että kyseessä on hyvät leffat ja tulen pitämään niistä. Onhan ensimmäinen leffa kuitenkin aitoa kasaria, toisessa on nuori Edward Furlong ja kolmannessa Nick Stahl & Claire Danes. Kaveri taisi muuten viimeisimmässä myyntipuheessaan mainita juuri nämä seikat. Niin ja tietysti kahden ensimmäisen leffan ohjaaja ja käsikirjoittaja on itse James Cameron.


James Cameron on ideoinut hienon maailman, tarinan ja hahmot sekä toteuttanut sen upeasti. Ensimmäinen leffa The Terminator olikin varsin hyvä kaikessa kasariudessaan ja esitteli erittäin kekseliäitä ideoita. Jatko-osa Terminator 2: Judgment Day oli kuitenkin suosikkini näistä kolmesta (kaikessa ysäriydessään!) ja se taitaa olla aika yleinen mielipide. Se on aina hienoa, jos hyvää leffaideaa pystytään vielä vaan parantamaan jatko-osassa! Toisessa leffassa keskityttiin enemmän henkilöhahmoihin, tunnepuoleen ja rakennettiin tarinaa paremmin toiminnan lisäksi. Kakkosessa hahmot olivat mainioita ja tehosteet entistä näyttävämpiä. Vähiten pidin kolmannesta leffasta Terminator 3: Rise of the Machines, joka ei enää ollutkaan James Cameronin jälkeä. Kolmas ei mielestäni yltänyt aiempien tasolle oikein millään saralla, vaikka tehosteet on toki parantuneet 20 vuodessa. Neljättä ei kuulemma välttämättä tarvitse katsoa, mutta ehkä sekin tulee joskus katsottua.



Yleisesti ottaen positiivinen yllätys koko trilogiasta oli se, etteivät nämä leffat olleet pelkkää toimintarytinää. Vaikka toimintaakin tulee nykyään katsottua, en vieläkään jaksa sellaisia leffoja, missä vaan aseet räiskii ja helikopterit pörisee, eikä edes ehdi nähdä kuka kuoli. Olisin hyvin mahdollisesti pitänyt parista ekasta Terminaattorista jo lapsena, jos olisin antanut niille mahdollisuuden. Mitäs muita helmiä toimintaleffoja on mahdollisesti jäänyt väliin, jos oli parikymmentä vuotta katsomatta sellaisia?!


Kuvat: allmoviephoto.com, verybadfrog.com

Apr 11, 2011

Leffahyllyni

Voisin esitellä hieman leffahyllyäni, mutta en tosiaan aio käydä läpi jokaista hyllyn leffaa. Niitä kun on ihan muutama vuosien varrella kertynyt! En ole ihan selvillä dvd-leffojeni lukumäärästä, mutta jotain reilut 500 se lukumäärä taitaa olla tällä hetkellä. Joidenkin korviin saattaa kuulostaa paljolta, joidenkin taas vähältä. Erään lemppariarvostelijani, kauhupainoitteisen harrastelijan, hyllyistä löytyy 2000 kauhuleffaa + ne muut genret päälle. Ei ihan vielä sellaisissa lukemissa kuitenkaan mennä! Vhs-kokoelmani oli muuten aikoinaan jo ihan lupaava, mutta sitten tuli nuo typerät dvd:t, enkä enää omista edes vhs-laitetta. Toivottavasti dvd on vielä ainakin jonkun vuoden ihan pätevä muoto. Tältä hyllyt näyttävät juuri nyt:


Monet jaksavat ihmetellä innostustani hankkia dvd-levyjä, netistähän saa ilmaiseksi ladattua vaikka mitä. No joo, varmasti saisi, mutta en ole koskaan innostunut sellaisesta. Samoin kuin musiikin suhteen: se käsinkosketeltava levy, kotelo ja kansilehdet on osa kokemusta. Ja itselleni tuo on hyvin suuri osa, niin leffoissa kuin musiikissakin. Vuokraaminen taas on mielestäni ihan järjettömän kallista touhua, samalla hinnalla saa uutuusleffatkin muutaman kuukauden päästä omaksi. Minä kun olen kuitenkin sellainen katsoja, että jaksan ja haluan katsoa samat leffat uudestaan ja uudestaan. Enkä hanki hyllyyni mitä tahansa täytettä ihan vaan keräilemisen ilosta, hyllyssä olevat ovat hyviä ja/tai itselleni tärkeitä leffoja - ja hankittu pikkuhiljaa vuosien varrella.


