Sep 25, 2017

DVDs

Otetaan esittelyyn muutama poiminta kesän aikana tehdyistä leffahankinnoista.


Tämän kuvan kaikki leffat ovat löytöjä kirppikseltä. Kuvassa ensimmäisenä on The Golden Child (1986), jota en ole edes nähnyt, mutta jostain syystä törmäsin tähän toistuvasti vähän jokaisella kirppiksellä, niin lopulta päädyin sitten ostamaankin sen. Don't Tell Mom the Babysitter's Dead (1991) ja Fletch (1985) tuli katsottua aika hiljattain, mutta en ole varma, olinko nähnyt niitäkään aiemmin. Jälkimmäinen oli aika erinomainen, mutta tuo lapsenvahti oli vähän pettymys. Oli siinä sentään kivaa ysärimeininkiä! Alarivin The Cat o' Nine Tails (1971) sekä Ichi the Killer (2001) on yhä katsomatta ja tämä virhe pitäisi korjata mahdollisimman pian. Onnistuin myöskin löytämään kakkososan viime vuonna ostamalleni Merlin (1998) -minisarjalle. 


Tokassa kuvassa vähän kauhuhankintoja ja useampikin Night Visions -leffa. Ylärivin Starry Eyes (2014) tuli katsottua muutama vuosi sitten festareilla ja siitä arvostelu löytyy täältä. Among the Living (2014) oli samana vuonna näytillä ja siitä on arvosteltu täällä. Ylärivin kolmas Excision (2012) on vielä näkemättä. Alarivin mainio Witching and Bitching (2013) tuli nähtyä Espoo Ciné -festareilla, siitä täällä. Keskimmäinen Roar (1981) ei ole varsinaisesti Night Visions -julkaisu, mutta näin sen viime vuoden festareilla, siitä täällä. Nämä kaikki viisi elokuvaa ostin uusina erinäisistä kesän tapahtumista. Viimeisenä kuvassa on Cut (2000), jonka olen nähnyt joskus aikoinaan tv:stä. Muistelin, että se oli huono, mutta halusin nähdä sen uudestaan ja kirppariltä löytyi halvalla. Olihan se huono toisellakin katsomalla, mutta jostain syystä pidän siitä silti. 


Viimeisen kuvan ylärivistä löytyy The Mirror Crack'd (1980), jota en ole nähnyt ennen, mutta se herätti mielenkiinnon. Vierellä olevat Breakfast at Tiffany's (1961) ja Frances (1981) ovat hienoja useasti nähtyjä elokuvia, mutta jostakin syystä ne vielä puuttuivat hyllystä. Alarivin elokuvista en ole nähnyt yhtäkään. Vaikka lasken Jack Nicholsonin yhdeksi lempinäyttelijäkseni, on minulta silti useampikin miehen leffa näkemättä, kuten tämä About Schmidt (2002). Keskellä oleva 2000-luvun Salem's Lot (2004) -minisarja on vielä katsomatta, mutta haluan ennen siihen paneutumista katsella uudestaan sen vanhemman version. K-PAX (2001) taas on leffa, jota kaverini on suositellut varmaan siitä lähtien kun se oli vielä uusi. Josko sen nyt sitten vihdoin katsoisi. Kaikki tämän kuvan leffat ovat myöskin kirppislöytöjä. 

---

Lopuksi vielä sellainen tiedote, että tänä vuonna halloweenin kauhuputki palaa taas blogiin! Tällä kertaa koko lokakuu omistetaan kauhuleffoille ja vähintään kerran viikossa blogiin ilmestyy kauhuleffa-arvostelu. Kauhuilu alkaa siis ensi viikolla ja jatkuu aina 31.10.2017 asti!

Sep 23, 2017

L'aventure commence

Kävin katsomassa tämän vuoden Rakkautta & Anarkiaa -festareilla 108 elokuvaa yhdessä näytöksessä! Kyseessä oli siis Lumièren veljesten tuottamista lukuisista lyhytelokuvista koostettu elokuva Lumière! (2016). Tässä vain tykiteltiin yksi toisensa jälkeen näitä lyhäreitä, joita koosteen tehnyt Thierry Frémaux selosti ranskaksi. Frémaux oli myös itse tässä R&A:n näytöksessä paikalla kertomassa projektistaan.


Lumièren veljekset eli Louis Lumière ja Auguste Lumière keksivät siis 1800-luvun lopussa liikkuvan kuvan kuvaamisen mahdollistavan kinematografin. Veljekset tuottivat noin kymmenen vuoden aikana yli 1400 vajaan minuutin pituista lyhytelokuvaa. Ensimmäiset pätkät olivat oikeastaan ihan vain lyhyitä dokumentaatiota arkisesta elämästä. Ihan ensimmäinen kinematografilla kuvattu elokuva oli La sortie de l'usine Lumière à Lyon (1895), jossa kuvattiin työläisten poistumista Lumièren tehtaalta. Ehkä tunnetuin miesten elokuva on kuitenkin L'arrivée d'un train à La Ciotat (1896), jossa kuvataan junan saapumista asemalle. Juna tulee kaukaa suoraan kohti kameraa ja kertomuksen mukaan aikoinaan tämä aiheutti hyvän paniikin katsojissa, jotka luulivat junan kiitävän suoraan valkokankaan läpi yleisöön. Nämä kaksi edellä mainittua lyhäriä olivat ne ainoat, jotka minäkin entuudestaan tiesin. Olikin siis erittäin hienoa päästä kurkistamaan mitä kaikkea muuta miehet kuvasivat vuosien varrella.


Frémaux oli tosiaan valinnut tähän koosteeseen 108 eri pätkää ja ne oli myös jaoteltu hieman eri osioihin. Alkuperäisissä elokuvissahan ei tietenkään ollut mitään ääntä, niin ääniraitana oli sitten Frémauxin tarinointia ja huomioita siitä mitä katseltiin. Mies kertoikin näytöksen jälkeen, että ennen kuin tämä kooste-elokuva julkaistiin, tämä esitti näitä lyhytelokuvia niin, että seisoi itse lavan reunassa mikrofonin varressa kertomassa samoja juttuja. Näiden valittujen sadan elokuvan joukosta löytyi lukuisia mielenkiintoisia pätkiä. Pidin tässä erityisen paljon siitä, miten meillä on ikkuna 1800-luvun arkielämään. Mieletöntä, että on mahdollista nähdä liikkuvaa kuvaa niinkin pitkälle historiaan. Ja niin kaukaiselta kuin tuo aika kuulostaakin, niin olihan siellä joukossa myös kissavideo, jossa lapsi vain syöttää söpöä kissaa. Ihan samoja juttuja kuvataan vieläkin, ennen vain kuvattiin kinematografilla ja katsottiin valkokankaalta, nyt ne kissavideot kuvataan puhelimella ja katsellaan sitten YouTubesta. Lumièret antoivat myös ulkomaillekin kinematografeja, jotta kuvaa saatiin tallennettua ympäri maailmaa.


