May 31, 2016

Life moves pretty fast. If you don't stop and look around once in a while, you could miss it.

Ferris Bueller's Day Off (1986) kertoo suositusta Ferrisistä (Matthew Broderick), jota ei huvita mennä istuskelemaan kouluun - onhan kaunis päivä ja kaikkea! Poika tekeytyy sairaaksi ja feikkaus meneekin varsin hienosti läpi kaikille muille, paitsi tämän siskolle (Jennifer Grey) ja koulun rehtori Rooneylle (Jeffrey Jones). Ferris pitää hauskaa ympäriä kaupunkia kavereiden kanssa ja samalla Rooney tekee kaikkensa saadakseen pojan kiinni. 


Tämänkin elokuvan ohjanneen John Hughesin voi varmaan enempiä kyselemättä nimetä 80-luvun teinileffojen pääjehuksi. Mieheltä ilmestyi monia hyvin menestyneitä teinikomedioita pitkin 80-lukua ja näistä elokuvista myös paistaa hyvin selvästi miehen kädenjälki, niissä on monia tunnistettavia piirteitä. Itselleni kuitenkin tulee tästä Vaihdetaan vapaalle Ferrisistä kaikista eniten mieleen muutamia vuosia myöhemmin ilmestynyt Yksin kotona -elokuva, vaikka asetelma onkin aika eri. Yksin kotonassa on kekseliäs pikkupoika ja hölmöt aikuiset roistot, jotka yrittävät napata pojan kiinni ja onnistuvat vain kompuroimaan ja telomaan itseään. Tässä Ferris Buellerissa taas on kekseliäs teinipoika ja hölmö aikuinen reksi, joka yrittää napata pojan kiinni ja onnistuu vain kompuroimaan ja telomaan itseään. Molemmathan näistä on Hughesin kirjoittamia elokuvia. Ferris Bueller on monien mielestä se kaikista paras 80-luvun elokuva, mutta oma henkilökohtainen suosikkini se ei kuitenkaan ole. Osaksi tämä saattaa johtua siitä, että näin tämän aikoinaan vuosia myöhemmin kuin monet lempparini. Tietyllä tapaa odotuksetkin olivat tuolloin jo korkealla kaiken sen hehkutuksen vuoksi. Mielestäni tämä vain (ainakin noin teinikomedia-asteikolla) on paikoitellen vähän laahaava ja tylsäkin. Välillä vain odottaa, että jotain alkaisi jo vihdoin tapahtua. Mutta kyllä, on tässä sitten parhaimmillaan niitä kerrassaan mainioita kohtauksia, onhan juuri tuo reksin kohellus hyvin huvittavaa katsottavaa ja samalla Ferrisin huolettomuus vaikka televisiokameroiden lähettyvillä. Ferris Bueller's Day off on siis ihan hauska 80-luvun teinielokuva!


May 24, 2016

Well, my friends and I would like to party with five of your girls upstairs in Porky's Pen.

Porky's (1981) on herra Porkyn pitämä floridalainen strippibaari. On vuosi 1954 ja teini-ikäisten kaverusten mielessä ei pyöri juuri muu kuin naiset ja seksi. Tärkeää on saada koko kaveriporukalta neitsyys pois, mukaan lukien hieman hyvin epätoivoinen Pee Wee (Dan Monahan). Koulussa tirskistellään tyttöjen suihkutiloihin ja yritetään rahalla saada niin strippibaarin yksityisesityksiä kuin maksullisiakin naisia.


