Dec 27, 2011

New York, New York

Tämä blogi jää pienelle tauolle lomareissun vuoksi.

 Hyvää alkavaa (leffa)vuotta kaikille ja palataan taas joskus loppiaisen jälkeen!



Kuva: bestourism.com

Dec 24, 2011

We're gonna press on, and we're gonna have the hap-hap-happiest Christmas since Bing Crosby tap-danced with Danny fucking Kaye.

Viimeistä viedään ja kymmenes leffa saa olla täyden kympin joululeffa Christmas Vacation (1989)! Olen kirjoittanut tästä leffasta niin monia kertoja (esim. tasan vuosi sitten), joten tällä kertaa lyhyestä virsi kaunis. Yksinkertaisesti Griswoldin tapahtumarikkaasta perhejoulusta kertova Joulupuu on kärvennetty on vain paras ja hauskin joululeffa ikinä!


Clark: Where do you think you're going? Nobody's leaving. Nobody's walking out on this fun, old-fashioned family Christmas. No, no. We're all in this together. This is a full-blown, four-alarm holiday emergency here. We're gonna press on, and we're gonna have the hap, hap, happiest Christmas since Bing Crosby tap-danced with Danny fucking Kaye. And when Santa squeezes his fat white ass down that chimney tonight, he's gonna find the jolliest bunch of assholes this side of the nuthouse.


Bethany: Is your house on fire, Clark?
Clark: No, Aunt Bethany, those are the Christmas lights.


Clark: Can I refill your eggnog for you? Get you something to eat? Drive you out to the middle of nowhere and leave you for dead?
Eddie: Naw, I'm doing just fine, Clark. 


Clark: Merry Christmas. Merry Christmas, Merry Christmas, Merry Christmas, kiss my ass. Kiss his ass. Kiss your ass. Happy Hanukkah. 


HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!

Dec 23, 2011

So when you put on the suit, you fell subject for the Santa Clause.

Joululeffaputken yhdeksäs leffa oli The Santa Clause (1994). Scott Calvin (Tim Allen) on eronnut liikemies, joka saa jouluaatoksi luokseen poikansa Charlien (Eric Lloyd). Charlie olisi mielummin jäänyt äidin ja tämän uuden miehen luokse ja kaiken lisäksi poika on menettämässä uskonsa joulupukkiin. Jouluyönä talon katolle - ja sieltä rytinällä alas - tupsaahtaa kuitenkin itse joulupukki. Kokeiltuaan joulupukin asua Scott hyväksyy tietämättään sopimuksen, jonka vuoksi tästä tuleekin uusi joulupukki! Charlie on innoissaan tästä, mutta edes matka pohjoisnavalle ei saa Scottia uskomaan uuteen rooliinsa, mutta vuoden mittaan reippaasti kasvava maha ja naamakarvoitus alkaa jo vähän epäilyttää.


Mutta mitä tapahtui joulupukille on jälleen yksi lapsuuden joululeffoista ja tämä onkin tullut katseltua lähes joka vuosi viime aikoinakin. Tämä iloinen ja varsin joulunpunainen koko perheen leffa onkin itselleni aina kunnon joulutunnelman nostattaja. Tim Allen toimii roolissaan ja on hauskaa katseltavaa. Aika erinäköinenkin siitä on saatu viimeisimmissä maskeerauksissa! Tarina on kivan jouluinen ja varmasti viihdyttää ainakin niitä nuorimpia katsojia, jotka ehkä juuri kiikkuvat siinä joulupukkiin uskomisen reunalla. Leffassa on hieno tunnelma ja se saa hyvälle mielelle, eikä tähän ole kyllästynyt vuosien katsomisen jälkeenkään. Santa Clause on mielestäni ehdottomasti joululeffojen kärkeä ja suosittelen sitä vain jouluihmisille!


Kuva: listal.com

Dec 22, 2011

Oh, your life matters, you've touched other people's lives in ways you don't even realize.

Ja kahdeksanneksi leffaksi osui Noel (2004). On jouluaatto New Yorkissa ja ihmiset valmistautuvat joulun viettoon. Yksinäinen keski-ikäinen Rose (Susan Sarandon) huolehtii sairaasta äidistään, mutta on unohtanut nauttia omasta elämästään. Sairaalassa näkyy myös vastapäisessä huoneessa vieraileva uskonsa kyseenalaistanut pappi Charlie (Robin Williams), johon Rose tutustuu. Samassa kaupungissa kaunis Nina (Penélope Cruz) ja hänen miehensä Mike (Paul Walker) ovat erittäin rakastuneita, mutta miehen mustasukkaisuus on ongelmaksi suhteelle. Mike tapaa kuitenkin nyt vanhemman miehen (Alan Arkin), jolla tuntuu olevan miehelle jotain tärkeää sanottavaa. Näiden kaikkien hahmojen tarina kietoutuu omalla tavallaan yhteen.


Olen katsonut tämän pari kertaa aiemminkin jouluna, en tosin nyt muutamaan vuoteen. Noel on omalla tavallaan kiva leffa, tykkään jo ihan siitä, että kyseessä on draama. Kuten ehkä joku on huomannut, pidän kyllä niistä iloisista menevistä joululeffoista, mutta tällaiset rehelliset jouluiset draamatkin on virkistäviä. Joulu ei ole ihan kaikille pelkkä ilon juhla ja silti siihen joutuu törmäämään kaikkialla. Kiinnostavammaksi puoleksi tässä leffassa itselleni jää ehdottomasti Rosen osuus, kun taas nuoren pariskunnan ongelmat on vähän tylsää katsottavaa. Paikoitellen leffa on jo vähän liian lässy, mutta hei, se on kuitenkin jouluelokuva. Noel ei ole mitenkään yleisesti draamaleffojen kärkeä, mutta se on ihan kiva jouluinen elokuva. Leffasta jää hieman sellainen tunne, että tämä olisi voinut olla parempikin, mutta jotain jäi vähän puolitiehen. Suosittelen kuitenkin Noelia vähän vakavammasta joululeffasta kiinnostuneille, varmaankin herkemmin kyyneleitä vuodattavat saavat ainakin silmäkulmat kosteiksi tällä elokuvalla.



Kuva: listal.com

Dec 20, 2011

I get it. You're here to show me my past, and I'm supposed to get all dully-eyed and mushy.

Seitsemäs jouluputken leffa oli Scrooged (1988), joka on eräänlainen tulkinta Charles Dickensin Saiturin joulu -tarinasta. Frank Cross (Bill Murray) on itsekäs ja pihi tv-pomo, joka ei ymmärrä jouluhössötyksen päälle. Joulu on vain yksi päivä muiden joukossa. Nyt kanavalla työstetään versiota Saiturin joulusta, kun yllättäen tarinan kolme haamua tuleekin vuorotellen vierailemaan Frankin luona. Onnistuuko Frank löytää kadonneen joulumielen menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden haamujen avustuksella?


Olin aiemmin sitä mieltä, että pakkohan tämä Haamujen kosto on tullut joskus 90-luvulla nähtyä, mutta en ollutkaan nähnyt tätä aiemmin. Saiturin joulusta on kuitenkin tullut katseltua monia eri versioita ja tämä onkin ihan kiva lisä niiden joukkoon. Tarina on tuotu kivalla tavalla 80-luvulle ja se on samalla hauska, mutta käsittelee kuitenkin tavallaan ihan vakavaakin aihetta. Tietyllä tavalla se on myös synkkä, mutta enimmäkseen leffa kääntyy kuitenkin komediaksi. Bill Murray on tietysti mainio roolissaan, juuri sellainen, kun Murray nyt aina on. Jos Murrayn kuivahko ja mustakin huumori uppoaa, niin varmasti uppoaa myös tämä leffa. Myös leffan muut hahmot ovat viihdyttäviä ja tuttuja kasvoja tässä viliseekin. Haamujen kosto onkin mielestäni oikein hauska leffa ja hyvä joulukomedia, vaikka ei ihan ykkössuosikikseni noussutkaan.



Kuva: listal.com

Dec 18, 2011

He's out for good and you never go near his family again.

Hypätään hetkeksi joululeffojen ulkopuolelle, sillä eilen tuli katsastettua Drive (2011). Ammatikseen autoa ajava mies (Ryan Gosling) tekee rehellisten stunt-töidensä lisäksi öisin salaisia rikollisia ajokeikkoja. Mies ei sotkeudu itse ryöstöihin, mutta toimii ryöstäjien kuskina. Hiljainen mies tulee vähän yllättäen läheisiksi naapurinsa Irenen (Carey Mulligan) ja tämän pojan kanssa. Pian Irenen mies Standard (Oscar Isaac) pääsee vankilasta ulos ja on jälleen ongelmissa. Kun ulkopuolisen uhan kohteeksi joutuvat myös Standardin vaimo ja lapsi, päättää ajaja auttaa häntä. Ryöstökeikka menee kuitenkin pahasti pieleen.


