Snakes on a Plane (2006) kertoo nimensä mukaisesti lentokoneesta, johon tuleekin paikkansa varanneiden matkustajien lisäksi yllätysvieraiksi käärmeitä. FBI:n agentti Neville Flynn (Samuel L. Jackson) kuljettaa suojaan vakavan rikoksen todistajaa Seania (Nathan Phillips) matkustajalennolla. Pahikset kuitenkin ovat olleet askeleen edellä ja täyttäneet koneen vaarallisilla käärmeillä, jotka kesken matkan luikertelevat säikyttelemään niin matkustamon kuin ohjaamon väkeä.
Uskomatonta, mutta totta, en ollut nähnyt tätä koskaan aiemmin! Otinkin jonkin aikaa sitten tavoitteekseni löytää sen jostain kirppikseltä mahdollisimman halvalla, jotta vihdoinkin tietäisin mistä kaikki puhuvat (tai ainakin puhuivat joskus silloin melkein kymmenen vuotta sitten). Nyt olenkin astetta sivistyneempi, sillä se tosiaan tuli hankittua alle eurolla ja jo katsottuakin lauantai-illan viihteenä. Ja viihdyttävä se totta tosiaan olikin! Tämän tosin osasin jo aavistaakin nähtyäni näiden vuosien varrella lukuisia kertoja tuon otsikossakin näkyvän lainauksen sisältävän pätkän. Siinä itseasiassa tiivistyy aika hyvin koko elokuvan henki! Snakes on a Plane ei ole vakavasti otettava leffa, eikä sitä sellaiseksi ole tarkoitettukaan. Parasta antia leffassa on juuri Samuel L. Jackson, joka on tässäkin se vanha tuttu badass, joka kiroilee paljon, heittelee one-linereita ja tietysti lopulta pelastaa päivän. Käärmeetkin pistävät parastaan, sillä nämä eivät todellakaan tylsästi kietoudu kaulan ympärille tai iske hampaitaan varpaaseen. Miksipä tehdä niin, kun ihmiskehosta löytyy muitakin jänniä ulokkeita! Ei Snakes on a Plane ole mestariteos, eikä se myöskään ole hauskin elokuva ikinä. Itse asiassa se ei edes mielestäni asetu ihan siihen niin huono, että se on hyvä -raameihinkaan, sillä silloin tämän pitäisi olla huonompi. Siis jotta se olisi hyvä, eh. Mutta Snakes on a Plane on joka tapauksessa viihdyttävä elokuva ja sen seurassa on hauskaa. Se on leffa, joka tarvitsee katsella hyvällä porukalla popcornikipot sylissä.