Jostakin syystä näissä 80-luvun alkupään teinikomedioiden suomennoksissa on päätetty nostaa lämpötilaa, edellisen arvostelun leffa kun oli Kuumat kinkut, niin Porky's taas tunnetaan nimellä Kuuma nuoriso. Porky's ei itseasiassa ole mikään erityinen teinikomediasuosikkini, vaikka sekin on kyllä viihdyttävä. Osaan vain nimetä lukuisia huomattavasti parempiakin ja monipuolisempia hauskuutteluja 80-luvulta. Porky's pelaa oikeastaan vain seksivitseillä ja (vaikka näihin teinikomedioihin aika olennaisena osana sellainenkin kuuluu) se käy jo hieman yksitoikkoiseksi. Porky'sissahan tosiaan eletään 50-lukua, joten tämä eroaa siinä mielessä muista kasarileffoista. Tämä onkin ihan kiinnostavaa, 50-luku kun usein tuodaan esille aika siveellisenäkin aikana ja tässä elokuvassa tosiaan kaikki on hyvin avoimen seksuaalisia (niin oppilaat kuin koulun henkilökuntakin). Eiköhän todellisuudessa ainakin nuorison jutut ole kuitenkin olleet aika samanlaisia vuosikymmenestä toiseen. Porky's on ihan hauska teinikomedia, suosittelen räävittömän huumorin ystäville.

May 22, 2016

All I need are some tasty waves, a cool buzz, and I'm fine.

Varsin julkinen guilty pleasureni on teinileffat. Pidän monien vuosikymmenien teinileffoista, mutta sydämeni taitaa sykkiä kaikista eniten kasarimeiningille. Niitähän silloin esiteininä 90-luvun puolivälissä tuli katseltua. Ja toki kymmeniä ja kymmeniä kertoja sen jälkeenkin. Jostakin syystä en kuitenkaan ole kovin montaa kasariteineilyä arvostellut täällä blogissa! Hyllystäni löytyy ihan mittava määrä näitä kasarihelmiä, joten aikomuksenani olisikin tässä kesän aikana katsella niitä niin paljon kun vain ehdin. Tavoitteena olisi myös esitellä mahdollisimman monta niistä täällä blogissakin - lyhyesti ja kepeästi, kuten teemaan sopii.


Fast Times at Ridgemont High (1982) sijoittuu kalifornialaiseen kouluun sekä ostoskeskukseen, jossa oppilaat ovat töissä koulun ohella. Nuorten elämä tuntuu pyörivän vain seksin ja päihteiden ympärillä, mutta esimerkiksi Stacy () alkaa haikailla romantiikankin perään. Samalla Mr. Hand () yrittää takoa oppia huumehörhöoppilaansa Jeff Spicolin () päähän.


Tämä Kuumat kinkut on yksi suurimmista suosikeistani kaikista 80-luvun teinikomedioista. (Saatan muuten toistaa kyseisen lauseen aika monen elokuvan kohdalla.) Monelle tulee tästä elokuvasta ensimmäisenä mieleen Sean Penn tuona pössyttelijäsurffarina, mutta - vaikka Penn onkin erinomainen roolissaan - se ei mielestäni edes ole parasta tässä elokuvassa. Tässä on lukuisia hyviä ja mielenkiintoisia hahmoja; epävarmoja teinityttöjä ja -poikia, jotka yrittävät selviytyä koulusta ja kaikesta siitä nuoruuden ihmissuhdedraamasta. Tuttuja kasvojahan tässä leffassa on muuten pilvin pimein ja moni onkin tämän jälkeen siirtynyt ns. vakavasti otettavimpiin rooleihin. Elokuvan (ja kirjan johon se perustuu) on kirjoittanut loistava , mies, jolla on näppinsä pelissä hyvin monessa lempijutussani. Vaikka Fast Timesissa onkin paljon liioiteltua komediapuolta, niin elokuva on samalla hyvin aidon tuntuinen. Mitään varsinaista juontahan tässäkään ei ole, leffa on kevyttä hauskuuttelua alusta loppuun. Suosittelen 80-luvun teinikomedioiden ystäville erittäin suuresti. (Ja siis onhan tuo Kuumat kinkut nyt vain kerrassaan mahtava suomennos!)