En olisi ikinä tullut menneeksi katsomaan Drivea siitä näkemieni juonikuvausten perusteella, mutta useassa paikassa tätä on kuitenkin hehkutettu niin paljon, että pitihän se mennä itse katsomaan. Odotukseni olivat siis aika ristiriitaiset! Tykkäsin kuitenkin leffasta heti alusta lähtien ja harmittaa, etten itsekään saa kirjoitettua tuosta juonikuvauksesta tarpeeksi tätä elokuvaa kuvaavaa tekstiä. Drive ei kuitenkaan ole vain autolla ajelua, eikä kyseessä ole oikein mikään rikosleffakaan. Siinä on ihan omanlaisensa hieno tunnelma, joka tehostuu upeasti käytettyjen musiikkien avulla. Myös kuvakulmat olivat mielenkiintoisia, eikä leffasta puuttunut yllättävyyttä. Sen tunnelma saattoi muuttua yhtäkkiä aivan erilaiseksi, rauhallinen seesteinen tunnelma vaihtui hetkessä kovaan toimintaan ja veriroiskeeseen. Ryan Gosling ei ole koskaan ollut itselleni mikään erityisen merkittävä näyttelijä, mutta Gosling tekee kyllä tässä hienon roolisuorituksen - vaikka tällä on hyvin vähän vuorosanoja ja muutenkin mies on vähäeleinen! Drive ei ollut mielestäni ihan vuoden paras elokuva, mutta erinomainen leffa kuitenkin ja ansaitsee ehdottamasti paikan jo aiemmin tekemälläni top 5 -listalla.



Kuva: listal.com

Dec 17, 2011

You're skipping Christmas! Isn't that against the law?

Christmas with the Kranks (2004) oli kuudes valitsemani jouluinen leffa. Luther (Tim Allen) ja Nora (Jamie Lee Curtis) jäävät kahden jouluksi, kun heidän tyttärensä lähtee ulkomaille. Joulu ei tunnu joululta ilman tytärtä ja Luther saakin hyvän ajatuksen: skipataan joulu ja lähdetään niillä rahoilla Karibian risteilylle! Naapurusto ei kuitenkaan hyväksy ideaa joulun väliin jättämisestä, sillä Krankit ovat yleensä järjestäneet yhteiset joulujuhlat, eikä koristeeton talo näytä kivalta muiden talojen joukossa! Alkaa taistelu Krankien ja joulun tuputtajien välillä.


Skipataan joulu on tullut katseltua monta kertaa ja olen aina ihan pitänyt siitä, vaikka se aika haukuttu onkin. Tiedostan kyllä, että siinä on aika kökköä huumoria ja Jamie Lee Curtis on paikoitellen hyvin rasittavaa katsottavaa huutamisineen (no, onhan kyseessä sentään scream queen). Mutta leffa on jälleen kerran kivan jouluinen, vaikka se lähestyykin joulua vähän eri kannalta. Joulun väliin jättäminen ei ehkä onnistukaan niin helposti kuin kuvittelisi. Harva asuu tuollaisessa naapurustossa, joissa pidetään yhteisiä joulujuhlia ja koristellaan yhteisteemalla, mutta silti jokaiselle varmasti löytyisi ihmettelijöitä niin sukulaisista, ystävistä kuin työkavereista jos päättäisi yhtäkkiä jättää joulun kokonaan väliin. Itseäni näin jouluihmisenä joulun skippaaminen ei houkuttele yhtään, enkä koe joulua muutenkaan minään erityisen stressaavana aikana, mutta leffassa kyllä tuotiin hyvin esille se uskomaton touhotus mitä jouluun kuuluu. Skipataan joulu on ihan kiva joululeffa koko perheelle, mutta tänä vuonna tuli todettua, että olen ehkä katsonut tätä liian usein. Leffa ei kestä jokavuotuista katselua parhaiden jouluelokuvien tapaan, vaan kaipaan siitä nyt muutaman vuoden tauon.



Kuva: listal.com

Dec 13, 2011

You can mess with a lot of things, but you can't mess with kids on Christmas.

Joulun viides leffa oli jatkoa aiemmalle, nimittäin Home Alone 2: Lost in New York (1992). McCallisterin perhe on tällä kertaa matkalla jouluksi Floridaan, kun Kevin (Macaulay Culkin) astuukin yksin epähuomiossa New Yorkin lentokoneeseen. Poika ei jää neuvottomaksi, vaan ottaa parhaan mahdollisen huoneen Plaza-hotellista ja nauttii elämästään yksin ilman niitä huutavia perheenjäseniä. Mutta kuinka ollakaan, edellisessä osassa Kevinin vankilaan pistämät ryövärit (Joe Pesci ja Daniel Stern) ovat päässeet vapauteen ja ovat nyt samaan aikaan New Yorkissa! Kevin ottaa tehtäväkseen estää näiden aikeet ryöstää lelukaupan kassa jouluaattona.


Yksin kotona kaksin oli myös lapsuuteni joululeffoja, enkä ole itseasiassa ajatellut tätä koskaan mitenkään huonompana leffana kuin ykköstä. Syy tähän onkin varmaan se, etteivät nämä juuri eroa toisistaan! Ympäristö on vaihtunut, mutta juoni, vitsit ja temput ovat samanlaisia. Lapsi on sankari ja ne ikävät aikuiset pahiksia, joita mukiloidaankin kuin viimeistä päivää. Kevin myös pärjää isossa kaupungissa paremmin kuin moni aikuinen kekseliäisyydellään ja antaa tämä neuvojaan myös apua tarvitseville. Sivuosissa hotellin henkilökunnassa vilkkuu muuten mm. Tim Curry ja Rob Schneider. Yksin kotona 2 - Eksynyt New Yorkissa on hauska ja kivan jouluinen leffa koko perheelle - ja myös varsin onnistunut jatko-osa!


En erityisesti ajatellut ottavani joululeffojen joukkoon jatko-osia, mutta pakkohan tämä oli katsoa, kun tulee itsekin eksyttyä heti joulun jälkeen New Yorkiin...


Kuva: listal.com

Movie Monday #29 - Top 5

Tämä viikon Movie Monday haasteessa kysyttiin vuoden 2011 leffojen top 5 -listaa. Tässä listaus parhaista näkemistäni tänä vuonna valmistuneista leffoista, järjestyksestä en kuitenkaan ole varma. Eikä tämä välttämättä ole lopullinen lista, viikkoja on kuitenkin muutama jäljellä!

1. La piel que habito / Iho jossa elän (esitelty täällä)


2. Red State (esitelty täällä)


3. The Whisperer in Darkness (esitelty täällä)


4. The Woman (esitelty täällä)


5. Scream 4 (esitelty täällä)



edit: No niin siinä sitten kävi, että tänään nähty Drive (esitelty täällä) ehdottomasti ansaitsee paikan listan kärkisijoilla ja pudottaa näin ollen Screamin pois.

Dec 11, 2011

If this is their idea of Christmas, I gotta be here for New Year's.

Neljäs joululeffa oli Die Hard (1988)! Newyorkilainen poliisi John McClane (Bruce Willis) saapuu jouluaattona Losiin vaimonsa luo. He tapaavat vaimon menestyneen työpaikan joulujuhlissa, kun yllättäen rakennukseen hyökkääkin Hans Gruberin (Alan Rickman) johtama terroristeilta vaikuttava ryhmä, joka ottaa koko juhlaväen panttivangikseen. Ainoastaan John McClane on livahtanut vapauteen ja seikkailee ympäri rakennusta tavoitteenaan pelastaa päivä. Puheyhteys tällä on ulkopuolella partioivaan konstaapeli Al Powelliin (Reginald VelJohnson).


No nyt se on sitten vihdoin katsottu! Olin jo jonkun aikaa säästellytkin tätä ihan jouluputkea varten saatuani tietää, että kyseessä on oikeastaan jouluelokuva. Ei ehkä perinteisen jouluinen elokuva, mutta ajoittuuhan se jouluun ja saadaan kuulla joulumusiikkiakin. En oikein tiedä mistä aloittaisin Die Hardin suhteen, sillä onhan se nyt aika spesiaalia, että vihdoin ja viimein katselin tämänkin legendaarisen toimintaleffan! No, kerrottakoon ainakin, että tykkäsin ja olihan tämä viihdyttävä elokuva! Aikoinaan angstini toimintaleffoihin perustui lähinnä siihen, että ne olivat mielestäni juonetonta ja kasvotonta räiskintää. Die Hard ei ainakaan ole sitä, siinä on hyvin hiottu juoni kaiken räiskinnän ohella ja on siinä myös merkittäviä hahmoja. Näyttelijät olivatkin juuri kohdallaan: Willis one-linereita heittelevänä sankarina ja Rickman inhottavana aseen kanssa heiluvana pahiksena. Leffa näyttää myös hienolta, eikä ollenkaan vanhentuneelta. Die Hard toi myös mieleeni monet muut elokuvat ja välillä tuntui siltä, että olen nähnyt tämän aiemminkin, joka ei kuitenkaan ole mahdollista. Selvästi tämä onkin ollut monille elokuville suunnannäyttäjä. Tulen varmasti katsomaan Die Hardin uudestaankin, tämän voi hyvin liittää erilaisten joululeffojen (jotka omalla kohdallani ovat siis olleet lähinnä kauhua) joukkoon!