Dokumenttien lisäksi Lumièren veljekset kuvasivat myös näyteltyjä elokuvia, joista itselleni jäi erityisesti mieleen pätkä, jossa mies jää auton alle ja ruumiinosat vain irtoilevat. Ystävälliset ihmiset tulevat sitten keräämään osat paikoilleen, jonka jälkeen mies herää jälleen henkiin. Jotenkin mieletöntä, että tuollainenkin on kuvattu jo 1800-luvulla! Lumièren veljeksillä oli selvästi näkemystä ja taitoa kuvaamiseen sekä ohjaamiseen, näissä elokuvissa käytettiin tarkkaan harkittuja kuvakulmia ja valaistuksia. Tämä näytös oli siis mielestäni kerrassaan erinomainen, oli hienoa päästä näkemään näinkin paljon eri pätkiä Lumièreilta ja myös tuo Frémauxin selostus oli todella hyvä, ilman sitä olisi varmaan moni juttu jäänyt huomaamatta. Suosittelen tätä siis suuresti kaikille elokuvan historiasta kiinnostuneille!


Aug 10, 2017

Yllärileffapaketti

Nyt kun yllärileffapaketti on toimitettu voittajalle, voisin paljastaa sen sisällön myös täällä:


Lupasin paketin sisältävän kymmenen osaa: leffoja, sälää sekä herkkuja. Yritin koostaa siitä sellaista, että siinä olisi ns. joka makuun jotakin ja valitsin elokuvia vähän eri genreistä. Lisäksi halusin mukaan vain niin hyviä leffoja, että ne löytyvät omastakin hyllystäni. Pakettiin päätyivät siis nämä: Tuulen viemää, 12 apinaa, Conan - barbaari, Kuka viritti ansan Roger Rabbit? sekä oma lempileffani Unelmien sielunmessu. Varsinainen kauhu tosin jäi uupumaan leffavalinnoista, joten korjasin asiaa hankkimalla pussillisen pelottavia örkkikarkkeja! Loppupaketti sisälsi muuta leffanaposteltavaa sekä leffa-aiheista sälää.

Jul 31, 2017

Arvonnan voittaja

On aika julistaa 10-vuotiaan blogin kunniaksi järjestetyn arvonnan voittaja! Arvontaan käytettiin tietysti vanhaa tuttua arvontahattua, johon heitettiin kaikkien osallistuneiden nimillä varustetut laput:  

 
 Ja onnetarhan nosti hatusta seuraavan arvan:

 
Voittaja on siis Sanna P, onnea! Valitsit palkinnoksi vaihtoehdon 1: Yllärileffapaketti (sisältää 10 erillistä osaa: leffoja, sälää, herkkuja). Olen sinuun lähiaikoina yhteydessä sähköpostitse. Kiitos myös kaikille muille arvontaan osallistuneille!

Jul 20, 2017

10-vuotias blogi + arvonta

Perustin tasan 10 vuotta sitten tämän It's just a movie. -leffablogin ja olenkin nyt kovin yrittänyt miettiä jotakin spesiaalia tänne näin pyöreiden vuosien kunniaksi. Mikään idea ei vain ole tuntunut tarpeeksi jännittävältä. Mielessä kävi, että olisiko tämä se hetki kun blogi jäisi eläkkeelle. Se olisi ollut aika jännittävä synttärispesiaali! En kuitenkaan halua vielä luopua tästä, vaikka meno onkin hiljentynyt tässä viime vuosina. Voihan se tästä päästä uuteen nousuunkin vielä joku päivä.


10 vuotta on melkoisen pitkä aika ja paljon on ehtinyt sinä aikana tapahtua ihmiselämässä. Kun aloitin blogin 20.07.2007 olin parikymppinen opiskelija ja asuin solukämpässä. Leffahylly olikin tuolloin vielä aika maltillinen. Opiskelut vaihtuivat jossain välissä väliaikaisiin töihin ja solukämppä yksiöön - ja sitten myöhemmin vähän pysyvämpiin töihin ja rivariasuntoon. Eikä leffahylly ole enää vuosiin ollut mitenkään maltillinen. Oma elämäntilanne on aina jollain tapaa vaikuttanut myös blogin sisältöön. Kirjoitin esimerkiksi selvästi eniten blogia niinä vuosina kun tein pelkästään ilta-/yötöitä ja elin siis täysin eri rytmissä kuin kaikki muut. Arkipäivisin seuranani olivat siis hyvin pitkälti elokuvat ja tämä blogi. Kirjoitusten määrään vaikutti merkittävästi myös aikoinaan pyörinyt Movie Monday -haasteblogi (täällä vastauksiani) ja samoin oma 100 Movie Facts About Me -projekti (täältä löytyy) sekä vuoden kestänyt kuukausittainen miniarvostelu -projekti (täällä). Näiden lisäksihän useimpina vuosina on ollut halloweenin aikoihin kauhuputkia (täällä niistä) sekä jouluisin esittelyssä muutamia joululeffoja (löytyy täältä). Kautta aikojen tässä blogissa on esiintynyt myös ihan yksittäisiä elokuva-arvosteluita sekä uusien leffahankintojen esittelyä. Näitä on toki tiedossa jatkossakin ja voisin kyllä pitkästä aikaa toteuttaa jonkin ns. projektinkin. Ideat kehiin!


10-vuotiaan blogin kunniaksi laitan nyt joka tapauksessa käyntiin pienen arvonnan! Arvonnan voittaja saa valita palkintonsa seuraavista vaihtoehdoista:

1. Yllärileffapaketti (sisältää 10 erillistä osaa: leffoja, sälää, herkkuja)
2. Cdon.com:in lahjakortti (arvo 10 euroa)

Arvontaan osallistut kertomalla, että milloin vierailit ensimmäistä kertaa blogissani. Mainitse kommentissasi myös kumman palkinnoista haluat, mikäli voitat. Aikaa osallistua on 10 päivää, eli arvonta päättyy 30.07.2017 klo 23:59. 

