Mar 24, 2019

Your new band is gonna be something nobody's ever seen before.

The Dirt (2019) on samannimiseen kirjaan perustuva elokuva maailman pahamaineisimpana bändinä pidetystä Mötley Crüesta. Se kertoo siitä, kuinka bändi perustettiin, nousi maineeseen ja sai aikaan kaaoksen kaikkialla missä kävivät. Los Angelesissa vuonna 1981 rumpali Tommy Lee (Machine Gun Kelly) lähestyy basisti Nikki Sixxiä (Douglas Booth) ja he päättävät perustaa bändin. Pian joukkoon liittyy kitaristi Mick Mars (Iwan Rheon) sekä laulaja Vince Neil (Daniel Webber) ja Mötley Crüe on koossa. 


Kirjoitin vuonna 2009 vanhaan blogiini, että odotan innolla lähivuosina ilmestyvää The Dirt -elokuvaa. Enpä tuolloin arvannut, että kyseistä leffaa saa odotella vielä kymmenen vuotta! Mutta tällä viikolla se sitten vihdoin julkaistiin Netflix-elokuvana ja olihan se heti päästävä näkemään. Taustaksi haluan kertoa sen verran, että löysin Mötley Crüen kunnolla joskus 2000-luvun alkupuolella ja oikeastaan niin, että sitä soitettiin ahkerasti paikallisessa kapakassa, jossa tuli notkuttua juuri täysi-ikäistyttyäni. Luin myös tuolloin tuoreen The Dirt -kirjan ja levyt soivat jatkuvasti soittimessani. Keikoilla kävin aina kun bändi pääsi Suomeen asti - en ole oikeastaan vieläkään ihan varma monta kertaa ehdin bändin näkemään (5?), mutta ainakin kahdesti keikat peruuntuivat. Toisen kerran bändin soittokamat oli väärässä maassa ja toisen kerran festareille iski sellainen myrsky, että lavat hajosi ja ihmisiä loukkaantui (oli muuten aika pelottavaa). Voin siis sanoa olleeni/olevani ainakin jonkin asteinen fani.


Vaikka olin tosiaan odottanut leffaa kymmenen vuotta, niin odotukseni The Dirt - Törkytehdas -leffan suhteen eivät olleet kovin korkealla. Siis Netflix-leffa, eikä ollenkaan teattereihin? Leffa ei ollut huono, mutta ei se oikein päässyt yllättämäänkään. Olen toki lukenut kirjan lukuisia kertoja vuosien varrella, joten siinä mielessä tapahtumissa ei nyt voinut varsinaisia yllätyksiä ollakaan. Kun on kuvitellut mielessään kirjan villejä kuvauksia, niin tapahtumat leffassa olivat aika kesyjä siihen verrattuna. Elokuvan suurin ongelma oli mielestäni sen kesto, parissa tunnissa on vaikeaa kertoa niin iso tarina. Kaikkea ei voinut tietenkään mahduttaa mukaan, mutta jotkin leffaan päätyneetkin asiat kiirehdittiin niin nopeasti läpi, ettei kovin syvälliselle tasolle päästy. Esimerkiksi Razzlen kuolema, Mick Marsin selkärankareuma tai Nikki Sixxin heroiinihelvetti eivät herättäneet elokuvassa kovin suuria tunteita, ne ohitettiin niin kepeästi. En oikein osaa arvioida mitä mieltä tästä on, jos ei tunne entuudestaan bändin tarinaa, eikä näin ollen tiedä miten paljon jäi pois. Uskoisin, että silti asioiden kiirehtiminen paistaa läpi. Elokuvassa muuten tarina loppui ns. kesken, kirjassa jatketaan vielä noin viisi vuotta eteenpäin.