Kuva: listal.com

Dec 8, 2011

You, I can tell, are a leading lady, but for some reason, you're behaving like the best friend.

Kolmas joululeffa sai luvan olla The Holiday (2006). Kaksi rakkaudessa pettynyttä, toisilleen tuntematonta, naista vaihtaa yllättäen joulun alla kahdeksi viikoksi asuntoja. Iris (Kate Winslet) muuttaa upeaan suureen taloon Hollywoodiin ja työkseen elokuvatrailereita vääntävä Amanda (Cameron Diaz) asettuu tämän pieneen kotoiseen mökkiin Lontoon lähelle. Molempien haaveena on lähinnä saada aikaa itselleen, mutta Iris tutustuukin naapurissa asuvaan vanhaan käsikirjoittajaan (Eli Wallach) ja hauskaan elokuvasäveltäjään (Jack Black). Amanda puolestaan tekee tuttavuutta Irisin veljeen (Jude Law). 


Olen nähnyt The Holidayn jo pari kertaa aiemminkin, enkä taaskaan aloittaessani oikein muistanut tykkäsinkö leffasta vai en. Siinä on monia asioita, joista en erityisemmin pidä. Ensinnäkin se on romanttinen komedia, lisäksi siinä on Jack Black, joka on mielestäni aina oikeastaan vain ärsyttävä ja Cameron Diaz on romcomeissa usein aika rasittava. Nämä asiat häiritseekin leffaa katsellessa, mutta onneksi se vähän helpottaa alkukangertelujen jälkeen. Kate Winsletista taas pidän näyttelijänä ja suosikkiosuuteni tässä leffassa onkin ne osuudet, joissa on Winslet ja vanhaa käsikirjoittajaa esittävä Eli Wallach. Näiden välillä käydään kivaa keskustelua vanhasta Hollywoodista sekä elokuvista ja vanhuksen osuus onkin tässä aika koskettava. Lisäksi hyvää tässä leffassa on tietysti se, että se ajoittuu jouluun. Itse en varmaan jaksaisi katsoa tätä ilman joulutunnelmaa ja Wallachin osuutta. The Holiday on noin muuten aika perushömppää, joka varmasti uppoaa hyvin romanttisten komedioiden ystäville.



Kuva: listal.com

Dec 6, 2011

I don't want another family. I don't want any family. Families suck!

Toiseksi joululeffaksi valitsin lapsuuden suosikin: Home Alone (1990). Kevin (Macaulay Culkin) on kahdeksanvuotias ja tuntuu olevan aina vaan perheensä tiellä. Koko perhe on lähdössä yhdessä sukulaisten kanssa Pariisiin jouluksi, mutta jotain unohtuu kotiin: Kevin! Kevin nauttiikin tästä täysin rinnoin, sillä kerrankin koko talo on yksin hänen käytössään, eikä kukaan ole komentamassa mitä saa ja ei saa tehdä. Kekseliäältä pojalta eivät tekemiset lopu kesken ja pian Kevin saakin pistää koko kekseliäisyyteensä peliin, sillä tämä saa tietää, että murtovarkaiden (Joe Pesci ja Daniel Stern) seuraavana kohteena on Kevinin koti!


Yksin kotona oli tosiaan lapsuudessani suurimpia joulusuosikkejani. Oli jännää, kun ikäiseni poika sai olla ihan yksin kotona, tehdä kauppaostokset, katsoa ja syödä mitä huvittaa. Ja tietysti rökittää isot aikuiset pahikset! Eikä elokuvan hohto ole haihtunut mihinkään vuosien varrella, vaikka nyt näkeekin paremmin miten kaikki leffassa tapahtuva ei ehkä oikeasti ole ihan mahdollista. Elokuva on kivan jouluinen ja muistuttaa näiden kaikkien perhejoulukaaosleffojen keskellä myös sen perheen tärkeyttä jouluna. Culkin on huippu kekseliään ja pikkuvanhan pojan roolissa ja olikin 90-luvun alussa ehdottomasti yksi parhaimpia lapsinäyttelijöitä. Roistoina oleva parivaljakko on myös mainio ja kyllä se kompasteluhuumori vaan naurattaa. Tätä leffaa katsoessa mieleeni muuten yhä tulee aikoinaan ahkerasti pelaamani Home Alone -tietokonepeli, jossa piti lyhyessä ajassa virittää ansoja ympäri taloa ennen kuin roistot pääsivät taloon. (Muistaako muut sitä peliä, tällainen se oli.) Yksin kotona on hauska joululeffa niin lapsille kuin vanhemmillekin katsojille - ainakin niille, jotka ovat kasvaneet tätä leffaa katsoen!



Kuva: listal.com

Dec 5, 2011

Movie Monday #28 - Iloinen yllätys

Movie Monday haastoi kertomaan elokuvasta, josta ei odottanut pitävänsä, mutta se olikin iloinen yllätys. Tämä nyt on tarina, jonka olen kertonut jo useampaan otteeseen täällä blogissakin, mutta en vaan voi valita mitään muuta elokuvaa vastaukseksi tähän. Menin aikoinaan katsomaan Sormuksen ritarit (2001) lähinnä sen takia, jotta voin haukkua sen. Olin yrittänyt lukea Taru sormusten herrasta -kirjaa pariinkiin kertaan ala-asteelta lähtien, mutta en vaan jaksanut lukea sitä. Yläasteella meidän luokalla oli pari kirjan melko fanaattista fania (+ äidinkielen opettaja), joille intin viimeiseen asti, että se kirja on vaan huono. Samaa inttämistä oli kotonakin. Olin lukiossa, kun tämä ensimmäinen leffa ilmestyi ja menin katsomaan sen tosiaan ihan sillä mielellä, että en tule tykkäämään siitä. Mutta niin, rakastuinkin leffaan jo sen ensihetkillä, tarina vei täysin mennessään ja leffaeväätkin jäivät syömättä, kun vain tuijotin sitä upeutta niin lumoutuneena. Loput kaksi osaa pääsin katsomaan ensi-iltaan Tennispalatsiin, kun kaverini jonotti meille yön yli lippuja. Ja nämä kaikki kolme elokuvaa kuuluvat yhä suurimpiin suosikkeihini. Iloinen yllätys on oikeastaan aika lievä ilmaisu sille, mitä koin. (Kyllä, kirjakin on nyt pariin otteeseen luettu ja kyllä, on se hyvä.)

100 Movie Facts About Me - Part VII


Osa 7

31. Rakastan joululeffoja ja ne saakin paljon anteeksi ihan vaan jouluisen tunnelman vuoksi. Tykkään myös heikkotasoisista tv-elokuvista, typeristä komedioista, liian lapsellisista leffoista jne, jos ne vaan onnistuu olemaan kivan jouluisia.

32. En kuitenkaan pysty katsomaan joululeffoja muulloin kuin joulun alla. Väärään ajankohtaan tulevat joulujaksot tv-sarjoissakin ärsyttää. Otan kuitenkin jouluisia leffoja talteen pitkin vuotta.

33. En ole oikein koskaan osannut ajatella yhtä lempileffaani, The Nightmare Before Christmasia (1993), jouluelokuvana. Koen sen enemmän halloweenleffana tai vähän-halloweenin-jälkeen-leffana.

34. Yhdistän myös joitain ei-joululeffoja jouluun sen takia, kun olen joskus menneisyydessä nähnyt ne jouluna. Esimerkiksi voin mainita elokuvan Backdraft (1991), jota en ole edes nähnyt yhden lapsuuden joulupäivän jälkeen.

35. Pidän aina jouluisin joululeffaputken, johon kuuluu ainakin Christmas Vacation (1989). Juttua joululeffoista siis tiedossa blogissakin jouluaattoon asti!


Osa 6 täällä

Dec 1, 2011

I don't care whether you like me or not!

Joulukuun ensimmäinen päivä onkin hyvä hetki aloittaa joululeffailut! Ihan joulukalenteri-tahdilla ei mennä, mutta luvassa vähintään kaksi jouluaiheista leffaa viikossa aina jouluaattoon asti. Ensimmäiseksi leffaksi valitsin digiboksilta löytyneen elokuvan The Family Stone (2005). Stonen värikäs perhe on kokoontunut joulupyhiksi jo aikuiseksi varttuneiden lasten vanhempien katon alle. Tänä vuonna perheen vanhin poika tuo mukanaan uuden naisystävänsä, tiukkiksen oloisen liikenaisen. Muu perhe ei kuitenkaan tunnu hyväksyvän uutta naisystävää perheen jatkoksi, vaikka tämä yrittää parhaansa mukaan miellyttää kaikkia. Kaikki alkaa mennä pahasti pieleen.