Jul 17, 2017

Freddy's Glove

Sain lahjaksi jotain aika siistiä:


Nimittäin suoraan Freddy Kruegerin kädestä pöllityn veitsihanskan! Tämä on siis aidon kokoinen jäljitelmä elokuvassa A Nightmare on Elm Street 3: Dream Warriors (1987) nähdystä Freddyn hanskasta. Tämä kyseinen NECA:n valmistama hanska on erittäin laadukas ja tyylikkään näköinen, se ei ole mikään muovinen halpislelu, vaan siinä on käytetty kunnollisia materiaaleja (metallia ja nahkajäljitelmää?). Hanskan mukana tuli muovinen käsiteline, jotta sen saa hienosti hyllyyn esille. Ja tosiaan tämä on ihan aikuisen käteen sopiva hanska, jotta sitä voi myös ihan oikeasti käyttää. Naamiaisissa siis, veitset eivät ole oikeasti teräviä. 



Jun 11, 2017

Nobody puts Baby in a corner.

Dirty Dancing (1987) on elokuva 17-vuotiaasta Babysta (Jennifer Grey), joka on perheensä kanssa lomakylässä viettämässä kesää 1963. Baby tutustuu lomalla vanhempaan tanssinopettajaan Johnnyyn (Patrick Swayze), joka avaa Babyn silmät raadollisemmallekin puolelle elämästä. Toisaalta samalla Baby pääsee kokemaan ensimmäistä kertaa kuuman romanssin sekä intohimon tanssiin. 


Dirty Dancing - kuuma tanssi on yksi pitkäaikaisimmista suosikkileffoistani, mutta en ole kirjoittanut siitä tänne blogiin koskaan sen ihmeemmin. Mainitsin sen kyllä aikoinaan Movie Mondayn 20. haasteessa, jossa kyseltiin tanssileffasuosikkeja, mutta ansaitsisihan sekin oman kirjoituksensa. Vaikka tanssimista on kyllä kiva ihan katsella sellaisenaankin (ja haaveilla osaavansa itsekin jotain), niin Dirty Dancing onnistuu mukavasti sulauttamaan tanssimisen osaksi elokuvan tarinaa. Sen tarina on toki on aika kepeä ja ennalta-arvattava, mutta se ei haittaa pätkääkään. Dirty Dancingissa on aidon tuntuisia hahmoja, isin pikkutytöstä Babysta kasvaa leffan mukana nuori omapäinen nainen ja Johnny näyttää myös väärinymmärretyn pahan pojan herkempää puolta. Näiden kahden välinen kemia on sitten se, joka tuo kaiken taian elokuvaan. Näin Dirty Dancingin ensimmäistä kertaa joskus ala-asteen loppupuolella ja siitä tuli heti yksi lempileffoistani. Tämä kuuluu samoihin aikoihin suosikikseni hypänneen Before Sunrisen tapaan katsoa jonakin kauniina kesäyönä ja olenkin monena kesänä tehnyt niin aina sieltä 90-luvulta lähtien. Dirty Dancing on aitoa kasaria, siinä on toimiva tarina, hienot musiikit, upeaa tanssimista ja ihan vain hyvä meininki. Suosittelen muitakin katsomaan kauniina kesäyönä! 


May 7, 2017

DVDs

Esittelyssä viime aikoina tehtyjä dvd-hankintoja.


Ed Wood Box oli löytö Hampurista ja näin ollen sen kansitekstit ovat saksaksi. Myös tekstitykset löytyy vain saksaksi, mutta sentään alkuperäinen englanninkielinen ääniraita on tallella. Saksassa on vielä valtavan suuria leffa- ja levykauppoja, joissa saa aikaa tuhlattua ihan muutamankin hetken. Valitettavasti siellä yhä vain dubataan leffat, tai sitten vaihtoehtoisesti levyiltä löytyy tekstitys ainoastaan saksaksi. Tätä Ed Wood Boxia en kuitenkaan malttanut jättää ostamatta, sillä tässä sai kertaheitolla aimo annoksen hyvää huonoa viihdettä hyllyyn! Tämä sisältää seuraavat leffat: Plan 9 from Outer Space (1959), Bride of the Monster (1955), Glen or Glenda? (1953), Night of the Ghouls (1959), Jail Bait (1954) sekä dokumentin Flying Saucers Over Hollywood: The 'Plan 9' Companion (1992). 


Masters of Horror -sarjan boksit olivat löytö kirppikseltä. Tässä on siis ensimmäisen kauden kaikki 13 jaksoa kahdessa eri boksissa jokainen omassa kotelossaan (joka on kyllä totta puhuen vähän turhan tilaa vievä ratkaisu, mutta kun halvalla sai). Olen nähnyt näistä kai vain kaksi jaksoa aiemmin.  Nyt sitten pitäisi löytää vielä se toinen kausi!


Sitten pari lapsuuden suosikkia! Peppi oli lapsuuteni sankari, pidin hirmuisesti niin Peppi-kirjoista kuin -leffoistakin. Tämä hankkimani julkaisu sisältää vuonna 1970 ilmestyneet leffat Peppi Pitkätossu seitsemällä merellä ja Peppi Pitkätossu karkuteillä. Vaikka nämä olivatkin lapsuudessani jo 20 vuotta vanhoja pätkiä niin kyllä ne vain upposivat erittäin hyvin, pidin varsinkin tuon jälkimmäisen leffan lentävästä autosta! Lassie-kokoelma taas sisältää elokuvat Lassie Come Home (1943), Son of Lassie (1945) ja Courage of Lassie (1946). Jostakin syystä olin lapsena erityisen ihastunut vanhoihin leffoihin, pidin niin Shirley Templestä kuin Suomisen Olli -elokuvista. 


Sitten hieman erilainen dvd, nimittäin dvd-lautapeli nimeltään Atmosfear! Muistan tämän kyllä etäisesti kauppojen hyllyiltä kymmenisen vuotta sitten, mutta en oikeastaan tiedä, miksei se aiemmin ole herättänyt kiinnostustani. Nyt tämä osui pitkästä aikaa silmiini kirppiksellä ja hintalapun 1,5 euroa sai ostamaan kotiin asti. Onneksi siinä oli myös kaikki osaset tallella. Se myöskin näytti aika hienolta, mutta itse peliä en ole vielä päässyt kokeilemaan.

May 6, 2017

Back to Basics 2017

Tämän vuoden kevään Night Visions -festarit olivat pari viikkoa sitten. Olin ulkomailla suurimman osan viikosta, joten osallistumiseni rajoittui vain yömaratoniin muutaman leffan verran. Yömaraton oli viime vuoden tapaan Andorrassa ja Dubrovnikissa. Andorra on ihan kiva pikkusali, mutta tuohon Dubrovnik-saliin olen selvästi ihan liian vanha ja raihnainen. Kyllä useamman leffan katsominen putkeen vaatii edes vähän pehmustetta penkkiin. Toivottavasti siis festarit palaisivat ensi vuonna takaisin Engeliin (jonka pitäisikin avata ovensa nyt kesällä)! No mutta valitukset sikseen, kivaahan leffayössä taas oli ja katsomani elokuvat olivat ihan viihdyttäviä. 

