Sep 28, 2012

I know you did send me back to the future. But I'm back! I'm back from the future.

Viime viikonloppuna tuli jälleen järjestettyä ystävän kanssa päivän kestävä leffaputki ja tällä kertaa katseluun valikoituikin kerrassaan mainio Paluu tulevaisuuteen -trilogia. Juuri tämä putki on ollut jo vuosia suunnitteilla ja odotimmekin sitä nyt aika innolla, nämä Robert Zemeckisin ohjaamat leffat kun ovat kuuluneet molempien suosikkeihin lapsuudesta lähtien.


Vaikka tämä onkin kaikille tuttua, niin lyhyesti juonesta: Ensimmäisessä osassa tiedemies Emmett "Doc" Brown (Christopher Lloyd) on kehittänyt DeLorean-autosta aikakoneen, jolla pystyy matkustamaan ajassa niin menneeseen kuin tulevaisuuteenkin. Docin ystävä Marty McFly (Michael J. Fox) päätyykin tuolla koneella vuoteen 1955. Marty törmää menneisyydessä vanhempiinsa ja onnistuu sotkeutumaan heidän rakkaustarinaansa, jolloin koko McFlyn perheen tulevaisuus on uhattuna. Toisessa osassa Marty matkustaa tulevaisuuteen, vuoteen 2015, pelastamaan oman poikansa kohtaloa. Palatessaan takaisin vuoteen 1985 onkin muodostunut vääristynyt rinnakkaistodellisuus, jota lähdetään korjailemaan jälleen vuoteen 1955. Kolmannessa osassa Marty saa kuulla, että Doc on matkannut vuoteen 1885, mutta on nyt vaarassa. Marty matkustaa perässä villiin länteen ja heidän pitää sen ajan välineillä tehdä paluu tulevaisuuteen. 


En oikein osaa sanoa näistä leffoista yhtään mitään järkevää tai kriittistä, koska ne tosiaan ovat olleet jo pari vuosikymmentä lempileffojeni joukossa. Trilogia pitää sisällään mahtavat seikkailuelokuvat, jotka on pullollaan kerrassaan nerokkaita ideoita ja loistavia hahmoja. Lapsena Marty oli suosikkihahmoni, mutta nykyään tykkään yhä enemmän niistä koomisemmista sivuhenkilöistä, kuten Martyn isä Georgesta (Crispin Glover) ja kiusantekijä Biffistä (Thomas F. Wilson), puhumattakaan Docista! Lapsuudessa mielestäni trilogian paras osa oli kakkonen, ihan vaan sen vuoden 2015 osuuden vuoksi. Siistiä päästä sitten joskus isona itsekin elämään tuota aikaa! Kirjoitinkin joskus 90-luvun alussa ala-asteella kouluun tulevaisuusaiheisen kirjoitelman oikeastaan kokonaan tähän leffaan perustuen. Ykkönen oli tietysti mielestäni myös erinomainen elokuva, mutta kolmosta pidin tuolloin itseasiassa vähän tylsänä. Nykyään paremmuusjärjestys taitaa mennä ihan leffanumeroinnin mukaisesti, mutta pidän kyllä kaikkia osia kerrassaan loistavina ja koko trilogiaa erinomaisena kokonaisuutena. Yksi hienoimpia leffakokemuksia ikinä oli päästä pari vuotta sitten katsomaan Paluu tulevaisuuteen ihan elokuvateatterissa muiden intoilijoiden seurassa.


Toisin kuin edellisen leffaputkipäivän elokuvia, tätä Paluu tulevaisuuteen -trilogiaa voin suositella erittäin lämpimästi katseltavaksi yhteen soittoon! Tuntimääräkin on hyvin inhimillinen (me katselimmekin näiden jälkeen vielä kolme elokuvaa lisää, heh) ja kyseessähän on elokuvaviihdettä parhaimmillaan.



Kuvat: listal.com

Sep 26, 2012

You think I'm crazy? Well, listen up, there's a storm coming like nothing you've ever seen, and not a one of you is prepared for it.