Hyllystäni ei tietääkseni löydy mitään harvinaisuuksia, vaikka joitakin onkin joutunut metsästämään hieman enemmän. Muutamia poimintoja voisin esitellä tuolta hyllyjen päältä. Toisen hyllyn päällä oleva sininen laatikko on Heathers-keräilyboksi. Se on varmaan arvokkain leffahankintani, sillä sitä tehtiin pieni erä ja jokaisessa yksilössä on oma kaiverrettu numerolaatta. Boksin sisällä oli dvd- ja bluray-levyt (20-vuotisjulkaisut), t-paita, magneetteja ja kirja.


Sinisen boksin vieressä on The Rocky Horror Picture Show -huuliboksi, jossa taisi myös olla yksilöllinen numerointi ja rajoitettu painosmäärä. Laatikossa oli TRHPS -dvd (30-vuotisjulkaisu), keräilykortteja, sarjakuvakirja ja kirja sekä Shock Treatment -dvd ja soundtrack.


Toisen hyllyn päällä on The Munsters -sarjan upea arkkuboksi. Sisältää sarjan kaikki 72 jaksoa.


Hyllyjen päältä löytyy vielä pinkki Dirty Dancing -boksi, jonka sisällä oli Dirty Dancing -dvd (20-vuotisjulkaisu), yöpaita, silmälaput ja pussukka. Ja jos joku ihmettelee Nicolas Cage -taulua, niin se nyt vaan sattui tulemaan loistavan Con Air -leffan mukana.

Saa esittää myös lisää kysymyksiä hyllyn sisällöstä!


Kuvat: horrendous, amazon.com, amazon.co.uk

Apr 10, 2011

I refuse to play your Chinese food mind games!

Sunnuntaipäivän leffaksi valikoitui tällä kertaa hauska Dude, Where's My Car? (2000). Kaverukset (Seann William Scott ja Ashton Kutcher) heräävät selvästi riehakkaan juhlinnan jälkeisenä aamuna, eivätkä muista edellisen päivän tapahtumista mitään. Autokin on kadonnut ja illan tapahtumia selvittäessään kaverukset törmäävät mitä ihmeellisimpiin tyyppeihin, joiden kanssa he ovat ilmeisesti olleet tekemisissä. Tarina alkaa mennä yhä hämärämmäksi mitä enemmän tietoa paljastuu ja kaverukset taitavat olla ongelmissa.


Kävin aikoinaan katsomassa tämän ihan leffateatterissa ja koko muu sali oli hiljaa leffan ajan, juuri kukaan ei nauranut! Itseäni nauratti silloinkin ihan järjettömästi pitkin leffaa ja kyseenalaistinkin huumorintajuni sen jälkeen. Eihän tämän leffan huumori ole mitään erityisen nerokasta, eikä se ole mitenkään parasta komediaa ikinä, mutta kaikessa tyhmyydessään leffa on yhä vaan silti mielestäni paikoitellen hervottoman hauska. Jotkut kohdat ja vuorosanat on myös omasta mielestäni pelkästään tyhmiä, mutta eivät ne häiritse liikaa. Parhaita naurukohtauksia on kuitenkin tietysti "and theeeen"-vänkäys, tatuointikohtaus ja vaahtosammutinkohtaus. Tiedätte kyllä kohdat jos olette nähneet leffan. Oma henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin juuri tämä:


Dude, Where's My Car? on erittäin kevyt leffa, huumori on tyhmänhauskaa ja niin siihen tuleekin suhtautua. Suosittelen niille jotka kaipaavat joskus vähän aivotonta viihdettä!