Dead & Buried (1981)

Sheriffi Dan asuu Potter's Bluff -nimisessä idyllisessä pikkukaupungissa opettajavaimonsa kanssa. Kaupunkiin eksyville satunnaisille kävijöille tuppaa vaan käymään vähän köpelösti, kun nämä yksi toisensa jälkeen murhataan julmasti. Dan yrittää selvittää tapauksia, mutta vaikuttaa siltä, että tämän vanhat tutut Potter's Bluffin normaaleilta vaikuttavat asukkaat ovat sotkeutuneet niihin. Myös Danin herttainen vaimo on alkanut vaikuttaa omituiselta paasatessaan oppilailleen okkultismista. 


Tämä Dead & Buried päätyi aikoinaan Video Nasties -listalle ja sen esittäminen kiellettiin myös Suomessa. Nyt elokuva tosiaan päästiin näkemään valkokankaalla ja vieläpä niin, että ohjaaja Gary Sherman oli näytöksessä paikalla! Mieheltä olisi riittänyt vaikka kuinka tarinaa ja harmillisesti festariaikataulusta johtuen Q&A jäi todella lyheksi. Ehdittiin kuitenkin kuulla sen verran, että Wes Craven on bongannut juuri tästä elokuvasta sivuosassa olleen Robert Englundin Freddy Kruegeriksi! Lisäksi ohjaaja ylisti Stan Winstonin leffaan toteuttamia erikoistehosteita. Eikä suotta, sillä ne olivat todella näyttävän raakoja ja hienoja. Koko leffa oli itseasiassa mielestäni aika erinomainen, hämärä pikkukaupunki hämärine asukkaineen toimi hyvin. Tarina myös kulki sujuvasti, se oli koko ajan mielenkiintoinen ja sopivan jännittävä. Tämä pitää hankkia omaksikin. Traileri

_____________


Die Hölle (2017)

Wienissä asuva turkkilainen Özge näkee asuntonsa ikkunasta raa'an murhan ja naisen epäonneksi murhaaja huomaa tämän silminnäkijän. Özge puolestaan ei erota kunnolla murhaajan kasvoja ja toivoo saavansa poliiseilta suojelusta, mutta turhaan. Nainen hakee apua kaikilta tutuiltaan, mutta sitä ei ole tarjolla. Özgen on siis pakko itse pitää puolensa ja ottaa käyttöön potkynyrkkeilyharrastuksestaan saadut opit. Tiedossa on jo, että kyseessä on sarjamurhaaja, joka tekee rituaalimurhia - ja joka on nyt Özgen perässä. Lopulta kuitenkin poliisi nimeltään Steiner ryhtyy auttamaan naista. 


Die Höllen on ohjannut Oscar-voittaja Stefan Ruzowitzky, joka oli myös festareilla käymässä, mutta valitettavasti ei päässyt tähän näytökseen paikalle. Tämä leffa jätti vähän ristiriitaiset tuntemukset. Se oli kyllä mielenkiintoista seurattavaa ja sen päätyttyä olin sitä mieltä, että se oli ihan hyvä. Özge on voimakas naishahmo ja Steiner oli onnistuneen koominen poliisihahmo laukomassa I'm too old for this shit -tasoisia heittoja. Leffassa oli myös ihan näyttäviä veriroiskutteluja ja paikoin siinä oli aika kuumottavan jänniä hetkiä. Mutta. Jotenkin tämä kuitenkin jäi sellaiseksi tv-elokuvatasoiseksi pätkäksi, josta itseasiassa syytän juuri tuota Steinerin hahmoa ja sen tuomaa huumoria. Die Hölle ei mielestäni olisi kaivannut tätä huumoripuolta ja ilman sitä olisin varmastikin tykännyt leffasta huomattavasti enemmän, mutta kyllä sen kertalleen katsoi. Traileri

_____________


Incarnate (2016)

Pyörätuolissa oleva tohtori Seth Ember kutsutaan apuun, kun nuoren Cameronin valtaa riivaajahenki. Ember ei usko manaajapappien touhuihin, vaan tämän metodi on sukeltaa riivattujen unimaailmaan ja sitä kautta päästä eroon hengistä. Cameronin uniin sukeltaessa Ember kohtaakin omia menneisyyden haamujaan. 


Night Visionsin ohjelmavihkosessa tämän sanottiin olevan sekoitus Manaajaa sekä Inceptionia ja se olikin aika osuva kuvaus. Siinä oli sitä perinteistä manausmeininkiä ja lisämausteena unissa seikkailua. Ajatuksena tämä olikin oikein kiehtova, mutta valitettavasti unimaailma ei yksistään riittänyt pelastamaan tätä hyvin keskinkertaista manauselokuvaa. Se tuntui niin monesti tehdyltä ja nähdyltä, eikä siinä oikein ollut hyvää tunnelmaakaan. Tuo riivattu pikkupoika ei edes ollut missään vaiheessa pelottava tai uhkaava, vaikka se kai olisi ollut tarkoitus. Unimaailmassa pörrätessä leffan tunnelma oli ihan hetkellisesti hieman jännittävä, mutta sitten palattiin taas siihen tasaisuuteen. Incarnate oli siis ihan kiinnostava, mutta jokseenkin mauton ja tulee unohtumaan nopeasti. Se kuitenkin näyttää tulleen ihan teatterilevitykseen, itseasiassa se on ensi-illassa juuri tänä viikonloppuna. Traileri

_____________


La noche del virgen (2016)

Nico yrittää epätoivoisesti löytää uudenvuodenjuhlista naisseuraa, jotta pääsisi eroon neitsyydestään. Naiset torjuvat tämän yksi toisensa jälkeen, kunnes vanhempi nainen Medea osoittaa kiinnostuksensa. Nico lähtee naisen matkaan tämän kotiin, jossa paljastuukin Medeasta hieman erikoisempi puoli. On omituisia patsaita, torakoita ympäriinsä ja astioita täynnä verta. Kaiken lisäksi Medean raivopäinen poikaystävä ilmestyy hakkaamaan ulko-ovea kesken kaiken. 