Take Shelter (2011) on Jeff Nicholsin ohjaama elokuva, joka kertoo perheellisestä Curtis-nimisestä miehestä (Michael Shannon), joka on alkanut yllättäen nähdä hyvin todentuntuisia painajaisunia ja näkyjä, joissa kaupunkiin on iskemässä suuri myrsky. Miehelle nämä näyt eivät ole kuitenkaan pelkästään unia, vaan sama tunnetila jatkuu hereillä ollessa. Curtis alkaakin kunnostaa pihallaan olevaa suojaa perheelleen ja kaikki muu jää toisarvoiseksi. Tunnetila on niin voimakas, että tämän on pakko noudattaa vaistoaan, vaikka läheiset yrittävät puhua järkeä ja mies itsekin epäröi, että onko hän vain seonnut.


Kävin katsomassa tämän Take Shelterin Rakkautta & Anarkiaa -festareilla, jotka siis kestävät ensi sunnuntaihin 30.9. asti. Take Shelter on melkoisen hidastempoinen elokuva, välillä jo vähän liiankin laahavan tuntuinen. Suurimmaksi osaksi kuitenkin pidin elokuvasta hyvinkin paljon, siinä oli monia erinomaisen kauhumaisia kohtauksia Curtisin unista ja näyistä. Tätä kauhumaisuutta korosti myös se, ettei katsojanakaan koskaan voinut olla varma siitä, että onko mies sekoamassa vai näkeekö tämä todellisia ennusteita jostakin pahasta. Michael Shannon tekee erinomaisen roolisuorituksen itsensä kyseenalaistavana Curtisina, samoin tämän vaimoa esittävä Jessica Chastain on ihan vakuuttava huolestuneena vaimona ja äitinä. Itselleni tuli itseasiassa leffaa katsoessa monesti sen tunnelmasta mieleen Jacob's Ladder (1990), vaikka näillä ei nyt mitään varsinaista yhtäläisyyttä olekaan. Leffa on myös näyttävän näköinen ja vaikka aluksi kritisoinkin sen laahaavuutta, tuntuivat nekin kohdat, joissa vaan kuvattiin Curtisin huolestunutta katsetta ihan tarpeellisilta. Monien muiden tapaan en erityisemmin kuitenkaan välittänyt leffan lopusta, mutta siitä en nyt viitsi kertoa enempiä. Joka tapauksessa Take Shelter oli erittäin mielenkiintoinen ja katsastamisen arvoinen elokuva, suosittelen!


Kuva: listal.com

Sep 21, 2012

100 Movie Facts About Me - Part XVI


Osa 16

76. Haluaisin päästä joskus ulkomaille jonnekin isoille film festeille. Esimerkiksi Ohiossa järjestettävä Cinema Wasteland on houkutellut jo pidemmän aikaa!

77. Katselin Tuntemattoman sotilaan (1955) ensimmäistä kertaa vuonna 2008. Lapsena välttelin sitä ihan tarkoituksellisesti, koska minua ärsytti, että se piti aina kerran vuodessa huudattaa täysillä. Päälle parikymppisenä koin sitten vihdoin olevani valmis katsomaan Tuntemattoman sotilaan ja olen muuten sen jälkeen itsekin katsonut sen joka vuosi.

78. Vaikka teenkin usein elokuvahankintoja, olen hyvin pihi (myös) elokuvaostoksissani. Harrastankin useimmiten aikamoista hintavertailua ennen kuin teen lopullisen ostopäätöksen.

79. Leffamittapuunani taitaa toimia se, että kuinka tylsä leffa on. Viihdyn nimittäin aika huononkin leffan parissa, kunhan se ei vaan ole tylsä! Huomaan tämän omissa arvosteluissani siten, että saatan kommentoida huonohkosta leffasta lopuksi, ettei se ainakaan ollut tylsä. (Niin ja tylsä ei sitten ole yhtä kuin hidastempoinen.)