May 3, 2016

Back to Basics 2016

Kevään Night Visions -tapahtuma Back to Basics huipentui huhtikuun puolivälissä seitsemän elokuvan putkeen. Festarit alkoivat jo keskiviikkona, mutta itse osallistuin tällä kertaa vain tähän yöputkeen. Tarkoituksena olikin viettää koko yö teatterissa, mutta väsymys voitti kymmenen tunnin jälkeen ja saldoksi jäi vain viisi elokuvaa. Tällä kertaa yön elokuvia katseltiin Eerikinkadulla olevissa Andorrassa ja Dubrovnikissa. Aluksi tämä tuntui aika huonolta ajatukselta, mutta eipä tuo lopulta tilana nyt ihan hirveästi Engelistä eronnut, varsinkaan Andorran puoli. Katselin vain yhden elokuvan Dubrovnikissa, jossa kyllä häiritsi se, että istuimina oli vain kovat klaffituolit ja tupakkakopin savut leijalivat ikävästi salin puolella. Mutta kivaa oli jälleen kerran leffayössä!  Tässä lyhyesti näkemistäni elokuvista.

Candyman (1992)

Helen tekee tutkielmaa urbaanilegendoista ja törmää jatkuvasti tarinaan Candymanista. Tarinan jäljet johtavat slummialueelle, jossa paikalliset kertovat lisää Candymaniin liitetyistä kuolemantapauksista. Pian Helen alkaa kietoutua vähän turhankin tiukasti myyttiin kiinni ja ruumiita ilmestyy aina vain lisää.


Vanha tuttu Candyman oli ihan siistiä päästä näkemään valkokankaalta ja viime näkemästä oli muutenkin jo useampi vuosi aikaa. Candyman ei ole koskaan ollut mikään suurin kauhusuosikkini, mutta pidän siitä kyllä. Leffassa on kiva tunnelma, hyvät näyttelijät ja Candymanin hahmo on sopivan pelottava. Olin myöskin tämän ilmestymisen aikaan aika otollisessa iässä, sillä muistan kuinka ala-asteen leirikouluissa haastettiin toinen toisiamme lausumaan Candymanin nimeä peilin edessä! Se oli aika kutkuttavan jännää, vaikka tuskin kukaan meistä oli tuolloin tätä elokuvaa nähnyt. Traileri
_____________

Frankenstein (2015)

Pariskunta Frankensteinit luovat laboratoriossaan keinotekoisen aikuisen miehen. Mies alkaa pian oppimaan ihmisten tavoille ja kiintyy myös voimakkaasti erityisesti tämän luoneeseen naiseen ja pitää tätä äitinään. Kaikki ei kuitenkaan ole mennyt täysin nappiin ja miehen kehoon nousee ikäviä paiseita. Mies pääsee pakoon kadulle ja kohtaa paljon uusia ihmisiä, mutta vaikka tämä kovin yrittää sopeutua elämään siellä, on tällä vaikeuksia pysyä perässä siinä mikä on oikein ja mikä väärin. 


Tämä Frankenstein kertoo tarinan täysin hirviön näkökulmasta, elokuvassa tämä keinotekoinen mies, eli "hirviö" kertoo tarinaansa suorilla lainauksilla Mary Shelleyn kirjasta. Erityisen positiivista tässä elokuvassa olikin juuri se, ettei siinä oltu millään tapaa yritetty lähteä tekemään uudestaan jo tehtyjä elokuvia. Oli mielenkiintoista nähdä hyvinkin nätti poika hirviön roolissa, keinotekoisen Adamin hahmo oli hyvin sympaattinen. Ennen elokuvaa nähtiin ohjaajan lyhyt videotervehdys, jossa tämä varoitteli etukäteen leffan todella raa'asta goreilusta, mutta eipä se nyt oikeastaan kovin kummoista ollut. Olihan siinä raakuuksia, mutta ei mitenkään erityisen paljon - ei siinä määrin että sitä olisi kannattanut mainostaa. Tämä Frankenstein oli joka tapauksessa ihan hyvä elokuva, se piti ihan hyvin otteessaan.  Traileri
_____________

Phantasm (1979)

Nuori Mike näkee yöaikaan hautausmaalla omituisen välikohtauksen, kun hautausurakoitsija nostaa haudasta yksin painavan ruumisarkun autoonsa ja huristelee pois ruumis kyydissään. Mike alkaa tutkia tapausta tarkemmin ja jää kiinni siitä tälle pelottavalle haudankaivajamiehelle Tall Manille. Tall Mall alkaa vainota Mikea ja pian käy selväksi, että tämä ei olekaan ihan tästä maailmasta.