Night of the Virginin leffasaliin jonotellessa koko porukalle jaettiin naamarit ja kondomit, jotka saivat hieman mietteliääksi. Mihin ihmeeseen sitä nyt joutuu? Lopulta kummallekaan ei tullut näytöksessä käyttöä, vaikka leffan ohjaaja Roberto San Sebastián ja tuottaja Kevin Iglesias paikalla olivatkin! Jo ennen leffaa minua arvelutti sen kesto, sillä tämän tyyppiselle leffalle yli pari tuntia tuntuu ajatuksena liian pitkältä. Ja pitkähän se oli, juuri sen puolituntisen verran liian pitkä ja sai paikoitellen tylsistymään. Menoa ja meininkiä siinä kyllä riitti, mutta tuntui, että samoja kohtia toisteltiin uudestaan ja uudestaan. Itseasiassa tekijöiltä kysyttiinkin Q&A:ssa siitä kuinka paljon materiaalia jäi leikkauspöydälle - ja arvatenkin vastaus oli, että kaikki käytettiin. Toinen kyselytunnin kysymys koski sitä, että onko katsojat koskaan oksentaneet tämän leffan aikana. Ja se kysymys olikin aika paikallaan, leffa oli hyvin ällöttävä kaikkine eritteineen. Shokeerata saa, mutta tuntui siltä, että se meni jo vähän överiksi, varsinkin kun ne ällökohtauksetkin olivat niin venytetyn pitkiä. Kieltämättä leffa oli kuitenkin mielenkiintoinen, kyllähän se kiinnosti nähdä mikä sen lopputulema on! Traileri

Mar 19, 2017

If she is the one who'll break the spell, you must finally learn to love.

Beauty and the Beast (2017) on tarina ranskalaisen pikkukylän asukista Bellestä (Emma Watson) ja lähiseuduilla suuressa synkässä linnassa asuvasta hirviöstä (Dan Stevens). Hirviö on kuitenkin oikeasti prinssi, jonka päälle on langetettu lumous, jonka voi purkaa vain löytämällä tosirakkauden. Lumouksen myötä hirviön lisäksi myös linnan palvelusväki on muuttunut erilaisiksi huonekaluiksi ja esineiksi, jotka voivat puhua ja liikkua. Belle joutuu pelottavan hirviön vangiksi, mutta ystävystyy pian palvelusväen kanssa ja pikkuhiljaa Belle alkaa myös nähdä hirviön lempeämmän puolen.


Suosikkini Disneyn piirretyistä on ollut aina sen ilmestymisestä lähtien Kaunotar ja hirviö (1991). Olen kertonut tämän aiemminkin, mutta sain tuon leffan omakseni vasta melkein 20 vuotta sen ilmestymisen jälkeen. Tuota ennen omistin siitä vain serkkujen VHS-kasetilta nauhoitetun kopion, jossa kopiosuojauksen vuoksi oli häiriöraitaa ja välillä koko kuva tai ainakin värit katosivat. Katsoin sitä silti, koska olihan kyseessä lempipiirrettyni. Vaikka en leffaa omistanutkaan, omistin sentään siitä  musiikkisadun (siis tällainen) ja hienot barbitkin! Pidin Belleä maailman kauneimpana, hirviötä suloisena ja Gastonia ällöttävimpänä ikinä. Tämänkin olen kertonut jo aiemmin, mutta olen tasan kerran nähnyt piirretyn unen ja se oli painajainen Gastonista! Joten kun kuulin tästä Kaunottaren ja hirviön uudesta live action -versiosta, niin pitihän se heti käydä katsomassa.


Olin jo etukäteen ihan varma, että tulen pitämään tästä leffasta, sillä sen trailerit näyttivät niin hyvältä. Pidin leffasta kuitenkin vielä paljon enemmän. Koko elokuvan ajan tuijotin sitä vain täysin lumoutuneena, se oli oikeastaan ihan täydellinen ja varmasti paras mahdollinen uusintaversio mikä tuosta piirretystä olisi ikinä voitu tehdä. Se näytti hyvin samalta kuin piirretty ja olikin uskomatonta nähdä näiden kaikkien hahmojen ja paikkojen todella "heräävän henkiin". Myöskin tarina oli uskollinen piirretylle, joitain pienen pieniä muutoksia siihen oli tehty, mutta juuri sopivasti. Luin ennen leffan katsomista jostakin arvostelun, jossa kritisointiin sitä, ettei tähän oltu tuotu mitään uutta näkökulmaa tai sitä ei oltu modernisoitu. Onneksi ei oltu, kauhistuttaa ajatuskin jos tätä tarinaa olisi yritetty jotenkin tuoda nykyaikaisemmaksi. Siitä en olisi varmasti pitänyt pätkääkään. Leffasta kuitenkin kohistiin etukäteen sen vuoksi, että Gastonin (Luke Evans) kaverista Töpöstä (Josh Gad) oli tehty Disneyn ensimmäinen selvä homohahmo. En edes jaksa vaivautua kommentoimaan tätä sen enempää, sillä en olisi edes kiinnittänyt asiaan mitään ihmeempää huomiota elokuvan aikana, ellei siitä olisi nostettu niitä turhia kohuotsikoita.


Uusi Beauty and the Beast toi sen hahmoille hieman lisää syvyyttä. Siinä näytettiin niin Bellen kuin hirviön lapsuudesta pieniä palasia, jotka avasivat paremmin sitä, miksi heistä on tullut sellaisia kuin ovat. Kaikki hahmot kuitenkin herättivät täysin samanlaisia tuntemuksia myös tässä elokuvassa. Myös esineet näyttivät hyvältä ja olivat hauskoja sivuhahmoja sekä lauloivat kivasti. Lauluosuudet toimivat tosiaan myöskin erinomaisesti ja Emma Watsonilla oli yllättävänkin kaunis ääni. Onneksi tässä oli mukana ne vanhat tutut biisit ja ne oli vieläpä tekstitetty vanhojen suomennoksien mukaisesti! Myös elokuvan puvustus oli ihan täydellinen. Asut olivat erittäin kauniita ja niin samanlaisia kuin piirretyssä! Hirviöstä oli myös saatu ihan yhtä suloisen näköinen kuin piirretyssä - ja ihan yhtä paljon harmitti, kun se sitten muuttuikin tylsäksi ihmispojaksi. Niin ja se linna, miten lumoavan upean kaunis sekin oli... Tuskin enää tarvitsee edes mainita, mutta tämä vuoden 2017 Beauty and the Beast oli siis mielestäni ihan täydellinen satuelokuva ja suosittelen sitä suuresti.