80. Lapsuudessani silloisella kotipaikkakunnallani ei ollut ollenkaan elokuvavuokraamoa (ei siellä tosin vieläkään ole sellaista), joten kaikki vuokraamiset tehtiin R-Kioskin minikokoisesta valikoimasta. Vuokrasin tuolloin kuitenkin huomattavasti useammin leffoja kuin nykyään.


Osa 15 täällä

Sep 18, 2012

Kevin Smith Movies

Nyt voisi olla aika jonkinlaiselle loppukommentoinnille tuosta Kevin Smith -leffailusta. Katseltua tuli siis kaikki tämän ohjaamat elokuvat ilmestymisjärjestyksessään. Lupailin myös laittaa kaikki nämä leffat paremmuusjärjestykseen ja tässäpä se lyhyine perusteluineen. Leffan nimestä pääsee lukemaan ne varsinaiset arvosteluni.


Miehen ensimmäinen ja paras elokuva. Luultavasti tulee myös aina olemaan tämän paras leffa, ei voi mitään.

Olisin halunnut laittaa tämän ja alla olevan jaetulle kakkossijalle. Tämä on kerrassaan mainio jatko-osa loistavalle leffalle ja Randal vaan on (Jayn lisäksi) parhaita Kevin Smith -leffojen hahmoja.

Oikeastaan ainoa syy miksi tämä jäi kolmoseksi on Jeremy Londonin väsynyt suoritus. Muutoin aika huippu.

4. Dogma
Erittäin kekseliäs ja hauska leffa. En oikein osaa perustella tämän sijantia listalla, se kyllä on yksi Smithin parhaita, mutta en kuitenkaan pidä henkilökohtaisesti ihan niin paljon kuin edellisistä. Paljon silti.

5. Red State
Tämän leffan paikan kanssa arvoin kaikista pisimpään. Tykkään Red Statesta paljon, mutta on lähes mahdotonta vertailla sitä esim. jonkun Mallratsin kanssa. (Tämän kohdalla muistin taas miksi vihaan pistää leffoja paremmuusjärjestykseen.)

Hauska pätkä, jossa käytetään kivasti hyödyksi aiempia hahmoja ja viittauksia. Leffan alkukohtaus on ihan mahtava. Paikoitellen huumori on vähän liian tyhmää, josta tämä hieman alhaisempi sijoitus. Loistava leffa silti ja ylittihän tämä listalla kuitenkin alla olevankin.

Tiedän, että noin kaikkien mielestä tämän pitäisi ehdottomasti olla korkeammalla sijalla - ja niin sen varmaan pitäisikin. Lista kuitenkin perustuu ihan vaan omaan makuuni ja Chasing Amy ei ole henkilökohtaisia suosikkejani, vaikka toki pidän tästäkin.

8. Zack and Miri Make a Porno
Vaikka tämä olikin ihan hyvä leffa, on ihan selvää, ettei tämä yllä muiden Kevin Smith -komedioiden tasolle millään osa-alueellaan. Ei tällä listalla kahdeksaskaan sija ole huono.

9. Jersey Girl
Pysyn yhä kannassani, että tämä ei ole ollenkaan niin huono leffa, kun sen sanotaan olevan. Romanttiseksi komediaksi ihan hyvä, mutta sijoitus listalla näin alhaalla siksi, että en vaan itse erityisemmin välitä kyseisen genren leffoista.

10. Cop Out
Tällä listalla viimeisellä sijalla oleminen ei välttämättä tarkoita sitä, että kyseessä olisi huono elokuva. Mutta ei tämä kyllä hyväkään ollut.