En ollut nähnyt tätä leffaa aiemmin, enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Tiesin siinä vaan olevan tuttuja nimiä toisensa perään. Leffa voisi olla kevyt romanttinen komedia tuon kuvauksen (ja trailerin!) perusteella, mutta se on myös paljon muuta. Komedian osuus on itseasiassa aika vähäistä ja leffa on oikeastaan koskettava. Itse koin myös katsojana sympatiaa vuorotellen useita henkilöitä kohtaan, välillä uuden naisystävän (Sarah Jessica Parker) olo tehtiin vähän liian tukalaksi, mutta ei perheen äidinkään (Diane Keaton) elämä ollut kovin helppoa monen aikuisen lapsen parasta ajatellessa ja samalla myös omasta terveydestä huolehtiessa. Kaikki leffan nimekkäät näyttelijät toimivat hyvin yhteen ja hahmot olivat ihan mielenkiintoisia. Niitä oli vaan niin paljon, ettei joihinkin ehkä keskitytty tarpeeksi. Paria viime hetken romanttista käännettä en ihan ymmärtänyt ja mielestäni ne vähän pilasivat leffaa, eivätkä olleet ollenkaan uskottavan oloisia. Noin muuten Perheen jalokivi oli ihan viihdyttävä leffa. Ei hypännyt joululeffojen kärkijoukkoihin, mutta ihan katsottava elokuva!



Kuva: listal.com

Nov 30, 2011

Movie Monday #27 - True Story


Tällä viikolla Movie Monday -haasteessa kysytään omaa suosikkia todellisesta henkilöstä kertovista elokuvista. Olen pyöritellyt kolmea nimeä mielessäni, enkä ole osannut valita suosikkiani. Tänään mieleeni tuli vielä yksi lisää ja varmasti näitä irtoaisi vielä lisääkin. Tähän mennessä mieleeni tulleita loistavia elokuvia mielenkiintoisista henkilöistä: Ed Wood (1994), The Doors (1991), viimeisimpänä mieleeni tullut Edith Piafista kertova La môme (2007) ja se, johon valintani nyt sitten lopulta asetin: Chaplin (1992). Charlie Chaplin on äärimmäisen kiinnostava henkilö ja hahmo, josta olen pitänyt lapsuudesta asti ja olenkin tehnyt tästä vuosien varrella useammankin kouluesitelmän. Näin tämän elokuvan kuitenkin vasta pari vuotta sitten ja se oli erittäin positiivinen yllätys. En olisi voinut kuvitellakaan Robert Downey Jr.:ia Chaplinin rooliin, mutta yllättäen tämä sopikin rooliin mainiosti. Chaplinin kiinnostava elämä ja ura elokuvatuotannossa tuodaan tarinassa hyvin esille. Chaplin on hieno elokuva hienosta miehestä - ja näin ollen suosikkini elämäkertaelokuvista.



Kuva: listal.com

Nov 27, 2011

Kinokonsertti Charlie Chaplin

Elokuvateatteri Orionissa järjestettiin tänään Kinokonsertti Charlie Chaplin, jossa esitettiin peräkkäin Charles Chaplinin lyhytelokuvat The Rink (1916), Behind the Screen (1916) ja The Immigrant (1917). Elokuvateatterissa esiintyi paikan päällä FUNe-kokoonpano, joka säesti kaikki elokuvat 20-luvun ragtime-musiikilla. Sekä Rullaluistimilla, Valkokankaan takana että Siirtolainen ovat tietysti Chaplinin itsensä ohjaamia, käsikirjoittamia ja tuottamia mykkäelokuvia.


Olen jo pitkään halunnut a) päästä katsomaan millainen teatteri Orion on, b) nähdä mykkäelokuvan livemusiikilla säestettynä ja c) katsoa pitkästä aikaa Chaplin-pätkiä. Ne tulikin sitten hoidettua kertaheitolla ja kokemus olikin varsin hieno! Leffateatterina Orion oli onneksi miellyttävä ja tulen ehdottomasti jatkossakin käymään siellä, sillä siellähän esitetään paljon vanhoja hyviä pätkiä. Chaplin oli yhtä hauska kuin ennenkin, nämä kyseiset pätkät olinkin nähnyt varmaan viimeksi lapsena. Nähtiin mm. liukastelua rullaluistimilla, piirakanheittoa päin naamaa, takaa-ajoa ja muuta yleistä säätämistä. Livemusiikki oli erinomainen lisä, bändi siis soitti elokuvien taustaksi letkeitä säveliä ja teki soittimillaan äänitehosteita joihinkin kohtiin (samaan tyyliin kuin alla olevassa videossa). Negatiivista sanottavaa löytyy ainoastaan siitä, että tämä oli lasten näytös. Lapsiperheille tällaiset tapahtumat ovat varmasti oikein mielekkäitä, mutta itseäni varten nämä lasten näytökset eivät ole. Häiritsee ihan liikaa se, että vanhemmat lukevat tekstityksiä ääneen lapsille ja se lapsien yleinen levottomuus ja höpinä. Tosin itseänikin alkoi jo naurattaa, kun joku lapsi alkoi tylsistyksissään rämpyttää kenkänsä tarranauhaa! Ymmärrän, että Chaplin hauskuuttaa hyvin lapsia (katsoin itsekin näitä mielelläni lapsena), mutta myös aikuisille voitaisiin järjestää vastaavanlaisia näytöksiä!



Kuva: listal.com

Nov 23, 2011

There is no out of here.

Jacob's Ladder (1990) on Adrian Lynen ohjaama elokuva Vietnamin sodassa taistelleesta Jacob Singeristä (Tim Robbins). Sodasta kotiuduttuaan Jacob on normaalissa työelämässä, mutta tämä on alkanut nähdä painajaismaisia näkyjä. Ihmiset muuttuvat Jacobin silmissä yhtäkkiä demonimaisiksi olennoiksi ja lisäksi tämä näkee välähdyksiä selittämättömästä illasta sodassa, jolloin lähes kaikki tämän sotatoverit kuolivat iskussa. Jacob ei enää hahmota mikä on mennyttä, mikä nykyhetkeä ja mikä taas täysin harhanäkyjä.


Vastaus siihen, olenko mahdollisesti nähnyt tämän aiemminkin löytyi jo leffan ensihetkiltä, se kun alkoi sotakohtauksella ja valitettavasti voin vannoa, etten lapsena olisi jatkanut elokuvan katsomista sen pidemmälle. Jacob's Ladder oli kuitenkin ihan mahtava leffa, yksi parhaista näkemistäni pitkään aikaan. Tunnelmaltaan se oli aika synkkä ja ahdistavakin. Ne kauhuvälähdykset olivat todella hienosti toteutettuja, samoin muutenkin se heilahtelu menneen, nykyhetken ja hallusinaatioiden sekä todellisuuden välillä. Katsojana pääsi elämään mukana Jacobin sekavuudessa, kun yritti päästä selville missä milloinkin oikeasti mennään. Koko tarina ja idea oli aika nerokas, mutta siitä nyt ei ihan hirveästi voi kommentoida spoilaamatta kaikkea. Vasta loppumetreillä pääsi selvyyteen siitä, minkälainen elokuva todella on kyseessä. Tykkäsin myös Tim Robbinsista Jacobin roolissa, Jacobin epätoivo ja muut tuntemukset tulivat selvästi näkyville ja tämä oli aika sympaattinen hahmo. Jacob's Ladder on hyvin vaikuttava leffa, josta näin itseasiassa heti seuraavana yönä untakin. Suosittelen!


Kuva: listal.com

100 Movie Facts About Me - Part VI


Osa 6  

26. Tätä kysytään hämmentävän usein, mutta ei, en ole koskaan ostanut mitään leffaa vahingossa uudestaan. En ymmärrä, miten joku ei tietäisi mitä kaikkea omasta hyllystä löytyy! Leffathan on rakkaita lapsia...

27. Tapanani oli nuorempana ottaa talteen perheemme NYT-liitteestä tv:stä tulevien elokuvien listaus (olikohan siinä aina kerrallaan kuukauden elokuvat?) ja merkitä siihen eri värisillä huomiokynillä katsottavat leffat.

28. Kirjoitin lapsena jonkin aikaa käsin elokuvapäiväkirjaa, johon merkitsin kaikki katsomani leffat ja annoin niille tähdet. Olisi hauskaa löytää se vihko ja katsoa mitä mieltä olen ollut!