Feb 27, 2017

Oscars 2017

Ohi on ja huh, mikä loppuylläri saatiin Oscar-gaalaan mukaan. Kyllä herätti mukavasti, vaikka silmäluomet olivat viimeisen tunnin ajan tuntuneet jo kovin raskailta. Eli gaalahan päättyi tosiaan siihen, että parhaan elokuvan voittajaksi julistettiin väärä leffa. La La Landin väki oli jo lavalla kiittelemässä voitostaan kunnes yhtäkkiä alkoikin sellainen kuhina lavalla, että huh. Lopulta joku kävi sanomassa mikkiin, että sori, oikea voittaja on muuten Moonlight. Sitten lavalla pyörittiin vähän lisää, eikä kukaan oikein tiennyt mitä tehdä ja mihin mennä. Olin itse suoraan sanoen hyvin järkyttynyt tästä, tuo oli oikeasti todella paha moka ja niin kiusallinen tilanne. Tosi ikävää niin La La Landin ihmisille, jotka jo ehtivät riemastua ja sitten pysti revitään käsistä, kuin Moonlightin ihmisille, joiden voitto jäi pahasti sen kohelluksen ja kuhinan jalkoihin. Ei pitäisi olla mitenkään mahdollista, että tuollaisia mokia pääsee tapahtumaan, varsinkaan näiden tärkeimpien pystien kohdalla. 


Kaikki voittajat löytyvät listattuna eilisestä taulukostani täällä, josta näkyvät myös miten hyvin ne veikkailut sitten menivät. Omalla kohdalla taisi tulla jonkinlainen ennätys, sillä veikkauksistani 16/24 meni oikein! Ehdokkaana olevista leffoista en ollut nähnyt kuin La La Landin, josta pidinkin hyvin paljon. Olin siis ihan mielissäni kaikista sen ehdokkuuksista ja voitoista (joita tuli lopulta 6/14), vaikka en tietenkään voi verrata sitä mihinkään muihin ehdolla olleisiin. Missään kategoriassa ei tullut suuria yllätyksiä, eikä sen suuremmin voittajien puheissakaan. Monet ottivat kantaa USA:n politiikkaan, mutta sekin oli hyvin ennustettavissa. Juontaja Jimmy Kimmel antoi myös oman osansa heti juhlan alussa. Kimmel oli mielestäni ihan pätevä juontaja muutenkin, vaikka tämän jutut eivät ihan joka kerta ehkä täysin uponneet yleisölle. Hauskinta antia oli ehdottomasti Matt Damonin kanssa jatkunut "vihanpito", jota hyödynnettiin moneen otteeseen onnistuneesti. Ohjelmanumeroita oli hyvin vähänlaisesti jälleen kerran, mutta oli kiva nähdä Michael J. Fox ja DeLorean lavalla hetken ajan! Kuluneen vuoden aikana joukosta poistuneiden elokuva-alan tekijöiden muisteluvideo oli surullista katsottavaa, niin moni on nyt poissa ja vieläpä ihan viime hetkillä joukkoon liittyi Bill Paxton (R.I.P.). 


Suomen päässä Teeman selostajat olivat ihan asiallisia (ei ollut Mari Rantasilaa tällä kertaa...), he pysyvät hyvin aiheessa ja vaikuttavat asiantuntevilta. Tosin mietin, että joku saattaisi kaivata punaisen maton osuudelle jotain muotitietäjää kommentoimaan asuja. Kokonaisuudessaan Oscar-juhla oli taas oikein kiva ja sitä jaksoi seurata hyvin läpi yön. Oli kiva taas nähdä tuttuja leffakasvoja, vaikka tuntuukin että vuosi toisensa jälkeen joukosta jää puuttumaan niitä vanhoja kunnon leffatähtiä (ihan vaikka omasta lapsuudestani tuttuja kasari- ja ysäritähtiä). En tiedä eikö heitä vain kuvata, vai jättääkö osa porukasta juhlan väliin. 

Oscar-valvojaistemme maistelumenu 

Feb 26, 2017

And the Oscar goes to...

Ensi yönä on taas Oscar-gaalan aika! Huominen on tietysti pyydetty hyvissä ajoin töistä vapaaksi, jotta voi rauhassa valvoa koko yön. Kuten aiempinakin vuosina, päivitän tänne blogiin voittajia koko yön ihan sitä mukaa kun niitä pystejä ojennetaan. Alla olevassa taulukossa onkin tyhjä sarake niille oikeille voittajille ja viereltä löytyvät tuttuun tapaan niin omat kuin myös kaverini veikkaukset voittajista. Aika historiallisesti meillä on kaverini kanssa tällä kertaa hyvin samanlaiset sarakkeet, ainoastaan kolmessa kategoriassa on eri vastaukset! Saa nähdä kuinka meidän käy, vielä pitää muutama tunti jännittää.



Kategoria
Oma veikkaus
Kaverin veikkaus
And the Oscar goes to
Best Picture La La Land
La La Land
La La Land Moonlight
Actor in a Leading Role Casey Affleck  Casey Affleck 
Casey Affleck 
Actor in a Supporting Role Mahershala Ali Mahershala Ali
Mahershala Ali
Actress in a Leading Role Emma Stone Emma Stone
Emma Stone
Actress in a Supporting Role Viola Davis Viola Davis
Viola Davis
Animated Feature Film Zootopia  Zootopia 
Zootopia 
Cinematography La La Land  La La Land 
La La Land 
Costume Design Jackie Jackie
Fantastic Beasts and Where to Find Them 
Directing La La Land La La Land
La La Land
Documentary Feature O.J.: Made in Am O.J.: Made in Am
O.J.: Made in America 
Documentary Short Subject Joe’s Violin The White Helme
The White Helmets
Film Editing La La Land  La La Land 
Hacksaw Ridge
Foreign Language Film The Salesman  The Salesman 
The Salesman
Makeup and Hairstyling Star Trek Beyond  A Man Called Ove 
Suicide Squad 
Music (Original Score) La La Land  La La Land 
La La Land 
Music (Original Song) "City Of Stars" "City Of Stars"
"City Of Stars"
Production Design La La Land La La Land
La La Land
Short Film (Animated) Piper  Piper
Piper
Short Film (Live Action) La Femme et le  La Femme et le 
Sing
Sound Editing Hacksaw Ridge Hacksaw Ridge
Arrival
Sound Mixing La La Land Hacksaw Ridge
Hacksaw Ridge
Visual Effects The Jungle Book The Jungle Book
The Jungle Book
Writing (Adapt. Screenplay) Moonlight  Moonlight 
Moonlight
Writing (Orig. Screenplay) Manchester by t Manchester by t
Manchester by the Sea 

Mahtavaa Oscar-yötä kaikille! 

Feb 18, 2017

Cool. Cool cool cool.

Miksi kuulin tv-sarjan Community (2009-2015) olemassaolosta vasta kaksi vuotta sen päätyttyä?! Näin tämän vuoden alussa sarjan ensimmäisen jakson ja vain noin kuukautta myöhemmin olin katsellut koko sarjan kaikki kuusi tuotantokautta ja siitä tuli yksi suosikkisarjoistani.