Apr 9, 2011

Nelonen esittää: Dead Snow

Ensi yönä Nelonen näyttää loistavan norjalaisen zombileffan Dead Snow! Leffassa joukko opiskelijanuoria menee mökkeilemään Norjan vuoristoon, eikä aikaakaan kun he saavat seurakseen vähän erikoisempaa sakkia. Tapaamisesta tuleekin melkoisen verinen... Traileri

Katsokaa Dead Snow jos (natsi)zombit ja hyvät naurut kiinnostaa!
10.4. Nelonen, klo 0:25



Kuva: maximumpc.com

Apr 3, 2011

Back to Basics 2011, yö 2

Back to Basics 2011 -tapahtuman toisena yönä nähdyt elokuvat:

Tsumetai nettaigyo/Cold Fish (2010)
Aran tuntuinen mies pitää perheineen pystyssä pientä akvaariokauppaa. Sattumusten kautta mies joutuu toisen, huomattavasti suuremman, akvaariokaupan omistajan kanssa tekemisiin. Tämän vuoksi mies sotkeutuu omituisiin kuvioihin, joka sekoittaa miehen elämän täysin perhettä myöten.

Cold Fish
Japanilainen Cold Fish oli melkoisen mustaa komediaa ja onnistuikin siinä hyvin. Välillä leffa junnasi paikoillaan ja se olikin vähän turhan pitkä, leffasta olisi voitu surutta lyhentää melkein tunti materiaalia, niin se olisi ollut aika napakka paketti. Loppua kohden leffa vaan parani, kun toiminta ja silpomiset lisääntyivät ja leffasta jäi hyvä maku. Tykkäsin! Traileri
______________

Trolljegeren/The Troll Hunter (2010)
Norjassa on löytynyt tuntikaupalla nuorten opiskelijoiden kuvaamaa hämmentävää videomateriaalia. Itse nuoret ovat kadonneet ja nyt videoista tehtyä koostetta katselemalla pyritään selvittämään mitä on tapahtunut. Nuoret liittyvät videolla metsässä liikkuvan omituisen miehen seuraan, jonka jutut metsän asukeista huvittaa kuvausporukkaakin - mutta vain aluksi.

Troll Hunter
The Troll Hunter oli kuin tuore Blair Witch Project ja aika hyvin toteutettu sellainen. Leffassa oli hyvin käytetty hyödyksi norjalaista kansantarua ja tehty siitä todellisuutta. Leffan monsterit olivat hienosti toteutettuja, vaikka etukäteen vähän mietitytti millaiset niistä tehdään. Kaikinpuolin viihdyttävä ja tyylikäskin leffa, tykkäsin! Traileri
______________

I Spit on Your Grave (2010)
Nuori kirjailijanainen majoittuu syrjäseuduilla sijaitsevaan mökkiin yksin. Pian tämä saa kuitenkin seuraa paikallisista miehistä, joilla ei ole hyvät mielessä. Miesporukka häpäisee ja satuttaa naista kunnolla. Tämähän on kostettava.

I Spit on Your Grave
I Spit on Your Grave on siis remake vuoden 1978 leffasta ja odotinkin jännityksellä sen näkemistä, sillä alkuperäinen leffa on melkoisen hyvä. Toki näitä voisi lähestyä vertailemalla sitä miten paljon remake se tekee vääryttä alkuperäiselle, mutta itse olen aina pyrkinyt käsittelemään remaket (ja jatko-osat) irrallisina teoksina. Mielestäni tämä tuore I Spit on Your Grave onnistuu itsenäisenä leffanaan ja loistaa loppukohtauksien rajuilla ja verisillä kohtauksilla, jotka olivat aika kekseliäitä, huvittavia ja hienon näköisiäkin. Viihdyttävä kauhuleffa, tykkäsin! Traileri
______________

Die Farbe/The Colour Out of Space (2010)
Amerikkalaisen miehen isä on kadonnut ja jäljet johtavat pieneen saksalaiskylään, jossa isä soti toisen maailmansodan aikaan. Mies matkustaan kylään ja törmää pubissa mieheen, joka alkaa tarinoida kylän hurjaa ja uskomatonta historiaa.