29. Yritän nykyäänkin aina välillä laittaa tähditykset leffojen yhteyteen, mutta siitä ei vain koskaan tule yhtään mitään. "En voi antaa tälle kolmea tähteä, kun tämäkin sai kolme ja se oli parempi. Mutta tämä taas sai kaksi ja puoli ja oli se sitä parempi. Mutta..." Mahdotonta.

30. Olen nähnyt ainoastaan yhden Pixarin animaatioelokuvan. Kyseinen leffa on Toy Story (1995), jonka kävin katsomassa heti sen ilmestyessä elokuvateatterissa. Jostain syystä ne muut on vaan jäänyt katsomatta, vaikka kaikki niitä hehkuttaakin.


Osa 5 täällä

Nov 21, 2011

Movie Monday #26 - Xmas Time

Movie Mondayn haaste koskee tällä viikolla jouluaiheisia, tai muuten vain omaan jouluun kuuluvia, leffoja. Tästähän riittäisi juttua, koska satun rakastamaan joululeffoja. Itselleni uppoaa jopa hölmöt komediat, siirappiset jutut, lapselliset jutut, nyyhkytarinat - jos ne vaan on jouluisia. Pidän nykyään myös joululeffaputkia joulukuussa, vaikka alun perin katselinkin jouluna lähinnä vain sen suurimman joulusuosikkini: (National Lampoon's) Christmas Vacation (1989).


Palaan joululeffoihin taas heti tuossa joulukuun puolella paremmin, joten jääköön suuremmat jaarittelut nyt pois. Aikaisempien joulujen leffajutut pääsee katsomaan tästä, viimeisimpänä siellä näkyykin viime jouluaatolta juuri tämä Christmas Vacation.


Kuva: listal.com

Nov 19, 2011

DVDs

Esittelyssä vaihteeksi uusimmat dvd-hankintani!


Ginger Snaps (2000)

Niin hämmentävältä kuin se itsestänikin kuulostaa, en ole nähnyt tätä! Katselin kuitenkin juuri tämän ilmestymisen aikoihin ihan urakalla teinikauhuleffoja, mutta jostain syystä tämä on jäänyt väliin. Nyt olen lähiaikoina törmännyt blogeissa hehkutukseen tästä, niin täytyyhän se nähdä.

Urban Legend (1998) + Urban Legends: The Final Cut (2000)

Todistaakseni edellisen väitteen, Urban Legend oli tuolloin yksi lemppareistani lukuisten muiden teinikauhujen rinnalla. Jatko-osankin olen nähnyt, mutta en yhtään muista kuinka huono se oli. Saattoi olla ihan hyväkin.

Jacob's Ladder (1990)

En itseasiassa ollenkaan muista, että olenko nähnyt tämän. Elokuvan kuvaus kuulostaa hämärästi tutulta, mutta ei sitten kuitenkaan. Joka tapauksessa tämä vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta leffalta, uskoisin tykkääväni.


Kuvat: listal.com

Nov 18, 2011

Books change each time you read them.

The Neverending Story II: The Next Chapter (1990) perustuu Michael Enden kirjan jälkimmäiseen osaan ja on siis jatko-osa Die unendliche Geschichtelle, josta kirjoitin täällä. Bastian (Jonathan Brandis) saa jälleen käsiinsä kirjan nimeltään The NeverEnding Story ja kuulee lapsikuningattaren kutsun. Häntä kaivataan takaisin Fantaasiaan pelastamaan se pahalta voimalta. Bastian saapuu Fantaasiaan toiveet toteuttava Auryn kaulassaan ja apuun rientää nuori soturi Atreyu (Kenny Morrison). Pystyäkseen pelastamaan Fantaasia, Bastianin täytyy kuitenkin saada kerättyä rohkeutta, joka tältä puuttuu todellisessa elämässään.


Siinä missä kirjan lukeneet eivät erityisemmin pidä kummastakaan elokuvasta, eivät alkuperäisestä elokuvasta pitävät tunnu arvostavan tätä jatko-osaa pätkääkään. Kuulun itse siihen pieneen porukkaan, joka sattuu pitämään näistä kaikista. Se saattaa johtua pitkälti katselujärjestyksestäkin, sillä näin ensimmäiseksi tämän Next Chapterin monta kertaa, sitten vasta luin kirjan ja katselin ensimmäisen leffan. Mielestäni tämä on kuitenkin turhaan niin täysin lyttyyn haukuttu leffa, kuten myös monien muidenkin leffojen jatko-osat.


Päättymätön tarina 2 oli yksi lapsuuteni lempileffoista. Se oli mielestäni jännittävä satumainen seikkailu ja siinä oli paljon mielenkiintoisia hahmoja hienossa ympäristössä. Näin vanhempanakin olen yhä samaa mieltä, kyseessä tosiaan on hyvä lasten seikkailuleffa. Vaikka näyttelijäkaarti onkin täysin uusi, on mielestäni näitä näyttelijöitä/hahmoja kritisoitu ihan turhaan. Yhdestä hahmosta olen kuitenkin osittain samaa mieltä. Atreyun näyttelijä on heikompi kuin ykkösessä ja lisäksi siitä on tehty liian koominen hahmo, vielä ensimmäisessä leffassa Atreyu oli urhea soturi ja tässä se on enemmänkin humoristinen sivuhenkilö. Fantaasia näyttää jälleen upealta ja musiikit kuulostavat hyvältä. Tässä on uusi juonitteleva pahis, ilkeä noita Xayide (Clarissa Burt), jota muistan lapsena inhonneeni. Leffan tarina on jälleen hyvä ja opettavainenkin, Bastianin tekemien valintojen kautta käsitellään mm. rohkeutta ja välittämistä. Vaikka suosittelinkin tutustumaan kirjan ja alkuperäisen leffaan, neuvon myös katsomaan Neverending Story 2:n ja vielä niin, ettei vertaile sitä liian paljon alkuperäiseen leffaan. Päättymätön tarina 2 - Seuraava luku on oikeasti kiva ja mainettaan parempi elokuva!



Kuvat: fanpop.com

Nov 14, 2011

Movie Monday #25 - Hävettää myöntää, mutta...

Movie Monday haastoi kertomaan näkemättä jääneestä elokuvasta, jonka kaikki muut ovat nähneet. Olen aika hyvin kunnostautunut tämän suhteen, sillä monta hävettää myöntää, mutta en ole nähnyt -elokuvaa löytyi listoiltani vielä muutama vuosi sitten sitä edeltäneiden nuoruuden nolojen asenneongelmien takia ("minähän en sitä katso koska a) kaikki muut tykkää siitä, b) se on muka pakko olla katsottu, c) se on tietty genreä jne."). Tämän takia muutama vuosi sitten listalta olisi löytynyt mm. Tuntematon sotilas, Star Warsit, Terminatorit. Oikeastaan hävettää enemmän sen aiempi asenne kuin jonkun leffan näkemättömyys.


Yksi näkemättä jäänyt leffa on kuitenkin Die Hard (1988), jota olenkin nyt säästellyt joulun leffaputkea varten. Ei se nyt varsinaisesti hävetä, mutta haluaisin olla nähnyt sen. Toinen voisi olla Hyvät, pahat ja rumat (1966), koska tämä roikkuu niin monilla parhaimmat leffat ikinä -listoilla kärkipäässä, kuten IMDb Top 250 -listan sijalla 4. Kauhun puolelta harmittaa ainakin, että The Burning (1981) on vielä näkemättä.


Kuva: listal.com

Nov 13, 2011

It's the emptiness that's left. It's like a despair, destroying this world.

Die unendliche Geschichte / The NeverEnding Story (1984) perustuu Michael Enden samannimiseen kirjaan. Bastian (Barret Oliver) on arka ja koulukiusattu poika, joka eksyy kiusaajiaan karkuun juostessaan divariin. Hän vie sieltä kirjan, jossa on koristeellinen kansikuva ja joka on nimeltään The NeverEnding Story. Myöhästyttyään jälleen oppitunnilta Bastian piiloutuu lukemaan kirjaa koulun hämärälle ullakolle. Kirja tempaa tämän täysin mukaan seikkailuihin Fantaasiaan, missä nuori soturi Atreyu (Noah Hathaway) yrittää pelastaa Fantaasian olemattomuudelta, täydelliseltä katoamiselta.


En ihan tarkalleen muista milloin näin tämän alkuperäisen leffan ensimmäistä kertaa. Tiedän nähneeni vuonna 1990 julkaistun jatko-osan ensin ja sen olen myös nähnyt useammin. (Juttu kakkosesta tulossa lähiaikoina!) Lisäksi luin kirjan usempaan kertaan ala-asteella ja sekoitan nämä kaikki muistoissani toisiinsa. Kirjan kirjoittaja Michael Ende ei kuitenkaan pitänyt lainkaan tästä elokuvaversiosta ja pyysikin ottamaan viittaukset itseensä leffan yhteydestä pois. Monet kirjasta pitäneet eivät myöskään ole välittäneet tästä leffasta, mikä on tietysti aika yleistä kirjan kuin kirjan kohdalla. Lapsena sellaista ei oikein osannut ajatella, niin en nyt pysty vertailemaan kirjaa ja elokuvaa keskenään. Voisinkin tosin lukea kirjan taas pitkästä aikaa! Joka tapauksessa tarina oli jo lapsuudessa rakas ja kuten tuossa aiemmin paljastin, koiraa muistuttava onnenlohikäärme Falkor oli suosikkejani.