Community on itseasiassa myös pyörinyt Suomen televisiossa nimellä Paluu pulpettiin, mutta siitä itselläni ei tosiaan ole mitään havaintoa. Tämä komediasarja sijoittuu community collegeen (en nyt keksi tälle mitään järkevää suomennosta), jossa muutama opiskelija päättää perustaa yhdessä opiskeluryhmän. Ryhmään kuuluu laittomasti lakimiehenä toiminut Jeff (Joel McHale), entinen aktivistinuori Britta (Gillian Jacobs), kuusikymppinen Pierce (Chevy Chase), kahden lapsen yksinhuoltajaäiti Shirley (Yvette Nicole Brown), leffanörtti Abed (Danny Pudi), urheilijanuorukainen Troy (Donald Glover) sekä hikipinko Annie (Alison Brie). Hieman yllättävästikin tästä sekavasta sakista tulee hyvin läheinen ja he viettävät yhdessä paljon aikaa niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin. Porukkaan touhuihin sekaantuvat myös koulun erikoinen dekaani (Jim Rash) ja sekopäinen espanjanopettaja Chang (Ken Jeong).


Pidän Communityssa erityisesti siitä, että tämä sijoittuu koulumaailmaan ja siinä on hyvin kekseliästä huumoria. Sarjan parhaita puolia on myös tietysti nämä erinomaiset hahmot. Jokainen näistä on omanlaisensa persoona ja näiden persoonien kohtaamiset saa sitten aikaan aina yhtä jännittäviä sattumuksia. Oma suosikkini porukasta on Abed tämän suuren leffa- ja tv-sarjainnostuksen vuoksi. Abed ei ole erityisen sosiaalisesti taitava ja tämä hakee usein tilanteisiin helpotusta elokuvien kautta. Haastavat tilanteet on helpompi käsitellä kun hyppää jonkin leffasta tutun roolihahmon sisälle. Niin ja onhan ikävä tilanne mukava päättää ihan vaan toteamalla, että kohtaus päättyy nyt! Communityssa viljellään muutenkin todella paljon leffa- ja tv-sarjaviittauksia. Tämäkin puoli tietysti miellyttää itseäni, erityisesti kun usein nämä viittaukset on jostain teini-/koulu-/kasari-/ysärileffoista. Communityssa on myös paljon ihan kokonaisia erityisjaksoja toki perinteisten halloween- ja joulujaksojen muodossa, mutta jotkut jaksot ovat esimerkiksi kokonaan piirrettyjä tai vaha-animaatiota. Jossakin jaksossa päähenkilöt ovat yllättäen muppettinukkeja ja jossakin jaksossa pelataan hyvin tosissaan värikuulasotaa jakson alusta loppuun. Jokainen jakso tuntuu hyvin tarkkaan mietityltä ja loppuun asti viimeistellyltä. Jokainen jakso on oma seikkailunsa. 


Dan Harmonin luomaa Communitya tehtiin tosiaan kuusi kautta. Haluaisin sanoa, että sen taso pysyi yhtä korkealla alusta loppuun, mutta valitettavasti näin ei ole. Sarjasta tuli askeleen huonompi kun neljännen kauden jälkeen sarjasta lähti yksi päähenkilöistä. Viidennen kauden kesken lähti toinen päähenkilöistä ja sen mukana sarjasta lähti rutkasti hyvää fiilistä. Viimeisellä kaudella kesken lähteneen kolmannen päähenkilön jälkeen sarja ei ollut enää lainkaan entisellään. Sarjan hiipuessa kohti loppua olin siis vain iloinen, että se päättyi. Viimeiseen asti sarjassa oli hyviä vitsejä, kekseliäitä jaksoja ja tietysti ne jäljellä olevat hyvät hahmot, mutta pala taikaa kuitenkin lähti aina jokaisen "luovuttajan" mukana. Mielestäni tämä kertookin paljon siitä, miten tärkeässä osassa jokainen päähenkilö ja näiden väliset kemiat olivat. Tuossa DVD-boksilla oli jokaisella levyllä mukana myös paljon blooperseja ja niitä oli ihan älyttömän hauska katsella, koska niissä pääsi näkemään myös sen näyttelijöiden välisen hyvän hengen kuvauksissa. 


Suosittelen siis suuresti Community-sarjaa varsinkin jos pidät runsaasti populaarikulttuuriviittauksilla maustetusta komediasta. Sarjan neljä ensimmäistä tuotantokautta ovat ihan timanttia ja kaksi viimeistäkin erittäin viihdyttäviä. Lempisarjojeni joukkoon ei ihan helpolla pääse uusia tulokkaita, mutta tälle oli tosiaan raivattava tilaa sinne!

Feb 3, 2017

DocPoint 2017

Kävin tänä vuonna katsomassa DocPoint-tapahtumassa dokumentin nimeltään LoveTrue (2016). Alma Har'elin dokumentissa kerrotaan kolmen yhdysvaltalaisen henkilön tarinaa. Lapsena kiusattu, Alaskassa asuva Blake on vihdoin saanut poikaystävän, mutta Blaken työ stripparina aiheuttaa parisuhteelle hankaluuksia. Willie asuu Havaijilla ja päivät kuluvat kookospähkinöitä keräten, surffaten, pilveä poltellen ja pienen poikansa kanssa aikaa viettäen. Välit pojan äitiin ovat menneet, kun selvisi ettei Willie olekaan pojan biologinen isä. Victory asuu New Yorkissa sisarustensa ja isänsä kanssa. He laulavat uskonnollisia lauluja kaduilla ansaitakseen rahaa, mutta perheen elämää  ja uskoa varjostaa isän käytös.


Valitsin tämän leffan oikeastaan sattumalta, halusin nimittäin mennä katsomaan naapurisaliin toista dokumenttia, mutta se olikin myyty loppuun. LoveTrue ei kuitenkaan ollut ollenkaan hullumpi kakkosvalinta. Tämä oli todella mielenkiintoinen ja hienosti toteutettu dokumentti. Siinä on perinteisempää haastattelun muodossa olevaa kerrontaa näiden ihmisten elämästä, mutta siinä myös näyteltiin menneisyyden tapahtumia ja kuvitteellisiakin juttuja. Kaikki kolme dokumentin keskiössä olevaa henkilöä ovat omalla tavallaan kiinnostavia, kuten myös heitä ympäröivät ihmiset, joihin tietysti myös pääsi tutustumaan samalla. Rakkaushan tämän dokumentin kantava ajatus olikin, Blaken kohdalla rakkaus poikaystävää kohtaan, Willien kohdalla taas poikaansa sekä entistä tyttöystäväänsä kohtaan ja Victoryn kohdalla perhettä kohtaan. Erityisesti kuitenkin Blaken kohdalla tärkeään osaan nousi myös rakkaus ihan itseään kohtaan. Pidinkin tätä dokumentin kiinnostavimpana osana. LoveTrue oli siis hieno yhdistelmä erilaisten persoonien dokumentointia ja taianomaista fantasiaa. Suosittelen!