Oli hauskaa katsella nämä kaikki peräkkäin, erityisesti nuo View Askewniverse -leffat, joissa on jonkinlaista jatkomoa ja toisiinsa yhdistyviä henkilöitä. Niin kivaa kun olikin, nyt kun nämä kaikki on painittu läpi, kieltämättä kiinnostaa katsella vaihteeksi jotakin aivan muuta. Näiden kaikkien elokuvien jälkeen minulla on Kevin Smithiä kohtaan on aika ristiriitaisia tunnelmia, mies osaa nimittäin olla aika ärsyttävä tapaus! Tässä rinnalla kun tuli katseltua, lueskeltua ja kuunneltua tavallista enemmän juttuja tästä ja olinkin jo jossain vaiheessa vakaasti sitä mieltä, etten pidä koko tyypistä yhtään. No oli miten oli, ainakin mies osaa tehdä erittäin viihdyttäviä leffoja! Miehellä on ilmeisesti tällä hetkellä tekeillä Hit Somebody -elokuva (jonka tilanteesta en tosin löydä oikein minkäänlaista tietoa), minkä jälkeen Smith onkin sanonut jäävänsä eläkkeelle elokuvien ohjaamisesta. Saa nähdä.

Nyt olisi muuten kiinnostavaa kuulla teiltä muiltakin jonkinlaista paremmuusjärjestystä, tai ihan muuten vaan mielipiteitä, Kevin Smith -leffoista!

Movie Monday #60 - My precious

Tällä viikolla Movie Monday kysyy, että mikä omistamistaan elokuvista on itselleen tärkein ja nimenomaan esineenä. Tämä onkin jännä kysymys, sillä suurin osa leffahyllyni sisällöstä on kuitenkin aika helposti korvattavissa uusilla yksilöillä. Kallistun siis tässä enemmänkin vanhoihin vhs-kasetteihini, vaikka ne eivät edes ole omassa hyllyssäni, vaan varastoituna toisaalla. Lapsena kasetteihin piti itse säästellä pienistä viikkorahoista rahat tai pyytää lahjaksi, eikä niitä tosiaankaan osteltu usein. Haaveilin esimerkiksi Painajainen Elm Streetillä -leffoista vaikka kuinka pitkään ja lainasin niitä jatkuvasti naapurilta. Lopulta sijoitin silloiseen budjettiin nähden ison summan vhs-boksiin, josta löytyivät leffasarjan kolme ensimmäistä osaa. Tuosta ei tulisi mieleenkään luopua, vaikka omistan toki nykyään kaikki sen leffasarjan osat dvd-levyinä. 


Voisin kyllä sanoa yhden dvd:ni olevan erityisen tärkeä. Tylsästi vähän toistoa viime viikon haasteeseen, mutta kyseessä oleva elokuva on Kaunotar ja hirviö. Tähän liittyy historiaa sen verran, että halusin lapsena niin kovasti sen omakseni, mutta toiveitani ei kuultu. Lopulta serkkuni nauhoittivat omasta yksilöstään minulle kopion, jonka laatua kuitenkin haittasi melkoisen paljon siinä ollut kopiosuojaus (värit esimerkiksi katoilivat jatkuvasti). Kun sitten kymmenen vuotta myöhemmin (2002) siitä ilmestyi dvd-julkaisu, se myytiinkin kaikkialla loppuun ennen kuin sain hankittua sen omakseni! Kaverini onnistui vielä pari vuotta myöhemmin löytämään itselleen jostakin kaupasta viimeisen yksilön, jonka jälkeen aloitinkin melkoisen metsästyksen löytääkseni itsellenikin jonkun viimeisen kappaleen. Eipä löytynyt, kunnes vihdoin vuonna 2010 elokuva julkaistiin uudelleen dvd:llä! Kyseessä ei enää ole lempileffani (vaikka se Disney-suosikkini onkin), mutta 18 vuoden odottelun jälkeen voisi tuon dvd:n sanoa olevan aika tärkeä.

Sep 16, 2012

Like a good Christian.