Päättymätön tarina onkin erinomainen elokuva lapsille. Sillä on hyvä sanoma: lukeminen ja mielikuvitus on hyvästä. Vaikka tässä elokuvaihmisiä ollaankin, niin ei mikään valmiksi silmien eteen tuotu kuva vaan voi voittaa omaa mielikuvitusta, joka pääsee valloilleen hyviä kirjoja lukiessa. Tässä elokuvaversiossa pääsee kurkistamaan Bastianin mielikuvitukseen ja samalla voi seurata tämän voimakkaita reaktioita lukiessaan. Nähdään rohkea lapsisoturi, kaunis lapsikeisarinna, kiltti lohikäärme, pelottava musta susi, peikkoja, kivensyöjiä jne. Päättymätön tarina on selvästi tehty 80-luvulla, jonka huomaa erikoistehosteistakin, mutta se ei häiritse katsoessa pätkääkään, eikä leffa silti tunnu mitenkään vanhentuneelta. Fantaasia näyttää erittäin vaikuttavalta hahmoineen ja maisemineen, joita pääsee ihastelemaan kunnolla. Näyttelijät ovat ihan päteviä, erityisesti nuori Noah Hathaway Atreyun roolissaan, joka oikeastaan pyörittää koko seikkailua.


Päättymätön tarina saa omalla kohdallani paljon nostalgia-arvoa, mutta uskoisin lasten lisäksi myös aikuisten löytävän tästä ihasteltavaa, vaikka näkisi sen nyt ensimmäistä kertaa. Puhumattakaan niistä, jotka ovat katselleet sitä pienestä asti. Itselleni tämä herätti samalla myös kaipuun lapsuuteen ja lapsuuden värikkääseen mielikuvitukseen. Suosittelenkin kaikkia katsomaan Die unendliche Geschichten, mutta - teemaan sopivasti - suosittelen myös lukemaan kirjan, joka on suomennettu nimellä Tarina vailla loppua.



Kuvat: listal.com

Nov 9, 2011

Movie Monday #24 - Eläinystävämme

Viikon Movie Monday -haasteessa kysellään lapsuuden eläinaiheisista elokuvista ja esitettiin myös kysymys: Olitko sinä niitä lapsia jotka kuluttivat juuri eläinaiheiset VHS:t puhki? En ollut, en itseasiassa ollut muutenkaan oikein eläinihmisiä lapsena. Disneyn piirretyissäkin tykkäsin enemmän niistä, missä oli ihmishahmoja pääosissa. Mieleeni kuitenkin tuli yksi tietty elokuvasta tuttu eläin, jonka olisin halunnut omakseni.


Päättymättömän tarinan Falkor! Epäilyttävästi lentävältä koiralta näyttävä Falkor on itseasiassa lohikäärme ja sellaisen minä olisin lapsena voinut ottaa. Iso, kiltti, rohkea, pehmeä ja lentävä olento! Falkor esiintyi ensin elokuvassa Die unendliche Geschichte (1984) ja myöhemmin sen jatko-osassa The Neverending Story II: The Next Chapter (1990). Olen aikoinaan nähnyt ensin jatko-osan ja vaikka se onkin yleisesti melko haukuttu leffa, oli se lapsena ihan lempileffojani. Kummankin näkemisestä on nyt jo vuosia, mutta tähän haasteeseen katseltujen videoiden ja kuvien aiheuttaman ikävän vuoksi taidankin ottaa nämä seuraavaksi katseluun.



edit: Niin no siis, eläinelokuviksi en sitten kuitenkaan laskenut piirrettyjä, joista ensimmäisiä eläinaiheisia suosikkeja esitelty täällä.

Kuva: listal.com

Nov 5, 2011

Magic is really very simple, all you've got to do is want something and then let yourself have it.

Leffaputken 12. ja samalla viimeinen päivä. Viimeinen leffa on koko perheen tv-elokuva Halloweentown (1998). Cromwellin lapsilta on kielletty halloweenin vietto kokonaan, mutta tänä vuonna lasten isoäiti (Debbie Reynolds) pamahtaakin yllätysvierailulle mukanaan kummallisia halloween-lahjoja. Iltasaduksi tämä kertoo Halloweentown-nimisestä paikasta, jossa noidat, hirviöt ja muut otukset asustelevat yhdessä. Lapset seuraavat salaa isoäitiä tämän kotiin ja saavatkin huomata, ettei tarinat olleetkaan ihan pötyä, sillä isoäiti on itse noita ja asuu Halloweentownissa. Nyt Halloweentownissa on valloillaan pahuus, jonka pystyvät vain Cromwellin noidat pysäyttämään.

 
Halloweentown on selvästi lapsille osoitettu elokuva ja tuskin moni aikuisiällä sen ensimmäistä kertaa näkevä osaa arvostaa sitä. Itse näin tämän ensimmäistä kertaa joskus vuosituhannen alussa ja vaikka en ollutkaan enää ihan lapsi, innostuin siitä. Syynä oli ihan vaan se, että halloweenilla on iso paikka sydämessäni ja ajatus tuollaisesta halloween-kaupungista on ihan mahtava. Kivaa vaihtelua on myös halloweenista tehty ei-kauhuleffa, vaikka saatan myös ihan vähän pitää kauhustakin... Halloweentownin näyttelijät ovat ihan hyviä, lapsetkin osaavat asiansa ja tarina on kiva. Suurin osa kauhuhahmoista ja tehosteista on aika tökerön näköisiä, mutta kyseessä on tosiaan ihan (90-luvun) tv-elokuva, joten ei ehkä voi odottaakaan tämän ihmeellisempiä. En ehkä kuitenkaan suosittelisi Halloweentownia kuin lapsille ja muille kaltaisilleni halloweeniin hurahtaneille. Valitettavasti alla oleva traileri on huonoa laatua, mutta itse leffa on hyvällä laadulla kokonaisuudessaan nähtävillä Disneyn toimesta täällä!

_________

Monenlaisia elokuvia tässä putken aikana tulikin katseltua. Leffavalinnat tein täysin oman fiiliksen mukaan ja jotkut teemat saattoivat toistua vahingossa. Nämä viikot oli kiireisiä ja välillä piti nipistää muutenkin vähäisistä yöunista pari tuntia, että ehti katsoa sen yhden leffan päivässä. Harvinaisen hyvin käytetyt tunnit kuitenkin, sillä paljon hyviä leffoja tuli katseltua! Seuraava leffaputki on luvassa sitten joulukuussa, kun on perinteisen joululeffailun aika.

Nov 4, 2011

I am Dracula and I welcome you to my house.

Päivä 11 ja leffana Dracula (1958), joka on Hammer-yhtiön ensimmäinen Dracula-leffa. Jonathan Harker (John Van Eyssen) tulee vieraaksi kreivi Draculan (Christopher Lee) linnaan ja tällä on tavoitteenaan vihdoin päästä lopullisesta eroon Draculan hallitsemasta kauhun valtakunnasta. Harker joutuu kuitenkin Draculan uhriksi ja tätä etsimään linnaan saapuu Harkerin kirjeen saanut Van Helsing (Peter Cushing), joka yrittää saada Harkerin aloittaman tehtävän suoritetuksi.


Christopher Lee on, Bela Lugosin rinnalla toki, tunnetuimpia Draculan esittäjiä. Leen Dracula on ylväs ja charmikaskin, mutta oikeastaan vaan pelottava. Mahtipontisia musiikkeja ja valaistusta käytetään hyvin hyödyksi, kun kreivi Dracula astuu näkyville. Tämä elokuva on myös erittäin näyttävä, usein jää vain ihastelemaan miten hienolta kaikki näyttää. Siinä on upea värimaailma (tämähän on ensimmäinen värillinen Dracula-leffa koskaan) ja tyylikkäät lavasteet, hieno tunnelma musiikkeineen ja aikaansa nähden ihan vaikuttavia tehosteitakin. Tämä Dracula ei noudata hirveän tarkasti Bram Stokerin romaania, vaan siinä on kierretty ja muutettu useita juttuja ihan säästösyistäkin. Se ei kuitenkaan juurikaan menoa häiritse ja Hammerin Dracula onkin ehdottomasti yksi parhaimpia vampyyrileffoja ikinä, suosittelen.