The Colour Out of Space
Saksalainen Die Farbe perustuu H.P. Lovecraftin novelliin, jota en itse ole lukenut. En siis valitettavasti voi ottaa osaa keskusteluun sen filmatisoinnin onnistumisesta. Leffa oli (lähes) kokonaan mustavalkoinen, joka oli mielestäni ihan hyvä ratkaisu tarinan kannalta. Paikalla näytöksessä olivat muuten leffan päätekijät Huan Vu ja Jan Roth, jotka raottivat hyvin valaisevasti leffan tekoprosessia. Die Farbe oli mielestäni hyvin rakennettu ja siinä oli joitakin todella hienosti toteutettuja kohtauksia. Leffasta ei mitenkään paistanut läpi pieni budjetti. Tykkäsin! Traileri
______________

Night of Bloody Horror (1969)
Yhä äitinsä nurkissa asuva mies tapailee useita naisia ja tunnetaankin naistenmiehenä. Tämän naiset tosin murhataan yksi toisensa jälkeen ja mies kärsii pahoista päänsäryistä ja välähdyksistä menneisyydestään.

Night of Bloody Horror
Night of Bloody Horror oli aika tyypillistä 60-luvun lopun B-kauhua ja ihan hyvää sellaista. Pakko tosin mainita, että erityisesti leffan loppuratkaisu muistutti hyvin paljon erästä toista tunnetumpaa leffaa... Night of the Bloody Horrorissa oli muutama naurattava kohtaus, mutta varsinaisesti huvittava leffa ei ollut, eikä tosin sen enempää pelottavakaan. Ihan hienoja kikkailuja ja kiva psykedeelinenkin tunnelma. Tykkäsin! Traileri
______________

Young Warriors (1983)
Veljeskunnassa pyörivät miehet juhlivat mielellään. Eräänä iltana yhden miehistä sisko tapetaan jengiläisten toimesta, eikä poliisi tunnu tekevän mitään asian eteen. Veljeskunnan kaveriporukka päättää selvittää asiaa ja perustaa oman rikoksia vastaan toimivan jenginsä. Väkivaltaa riittää ja veri roiskuu, mutta onko kaikki sen arvoista.

Young Warriors

Young Warriors kuulosti jo etukäteen erittäin houkuttelevalta: kasaria, teinileffamaisuutta ja toimintaa. Enkä pettynyt, sillä leffa myös onnistui siinä hyvin. Hyvä kasarifiilis välittyi musiikkeineen, animaatioineen ja vaatteineen. Hyvää toimintaa ja tahallista sekä tahatonta huumoria. Tykkäsin! Traileri
______________


Pieces (1982)
Nuori poika tappaa äitinsä raa'asti silpomalla. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin yliopiston alueelta löytyy mm. moottorisahalla paloiteltuja opiskelijatyttöjä kerta toisensa jälkeen. Poliisien epäilemänä ovat niin muut opiskelijat kuin myös yliopiston henkilökunta.

Pieces
Pieces tarjoili lisää kasaria ja kauhua. Tämän lisäksi erityisesti paljon naurua: huvittavia hahmoja, samalla koomisia ja raakoja murhakohtauksia ja välillä hyvinkin irrallisia omituisia kohtauksia. Lisäksi leffassa oli jopa kaksi kerrassaan mainiota loppukohtausta, mutta toiseen leffa ei sitten vielä loppunutkaan. Yön parhaat naurut. Pieces oli yksi parhaista koko viikonlopun leffoista, erittäin viihdyttävä pätkä, tykkäsin! Traileri


Erinomaiset leffat jälleen kerran. Tykkäsin!

Ensimmäisen yön leffoista täällä.
Aikaisempien vuosien jutut täällä.

Apr 2, 2011

Back to Basics 2011, yö 1

Viime yönä oli siis Night Visionsin Back to Basics 2011 -tapahtuman ensimmäinen yö. Night Visions määrittelee sivuillaan itse tarjontaansa näin: Festivaalin ydin muodostuu fantasia-, kauhu-, science fiction - ja kulttielokuvista, mutta ohjelmistoon valikoituu kiinnostavaa materiaalia myös genrekarsinoista piittaamatta. Back to Basics järjestetään Helsingin Kino Engelissä Sofiankadulla. Tämä on kohdallani nyt neljäs vuosi BtB:n yleisönä, enkä muista ikinä nähneeni tuollaista ihmismäärää Kino Engelissä, en itseasiassa muista koskaan aiemmin nähneeni edes jonoa ulkona. Nyt paikalle saapuessani jono oli Sofiankadun päähän asti! Onneksi oli sentään ennakkoliput ja pääsi jonon ohi.