Red State (2011) on Kevin Smithin viimeisin elokuvaohjaus. Kaupungissa pitää majaa tiivis kristittyjen ryhmä, johka johtohahmona toimii vakuuttava pastori Cooper (Michael Parks). Ryhmän yksi suurimmista aatteista on se, että on homoseksuaalit ovat suurinta pahuutta maan päällä ja näistä pitääkin päästä lopullisesti eroon. Tällä porukalla on mielestään jumalan nimissä oikeus, tai velvollisuuskin, omakätisesti tappaa homoseksuaalit. Tällä kertaa heillä on kolme teinipoikaa vangittuna alttarilla, sillä pojat ovat olleet valmiita jakamaan yhden naisen keskenään. Pojat on tarkoitus tappaa seremonian aikana, mutta talon ulkopuolelle saapuukin ATF-agentti Keenan (John Goodman) miehiensä kanssa aseet valmiina. Kristityt ovat kuitenkin valmiita puolustamaan omiaan viimeiseen asti ja laukauksia lentelee puolin ja toisin, vaikka talossa on myös lapsia.


Kirjoitin Red Statesta vain alle vuosi sitten tänne, mutta tässä myös vähän uusia ajatuksia, joita heräsi näin toisella katsomalla. Red State on jälleen aika erilainen Kevin Smith -leffa, vaikka se onkin myös tämän itsensä kirjoittama. Tällä kertaa niitä tunnistettavia Smith-juttuja on erittäin vähän, ehkä ihan alkupuolen teinipoikien seksijuttuja lukuunottamatta. Pian leffasta kuitenkin tulee hyvin kauhuleffamainen, eikä tästä paista Smithmäisyys oikeastaan millään tavalla. Niitä vanhoja tuttuja näyttelijöitä ei ole mukana, mitä nyt miehen vaimo Jennifer Schwalbach Smith esiintyy pienessä roolissa. Dogman tapaan tässäkin leffassa kuitenkin otetaan vahvasti kantaa kirkon toimintaan, huomattavasti synkemmällä otteella tosin. Tietysti tämä myös herätti keskustelua kristittyjen parissa ja Westboro Baptist Church (hyvin vahvasti ja julkisesti homovastainen seurakunta, johon leffan kristillinen ryhmä perustuu) on osoittanut mieltä leffaa ja Smithiä vastaan. Täällä ihan kiinnostavia videoita, jossa Westboron pari nuorta naisjäsentä kertoo aatteitaan. Kevin Smith muuten kirjoitti tämän elokuvan jo vuonna 2007.


Red State taidetaan kategorisoida useimmissa paikoissa kauhuelokuvaksi, jota se alkupuoliskoltaan onkin. Kun agentit ja aseet kaivetaan esille, muuttuu kuitenkin leffan luonne aika paljon ja mukaan sekoittuu lähinnä jotain toimintaleffaa. Itse pidin enemmän siitä alkupuoliskosta, jossa keskityttiin näiden hihhuleiden sairaisiin ajatusmalleihin ja tekoihin. Näytettiin pikkulapsia kuulemassa pastorin aatteita ja kurkkimassa kauhistuneen, surmaansa odottavan, teinipojan häkkiin. Pastori Cooper oli oikeasti pelottava paasauksineen ja tästä kiitos kuuluu ehdottomasti erittäin vaikuttavan roolisuorituksen tekevälle Michael Parksille. Samoin tämän tytärtä esittänyt Melissa Leo oli hyvin uskottava ja pelottava kiihkouskovaisena naisena ja äitinä. Tämän porukan teot ja varsinkin se, että tyypit uskovat niiden olevan täysin oikeutettuja tekoja, on aika hyytävää katsottavaa. (Varsinkin kun tämä ei mene kovin kauas todellisuudesta...) Tähän puoleen olisi voitu mielestäni kuitenkin keskittyä ja syventyä vielä enemmän, sillä materiaalia siitä olisi varmasti irronnut. Sitten kun, myöskin hyvän roolisuorituksen tekevä, John Goodman astuu mukaan kuvioihin, keskitytäänkin sitten enemmänkin näiden viranomaisten ratkaisuihin, kun aseita räiskitään sen enempiä katsomatta kuka osuu tähteimeen. Red State on kuitenkin myös osakseen hauska elokuva, joskin se huumori ymmärrettävästi on melkoisen mustaa.