Huomenna tuleekin sitten halloween-leffaputken viimeinen leffa ja se onkin tyyliltään aika erilainen leffa kuin aiemmat! 


Kuva: listal.com

Nov 3, 2011

Someone must pay.

Päivä kymmenen ja elokuvana kanadalainen Les 7 jours du talion / 7 Days (2010). Kun Bruno Hamel (Claude Legault) löytää 8-vuotiaan tyttärensä kuolleena ja raiskattuna puistosta, ei tämä enää pysty jatkamaan elämäänsä normaalisti. Bruno kaappaa ja vangitsee syyllisen miehen salaiseen mökkiin kiduttaakseen miestä seitsemän päivän ajan, tyttärensä syntymäpäivään asti.


En erityisemmin välitä kidutusleffoista, sillä ne on usein tylsiä. Joku makaa sidottuna ja joku toinen tökkii, napsii ja saksii. Boooring. Kun on nähnyt muutamankin kidutusleffan, ei ne enää oikein jaksa kunnolla innostaa, ellei siihen ole keksitty jotain uutta ja mielenkiintoista. Tässä leffassa yritystä oli siinä, että kidutettava henkilö olikin se paha tyyppi. Lisäksi sitä varsinaista kidutusta näytettiin oikeastaan aika vähän ja keskityttiin enemmän isän kasvavaan ahdistukseen ja samalla myös poliisien etsintäoperaatioihin. Pakko silti sanoa, että tämä - kaikkialla hehkutettu elokuva - oli vähän tylsä. Syytän osaksi myös tämänkertaista hyvin levotonta ja keskittymätöntä katselutyyliäni (hyvä että ehdin yleensäkin katsoa), johon tällainen hidastempoisuus ei oikein sovellu. Jollain tavalla 7 Days tuntui kuitenkin niin nähdyltä, toki ne kidutusosiot olivat tuttua, mutta myös se isän viha ja poliisien suunnitelmat vaikuttivat hyvin kolutuilta. Ihan vastaavaa yhdistelmää mieleeni ei tule, mutta kuolleen lapsen vanhemman kosto on kuitenkin melko käytetty aihe. Juuri nyt tylsistyttää ajatuskin, mutta tahdon antaa tälle leffalle kuitenkin vielä toisen mahdollisuuden.



Kuva: lienmultimedia.com

Nov 2, 2011

Afraid I'd never come over without being invited first?

Yhdeksäs päivä ja leffana Fright Night (1985). Teini-ikäisen Charleyn (William Ragsdale) naapuritaloon muuttaa oudon oloinen mies ruumisarkku mukanaan. Charley on varma, että uusi naapuri Jerry Dandrige (Chris Sarandon) on vampyyri ja hän itse on seuraava uhri. Kun kukaan ei tunnu uskovan Charleyta, etsiikin hän käsiinsä idolinsa Peter Vincentin (Roddy McDowall), joka näyttelee elokuvissa vampyyrintappajaa.


Olen katsellut Fright Nightin viimeksi joskus lapsena, enkä oikein muistanut tästä enää mitään. Paitsi sen, että siinä oli vampyyreja. Muistelin leffan olevan pelottavampi, enkä ihan muistanut kuinka hauska tämä on. (Toki tämä saattoi ollakin lapsen silmin pelottavampi, eikä vitsejä ja viittauksia silloin tajunnut samalla tavalla.) Vampyyrintappaajaa näyttelevän Roddy McDowallin ilmeet, vampyyrien ulkomuoto ja lukuiset hauskat repliikit saivat nyt ihan hyvin repeilemään. Fright Nightissa pidetään myös tiukasti kiinni vanhoista vampyyriuskomuksista: vampyyrit eivät esimerkiksi siedä ristejä tai vihkivettä, ne nukkuvat päivisin ruumisarkuissa ja peilistä ei näy niiden kuvajaista. En aloita nyt keskustelua siitä kuinka tarpeellista se on, mutta tulipahan huomattua. Onneksi tuli katseltua tämä pitkästä aikaa, Fright Night on tosiaan hauskaa katsottavaa ja siinä on kivoja kauhuviittauksia. Niin ja saanko taas kommentoida, kuten lähes jokaisesta 80-luvulla tehdystä elokuvasta, että myös tämä on ihanan kasari.



Kuva: listal.com

Nov 1, 2011

Idle hands are the devil's playground.

Kahdeksannen päivän leffavalintani oli Idle Hands (1999). Anton (Devon Sawa) on patalaiska teini, joka mieluiten kuluttaa päivänsä polttamalla pilveä kavereiden kanssa. Anton löytää kuitenkin halloweenina vanhempansa murhattuna ja epäilykset johtavatkin Antoniin itseesä - tai itseasiassa vain tämän käteen! Käsi on riivattu, eikä Anton pysty hallitsemaan sitä. Käden tapettua lisäksi vielä Antonin parhaat ystävät, jotka sitten nousevat kuolleista, on aika tehdä suunnitelma miten riivatusta kädestä pääsee eroon.


Idle Hands on älyttömän hauska leffa, jossa on melko sekopäinen idea, juoni ja toteutus. Olen nähnyt tämän valehtelematta kymmeniä kertoja, enkä ole kyllästynyt. Kyseenalaistan huumorintajuni aina tällaisten leffojen jälkeen, mutta ei voi mitään, Idle Handsin typerähkö verenroiskeinen huumori vaan uppoaa vuosi toisensa jälkeen. Verta, väkivaltaa ja irronneita ruumiinosia tästä ei puutukaan, vaikka kyseessä onkin hyvin komediallista kauhua. Ja pakko muuten antaa jälleen myös erityismaininta loistaville musiikeille. Idle Hands on hyvä ja viihdyttävä halloween-leffa katsottavaksi vaikka vähän isommallakin porukalla.


Kuva: listal.com

Oct 31, 2011

Movie Monday #23 - Tuntematon

Movie Mondayn haaste tällä viikolla oli suositella elokuvaa, josta muut eivät ole koskaan kuulleetkaan. Tämä nyt vähän riippuu siitä keneltä kysytään, mutta varmasti taas noista kauhuleffojeni joukosta löytyy sellaisia. Kauhua ahkerasti seuraaville ne on varmaankin tuttuja, mutta ihan perustallaajat eivät välttämättä ole nähneet niitä. Toisaalta taas, tuskin ne edes kiinnostavat niitä. Joten en nyt edes osaa sanoa kenelle tämä suosittelu on osoitettu ja vielä kivempaa on se, että näitä ei välttämättä ole julkaistu ainakaan r2-levyinä. Leffahyllystäni osuu silmiin Gutterballs (2008), jonka myös esittelin hiljattain täällä. Night Visionsista löytyneitä on mm. I Drink Your Blood (1970) jonka esittelin täällä, Brain Damage (1988) josta lyhyesti täällä ja Danza Macabra (1964) jonka traileri alapuolella. Vähän kauhun ulkopuolelta tulee mieleen Fun (1994), jonka esittely täällä.


Oct 30, 2011

Maximum Halloween 3011, la-su

Kuudes ja seitsemäs leffailupäivä hurahti tietysti myös leffateatterin penkissä. Leffoja katseltiin tällä kertaa iltakasista aamukymppiin, yhteensä seitsemän kappaletta. Tämän voisi ehkä julkaista osissa, mutta perinteikkäästi tässä kaikki yhdellä rykäisyllä!

Real Steel (2011)

Charlie (Hugh Jackman) on entinen nyrkkeilytähti ja nykyään tämä taistelee kauko-ohjattavilla suurilla roboteilla tienatakseen rahaa. Yllättäen Charlie saakin isoa rahasummaa vastaan huollettavakseen kesän ajaksi 11-vuotiaan Max-poikansa (Dakota Goyo), jonka kanssa ei ole aiemmin ollut tekemisissä. Yhdessä Maxin kanssa he alkavat treenata löytämäänsä vanhaa robottia taistelukuntoon.


Real Steel oli mielestäni hyvin vähän Night Visions -pätkä kaikessa disneymäisyydessään.  Leffa oli kuitenkin ihan positiivinen yllätys, en ehkä tuntenut olevani Night Visions -näytöksessä, mutta kevyenä perheleffana tämä oli ihan kiva ja genressään laadukaskin elokuva. Coolit taistelevat robotit ja niitä ohjaava nuori poika tekee tästä varmaankin monien pikkupoikien lempparin. Traileri
______________

The Whisperer in Darkness (2011)

H.P. Lovecraftin novelliin perustuva elokuva sijoittuu 1930-luvulle. Professori Albert Wilmarth (Matt Foyer) tutkii myyttejä ja nyt tutkimuksen alla on Vermontista tulleet ilmoitukset oudoista ilmiöistä. Albert kutsutaan paikan päälle keskustelemaan lisää ja karmiva totuus alkaa paljastua.