Näyttelijät olivat tässä yllättävänkin asiallisia. Aluksi meinasi pahasti häiritä nämä "väärät naamat", mutta nopeasti niihin sitten tottui. Hyvin olivat opetelleet hahmonsa puhetyyliä, eleitä ja lavamaneereita. Musiikki leffassa oli tietysti erinomaista ja sitä oli onneksi myös reilusti. (Vaikka tietysti voisi myös valittaa siitä, miten moni biisi jätettiin ottamatta mukaan.) Leffan parissa myös viihtyi mainiosti, onhan se Mötley Crüen huippuvuosien sekoilumeininki aika uskomatonta katsottavaa. The Dirt -elokuvasta jäi siis vähän ristiriitaiset tunnelmat, se oli ihan hyvä, mutta se olisi voinut olla niin paljon enemmänkin. Leffan loputtua oli kuitenkin hyvä mieli ja itseasiassa houkuttelisi katsoa se jo nyt uudestaan. Tai oikeastaan, ehkä voisin lukea The Dirtin jälleen kerran...

Feb 25, 2019

Oscars 2019

No niin, nyt on Oscarit taas ojennettu oikeisiin(?) osoitteisiin ja olen myös saanut nukuttua muutaman tunnin tässä välissä. Niin kivaa kuin tuo läpi yön valvominen onkin, niin siitä kestää nykyään toipua ja nyt on aika rikkinäinen olo. Vanhuus iskee. Päivitin kaikki voittajat yön mittaan eilen julkaisemaani veikkaustaulukkoon ja siinähän kävikin niin historiallisesti, että minulla oli useampi oikea veikkaus kuin aina voittavalla kaverillani! Oma saldoni oli 16/24, joka onkin poikkeuksellisen hyvä tulos minulle. Veikkaukseni parhaaksi elokuvaksi meni mönkään, enkä oikein missään vaiheessa uskonut siihen kovin vahvasti. Tänä vuonna mikään elokuva ei tuntunut varmalta valinnalta ja vaihdoinkin mielipidettäni lukuisia kertoja. Katsottuani eilen Roman, se kyllä tuntui ihan Oscar-leffalta, mutta en siltikään ihan uskonut, että akatemia päätyisi valitsemaan jonkin ulkomaisen leffan parhaaksi elokuvaksi. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo parhaaksi elokuvaksi valittu Green Book on kyllä teemaltaan lähinnä sitä, millä näissä kisoissa usein menestyy. 


Tänä vuonnahan gaalassa ei ollut ollenkaan juontajaa ja vaikka se tuntui oudolta ajatukselta, niin ei sellaista oikeastaan jäänyt kaipaamaan. Palkintojen jakajat hoitivat pienimuotoisen vitsailun ja aikaa oli kenties enemmän johonkin muuhun. Mutta ei ainakaan voittajien puheisiin, niin tylysti heitä tälläkin kertaa keskeytettiin. Jopa sen viimeisen pystin kohdalla! Voittajista parhaiten mieleen jäi Spike Lee, joka nyt vihdoin sai Oscarinsa (käsikirjoituksesta). Mies oli niin innoissaan, että mm. hyppäsi palkintoa ojentamassa olevan Samuel L. Jacksonin syliin. Myös naispääosan voittaja Olivia Colmanin puhe oli aika mieleenpainuva, tämä oli erittäin aito ja hauska lavalla. Tunnen Colmanin erityisesti huipusta Peep Show -brittikomediasta ja sen perusteella naiselta osasi odottaa hyvää läppää. Veikatessani tätä voittajaksi kyse olikin ehkä enemmän toiveesta, mutta tällä kertaa se kannatti! Toivoin Rami Malekille myös suuresti voittoa miespääosasta ja onneksi sekin toteutui. 


En tiedä tarvitseeko minun erikseen edes mainita asioita, joita jäin gaalassa kaipaamaan - kommentoin joka vuosi samat jutut. Noh, ensinnäkin olisin kaivannut enemmän muuta ohjelmaa palkintojen jakamisen rinnalle, nyt ei ollut juuri mitään musiikkiesityksien lisäksi. Wayne ja Garth olivat sentään lavalla pienen hetken ja se saikin minut oikein iloiseksi! Ymmärrän kyllä, että aikaa on rajallisesti ja siksi pitää keskeyttää puheiden pitäjät ja jättää ohjelmanumerot minimiin, mutta silti. Nyt olisi voinut esimerkiksi edesmenneen Stan Leen muistolle näyttää vaikka koosteena pätkiä Marvel-elokuvista, tai jotain muuta vastaavaa. Toinen jokavuotinen nurina saattaa kertoa taas vain omasta ikääntymisestäni, mutta keitä nämä palkintoja jakavat ihmiset oikein olivat?! Tunnistin heistä oikeasti murto-osan ja kaipasin tuttuja kunnon elokuvatähtiä edes yleisön sekaan. Julia Roberts ei ole koskaan ollut mikään suosikkini, mutta tämän saapuessa lavalle tulin iloiseksi ihan vain tutusta tähdestä lavalla. Hieno Oscar-gaala oli joka tapauksessa tänäkin vuonna ja nyt tuntuu paitsi rikkinäiseltä niin myös tyhjältä kun se kaikki on taas ohi. Kivaa oli!