Mielestäni Red State on oikein oiva elokuva, vaikka ei tosiaan ole millään tapaa sellainen leffa mitä Kevin Smithiltä on totuttu näkemään. Eikä se ole parasta Kevin Smithiä, eikä se myöskään ole mitenkään täydellinen elokuva. Itse koin sen kuitenkin molemmilla katselukerroilla hyvin viihdyttäväksi, ajatuksia herättäväksi ja rohkeaksikin elokuvaksi. Suosittelen Red Statea kaikille, sillä uskoisin, että tästä elokuvasta saattaa pitää myös sellaiset, joille Kevin Smithin leffat ei muuten oikein uppoaisikaan.



Kuvat: allmoviephoto.com

Sep 13, 2012

You just steal all the bullshit lines you hear on TV and the movies that you like.

Cop Out (2010) on Kevin Smithin toiseksi viimeisin elokuvaohjaus. Jimmy (Bruce Willis) ja Paul (Tracy Morgan) ovat NYPD:n poliisikaksikko, jotka joutuvat nyt tumpelointinsa vuoksi hyllytetyiksi tehtävistään. Jimmyn tytär on menossa naimisiin ja tyttö myös tahtoo suuret häät, joten miehen on nyt keksittävä jotakin muuta saadakseen isot rahat kasaan. Tämä päättää myydä arvokkaan keräilykorttinsa, mutta juuri ennen kauppojen tekoa se varastetaan. Jimmy ja Paul ottavat tehtäväkseen saada kortin takaisin ja ajautuvatkin tekemisiin aiemmin tupeksimansa jutun rikollisten kanssa.


Josko jo vihdoin edettäisiin näihin viimeisiin Kevin Smith -leffoihin. Cop Out on se toinen miehen ohjaama leffa (Zack & Mirin lisäksi), jota en ollut nähnyt aiemmin. En ole ehtinyt lähiaikoina juurikaan muutenkaan katsella leffoja, mutta pakko myös myöntää, etten ole erityisemmin odottanut Cop Outin näkemistä. Kaikkia muita Kevin Smith -leffoja olen alkanut katselemaan innolla heti kun se on ollut mahdollista, mutta tämän kohdalla olen mielummin laittanut pyörimään jotakin muuta. Syynä oikeastaan ihan se, etten ole varsinaisesti mikään (uusien) kyttäkomedioiden suurin ystävä, enkä edes ollut kuullut tästä leffasta oikeastaan mitään positiivista etukäteen. Cop Out muuten eroaa ainakin sillä tapaa edellisistä leffoista, että tämä on ensimmäinen Smithin ohjaama elokuva, jota hän ei kuitenkaan ole kirjoittanut itse. Smith onkin sanonut, että tämä ei ole hänen elokuvansa, hän on vain ohjannut sen. (Ilmeisesti kuitenkin jo ennen kun leffa julkaistiin ja saatiin nähdä kuinka negatiivinen vastaanotto sillä oli...) Miehen vakinaamojakin on aika paljon vähemmän käytössä, mitä nyt Jason Lee nopeasti vierailee kuvassa.


Tänään sitten sain kuitenkin viimein katseltua leffan ja kyllä se loppujen lopuksi meni aika kivuttomasti. Ei täysin, sillä pidin toista pääosassa heilunutta, Tracy Morgania, hyvinhyvin ärsyttävänä katseltavana. Tämä oli vähän kuin huono versio Martin Lawrencen hahmosta Bad Boysissa (joka on aika loistava kyttäkomedia), mutta sen ärsytys kertaa miljoona. Toinen pääosa, Bruce Willis, ei nyt varsinaisesti ärsyttänyt, mutta kyllä tämän roolisuoritus jäi aika laimeaksi. Pienemmässä roolissa ollut Seann William Scott sen sijaan oli mielestäni ihan hauska ja sai jopa nauramaan pari kertaa. En nyt oikein osaa tiedä mitä kirjoittaisin Cop Outista, en haluaisi sanoa sen olevan ihan surkea, mutta en myöskään keksi siitä juuri mitään positiivista sanottavaa. Juonellisesti se ei ole kovin kiinnostava, näyttelijäsuorituksissa ei ole hurrattavaa ja vitsit ovat suurimmaksi osaksi huonoja. Muista leffoista otetut lainit, joita Morganin hahmo laukoi, oli välillä ihan hauskoja, mutta valitettavasti ne tosiaan laukoi se ärsyttävä Morganin hahmo. Mutta kyllä tämän leffan tosiaan kuitenkin pystyi katsomaan loppuun asti ainakin kerran, se ei ollut tylsä.