Kävin itse katsomassa ensimmäisenä yönä kolme leffaa:

Sucker Punch (2011)
Baby Doll on joutunut isäpuolensa toimesta mielisairaalaan terveenä ja uhkana on jopa lobotomia. Baby Doll pakenee ikäviä olosuhteita mielikuvitukseensa, jonka jälkeen todellisuuden ja fantasiamaailman välistä tulee häilyvä. Viiden nuoren naisen porukka taistelee mitä erilaisempia vihollisia vastaan tavoitteenaan paeta mielisairaalasta. 

Sucker Punch
Sucker Punch on upean näköinen, fantasiamaailma ja taistelut siellä ovat visuaalisesti todella hienon näköisiä ja hyvin pelimäisiä. Näyttelijät olivat ihan tunnettuja nimiä, mutta jostain syystä kaikilla oli hieman heikko roolisuoritus, joka ei tosin mielestäni ole erityisen merkityksellistä tämän kaltaisissa leffoissa. Sucker Punch on aikalailla kriitikoiden teilaama, mikä ei varsinaisesti yllätä. Itse ihan tykkäsin ja viihdyin koko leffan ajan. Suomen ensi-ilta näyttää olevan 15.4. Traileri

Finisterrae (2010)
Kaksi kummitusta on kyllästyneet olemaan kummituksia. He aloittavat matkan kohti paikkaa, jossa he voivat siirtyä rajan yli, uuteen kehoon. 

Finisterrae
Finisterrae oli taideleffoin taideleffa vähään aikaan. Vastapainoksi edelliselle Sucker Punchille, tämä taas edustaa sitä kriitikoiden yleisesti ylistämää elokuvaa. Omasta mielestäni tämä oli kuitenkin suurimmaksi osaksi sellaista nyt tehdään taidetta -kikkailua, pyrittiin kuvaamaan kaikkea mahdollisimman outoa ja pysähtynyttä. Finisterrae olikin paikoitellen aika puuduttavaa katseltavaa kaikessa hiljaisuudessaan ja toimettomuudessaan, jos tämä olisi ollut esimerkiksi aamuviiden leffa, voin vannoa että kaksikolmasosaa teatterista olisi kuorsannut. Ei tämä kuitenkaan ollut huono, kyllä sen kerran katsoi, mutta ehkä vähän turhan ylistetty. Leffassa oli muutamia hauskan häröjä kohtauksia, jotka olivatkin leffan parasta antia. Paikalla näytöksessä ja leffan jälkeen kyselytuokiossa oli musiikit leffaan tehnyt Jimi Tenor. Traileri

Ennen seuraavaa leffaa näytettiin tuore Suomi-noise-dokumentti Romua, ruiskeita, rutinaa. Dokumentti kertoi siis suomalaisista noise-musiikin tekijöistä ja tarinoista niiden takaa. Ihan kiinnostava ja hauska dokkari!

Devil's Playground (2010)
Lääketieteellisiin kokeisiin osallistuneet vapaaehtoiset saavat omituisia sivuoireita testeistä ja lopulta muuttuvat zombeiksi. Pieni porukka ihmisiä yrittää paeta ja selvitä hengissä jatkuvasti lisääntyvästä zombimäärästä. Nämä zombit eivät kuitenkaan vain laahusta perässä, ne osaavat juosta ja vieläpä taistella kunnolla! 

Devil's Playground
Devil's Playground oli aika perinteikästä zombikauhua, mutta se oli paikoitellen tahattoman hauska ja halvan näköinen (ilmeisen pienellä budjetilla tehty). Leffassa pyörivä taustatarina oli vähän tylsä ja hahmot olivat kaikki oikeastaan aika ärsyttäviä. Oli Devil's Playground kuitenkin jossakin määrin viihdyttävä leffa, kyllä sen jaksoi loppuun katsella. Traileri

Tänään vuorossa vielä pidemmällä kaavalla yö 2. 

Edellisten vuosien Night Visions -juttuni täällä.

Kuvat: centralzine.com, bloody-disgusting.com
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...