Oscar-yön selviytymispaketti

Feb 24, 2019

And the Oscar goes to...

Ensi yönä valvotaan taas Oscareiden merkeissä! Valmistelut on aloitettu hyvissä ajoin, yön eväät on hankittu, maanantai otettu töistä vapaaksi ja unirytmin kääntämistä on ainakin yritetty. Veikkaukset on myöskin tehty ja nyt onkin aika julkaista tuo perinteinen veikkaustaulukkoni. Taulukossa näkyy niin omat kuin kaverini veikkaukset voittajista ja viimeiseen sarakkeeseen täydennän yön mittaan oikeat voittajat sitä mukaa kun pystejä ojennellaan. Valitettavasti en tällä(kään) kerralla ole vielä nähnyt kovinkaan monia ehdolla olevista elokuvista. Parhaan elokuvan ehdokkaista olen nähnyt vain Bohemian Rhapsodyn ja Black Pantherin ja vaikka molemmista pidin kyllä, niin kummankaan voittoon en oikein usko. Veikkaukseni osui Romaan, jonka ajattelin kuitenkin vielä tänään katsoa Netflixistä ennen kuin juhlallisuudet alkavat. Oscarithan näytetään tänäkin vuonna Yle Teemalla, ensin tulee punaisen maton osuus klo 01:30 ja varsinainen gaala sitten klo 03:00 alkaen.



Viihtyisää Oscar-yötä kaikille!


Kategoria
Oma veikkaus
Kaverin veikkaus
And the Oscar goes to
Best PictureRomaRoma
Green Book
Actor in a Leading RoleRami MalekRami Malek
Rami Malek
Actor in a Supporting RoleMahershala AliMahershala Ali
Mahershala Ali
Actress in a Leading RoleOlivia ColmanGlenn Close
Olivia Colman
Actress in a Supporting RoleRegina KingRegina King
Regina King
Animated Feature FilmSpider-Man: Into the SpSpider-Man: Into the Sp
Spider-Man: Into the Spider-Verse
CinematographyRomaRoma
Roma
Costume DesignThe FavouriteThe Favourite
Black Panther
DirectingRomaRoma
Roma
Documentary FeatureFree SoloFree Solo
Free Solo
Documentary Short SubjectBlack SheepBlack Sheep
Period. End of Sentence.
Film EditingViceVice
Bohemian Rhapsody
Foreign Language FilmRomaRoma
Roma
Makeup and HairstylingMary Queen of ScotsVice
Vice
Music (Original Score)Black PantherIf Beale Street Could Talk
Black Panther
Music (Original Song)“Shallow”“Shallow”
“Shallow”
Production DesignThe FavouriteThe Favourite
Black Panther
Short Film (Animated)Animal BehaviourBao
Bao
Short Film (Live Action)SkinMarguerite
Skin
Sound EditingBohemian RhapsodyBlack Panther
Bohemian Rhapsody
Sound MixingBohemian RhapsodyBohemian Rhapsody
Bohemian Rhapsody
Visual EffectsReady Player OneAvengers: Infinity War
First Man
Writing (Adapt. Screenplay)BlacKkKlansmanBlacKkKlansman
BlacKkKlansman
Writing (Orig. Screenplay)Green BookThe Favourite
Green Book