Ensimmäistä kertaa Smith-leffan kohdalla en ole ihan varma, että suosittelisinko tätä ja jos niin tekisin, niin kenelle ne suosittelut voisi osoittaa. Smith-faneille tämä on lähinnä pettymys, sillä kyseessä ei ole millään tapaa Smithiä parhaimmillaan. Kyttäkomedioiden tai toimintaleffojen ystävät tuskin pitävät tätä kovin kummoisena ja Bruce Willis ei loista millään tapaa. Mutta eihän tämä mikään huonoin leffa ikinä kuitenkaan ollut, katsokaa jos kiinnostaa. Kuitenkin ainakin oma toiveeni on, että Kevin Smith  jatkossa pysyy erossa Cop Outin kaltaisista jutuista.



Kuvat: listal.com

Sep 12, 2012

What are you girls? Some kind of gang? Girls who run with foxes and that sort of thing?

Foxfire (1996) on Joyce Carol Oatesin samannimiseen kirjaan perustuva elokuva. Koulun biologian opettajalla on tapana ahdistella tyttöopiskelijoitaan, mutta kaupunkiin saapuu kapinallinen uusi tyttö Legs (Angelina Jolie), joka päättää laittaa asialle lopun. Legsin johdolla Maddy (Hedy Burress), Rita (Jenny Lewis), Goldie (Jenny Shimizu) ja Violet (Sarah Rosenberg) pistävät vihdoin kunnolla vastaan opettajalle, jonka vuoksi heidät kuitenkin erotetaan koulusta. Toisilleen lähes tuntemattomat tytöt piileskelevät yhdessä hylätyssä talossa ja ystävystyvät. Legsin vapaa elämänasenne saa tytöt myös ajattelemaan uudestaan aiemmin itsestäänselviltä tuntuneita asioita ja he kokeilevatkin rajoja Legsin johdolla ja ajautuvat myös ongelmiin.


En ollutkaan nähnyt Foxfirea sitten teinivuosien, sillä kyseinen leffa se löytyy minulta vain tv:stä nauhoitettuna vhs-kasetilta. Onneksi sain kasetin vielä toimimaan ja pääsin katsomaan tämän pitkästä aikaa. Kyseessä ei ole mikään kovin ihmeellinen elokuva, mutta tykkään sen tunnelmasta. En ole lukenut tuota kirjaa mihin tämä perustuu, mutta sen tapahtumat sijoittuvat 50-luvulle, kun taas leffassa eletään 90-luvun puoliväliä. Tuo kirja on kuuleman mukaan paljon parempi kuin elokuva, mutta itselleni tämän leffan suurin viehätys on juuri siinä, että se sijoittuu 90-luvun grungeiluihin, jota saa ihastella niin musiikki- kuin vaatevalinnoissa. Musiikit leffassa onkin aika loistavat ja niitä myös käytetään hienosti. Juonellisesti Foxfirella on kyllä ideaa, mutta sen toteutus jää vähän puolitiehen ja tämä luultavasti selittää sen miksi kirjaa pidetään parempana. Leffa ja sen hahmot on kuitenkin ihan aidon oloisia, vaikka jotkin loppupuolen tapahtumat ovat jo vähän liian epärealistisen tuntuisia. Kuten jo sanoinkin, pidän paljon elokuvan tunnelmasta, joka välittyy myös hyvin tyttöjen ystävyydestä. Tytöt ovat vähän muun kouluyhteisön hylkiöitä ja ahdistuneita yksilöitä, mutta löytävät yhteisen sävelen ja tukea toisistaan, vaikka ovatkin keskenään hyvin erilaisia tyyppejä. Tässä leffassa muuten vilkkuu aikamoinen määrä tuttuja kasvoja 90-luvun (teini)leffoista sivurooleissa ja tulikin monen kohdalla mietittyä, että mitähän tämäkin kaveri nykyään puuhaa. Foxfire on sen puutteista huolimatta ihan kiva leffa, oli hauska katsella pitkästä aikaa ja kaipailla taas ysärille.