Jan 22, 2017

We do not have to do this if you're not into it.

Teenage Cocktail (2016) kertoo teini-ikäisistä ystävyksistä Anniesta (Nichole Bloom) ja Julesista (Fabianne Therese), jotka haaveilevat karkaavansa pienestä kotikaupungistaan asumaan New Yorkiin. Ennen karkumatkaa on kuitenkin kerättävä rahaa ja he alkavat kuvata itsestään pikkutuhmia videoita naamioituneena nettiin. Rahaa alkaa virrata mukavasti, mutta pian tytöille tuleekin kiire päästä vaihtamaan maisemaa ja rahaa on saatava isompi summa nopeasti kasaan. Annie ja Jules pistävät nettiin ilmoituksen, jossa tarjoutuvat jollekin seuraajalle liveseuraksi, eikä aikaakaan kun he jo kolkuttelevat Frankin (Pat Healy) ovella. Kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitellusti...


En ollut kuullutkaan tästä leffasta, ennen kuin se osui silmiini Netflixin uusimmissa lisäyksissä. Nykyään tulee hyvin (liian) harvoin valittua mitään leffaa katsottavaksi ilman jonkinlaista ennakkokäsitystä siitä, mutta jostain syystä olin välittömästi vakuuttunut, että haluan katsella tämän Teenage Cocktailin. Näitä vastaavanlaisia leffoja, joissa teinityttökaverukset pitää hauskaa, sekoilee, vähän ehkä ihastuukin toisiinsa, sekoilee lisää ja lopulta joutuu ongelmiin, on lukuisia (esim. Thirteen, FunHeavenly Creatures...). Ja näitä leffoja yleensä yhdistää myös se, että minä tykkään niistä - huolimatta siitä, että se tarina menee juuri tuolla tutulla kaavalla. Eikä tämä Teenage Cocktail tosiaan tuonut mitään uutta näiden leffojen joukkoon. Se oli sellainen sarjassaan perushyvä leffa, tuttu tarina, jota kerrottiin vähän hypellen aikajanalla sinne tänne. Erityisen hyvää tässä oli nämä oikein pätevät ja uskottavat näyttelijät. Tämän kaltaiset (niin tutulla kaavalla etenevät) leffat oikeastaan vaatiikin juuri hyvät näyttelijät ollakseen mielenkiintoisia. Teenage Cocktail oli siis ihan hyvä, mutta yllätyksetön, teinisekoiluleffa. 

Jan 15, 2017

Stuff

Vuorossa vielä vuoden 2016 hankinnoista sekalaiset (leffa)tavarat, jotka ovatkin suurimmaksi osaksi lahjaksi saatuja. Kaikki ei nyt ole ihan niin leffaroinaa, mutta otin ne mukaan kuitenkin. Nämä kuvat saa muuten klikkailtua suuremmaksi tarkempaa tarkastelua varten.


Ensimmäisessä kuvassa on kaksi lahjaksi saatua kirjaa. Sain The Secret History of Twin Peaksin joululahjaksi ja se onkin aika tuore Mark Frostin kirjoittama kirja. En ole vielä ehtinyt tutustua tähän paremmin, mutta se näyttää erittäin hienolta ja kiinnostavalta. Vieressä olevan Noidan käsikirjan sain syksyllä ja aikamoinen riemuhan siitä repesi. Olen nimittäin yrittänyt metsästää tätä kirjaa monia vuosia ihan jokaiselta vastaan tulleelta kirppikseltä ja divarista, mutta ei vaan ole löytynyt. Lainasin tätä lapsena kirjastosta aina vaan uudestaan ja aina se oli vaan yhtä siistiä. Noidan käsikirja taisi olla se juttu, joka minut lopulta vietteli kauhuleffojenkin pariin. Ja vain noin 25 vuotta myöhemmin kirja on minun. (Paras lahja ikinä.)


Toisen kuvan Freddy oli keväinen synttärilahja. Tämä Matchboxin MAXx FX -setti on vuodelta 1989 ja siinä Kenin näköisen tyypin mukana tuli varusteet, joilla saa muokattua tästä taviksesta itse Kruegerin! Löysin kiinnostavan videon, jossa lelun luonut Mel Birnkrant kertoo tarinaa tämän kokonaisen lelusarjan takaa esitellessään niiden prototyyppejä. Mies kertoo, että tämä "Ken" on itseasiassa erikoistehostemies Max Miracle, joka osaa maskeerata itsestään tunnetun hirviön ja samalla saa käyttöönsä kaikki kyseisen hirviön voimat. Homma vaan meni pahasti pieleen siinä vaiheessa, kun hieno idea myytiin Matchboxille, joka meni pilaamaan sen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Lopputuloksena myyntihyllyihin päätyi vain yhtä nukkea (tämä Freddy), joka näytti alkuperäisen idean huonolta halpisversiolta. Jos kiinnostaa, niin kyseinen video on nähtävillä täällä.


Myös tämä toinen Freddy Krueger on saatu lahjaksi. Tämä julkaistiin viime vuonna ja se on New Nightmaresta, kuten tuosta erittäin tyylikkäästä takista voi ehkä huomata. Hieno ja yksityiskohtainen figuuri, eikä hyllyssä voi koskaan olla liikaa Freddyjä!


Neljännessä kuvassa on vähän itse tehtyjä hankintoja, nimittäin Clerks-roinaa! Kolme ensimmäistä on sarjakuvalehtiä, joista ensimmäisenä Clerks. (The Comic Book) ja sen vieressä Clerks. (Holiday Special). Nämä ovat vuoden 1998 lehtiä ja tuossa jouluisessa lehdessä vieläpä komeilee kannessa Jason Mewesin nimmari! Kolmas sarjakuva on Tales from Clerks II, joka on vuodelta 2006. Vieressä vielä mm. Clerks II:sta tutun Mooby'sin hieno aurinkolippa!


Viimeisessä kuvassa vielä lisää sarjakuvia Kevin Smith -teemalla. Jay & Silent Bob -minisarjaa julkaistiin nämä kuvassa näkyvät neljä numeroa vuosina 1998-1999.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...