Feb 20, 2019

Horror DVDs + BD

Muistan hyvin pyöritelleeni hyppysissäni Anttilan Top Ten -osastolla tätä Halloween: The Complete Collectionia joskus vuonna 2006. Jostain syystä jätin sen kuitenkin tuolloin ostamatta. Saatoin käydä pari kertaa myöhemminkin hypistelemässä boksia. Muistan kuitenkin hyvin sen kerran kun boksia ei sitten enää ollutkaan tarjolla. Muistan myös hyvin seuraavat 12 vuotta kun boksia ei ollut yhtään missään tarjolla. Aina välillä sitä kuitenkin tupsahteli jonnekin nettiin myyntiin, mutta koskaan en ollut tarpeeksi ajoissa paikalla. Kunnes vihdoin nyt alkuvuodesta onni oli puolellani ja sain ostettua  sen nettikirppikseltä. Varmaankin vähän liian kalliilla, mutta kuitenkin. Nyt se on minun!


Alla näkyy muut alkuvuodesta tekemäni kauhuhankinnat. Kuvassa ensimmäisenä on mainio Street Trash (1987), jonka näin toissa syksynä Night Visionsissa (arvostelu täällä). Seuraavana on Troma-elokuvaa eli Return to Return to Nuke 'Em High Aka Vol. 2 (2017), jota en ole vielä nähnytkään. Oikealla on Chucky-leffasarjan viimeisimmät osat, eli Curse of Chucky (2013) ja Cult of Chucky (2017), joita en myöskään ole vielä nähnyt. Pidin Chucky-putken viimeksi vuonna 2012, jolloin katsoin kaikki siihen mennessä ilmestyneet osat (niistä täällä) ja nyt aloin katsoa sarjaa taas alusta alkaen, jotta pääsen vihdoin näkemään nämä viimeisimmätkin leffat.


Jan 1, 2019

Leffatilastoa 2018

Olen nyt kymmenen vuoden ajan seurannut leffakäytöstäni lukuina ja aina vuoden vaihduttua olen myös paljastanut blogissa tuon alla olevan taulukon. Alla on näkyvillä koko taulukko kymmenen vuoden ajalta ja viimeisenä siinä näkyy vuosi 2018.


Vuosi 2018 oli lukujen perusteella aika keskivertovuosi. Mikään lukema ei ollut erityisen vähän tai erityisen paljon verrattuna aiempiin vuosiin. Hyllyyn tuli hankittua aika paljon leffoja, mutta samalla viime vuonna hyllystä lähti myös useita elokuvia kiertoon. Näistä luovutuista leffoista ei kuitenkaan tullut pidettyä mitään kirjanpitoa. Vuoden 2018 alussa esitin toiveen, että kävisin edes muutaman kerran enemmän elokuvateatterissa kuin edellisenä vuotena ja kasvoihan tuo luku hieman. Samalla toivoin myös, että kirjoittaisin useammista leffoista myös blogiin. Tämä ei valitettavasti toteutunut ja viime vuonna tekstejä blogiin ilmestyi vain 23 kappaletta - vähemmän kuin koskaan tämän blogin aikana. Se toki harmittaa, mutta en anna sen lannistaa. 

Kuten näkyy, tuo taulukko alkaa olla jo niin leveä, että se hädintuskin mahtuu sivulle. Ajattelinkin, että nyt on hyvä hetki päättää tämä "tilastointi" ainakin tässä muodossa. Kun kymmenen vuotta sitten aloin kirjata näitä lukemia ylös, voin vähän huonosti elämässäni ja halusin aloittaa jonkin projektin, joka kestäisi koko vuoden loppuun. Asiat olivat jo paremmin vuoden kuluttua, mutta päätin yhä jatkaa kirjaamista ja sitten se vähän jäi päälle! Olin vuonna 2009  myös opiskelija ja halusin samalla seurata, että kuinka paljon elokuvahankintoihin oikeasti kului rahaa. Ensimmäisenä vuotena kirjoitinkin siis ylös kaikkien ostamieni elokuvien hinnat! Jos kiinnostaa, niin tuo ihan ensimmäinen taulukko eurolaskelmineen näkyy täällä

Saattaa olla, että tottuneesti kirjoitan tänäkin vuonna ylös kaikki leffateatterikäynnit ja uudet hankinnat, mutta tämä taulukko julkaistaan tänään viimeistä kertaa. 


Mukavaa alkanutta (leffa)vuotta 2019 kaikille!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...