Kuva: listal.com

Movie Monday #59 - Disney villains

Tällä viikolla Movie Monday kysyy Disneyn pahiksista parhainta hahmoa. Iljettävin ja inhottavin hahmo tulee aika helposti mieleeni, mutta se on jo niin inhottava, ettei se millään tasolla ole suosikkini. Erityisesti elokuvan loppupuolella tuo hahmo on sellainen, jonka aidosti toivoo kuolevan pois. Olen nähnyt tästä hahmosta painajaistakin, joka on muuten ainoa uneni, jonka muistan olleen osaksi piirretty! Kyseessähän on siis Kaunottaren ja hirviön yököttävän itseriittoinen Gaston. Jo tämän touhut leffan alkupuolella machoiluineen ärsyttää, mutta sitten ihan lopussa tämän hyökkäykset hirviötä kohtaa pistää todellisen inhon päälle. Hyi.


Niitä suosikeimpia pahiksia on sitten esimerkiksi Aladdinista tuttu Jafar. Tämä on kyllä läpeensä paha ja muutenkin inhottava, mutta ei samalla tavalla iljettävä hahmo kuin Gaston. Jafar on tyylikäs ja kylmä, erittäin onnistunut pahis!

Sep 9, 2012

Movie Monday #58 - Olosuhteet

Hiljalleen ehtii taas mukaan blogimaailmaan ja voisinkin vielä osallistua viikon Movie Monday -haasteeseen, jossa tällä kertaa kysellään, että millaisissa olosuhteissa mieluiten katselee elokuvia. Suurimmaksi osaksi katselen leffoja yksin tv-ruudultani sohvalta käsin, joka onkin varsin mieluisa olosuhde. Sellainen perusmukava. Voin kyllä katsoa seurassakin leffoja kotiolosuhteissa, mutta silloin en osaa keskittyä samalla tavalla siihen katseltavaan leffaan. Seurassa katseltavaksi mieluiten valitseekin jotain sellaista, joka on jo nähty monesti aiemmin tai se ei muuten vaan vaadi täydellistä keskittymistä. Porukalla on hauska katsella komedioita!


Kotisohvaa mieluisampi ympäristö leffailulle on kuitenkin elokuvateatteri. Tykkään vajota teatterin pehmeään penkkiin ja pimeyteen, jolloin pystyy sulkemaan mielestään paremmin kaiken ulkopuolisen. Käyn mielelläni leffassa myös yksin, mutta siellä ei seurakaan häiritse keskittymistä ja jälkikäteen on kiva keskustella siitä nähdystä leffasta. Teatterissa on toki monia hyvin ärsyttäviä asioita aina edessä olevista isoista päistä liian äänekkäästi rouskuttaviin ihmisiin, mutta leffateatteriympäristön hyvät puolet kuitenkin peittoaa ärsyttävyydet. Mielestäni vielä se kaikista parhain olosuhde elokuvien katselulle teatterissa on Night Visions -tapahtumissa. Ja olen sitä mieltä siitäkin huolimatta, että ne Engelin penkit on ihan tuskaista istuttavaa jo yhden leffan jälkeen! Tapahtumassa on kuitenkin aina mielenkiintoisen ohjelman lisäksi tarjolla erinomaisen mukava ja rento tunnelma. Leffojen aikana saatetaan huudella ja nauraa räkäisesti tai vaikka tilanteen vaatiessa heitellä muovilusikoita niskaan. 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...