Phantasminkin näkemisestä oli ehtinyt vierähtää muutama vuosi ja olihan se tämäkin hienoa päästä näkemään teatterissa. Elokuvan paras puoli on ehdottomasti sen tunnelma hienoine musiikkeineen, jotka ovat hyvin vaikuttavia. Kerronnaltaan se on hieman sekava ja paikoitellen vähän puuduttavakin, mutta leffan hyvät puolet kuitenkin voittavat. Phantasmin tunnetut lentävät teräksiset piikkipallot ovat aika unohtumattomia ja Tall Man on hyvin hyytävä pahis! Kyseessä oli muuten muistonäytös Tall Mania (kaikissa viidessä Phantasm-elokuvassa) esittäneelle Angus Scrimmille (1926-2016). Hieno kauhuklassikko.  Traileri
_____________

Roar (1981)

Hank asuu Afrikassa lukuisten leijonien ja muiden isojen kissaeläimien ympäröimänä. Mies on täysin tottunut hallitsemaan näitä petoja, eikä tämä pelkää niitä lainkaan. Nyt kuitenkin Hankin perhe saapuu vierailulle ja aikataulusekaannuksien vuoksi  Hank onkin juuri käymässä toisaalla, eikä tämän perhe ole tiennyt miehen lemmikeistä mitään! Perheen kauhuksi näitä petoja alkaakin tulvia ovista ja ikkunoista, eikä pakotietä ole. 



Miksei minulla ole omaa leijonaa?! Siinäpä ajatus, joka leijaili mielessäni koko tämän elokuvan ajan. Varsinaisen juonen sijaan keskityin siis ihastelemaan miten suloisia kissapetoja tässä oli ja miten kiva niitä olisi itsekin päästä halailemaan. Todellisuudessahan tämän elokuvan kuvaaminen on ollut  ihan todellista kauhua. Sitä on tehty 11 vuotta ja jatkuvasti joku kuvausryhmän jäsenistä loukkaantui vakavasti villipetojen ympäröimänä. Elokuvaa olikin jännä katsoa, koska välillä ihan oikeasti pelotti näiden näyttelijöiden puolesta, kun leijonat pääsivät vähän villiintymään. Näyttelijöiden kasvoilta paistanut kauhu oli siis ihan todellista. Juoni tässä jäi vähän ohueksi taustalle ja keskityttiin siihen petojen rynnimiseen. Kiinnostava elokuva kuitenkin! Traileri
_____________

Night Fare (2015) 

Kaverukset kohtaavat pitkästä aikaa Pariisissa ja päättävät juhliakin pitkän kaavan mukaan. He hyppäävät taksiin ja matkaavat omituisen hiljaisen kuskin kyyditseminä määränpäähänsä. Miehet kuitenkin huijaavat kuskia ja juoksevat maksamatta kyydistä. Pian he saavat kuitenkin nähdä miten suuri virhe tämä oli, sillä kuski alkaa piinata ja seurata heitä, eikä rahan tyrkyttäminenkään enää auta.


Night Fare vaikutti ihan kiinnostavalta, sen alkupuoli toi mieleeni jopa elokuvan Drive hienoine autokiihdyttelyineen ja musiikkienkin puolesta. Mutta sitten menin ja nukahdin. Heräsin ja ihmettelin, että kukas tuo on. Nyt skarppina. Aa okei, alkaa taas hahmottua. Sitten taas torkahdin ja heräsinkin mukavasti lopputeksteihin. Joten lopputulema on se, etten nyt ihan hirveästi voi tätä leffaa arvostella... Traileri
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...