Tykkäsin tästä leffasta todella paljon, The Whisperer in Darkness oli mielestäni yksi yön parhaista elokuvista. Se oli upean näköinen ja siinä saatiin hienosti luotua 30-luvun elokuvan tunnelma. Välillä unohti sen, että tämä on todella tehty ihan nykypäivänä, vaikka tietysti jotkin erikoistehosteet palautti taas mieleen todellisuuden. Erityisen paljon tykkäsin leffan erinomaisista musiikeista, jotka korosti sitä hienoa tunnelmaa. Traileri
______________

The Ward (2010)

Kauhulegenda John Carpenterin ohjaama tuore kauhuelokuva sijoittuu 60-luvun mielisairaalan osastolle, jonne Kristen (Amber Heard) joutuu neljän muun tytön seuraksi. Pian Kristen saakin huomata, että osastolla on jotain pahaa, joka pyrkii yksi kerrallaan pääsemään lopullisesti eroon osaston hoidettavista tytöistä.


Carpenterin nimi sai ennakko-oletukset aika korkealle ja pettymys olikin aika suuri, kun tämä The Ward olikin niin peruskauraa ja niin nähtyä. Pelastus tuli kuitenkin elokuvan loppupuolella tulleen yllättävän käänteen myötä ja tällä uudella potkulla leffasta tulikin ihan mielekäs kokemus. Ei kuitenkaan yön parhaita, mutta ihan jees. Traileri
______________

Paura nella città dei morti viventi / Gates of Hell / City of the Living Dead (1980)

Lucio Fulcin ohjaamassa elokuvassa pappi hirttää itsensä, jonka jälkeen helvetin portit avautuvat. Kuolleet nousevat haudoistaan vainoamaan eläviä ja pelkkä katse saattaa riittää tappamaan. Helvetin portti pitää saada suljettua ennen pyhäinpäivää, mutta jonkun pitäisi ensin löytää se ja selvitä hengissä.


Tämä oli ehkä koko yön suosikkini. Tällaiset elokuvat ovat yksi suurimmista syistä miksi tykkään käydä Night Visionsissa, sillä muutoin tämäkin olisi saattanut jäädä kokonaan näkemättä. Nyt vain pohdin miksi en ole nähnyt tätä aiemmin! Tämä oli todella tyylikäs leffa, maskeeraus oli hienoa ja gore näyttävää. Leffassa oli itseasiassa yksi niin kuvottava kohtaus, että pahaa teki. Tahaton huvittavuus leffassa oli aika vähäistä, vaikka lähikuvat ihmisten pälyilevistä silmistä huvittikin. Huippu leffa, Gates of Hell meni ostoslistalle. Traileri
______________

The Woman (2011)

Perheen isä Chris (Sean Bridgers) löytää metsästä villin naisen (Pollyanna McIntosh), joka ei osaa edes kommunikoida ihmisten tavalla. Chris vangitsee naisen kellariin ja päättää, että naista aletaan kouluttaa koko perheen voimin yhteiskuntakelpoiseksi. Perheen naiset eivät suhtaudu tähän suopeasti, mutta nielevät isän vallan alla tunteensa. Muutenkaan perheessä ei tunnu kaikki olevan kunnossa, vaikka pintapuolisesti se siltä näyttääkin.


The Woman oli mielenkiintoinen ja hyvä elokuva. Se oli julma ja paikoitellen aika kauheaa katseltavaa, erityisesti kun kaikesta epäinhimillisyydestään huolimatta tämä ei välttämättä mene edes kovin kauas todellisuudesta. Sean Bridgers loisti roolissaan kuvottavana perheen isänä ja muutenkin näyttelijät olivat hyviä. The Woman voitti ansaitusti näistä uusista leffoista Night Visions Audience Award 2011 -äänestyksen. Traileri
______________

Inbred (2011)

Ongelmanuoret saapuvat valvojiensa kanssa pikkukylään suorittamaan yhteiskuntapalvelua. Porukka menee illalla paikalliseen pubiin, jossa saavat huomata kyläläisten olevan hyvin erikoista porukkaa. Kyläläiset eivät ole pelkästään maalaisjuntteja vaan myös aika sekopäisiä sellaisia, joiden käsistä ei välttämättä selviä hengissä tai kivutta.


Inbred oli aika verinen pläjäys ja kun asiaan päästiin, niin sitten myös mentiin kunnolla. Leffassa viljeltiin myös hyvin mustaa huumoria ja hahmot olivat onnistuneen sekopäisiä. Muutenkin tapahtumat olivat juuri sopivan hulluja ja yllättäviä. Hienosti tehty leffa ja viihdyttävä pätkä. Vähän menoa vaan haittasi se, etten aina oikein saanut selvää vuorosanoista, koska tyypit puhuivat niin vahvalla aksentilla. Traileri
______________

Lady Terminator (1989)

South Sea Queen kuolee, mutta palaa sadan vuoden päästä uudessa kehossa maan päälle kostamaan tappajansa sukulaiselle. Kuningattaresta tulee terminaattori, voittamaton taistelija, jota eivät luoditkaan kaada. Millä tämä terminaattori saadaan pysäytettyä?


Lady Terminator oli taas hyvin perinteikäs lopetusleffa. Hauska leffa, josta irtosi hyvät väsyneiden ihmisten naurut. Jotenkin jaksaa huvittaa ja mietityttää, että kuka oikeasti tekee ja kuinka tosissaan näitä tällaisia elokuvia! Tykkäsin (yllättäen) myös leffan kasariudesta ja siitä miten siinä matkittiin sopivan huonosti alkuperäistä Terminaattoria. Traileri


Kuvat: listal.com

Oct 29, 2011

Maximum Halloween 3011, perjantai

Viides päivä kului myös Maximum Halloween 3011 -tapahtumassa puolentoista leffan parissa.

8 (2011)

Tämä suomalainen psykologinen kauhuelokuva kertoo pariskunnasta, jolla molemmilla on traumaattisia torjuttuja muistoja. Nyt he joutuvat kohtaamaan uudestaan nämä muistot alitajunnassaan. Kyseessä on reilu puolituntinen lyhytelokuva, jonka tekijät ovat opiskelijoita ja elokuva ilmeisesti oli osa näiden opinnäytetyötä. Tämä opiskelijamaisuus näkyi jäljessä, tietysti budjetin puitteissa, mutta myös (ihan hienoinakin) yksityiskohtina. Sellaisina juttuina ja kikkoina joiden tietää näyttävän hyvältä ja sen vuoksi ne voi paistaa liiaksikin katsojan silmään. Ei tästä voi kovin kriittisesti kirjoittaa, sillä onhan 8 opinnäytetyöksi kuitenkin hieno ja yllätyin pääasiassa ihan positiivisesti. Erityisen hienoa on se, että Suomestakin löytyy innostuneita kauhun tekijöitä.


______________

Red State (2011)

Kevin Smithin Red State kertoo Jenkeissä pienessä kaupungissa elävästä tiiviistä kristittyjen ryhmästä. Ryhmä on vakaasti sitä mieltä että saatanan pahin ilmentymä maan päällä on homoseksuaalit, jotka pitääkin hävittää. Ryhmä kokoontuu pastori Cooperin (Michael Parks) johdolla ja tällä kertaa heillä on kolme teinipoikaa vankeina alttarilla. Pojat on tarkoitus uhrata, mutta talon ulkopuolelle saapuukin ATF-agentti Keenan (John Goodman) miehiensä kanssa aseet valmiina, vaikka talossa on myös pikkulapsia ja nuoria. Kristityt ovat kuitenkin valmiita puolustamaan omiaan viimeiseen asti.


Pidän oikeastaan kaikista Kevin Smith -leffoista ja kiinnostikin heti nähdä tämä tuorein tapaus, joka on hyvin eri tyylinen kuin miehen muut elokuvat. Red State alkoi kyllä hyvin Kevin Smith -tyylisesti teinipoikien seksijutuilla, mutta pian leffa keskittyi pastorin saarnaamisiin. Tämä oli aika kiinnostava leffa kaikkine ulottuvuuksineen, kauhuksihan tämä on kategorisoitu ja kauheaa se näiden uskovaisten touhu olikin. Loppua kohden leffa oli taas melkoista toimintaräiskintää. Red State on myös hyvin kantaa ottava elokuva ja ei ihme, että tämä on aiheuttanut kuohuntaa erityisesti Jenkkilässä, sillä leffa pureutuu aika isoihin aiheisiin. Tykkäsin leffan mustasta huumorista ja onnistuneista hahmoista, joista erityisesti pastori Cooper oli hyvinkin pelottava uskomuksineen. Tarinanakin tämä oli ihan mielenkiintoinen, Red State on oikein hyvä ja viihdyttävä leffakokonaisuus.



Seuraavien päivien leffailut tulee vähän totuttua myöhemmin ja niitä tuleekin seitsemän kerralla...

Kuva: listal.com
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...